On surullista olla vaihdevuosissa
Kaikki on mennyt hyvin, ei ole edes pahoja oireita, mutta silti. Seuraava elämänvaihe on sitten vanhuus.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ei ole ollut koskaan onnellinen, eikä tule olemaan.
Olen kyllä onnellinen nytkin. Onnellisuus ei sulje pois sitä etteikö voisi välillä olla myös surullinen. Luopuminen nuoruudesta on surutyötä.
Oletko itse onnellinen? Vastaat kovin tylysti joten arvaan että et ole.Ap
Siinä vaiheessa kun naisella on vaihdevuodet, on nuoruus ollut loppuneena jo vuosikaudet 😄
No enpä tiedä, ikävuodet 30-50 ovat yleensä ihmisten parhaat työvuodet, jolloin saavutetaan merkittäviä etappeja. Ajattelen, että alle kolmekymppinen on vielä melkein lapsi. Nuoruus on sitä että jaksaa ja osaa. 50+ iässä alkaa kropassa jo tuntua, ettei ole enää ihan nuori, vaikka olisi kuinka hyvässä tikissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ei ole ollut koskaan onnellinen, eikä tule olemaan.
Olen kyllä onnellinen nytkin. Onnellisuus ei sulje pois sitä etteikö voisi välillä olla myös surullinen. Luopuminen nuoruudesta on surutyötä.
Oletko itse onnellinen? Vastaat kovin tylysti joten arvaan että et ole.Ap
Sinäkö onnellinen? Enpä usko, että yksikään aloituksesi lukeva ajattelee niin. En ole tuo vastaaja, jolle kettuilet, mutta samoin ajattelin.
Olen viisikymppinen ja en ole ollut mielestäni enää 25 vuoteen nuori, joten nuoruttaa tässä on turha haikailla. Lapseni ovat nyt nuoria aikuisia, ihania sellaisia, ja näin on hyvä. Mieheni kanssa tässä kahdestaan asumme ja emme ole luopuneet mistään, vaan saaneet ihania muistoja ajatuksiimme.
Itse ajattelen, että ihmisellä voi olla monia tunteita yhtä aikaa. Harva on koko ajan surullinen, ellei ole masentunut. Onnellinenkin voi surra menetettyjä asioita kuten sitä, että suunta on ainakin terveyden ja kropan suhteen alaspäin.
Mutta on paljon iloisiakin asioita kuten se, ettei ole isompia kremppoja, taloustilanne on hyvä ja ammattitaitoakin on karttunut aika lailla. Lapset pärjäävät hyvin jne. Ap
Kyllä. Surullista tämä on. Ei mitään kivaa enää edessä eikä odotettavaa. Pelkkää vanhenemista ja vähittäistä heikentymistä ja huonoon kuntoon menemistä ja rapistumista. Kaikki kiva on takanapäin.
Ajattelin tätä just aamulla. Kuinka surkeaa tämä onkaan!
Vierailija kirjoitti:
No olisitko sitten halunnut tehdä lisää vauvoja vai? Jos haluat hoivata vauvoja, niin maailmassa, etenkin köyhissä maissa on paljon lastenkoteja, joihin voi mennä tekemään vapaaehtoistyötä. Ei ne vauvat tästä maailmasta kesken lopu, vaikka niitä ei itse henkilökohtaisesti tänne pullauttelisi enää, kun vauvakone hyytyy.
En, lapsilukuni tuli täyteen jo alle kolmekymppisenä ja lapset ovat nyt lapsentekoiässä. Itselläni oli säännölliset menkat vielä puoli vuotta sitten, ikää 55, se sentään tässä on plussaa, ette menkat ovat poissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin.
Sepä se. Ap
No, minä en päässyt sitä seuraamaan ja olenkin jo vanhempi kuin äitini oli kuollessaan, täytin juuri 48v ja äitini kuoli ollessaan 47v. Mielelläni olisin äidin vanhenemista seurannut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Surullista tämä on. Ei mitään kivaa enää edessä eikä odotettavaa. Pelkkää vanhenemista ja vähittäistä heikentymistä ja huonoon kuntoon menemistä ja rapistumista. Kaikki kiva on takanapäin.
Ajattelin tätä just aamulla. Kuinka surkeaa tämä onkaan!
Sitä juuri tässä suren. Suunta on alaspäin ihan varmasti. Keho on jo kulunut ja se etenee väistämättä. Aivot ovat onneksi hyvässä tikissä vielä toistaiseksi. Ap
No höh. Luonnollistahan se on että vanhenemme ja kuolemme pois, kukapa tänne haluaisi jäädäkään sitten enää, kun ikätoveritkin vähenee viereltä. Me kuolemme, uusia syntyy, kunnes hekin kuolevat...
Niin se vain on
Vanhuus on liian pitkä aika. En ymmärrä miten jaksan tätä vanhemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin.
Sepä se. Ap
No, minä en päässyt sitä seuraamaan ja olenkin jo vanhempi kuin äitini oli kuollessaan, täytin juuri 48v ja äitini kuoli ollessaan 47v. Mielelläni olisin äidin vanhenemista seurannut.
Ymmärrän. Äitisi kuoli nuorena, olisit tarvinnut häntä vielä.
Omalle kohdalle toivon äkkiloppua suht nuorena. Sopisi oikeastaan vaikka huomenna, niin saisin kuolla suht fressinä vielä. Olen elänyt hyvän elämän, mitään ei jäisi paitsi eikä tekemättä. Kaikki on tehty mitä olen halunnut ja tavoitellut. Ap
Vierailija kirjoitti:
No höh. Luonnollistahan se on että vanhenemme ja kuolemme pois, kukapa tänne haluaisi jäädäkään sitten enää, kun ikätoveritkin vähenee viereltä. Me kuolemme, uusia syntyy, kunnes hekin kuolevat...
Niin se vain on
Hyvä pointti. Minä ainakin haluaisin olla ekana lähtijöiden joukossa. Niinhän sitä sanotaan, että on parasta lähteä silloin, kun juhlat ovat vielä parhaimmillaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin.
Olet poikkeuksellisen onnekas, jos sulla on noin vanhana vielä molemmat vanhemmat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuus on liian pitkä aika. En ymmärrä miten jaksan tätä vanhemista.
Naulankantaan. Näköjään moni muukin ajattelee ihan samoin kuin minä. Ap
Ensin viihdevuodet, sitten vaihdevuodet ja sen jälkeen (auton) vaihdekeppivuodet? Ehkä elämää on silti edelleen, se ei pääty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin.
Olet poikkeuksellisen onnekas, jos sulla on noin vanhana vielä molemmat vanhemmat elossa.
Hmm, oletko tullut ajatelleeksi miten raskasta vanhempien asioiden hoitaminen voi olla, jos ovat vaikkapa dementoituneita tai muuten vakavasti sairaita. Ottaen huomioon mikä on vanhustenhoidon tola tällä hetkellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Surullista tämä on. Ei mitään kivaa enää edessä eikä odotettavaa. Pelkkää vanhenemista ja vähittäistä heikentymistä ja huonoon kuntoon menemistä ja rapistumista. Kaikki kiva on takanapäin.
Ajattelin tätä just aamulla. Kuinka surkeaa tämä onkaan!
Sitä juuri tässä suren. Suunta on alaspäin ihan varmasti. Keho on jo kulunut ja se etenee väistämättä. Aivot ovat onneksi hyvässä tikissä vielä toistaiseksi. Ap
Olet ilmeisesti elänyt aika päiväperhoelämää, jos nyt vasta kirkastui, että peräseinä se on sinunkin edessäsi lopulta. Ei ihme, että järkyttää.
Me normaalit käytiin tuo eksistentiaalinen kriisi joskus myöhäisteini-iässä. Sen jälkeen on ollut aika leppoisaa, kun asian hyväksyi.
Vaihdevuosiin liittyy monia erilaisia oireita, ja niiden vakavuus ja esiintyvyys voivat vaihdella yksilöittäin. Tässä on kattava luettelo mahdollisista vaihdevuosioireista:
1. Kuumat aallot
2. Hikoilu
3. Unihäiriöt
4. Emotionaaliset oireet (masennus, ahdistus, mielialan vaihtelut)
5. Kuukautiskierron muutokset (epäsäännölliset kuukautiset, kuukautisten loppuminen)
6. Emättimen kuivuus ja kipu yhdynnän aikana
7. Seksuaalinen haluttomuus
8. Painonnousu
9. Sydänoireet (sydämentykytys, rintakipu)
10. Osteoporoosi (luukato)
11. Päänsärky
12. Muistiongelmat
13. Väsymys
14. Virtsaamisongelmat
15. Iho-oireet (kuivuus, kutina, ryppyjen lisääntyminen)
16. Lihas- ja nivelkivut
17. Hiusten oheneminen tai hiustenlähtö
18. Huimaus
19. Näköhäiriöt (kuivasilmäisyys)
20. Pahoinvointi ja vatsaoireet
21. Sydän- ja verenpaineongelmat
22. Verensokerin nousu ja diabeteksen riski
23. Sukupuolielinten laskeuma
On tärkeää muistaa, että kaikki naiset eivät koe kaikkia näitä oireita, ja oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Jos koet vaihdevuosioireita, keskustele lääkärin kanssa, jotta voit saada arvioita ja sopivaa hoitoa oireidesi hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia oireita teillä on?
Googlaa.
Sepä se. Ap