Lue keskustelun säännöt.
İtsemurha on itsekäs teko
Kommentit (300)
Tottakai itsemurha on itsekäs teko. Ei sitä (yleensä) tehdä muita ajatellen vaan siksi, että _itselle_ tuntuu mahdottomalta jatkaa elämää. Mutta mun mielestä on aivan kamalaa ajatella, että niin ajattelevien ihmisten pitäisi väkisin jatkaa elämää ihan vain siksi, ettei satuta läheisiä. Vaikka itsellä on vain kamala olo jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän monet ole yrittäneet hankkia apua sitä saamatta. Itsemurhaan päätyminen ei milloinkaan ole hetken mielijohde, että "kas, taidanpa tänään ottaa hengen itseltäni. Mikä upea ajatus.".
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei nyt ole siitä että itsemurhan tehneen läheiselle tulee "paha mieli". Vaan siitä, että se traumatisoi läheiset lopun iäksi ja pilaa heiltä mahdollisuuden elää normaalia elämää. Itselläni mennyt kymmeniä vuosia hukkaan sen takia. Olisin halunut toisenlaisen ja onnellisemman elämän. Hakisitte edes apua ennen kuin pilaatte muiden elämän.
Itsemurhan tehneistä puolet on hakenut ammattiapua viimeisen viikon sisällä. Useimmat taistelevat vuosia ennen kuolemaansa. Olet idiootti.
En ole voinut muistaa itsemurhaan kuollutta läheistäni lämmöllä, en surra, en kaivata. Koska pelkkä trauma, kauhu, viha ja syyllisyys. Tämmöisen muiston itsemurha jättää teistä läheisillenne.
Kyllä, minä itsekeskeisesti valitsin sairastua tähän toistuvaan mieltä syövyttävään masennukseen, joka voi joku päivä vielä koitua kohtalokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin valitsin traumatisoitua ja sitä myöten sairastua mieltä ja sielua syövään vakavaan masennukseen. Kyllä olen niin maan perusteellisesti paha ja itsekeskeinen yksilö! Hyi minua!
Vien itsekkyyden uudelle tasolle: miksi itsemurhaa aikova miettisi läheisiään? Eihän hän kuolleena jää murehtimaan läheisten kärsimystä. Hänen näkökulmastaan kaikki loppuu hänen kuolemaansa ja siten myös läheiset ja heidän kärsimyksensä lakkaavat olemasta.
Elämä on subjektiivista, joten vaikka tappaisit periaatteessa vain itsesi, niin omasta näkökulmastasi tapat koko maailman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Kiva jos haluavat, minä en halua.
t. en ole yhteiskunnan elätti ja ihan itse maksan ruokani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Kiva jos haluavat, minä en halua.
t. en ole yhteiskunnan elätti ja ihan itse maksan ruokani
Liian helppoa elämää. Ei enää elossa oleminenkaan kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Kiva jos haluavat, minä en halua.
t. en ole yhteiskunnan elätti ja ihan itse maksan ruokani
Liian helppoa elämää. Ei enää elossa oleminenkaan kelpaa.
Niinpä. Ensi viikolla ajattelin lähteä.
Itsekäskin, mutta etenkin rohkea teko jossa ottaa elämänsä ohjat eli vastuun elämästään tavalla johon harvalla on kykyä ja voimia. Samalla osoittaa myös itseään kohtaan lempeyttä.
En siis kannusta ketään narun jatkoksi, mutta jos/kun ihminen sen päätöksen tekee niin sitä pitää muiden kunnioittaa ihan samalla tavalla kuin sitäkin päätöstä ettei päädy lähtemään oman käden kautta. Toki tuo pitäisi tehdä niin, ettei sillä vaaranna kenenkään muun henkeä/terveyttä.
Sen itsari-päätöksen tehnyt ihminen on yrittänyt ja tsempannut ihan taatusti tarpeeksi ja enemmän kuin suurin osa heistä jotka päätöstä taivastelee ja tuomitsee toisen teon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Kiva jos haluavat, minä en halua.
t. en ole yhteiskunnan elätti ja ihan itse maksan ruokani
Liian helppoa elämää. Ei enää elossa oleminenkaan kelpaa.
Tuo laatutietoisuus - jota sinäkin juuri hieroit vasten toisen keskustelijan kasvoja - on yksi suurimpia syitä, miksi ihmiset päättävät päivänsä oman käden kautta.
Oma ratkaisu. Jokaisen oma asia ja päätös. Ei ole muilla nokan koputtamista. Muut jatkaa elämäänsä. Menkää eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai itsemurha on itsekäs teko. Ei sitä (yleensä) tehdä muita ajatellen vaan siksi, että _itselle_ tuntuu mahdottomalta jatkaa elämää. Mutta mun mielestä on aivan kamalaa ajatella, että niin ajattelevien ihmisten pitäisi väkisin jatkaa elämää ihan vain siksi, ettei satuta läheisiä. Vaikka itsellä on vain kamala olo jatkuvasti.
Niinpä. Ja sama myös sitten heidän kohdalla, jossa se paha olo ei ole varsinaisesti/pelkästään henkistä laatua vaan ihmisellä on esim parantumaton syöpä tai sellainen sairaus joka tulee viemään väistämättä kaiken omatoimisuuden ja liikunta- ja jopa puhekyvyn.
Minusta on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että ihminen tuollaisen tulevaisuuden edessä päättää itse elämänsä keston, kun siihen päätöksen tekemiseen ja etenkin sen toteutukseen vielä on kykenevä.
Elinpäivien määrä ei korvaa niiden laatua.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei nyt ole siitä että itsemurhan tehneen läheiselle tulee "paha mieli". Vaan siitä, että se traumatisoi läheiset lopun iäksi ja pilaa heiltä mahdollisuuden elää normaalia elämää. Itselläni mennyt kymmeniä vuosia hukkaan sen takia. Olisin halunut toisenlaisen ja onnellisemman elämän. Hakisitte edes apua ennen kuin pilaatte muiden elämän.
Hyvin moni hakee apua eikä sitä saa tai se ei auta. Ja sen itsemurhaan päätyneenkö olisi pitänyt vain jaksaa kitua traumatisoituneena vailla normaalia elämää, jotta muut voivat jatkaa omaa normaalia elämäänsä? Näille "läheisille" vaikuttaa usein riittävän, että se masentunut yksinään hengittää jossain kopissa. Ei paljon rinnalla näy, kun sehän olisi myös läheisille aivan liian kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei nyt ole siitä että itsemurhan tehneen läheiselle tulee "paha mieli". Vaan siitä, että se traumatisoi läheiset lopun iäksi ja pilaa heiltä mahdollisuuden elää normaalia elämää. Itselläni mennyt kymmeniä vuosia hukkaan sen takia. Olisin halunut toisenlaisen ja onnellisemman elämän. Hakisitte edes apua ennen kuin pilaatte muiden elämän.
Hyvin moni hakee apua eikä sitä saa tai se ei auta. Ja sen itsemurhaan päätyneenkö olisi pitänyt vain jaksaa kitua traumatisoituneena vailla normaalia elämää, jotta muut voivat jatkaa omaa normaalia elämäänsä? Näille "läheisille" vaikuttaa usein riittävän, että se masentunut yksinään hengittää jossain kopissa. Ei paljon rinnalla näy, kun sehän olisi myös läheisille aivan liian kuormittavaa.
Taitaa muuten yksi syy tuossa taustalla piillä, joka on valitettavan kylmän pragmatistinen painotuksessaan - nimittäin se, että kuoleminen maksaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole voinut muistaa itsemurhaan kuollutta läheistäni lämmöllä, en surra, en kaivata. Koska pelkkä trauma, kauhu, viha ja syyllisyys. Tämmöisen muiston itsemurha jättää teistä läheisillenne.
Tuo syyllistämisesi ei jälkikäteen tavoita kohdettaan ja toivottavasti ymmärsit vaieta moisista ajatuksistasi hänen vielä eläessään.
Itselläni on läheisiä kuollut "luonnollisesti" esim syöpään ja tällaista taistelua läheltä seuranneena en voi kuin todeta, että se kaverini joka lähti omankädenkautta sai lähteä huomattavasti arvokkaammin ja etenkin vähemmin kivuin ja tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Kiva jos haluavat, minä en halua.
t. en ole yhteiskunnan elätti ja ihan itse maksan ruokani
Liian helppoa elämää. Ei enää elossa oleminenkaan kelpaa.
Mitään velvollisuutta ei ole pysyä elossa, ainakaan jos ei ole mennyt itsestään riippuvaisia kakaroita pykäämään.
Itse näkisin, että se on onnettomuus. Ihminen on henkisesti vain niin sairas, että ei voi enää itselleen mitään.
No miltäpä kuulostaisi sitten semmoinen, että itsemurhaa hautova päättääkin laajentaa itsemurhansa koskemaan muitakin? Vieläkö estelisit itsemurhaa, jos hän vain haluaisi ainoastaan ihan itse täältä lähteä?