Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vessasta alas ilman syytä
10.11.2023 |
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Suhde ei ole mikään vankila, jos
Siis toki onnellisempi ilman suhdetta kuin suhteesa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Suhde ei ole mikään vankila, jos
Pointtina oli, että mielestäni nykymaailmassa liian moni luovuttaa turhan helposti ja joutuvat kokemaan kantapään kautta, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Jos ymmärsin ketjun oikein, niin Ap siis jätti itse naisen. Tuossa kohtaa ei enää tarvitse tavata tai selitellä jos ap on itse laittanut eroviestin.
Ikävää että kävi niin että apta jäi vaivaamaan asia. Sen työstäminen on nyt oma vastuu, eikä siihen voi odottaa siltä naiselta apua.
Vaikea sanoa ulkopuolisena mitä lopulta tapahtui. Voi olla että naisella oli oikeasti kiire, voi myös olla, että ap vaistosi jotain ja hermostui siitä tunteesta. Voi myös olla, että se vaisto oli väärässä ja kertoi vain apn epävarmuudesta. Tsemppiä kuitenkin! Ihmissuhteissa tulee monenlaista vastaan ja aina kaikkeen ei saa myöhemmin selvyyttä vaan joutuu käsitellä asiat itse ja hyväksymään sen ettei lopullista vastausta tule.
Ap on minusta laittamassa uuteen suhteeseen liikaa vaatimusta omien traumojen pohjalta. Ei suhteen alussa voi vielä sopia ettei erottaisi tai ettei tulisi sellaista kautta, jossa yhteydenpito on vähäisempää. Toista ei voi sopimuksilla sitoa itseensä, vaan suhteessa tutustutaan ajan kanssa ja katsotaan millainen suhteesta muodostuu. Toki jos siinä ei ole hyvä olla, voi erota.
Myös apn sanavalinnat ovat mielestäni pelottavan dramaattisia puolen vuoden suhteen loputtua suhteen kuolemasta ym. Laitat liikaa painostusta uuteen suhteeseen, pitää tutustua rauhassa ennen kuin alkaa vaatimaan toiselta jotain.
Toiseen pitää myös oppia luottamaan, että ei hermostu jos vastaus kestää tai et yhtäkkiä ole ensimmäinen asia toisen mielessä. Elämä on myös arkea ja omasta itsestä huolehtimista. Ehkä sinun kannattaisi opetella viihtymään myös yksin ja puuhaamaan omia juttuja niin päivä ei mene toisen viestistä hermoillessa.
Ap:sta tulee tosiaan aika vahvat takertuja-uhriutuja-fibat. Hän ei taida kertoa ihan kaikkea, kuten suhteen päättymistä edeltäneestä tunneilmastosta, mitä on puhuttu ja onko ylipäätään suhteen vakavuudesta ollut yhteinen käsitys. Puoli vuotta seurustelua on vasta tutustumista, ei vakiintunut parisuhde. Kuullostaa siltä, että nyt on ollut eri ajatukset parisuhteen intensiteetistä ja heti kun naisella on ollut jotain muuta elämässään, ap on alkanut dramaattiseksi. Jos tuota ei päätä tuohon paikkaan, on luvassa todennäköisesti kahden turvattomasti kiintyvän vuoristoratasuhde.
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin ketjun oikein, niin Ap siis jätti itse naisen. Tuossa kohtaa ei enää tarvitse tavata tai selitellä jos ap on itse laittanut eroviestin.
Ikävää että kävi niin että apta jäi vaivaamaan asia. Sen työstäminen on nyt oma vastuu, eikä siihen voi odottaa siltä naiselta apua.
Vaikea sanoa ulkopuolisena mitä lopulta tapahtui. Voi olla että naisella oli oikeasti kiire, voi myös olla, että ap vaistosi jotain ja hermostui siitä tunteesta. Voi myös olla, että se vaisto oli väärässä ja kertoi vain apn epävarmuudesta. Tsemppiä kuitenkin! Ihmissuhteissa tulee monenlaista vastaan ja aina kaikkeen ei saa myöhemmin selvyyttä vaan joutuu käsitellä asiat itse ja hyväksymään sen ettei lopullista vastausta tule.
Ap on minusta laittamassa uuteen suhteeseen liikaa vaatimusta omien traumojen pohjalta. Ei suhteen alussa voi vielä sopia ettei erottaisi tai ettei tulisi sellai
Vaistosin jotain, jonka pohjalta toimin.
Aiemmin vaistoni ovat osuneet oikeaan, mutta tällä kertaa kenties niin ei käynyt. No, sitä emme saa koskaan tietää.
Joka tapauksessa eron yli on helpompi päästä kuin epätietoisuuden ja sen pohjalta toimin, vaikkakin liian nopeasti.
Enempää en kuitenkaan kestänyt odottaa ja nyt joudun nielemään toimieni seuraukset.
Vastuu ei kuitenkaan ole kokonaan minulla, koska exäni olisi voinut antaa jonkin turvan tai takuun suhteemme jatkumisesta, mikäli hän niin olisi halunnut. Silloin olisi lopputulos ollut toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Et voi vaatia toista toimimaan terapeuttina tai elämäntapavalmentajana. Piste.
"Vastuu ei kuitenkaan ole kokonaan minulla, koska exäni olisi voinut antaa jonkin turvan tai takuun suhteemme jatkumisesta, mikäli hän niin olisi halunnut. Silloin olisi lopputulos ollut toinen."
Minkä ihmeen turvan tai takuun? Ei sellaista olekaan, ei koskaan.
Ehkä jos hän jostain syystä olikin miettimässä suhteen jatkoa, niin mitäs sitten? Ehkä hän ei vielä ollut päässyt lopputulokseen, ja sitten sinä löitkin arkkuun sen viimeisen naulan.
Jotenkin kun tätä ketjua lukee, niin en ollenkaan ihmettelisi jos olikin hiljalleen ruvennut miettimään, ihan näiden sinun viestiesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Kärsit läheisriippuvuudesta. Ole yhteydessä BetterHelppiin.
Ap, ei kukaan terve ihminen jolla on omakin elämä ennen sinua, halua antaa puolen vuoden suhteessa takuita tai vakuutteluja toiselle. En sano tätä haukkuakseni sinua, mutta et löydä tuolla ajatusmaailmalla aitoa rakkautta. Kun tapaat uuden ihmisen, on hänellä elämä myös sinun lisäksesi. Opettele hyväksymään se. Tottakai saat myös erota jos sinun ei ole hyvä olla, mutta ota siitä itse vastuu äläkä syyllistä toista.
Voimia sinulle, erot ei koskaan ole helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jättänyt miehen vajaan vuoden seurustelun jälkeen samalla tavalla. Oikeastaan en edes kunnolla jättänyt, mutta unohdin hänet heti kun hän ei ollut paikalla. En soittanut, koska ollut mitään asiaa ja puuhasin muuta. Kun hän soitti, ei ollut mitään sanottavaa. Seksi ei enää tuntunut miltään. Eli suhde hiipui ja sammui. Ei ole syytä tai syyllistä.
Tällaista sattuu, tiedän.
En kuitenkaan itse pysty ymmärtämään sitä, että miten niin voi käydä, koska minun maailmassani ihmiset luovat onnensa itse ja suhde on pysyvä.
Ellei mitään isompaa syytä ole ja toisen kanssa on hyvä olla, niin sitä sitten vain purraan hammasta ja tyydytään toiseen.
Näin minä ainakin itse toimin, mutta ehkä minussa ja ajatusmaailmassani on sitten jotain vikaa.
Kärsit läheisriippuvuudesta. Ole
Voi pitää paikkansa, vaikka se ilmenekään kyseiselle käytöshäiriölle tyypillisimmillä tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin ketjun oikein, niin Ap siis jätti itse naisen. Tuossa kohtaa ei enää tarvitse tavata tai selitellä jos ap on itse laittanut eroviestin.
Ikävää että kävi niin että apta jäi vaivaamaan asia. Sen työstäminen on nyt oma vastuu, eikä siihen voi odottaa siltä naiselta apua.
Vaikea sanoa ulkopuolisena mitä lopulta tapahtui. Voi olla että naisella oli oikeasti kiire, voi myös olla, että ap vaistosi jotain ja hermostui siitä tunteesta. Voi myös olla, että se vaisto oli väärässä ja kertoi vain apn epävarmuudesta. Tsemppiä kuitenkin! Ihmissuhteissa tulee monenlaista vastaan ja aina kaikkeen ei saa myöhemmin selvyyttä vaan joutuu käsitellä asiat itse ja hyväksymään sen ettei lopullista vastausta tule.
Ap on minusta laittamassa uuteen suhteeseen liikaa vaatimusta omien traumojen pohjalta. Ei suhteen alussa voi
Vastuu ei kuitenkaan ole kokonaan minulla, koska exäni olisi voinut antaa jonkin turvan tai takuun suhteemme jatkumisesta, mikäli hän niin olisi halunnut. Silloin olisi lopputulos ollut toinen
Miten kukaan voi antaa turvan tai takuun suhteen jatkumisesta? Kysyit häneltä, missä mennään, ja hän kertoi työstressistään ja sen takia hankalasta ajasta ja sinä et uskonut sitä. Tottakai joskus vaan ihmisen käytöksestä ja tavasta ilmaista itseään voi vaistota, milloin kiinnostus on hiipumassa, itsekin olen sellaisen huomannut. Muuta ei voi tehdä kuin kysyä toiselta tosiaan missä mennään. Se vastauskin on sitten oltava valmis kuulemaan. Ja uskomaan. Jos ei usko vastausta ja olo jatkuu epävarmana ja haluaa sen takia erota, niin sitten tekee niin. Mutta silloin on tehnyt sen ratkaisun itse ja sen kanssa on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin ketjun oikein, niin Ap siis jätti itse naisen. Tuossa kohtaa ei enää tarvitse tavata tai selitellä jos ap on itse laittanut eroviestin.
Ikävää että kävi niin että apta jäi vaivaamaan asia. Sen työstäminen on nyt oma vastuu, eikä siihen voi odottaa siltä naiselta apua.
Vaikea sanoa ulkopuolisena mitä lopulta tapahtui. Voi olla että naisella oli oikeasti kiire, voi myös olla, että ap vaistosi jotain ja hermostui siitä tunteesta. Voi myös olla, että se vaisto oli väärässä ja kertoi vain apn epävarmuudesta. Tsemppiä kuitenkin! Ihmissuhteissa tulee monenlaista vastaan ja aina kaikkeen ei saa myöhemmin selvyyttä vaan joutuu käsitellä asiat itse ja hyväksymään sen ettei lopullista vastausta tule.
Ap on minusta laittamassa uuteen suhteeseen liikaa vaatimusta omien traumojen pohjalta. Ei suhteen alussa voi
Vastuu ei kuitenkaan ole kokonaan minulla, koska exäni olisi voinut antaa jonkin turvan tai takuun suhteemme jatkumisesta, mikäli hän niin olisi halunnut. Silloin olisi lopputulos ollut toinen
Älä nyt vaan sano, että se yhteenmuutto olisi ollut se sun kärttämä turva tai takuu.
Minulle tulee aloittajasta mieleen pari tuttua asperger-piirteistä miestä. Verbaalisesti lahjakkaita ja uskaltavat ilmaista tuntojaan suoraan mutta parisuhdeasioissa huomattavan joustamattomia ja sokeita omalle käytökselleen, jopa aggressiivisia. Tässäkin ap on sitä mieltä, että suhde on päättynyt "ilman syytä" kun todennäköisempi vaihtoehto on se, että naisella on ollut hyvä syy päättää suhde mutta ap ei ole sitä tunnistanut. Tai on tunnistanut mutta on vain sivuuttanut asian, jos se ei ole ollut hänelle itselleen henkilökohtaisesti ongelma. Samoin nuo tiukat ja rajoittavat käsitykset siitä, että ihan ok suhteessa vain pitäisi pysyä hampaat irvessä ja oletukset siitä, että muut toimivat/muiden pitäisi toimia tämän saman periaatteen mukaan. Selitysten tivaaminen ymmärtämättä sitä, kuinka ahdistavalta ja pelottavalta se on naisesta voinut tuntua. Dramaattinen "pidä tunkkis ja senkus heität mun tavarat roskiin" -suhteenlopetus.
En usko, että aloittaja on sisimmältään mikään paha ihminen mutta ihmisten motiivien tulkitsemisessa, omien tunteiden säätelyssä ja toisen ihmisen erillisyyden hahmottamisessa hänellä vaikuttaa olevan vaikeuksia. Nämä asiat kannattaisi olla edes keskinkertaisella tolalla ennen parisuhteeseen ryhtymistä. Muuten jatkossakin käy niin, että onnistut ajamaan kumppanisi pois luotasi tiedostamatta, että miksi ja saat itse siinä samalla vain lisää haavoja parisuhteisiin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän asiaa pureskelen, niin sitä enemmän ymmärrän itse mokanneeni ja peruuttamattomasti.
Seison kuitenkin edelleen päätökseni takana, koska koen jonkun asteisen mykkäkoulun ja vetäytymisen loukkauksena itseäni kohtaan, enkä selvästikään voi olla ihmisen kanssa, kenellä on taipumusta toimia niin. Tällä kertaa vajaa kaksi viikkoa oli liikaa.
Mainitsemani "takuu" olisi voinut olla vaikka viesti, jossa hän ilmoittaa kaipaavansa vain omaa rauhaa ja olevansa yhteydessä minuun sitten, kun haluaa taas nähdä. Silloin olisin todennäköisesti jaksanut odottaa pidempään kuin puolitoista viikkoa.
En ollut aiemmin edes miettinyt koko asiaa, mutta nyt mietin.
Voisikohan tätä virhettä enää korjata mitenkään?
Vaistosin jotain, jonka pohjalta toimin.
Aiemmin vaistoni ovat osuneet oikeaan, mutta tällä kertaa kenties niin ei käynyt. No, sitä emme saa koskaan tietää.
Joka tapauksessa eron yli on helpompi päästä kuin epätietoisuuden ja sen pohjalta toimin, vaikkakin liian nopeasti.
Enempää en kuitenkaan kestänyt odottaa ja nyt joudun nielemään toimieni seuraukset.
Vastuu ei kuitenkaan ole kokonaan minulla, koska exäni olisi voinut antaa jonkin turvan tai takuun suhteemme jatkumisesta, mikäli hän niin olisi halunnut. Silloin olisi lopputulos ollut toinen.
Haluan sanoa sinulle ap., että älä välitä näistä ilkeistä kommenteista mt-ongelmainen, narsisti, vainoaja yms., joita sinulle täällä yritetään antaa diagnoosiksi.
Viestiesi perusteella ainoa "vikasi" on aitous. Herkälle tunneihmiselle, nykyään vallalla olevat arvot ja ihmisten piittaamattomuus on myrkkyä. On kiva huomata, etten ole ainoa.
Onko lapsuudessasi/nuoruudessasi hylkäämisen kokemuksia? Itsetutkiskeluni kautta olen päätynyt siihen lopputulokseen, että se on syynä tuohon, että haluaa niitä "vakuutteluja" , vaikka eihän se tietenkään mitään takaa, mutta saa alitajunnan rauhoittumaan, ettei ole menettämässä sitä toista. Sinisilmäisesti sitä aina toivoo, että tällä kertaa se toinen ihminen oikeasti tarkoittaa niitä vakuuttelemiaan asioita. Jos ei siihen uskoisi, että sellainen ihminen vielä on olemassa, ei voisi koskaan seurustella kenenkään kanssa. Joten älä luovuta, joskus vielä tapaat ihmisen joka arvostaa aitouttasi ja lojaalisuuttasi. Minäkin löysin.
Paljon voimia pettymyksesi käsittelyyn, kuten varmaan tiedät ajan myötä helpottaa. =)
Kaikkea hyvää elämääsi. =)
Vierailija kirjoitti:
En ollut aiemmin edes miettinyt koko asiaa, mutta nyt mietin.
Voisikohan tätä virhettä enää korjata mitenkään?
Anna olla. Sinulla ei ollut hyvä olla ja naisella ei ollut, ero oli teidän kohdalla oikein. Nyt seuraavaa suhdetta ennen kannattaa työstää näitä juttuja joita sulle on kirjoitettu.
Voimia sinulle, asia selvästi vaivaa, aika auttaa siihen ja tämä on hyvä kasvun paikka.
Vierailija kirjoitti:
En ollut aiemmin edes miettinyt koko asiaa, mutta nyt mietin.
Voisikohan tätä virhettä enää korjata mitenkään?
Tämän naisen kanssa et välttämättä enää voi ja on parasta, että jätät hänet nyt rauhaan. Jotta seuraava parisuhteesi sujuisi paremmin ja välttyisit tekemästä samoja virheitä, niin suosittelen sinua työstämään vuorovaikutus- ja tunnetaitojasi. Vaikutat omistautuvalta, avoimelta ja intohimoiselta ihmiseltä, ja terveessä muodossaan nämä ovat monien mielestä aivan huippuominaisuuksia kumppanissa. Niiden kääntöpuolena tulevat omistushalu, filtteröimätön ja loukkaava suorasukaisuus sekä pakkomielteisyys, ja näitä ominaisuuksia et halua itsessäsi korostaa. Etenkin naiset karttavat ja jopa pelkäävät tällaisilla piirteillä varustettuja ihmisiä hyvästä syystä. Keskity tasapainottamaan itseäsi, parantamaan itsetuntemustasi sekä opettelemaan tunteiden tunnistamista ja käsittelyä, niin seuraava suhteesi voi kehittyä jo ihan eri tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän asiaa pureskelen, niin sitä enemmän ymmärrän itse mokanneeni ja peruuttamattomasti.
Seison kuitenkin edelleen päätökseni takana, koska koen jonkun asteisen mykkäkoulun ja vetäytymisen loukkauksena itseäni kohtaan, enkä selvästikään voi olla ihmisen kanssa, kenellä on taipumusta toimia niin. Tällä kertaa vajaa kaksi viikkoa oli liikaa.
Mainitsemani "takuu" olisi voinut olla vaikka viesti, jossa hän ilmoittaa kaipaavansa vain omaa rauhaa ja olevansa yhteydessä minuun sitten, kun haluaa taas nähdä. Silloin olisin todennäköisesti jaksanut odottaa pidempään kuin puolitoista viikkoa.
Puolitoista viikkoa?! Se on aivan älyttömän lyhyt aika. Tuossa ajassa hän siis on ollut kiireinen ja lähetellyt vähemmän viestejä eikä ole ehtinyt nähdä ja sinä vedät siitä sellaiset pultit että eroat. Taidat olla aika kärsimätön. Et jaksa odottaa tuota pitempään, jos jollakin on elämässä muutakin kuin sinä. Pistää mkettimään kuinka vanha oikein olet.
Suhde ei ole mikään vankila, jossa on pakko pysyä. Pelottava ajatus. Jos on onnellisempi suhteessa kuin ilman suhdetta, eroaminen on terve ratkaisu.