Parisuhde vessasta alas ilman syytä
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän huomasi että joku asia sinun käytöksessäsi/olemuksessasi häiritsee mutta ei kehdannut sanoa sitä eron syyksi. Toinen selitys on että hänellä on epävakaa persoonallisuus/sitoutumiskammo/joku muu mentaalinen häiriö.
Olisko toinen mies saapuminen kuvaan vähän todennäköisempi vaihtoehto kuin mentaalinen häiriö.
Eiköhän ap:n oma raskas vakavaan masennukseen taipuvainen luonne tässä ollut se mentaalinen häiriö ja syy.
Vierailija kirjoitti:
Puran tähän vielä lisää ajatuksiani asiasta täysin suodattomassa muodossa, koska aivot käyvät ylikierroksilla ja on hyvin paha olla.
On totta, että lopulta minä lopetin suhteen. On totta, että toimin ehkä väärin ja äkkipikaisesti ja suhde olisi voinut jatkua antamalla asioiden mennä omalla painollaan. On totta, että nyt uhriudun.
Silti on totta myös se, että hänen toimintansa minua kohtaan oli todella loukkaavaa, koska hän tiesi epätietoisuuteen jättämisen ja avuttomuuden tunteen kokemisen olevan pahimpia asioita mitä minulle voi tehdä ja hän silti teki niin.
Jos hän olisi oikeasti välittänyt minusta, hän olisi antanut jonkunlaisen (edes pienen) signaalin siitä, että missä mennään.
Mielestäni ylireagoit, kyseessä oli kuitenkin aika lyhyt suhde. Noin lyhyessä ajassa tuskin edes tunsitte toisianne mitenkään läpikotaisin, juttu kuivui kasaan hänen osalta ja ehkä hän ajatteli ettei ole velvollinen selittelemään sen enempää.
Nämä syitä miettivät voivat ajatella sitä, että jotkut ihmiset kyllästyy kaikkeen, jopa toiseen ihmiseen.
Vaihtelunhalu saa lopettamaan suhteen ja etsimään uuden, ihan ilman muita syitä.
Eli "oikeaa" syytä ei aina ole.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajasta ei tule kovin hyvä vaikutelma. Pysyisin etäällä hänestä.
Se on tää palstan kestotrolli vaan. Provoaa nimenomasn ihmissuhteisiin liittyen.
Pääset asiasta yli, kun hyväksyt että sinut lempattiin. Näin käy joskus, ylianalysointi on ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Puran tähän vielä lisää ajatuksiani asiasta täysin suodattomassa muodossa, koska aivot käyvät ylikierroksilla ja on hyvin paha olla.
On totta, että lopulta minä lopetin suhteen. On totta, että toimin ehkä väärin ja äkkipikaisesti ja suhde olisi voinut jatkua antamalla asioiden mennä omalla painollaan. On totta, että nyt uhriudun.
Silti on totta myös se, että hänen toimintansa minua kohtaan oli todella loukkaavaa, koska hän tiesi epätietoisuuteen jättämisen ja avuttomuuden tunteen kokemisen olevan pahimpia asioita mitä minulle voi tehdä ja hän silti teki niin.
Jos hän olisi oikeasti välittänyt minusta, hän olisi antanut jonkunlaisen (edes pienen) signaalin siitä, että missä mennään.
Jos hän sanoi sinulle, että on sinusta riippumatonta työstressiä ja hän ei ehdi tavata, niin hän kertoi missä mennään. Jos tuota kesti kuukauden, pari, niin ymmärtäähän sen että alkaa harmittaa. Mutta jos sitä kesti viikon, niin reaktio asiaan on ylimitoitettu.
Niin noh. Minäkin kuulemma jätin "mieheni" ilman mitään syytä ja "ghostasin".
Sillä verukkeella ruinasi yhteisen tuttavamme huijaamaan minut kylään että saisi selvittää asiat kanssani.
Todellisuudessa minä halusin lopettaa tapailut ks miehen kanssa ja kerroin tämän hänelle kasvotusten. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli virhe.
Mies ei hyväksynyt sitä että en halua olla hänen kanssaan ja yritti jankkaamalla saada tahtonsa läpi.
Hän ei hyväksynyt kertomiani syitä ja alkoi latelemaan vikoja minussa ihan kuin se olisi saanut mieleni muuttummaan muuksi.
Hän kävi melkein kurkkuuni kiinni ja sen jälkeen alkoi lässyttämään että joutuu viemään mukanaan television jonka juuri oli tuonut mukanaan asuntooni lupaa kysymättä.
Onneksi pelkäsin sen verran paljon, etten nauruun purskahtanut sillä olihan tuo hieman huvittavaa.
Noh. Hän vei telkkarinsa ja huokaisin helpotuksesta että hän lähti.
Viikkoja myöhemmin menin pahaa aavistamatta tämän tuttavan luokse kahville ja siellä kyseinen mies odotti suklaarasian ja puoliksi juodun viinipullon kanssa vaatien minua "keskustelemaan" kanssaan.
Tuttava ripitti että ei noin raukkamaisesti saa toisia ihmisiä jättää ja esteli lähtöäni.
Suostuin sitten selvittämään miehelle että en halua jatkaa hänen kanssaan, jolloin hän alkoi riehumaan.
Rauhoittui kuitenkin hetkeksi ja mulle tuli onneksi kiire juosta bussiin.
Puhelimeni alkoi täyttymään ilmoituksistaa estetyistä puheluista ja viesteistä. Olisi kuulemma halunnut viedä mut kotiin kun on niin pitkä matka.
En pitänyt minkäänlaista yhteyttä ks tyyppiin, mutta hän vaan jatkoi piirittämistäni ja alkoi painostamaan meidän yhteistä tuttavaa.
Jouduin vielä ainakin pari samaan tilaan ks ihmisen kanssa. Yhdellä kertaa alkoi rääkkäämään "ystäväänsä" kun me muka pidettiin jotain silmäpeliä siinä. En edes tuntenut ks ihmistä, enkä tiedä mitä hänelle lopulta kävi kun onnistuin livahtamaan pois paikalta.
Ghostaaminen tuskin olisi estänyt joutumasta vainon kohteeksi, mutta moni nainen on vammautunut tai jopa menettänyt henkensä sen seurauksena että ovat päättäneet parisuhteen tms kasvotusten.
Ja kuten kerroin niin se suhteen päättäminen kasvotusten ei estänyt joutumasta vainon kohteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Puran tähän vielä lisää ajatuksiani asiasta täysin suodattomassa muodossa, koska aivot käyvät ylikierroksilla ja on hyvin paha olla.
On totta, että lopulta minä lopetin suhteen. On totta, että toimin ehkä väärin ja äkkipikaisesti ja suhde olisi voinut jatkua antamalla asioiden mennä omalla painollaan. On totta, että nyt uhriudun.
Silti on totta myös se, että hänen toimintansa minua kohtaan oli todella loukkaavaa, koska hän tiesi epätietoisuuteen jättämisen ja avuttomuuden tunteen kokemisen olevan pahimpia asioita mitä minulle voi tehdä ja hän silti teki niin.
Jos hän olisi oikeasti välittänyt minusta, hän olisi antanut jonkunlaisen (edes pienen) signaalin siitä, että missä mennään.
Ja juuri sillä tavalla HÄN elää elämäänsä. Saat siltikin parempaa seuraa sellaisesta joka haluaa olla kanssasi.
-Mies1976
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puran tähän vielä lisää ajatuksiani asiasta täysin suodattomassa muodossa, koska aivot käyvät ylikierroksilla ja on hyvin paha olla.
On totta, että lopulta minä lopetin suhteen. On totta, että toimin ehkä väärin ja äkkipikaisesti ja suhde olisi voinut jatkua antamalla asioiden mennä omalla painollaan. On totta, että nyt uhriudun.
Silti on totta myös se, että hänen toimintansa minua kohtaan oli todella loukkaavaa, koska hän tiesi epätietoisuuteen jättämisen ja avuttomuuden tunteen kokemisen olevan pahimpia asioita mitä minulle voi tehdä ja hän silti teki niin.
Jos hän olisi oikeasti välittänyt minusta, hän olisi antanut jonkunlaisen (edes pienen) signaalin siitä, että missä mennään.
Jos hän sanoi sinulle, että on sinusta riippumatonta työstressiä ja hän ei ehdi tavata, niin hän kertoi missä mennään. Jos tuota kesti kuukauden, pari, ni
On aivan sama, mitä nainen kertoi syyksi. Se syy ei olisi ap:lle kuitenkaan kelvannut, vaan hän vatvosi kuitenkin "oikeaa syytä".
Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin. Elämässä käy selittämättömiäkin asioita, sen kanssa on opittava elämään. Nyt tuli tällainen kokemus, ja voit ottaa siitä mukaan sen, että et tee noin toiselle ihmiselle. Tämä tuntuu nyt pahalta jonkin aikaa, sen jälkeen helpottaa. Elämään tulee uusia ihmisiä ja kokemuksia. Siinä mielessä terapia voisi tehdä hyvää, että pääsisit siellä työstämään omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Se voisi helpottaa eteenpäin menemistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin. Elämässä käy selittämättömiäkin asioita, sen kanssa on opittava elämään. Nyt tuli tällainen kokemus, ja voit ottaa siitä mukaan sen, että et tee noin toiselle ihmiselle. Tämä tuntuu nyt pahalta jonkin aikaa, sen jälkeen helpottaa. Elämään tulee uusia ihmisiä ja kokemuksia. Siinä mielessä terapia voisi tehdä hyvää, että pääsisit siellä työstämään omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Se voisi helpottaa eteenpäin menemistä.
Ap itse jätti naisen viestillä ja käski heittämään tavaransa roskiin, kun nainen ei viestinyt ap:n vaatimaan tahtiin. Tämä on se ap:n kokemus, ap:ta ei ole syytä lohdutella.
Kiitos kaikista hyvistä vastauksista.
Olen teidän viestienne sekä oman aivotyöni perusteella tullut sellaiseen lopputulokseen, että ylireagointini johtui itsesuojelusta. Pelkäsin joutuvani odottamaan ja odottamaan jätetyksi tulemista, koska en ymmärtänyt miksi hän ei yhtäkkiä haluakaan viettää aikaa kanssani, vaikka minä halusin.
Minulla voisi olla tässä oppimisen ja kasvamisen paikka, mutta toisaalta koen epätietoisuudessa olemisen vielä eroakin pahempana. Ero on kuitenkin jotain konkreettista, jota voi käsitellä.
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin. Elämässä käy selittämättömiäkin asioita, sen kanssa on opittava elämään. Nyt tuli tällainen kokemus, ja voit ottaa siitä mukaan sen, että et tee noin toiselle ihmiselle. Tämä tuntuu nyt pahalta jonkin aikaa, sen jälkeen helpottaa. Elämään tulee uusia ihmisiä ja kokemuksia. Siinä mielessä terapia voisi tehdä hyvää, että pääsisit siellä työstämään omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Se voisi helpottaa eteenpäin menemistä.
Ap itse jätti naisen viestillä ja käski heittämään tavaransa roskiin, kun nainen ei viestinyt ap:n vaatimaan tahtiin. Tämä on se ap:n kokemus, ap:ta ei ole syytä lohdutella.
Myötätunto auttaa eteenpäin, etenkin jos on joku juuri itse mokannut.
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Minulle tulee ap: sta mieleen ahdistava takertuja joka ei hyväksy naisen poistumista kuvioista vaan jankkaa ja jankkaa syytä.
Unohda tuo ja ota opiksesi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee ap: sta mieleen ahdistava takertuja joka ei hyväksy naisen poistumista kuvioista vaan jankkaa ja jankkaa syytä.
Unohda tuo ja ota opiksesi.
Naisen poistuminen kuvioista on minulle normaalia hankalampaa käsitellä, totta.
Olen kuitenkin hyväksynyt sen, kuten voit aiempien viestieni perusteella päätellä. En ole ollut häneen yhteydessä enää viikkoihin, enkä aio ollakaan. En siis jankkaa mitään.
Tämän viestiketjun tarkoitus on ainoastaan purkaa pahaa oloa ja saada erilaisia näkemyksiä tapahtuneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Eihän sen toisen kanssa ole hyvä olla, jos tarvitsee purra hammasta ja tyytyä toiseen. Kiinnostuksen ja tunteiden pakottaminen ei oikein ole hyvä idea.
Todellisuudessa sinulle voisi kyllä tehdä paljon pahempiakin asioita parisuhteessa, mutta olet päättänyt vetää maksimaaliset uhriutumiset naisen tavasta toimia ja kuvaat tämän "kaikkein pahimmaksi asiaksi".
Työstä tuota haluasi uhriutua. Sinua ei onneksesi kontrolloitu, alistettu, hakattu, riistetty taloudellisesti, raiskattu yms., vaan koit suhteenne hyväksi.