On surullista olla vaihdevuosissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Surullista tämä on. Ei mitään kivaa enää edessä eikä odotettavaa. Pelkkää vanhenemista ja vähittäistä heikentymistä ja huonoon kuntoon menemistä ja rapistumista. Kaikki kiva on takanapäin.

Ajattelin tätä just aamulla. Kuinka surkeaa tämä onkaan!

Sitä juuri tässä suren. Suunta on alaspäin ihan varmasti. Keho on jo kulunut ja se etenee väistämättä. Aivot ovat onneksi hyvässä tikissä vielä toistaiseksi. Ap

Olet ilmeisesti elänyt aika päiväperhoelämää, jos nyt vasta kirkastui, että peräseinä se on sinunkin edessäsi lopulta. Ei ihme, että järkyttää.

Me normaalit käytiin tuo eksistentiaalinen kriisi joskus myöhäisteini-iässä. Sen jälkeen on ollut aika leppoisaa, kun asian hyväksyi. 

En mä teininä tuollaisia murehtinut. Onneksi.

Nyt kun asia on ajankohtainen joutaa murehtiakin.

AP on muka tyytyväinen elämäänsä muuten,mutta olisi vaikka valmis kuolemaan huomenna?

Vähän toi masennukselta kuulostaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus on liian pitkä aika. En ymmärrä miten jaksan tätä vanhemista.

Nykyään valitetaan ihan kaikesta. Mikään muu sukupolvi ei ole ruikuttanut yhyy, olen vanha! Ihmiset elivät elämää niin kauan kuin sitä annettiin.

Jos jotain, niin vanhat olivat kiitollisia siitä että olivat saaneet elää pitkään. Nykyään keksitään ongelma joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus on liian pitkä aika. En ymmärrä miten jaksan tätä vanhemista.

Nykyään valitetaan ihan kaikesta. Mikään muu sukupolvi ei ole ruikuttanut yhyy, olen vanha! Ihmiset elivät elämää niin kauan kuin sitä annettiin.

Jos jotain, niin vanhat olivat kiitollisia siitä että olivat saaneet elää pitkään. Nykyään keksitään ongelma joka asiasta.

Ei pidä paikkaansa. Ainakin mun äiti on valittanut ja surrut vanhemistansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin. 

Olet poikkeuksellisen onnekas, jos sulla on noin vanhana vielä molemmat vanhemmat elossa.

Hmm, oletko tullut ajatelleeksi miten raskasta vanhempien asioiden hoitaminen voi olla, jos ovat vaikkapa dementoituneita tai muuten vakavasti sairaita. Ottaen huomioon mikä on vanhustenhoidon tola tällä hetkellä. Ap

Nauroin ääneen! Mulla on ollut 3 lähiomaista dementikkoa. Kahden hoitovastuu oli mulla. Että joo, olen tullut ajatelleeksi.

Oletko sinä tullut ajatelleeksi ettet tiedä hevonhuttua tuntemattomien ihmisten asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia oireita teillä on?

 

Googlaa. 

Ai googleko tietää ja kertoo minulle oireet joita heillä on?

Ainakin rasva kerääntyy eri paikkoihin. Olen aina ollut sellainen normaali vyötärö ja leveät lanteet -tyyppiä. Nyt rasva kerääntyy mahaan. Ja paino nousee.

Kuumat aallot, hikoilua, mieliala

Tosin on joitain diagnooseja,,joten en tiedä onko pelkästään vaihtareiden syytä. Menee vähän sekaisin.

Kirjoitan tämän vain,koska jos jollekin tulee esim.mieliala oireita,niin voi johtua vaikka alkavista vaihdevuosista. 

Meneekö ne vaihdevuosioireet sitten ohi kun vaihdevuodet on ohitse?

Kaikki seksuaaliset haluttomuudet, mieliaoireet, väsymys, hikoilu yms mitä tuossa listattiin edellä. Onko kenelläkään mikään mennyt?

Vierailija kirjoitti:

Meneekö ne vaihdevuosioireet sitten ohi kun vaihdevuodet on ohitse?

Kaikki seksuaaliset haluttomuudet, mieliaoireet, väsymys, hikoilu yms mitä tuossa listattiin edellä. Onko kenelläkään mikään mennyt?

Osalle menee, osalla ei. Tai siis kesto on yksilöllistä,vaikka toki sitten on heitäkin,jotka kertovat ettei ole "mitään oireita".

Mutta moni saanut apua ja syö hormonikorvaushoitoa,joka auttaa sitten oireisiin.

Harrastan aktiivisesti ja säännöllisti urheilua, ja se pitää vaihdevuosioireet kurissa. Nyt on aikaa ja rahaa panostaa omaan hyvinvointiin paljon enemmän kuin lasten ollessa pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Taitaapi lähtee vaimo vaihtoon. Aivan yhtä helvettiä kokoajan.

Vaihda vaan kun et tiedä naisten vaivoista yhtään mitään.Vaihda mieheen niin pääset hepolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin kun se yhdistyy omien vanhempien loppumetrien seuraamiseen ja pääsee katsomaan ihan eturivistä mikä odottaa itseäkin. 

Olet poikkeuksellisen onnekas, jos sulla on noin vanhana vielä molemmat vanhemmat elossa.

Hmm, oletko tullut ajatelleeksi miten raskasta vanhempien asioiden hoitaminen voi olla, jos ovat vaikkapa dementoituneita tai muuten vakavasti sairaita. Ottaen huomioon mikä on vanhustenhoidon tola tällä hetkellä. Ap

Nauroin ääneen! Mulla on ollut 3 lähiomaista dementikkoa. Kahden hoitovastuu oli mulla. Että joo, olen tullut ajatelleeksi.

Oletko sinä tullut ajatelleeksi ettet tiedä hevonhuttua tuntemattomien ihmisten asioista?

Missä olen väittänyt jotain tietäväni. Esitin asiallisen kysymyksen sen perusteella mitä itse olen nähnyt ja kokenut. Pitkä elämä ei minusta ole itseisarvo, jos se sisältää kipuja ja kärsimystä. Viimeiset vuotensa voi viettää vaikka tk:n vuodeosastolla suu auki tietämättä tästä maailmasta muuta kuin kivun, nälän ja epämukavuuden. Ap

Onhan se siirtymistä yhdestä ajanjaksosta toiseen. Omalla kohdallani kuukautiset kestivät 40 vuotta. Se on pitkä aika ja myös pitkä aika suht' helvetillisiä kipuja ja runsasta vuotoa. Yhteensä 10 vuotta vuotamista. Näin, kun tätä ajattelee niin eihän sitä mitenkään voi takaisin haluta. Joskus nuorempana mietin jotain kohdun poistamista ja muuta, että olisin saanut kuukautiset pois. Niin.. olisivat lähteneet ehkäisypillereilläkin, mutta eipä tullut mieleen.

Nyt kohti uutta, pian sekin on ohitse, joten parempi yrittää tästä nauttia.

Voimia ap.

"En mä teininä tuollaisia murehtinut. Onneksi.

Nyt kun asia on ajankohtainen joutaa murehtiakin."

En minäkään alkanut potea vanhuutta ennen aikojaan. Ihan hyvä näin, että vasta 55v. iässä eli kaikki aikanaan. Ap

En tykkää vanhenemisesta, rapistuvasta ulkonäöstä, kivusta, sairauksista, mielialanvaihteluista, hikoilusta. Mitään en ole elämässäni saavuttanut, mutta mielenterveys on mennyt ja haen työkyvyttömyyseläkettä. Köyhyys siis jatkuu loppuelämän. Lapset sentään ovat ilona ja pärjäilevät joten kuten. Itseäni odottaa itsemurhakuutio.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se siirtymistä yhdestä ajanjaksosta toiseen. Omalla kohdallani kuukautiset kestivät 40 vuotta. Se on pitkä aika ja myös pitkä aika suht' helvetillisiä kipuja ja runsasta vuotoa. Yhteensä 10 vuotta vuotamista. Näin, kun tätä ajattelee niin eihän sitä mitenkään voi takaisin haluta. Joskus nuorempana mietin jotain kohdun poistamista ja muuta, että olisin saanut kuukautiset pois. Niin.. olisivat lähteneet ehkäisypillereilläkin, mutta eipä tullut mieleen.

Nyt kohti uutta, pian sekin on ohitse, joten parempi yrittää tästä nauttia.

Voimia ap.

Kiitos samoin. Menkkojen loppuminen on ollut tosiaan minullekin helpotus. Ei ole ollut muuta oiretta kuin muutamia kuumia aaltoja ja yöllä on kuuma. Mutta saattaahan oireita vielä tulla lisää ajan mittaan. Hormonikorvaushoitoa en voi käyttää, joten ei auta kuin keksiä luomukeinoja sitten. Ap

Rasittavaa on ainainen hikoilu. Kesät yhtä helvettiä, pakkasta taas odottelen. Menkat oli vain pari päivää kuussa mutta vaihtareissa tuskallinen kuumuus koko ajan. Ei auta hormonilaastarit.

Vierailija kirjoitti:

AP on muka tyytyväinen elämäänsä muuten,mutta olisi vaikka valmis kuolemaan huomenna?

Vähän toi masennukselta kuulostaa tms.

 

Masennuskin ilmeisesti kuuluu vaihdevuosioireisiin. Kaikki menetykset altistavat masennukselle, ja menestyshän tässä on kyseessä. Hedelmällisen iän vaihtuminen pikkuhiljaa vanhuuteen. Iso muutos, johon sekä keho että mieli vähitellen sopeutuvat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus on liian pitkä aika. En ymmärrä miten jaksan tätä vanhemista.

Nykyään valitetaan ihan kaikesta. Mikään muu sukupolvi ei ole ruikuttanut yhyy, olen vanha! Ihmiset elivät elämää niin kauan kuin sitä annettiin.

Jos jotain, niin vanhat olivat kiitollisia siitä että olivat saaneet elää pitkään. Nykyään keksitään ongelma joka asiasta.

En nyt ihan allekirjoita tuota, sillä esimerkiksi jo 1700-luvun kirjeenkirjoituskulttuuri on kutakuinkin kyllästetty naisten vanhenemiseen liittyvillä pohdinnoilla. Tosin silloin vanhuudeksi käsitettiin jo paljon aiempi aika kuin vaihdevuodet.

Loppujen lopuksi ihminen on muuttunut todella vähän. Tapa puhua asioista vain muuttuu hieman. Mutta ihan samoja juttuja tuolloinkin puhuttiin, murehdittiin ulkonäön menettämistä ja parhaiden vuosien olemista jo takana päin. Tosin sairaampia oltiin monin tavoin eikä parannuskeinoja sairauksiin juuti ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

En tykkää vanhenemisesta, rapistuvasta ulkonäöstä, kivusta, sairauksista, mielialanvaihteluista, hikoilusta. Mitään en ole elämässäni saavuttanut, mutta mielenterveys on mennyt ja haen työkyvyttömyyseläkettä. Köyhyys siis jatkuu loppuelämän. Lapset sentään ovat ilona ja pärjäilevät joten kuten. Itseäni odottaa itsemurhakuutio.

Eipä meistä kukaan ole mitään saavuttanut isossa kuvassa, vaikka jotain olisi saavuttanutkin. Olen saavuttanut aika paljon, mutta loppujen lopuksi nekin ovat vain kärpäsen kakkaa maailmankaikkeudessa. Lasten asiat ovat hyvin, se on tärkeintä. Jokaisella on se oma sarka täällä maailmassa kuitenkin aika pieni. Pitää vain koettaa olla kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita on ollut, joita on oivaltanut elämästä jne.

Tällaista tuli mieleen viestistäsi, joka kosketti minua. Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia. Minäkin menen kohta nukkumaan. Ap