Lue keskustelun säännöt.
İtsemurha on itsekäs teko
Kommentit (300)
61/300
|
03.11.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...
Ei se oma tuska toisten tuskalla tai toisia auttamalla parane.
Niin. Kun et ole koskaan semmoista edes kokeillut. Vaatinut vaan huomiota itsellesi koko elämän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen kuka tekee itsemurhan on kykemätön ajattelemaan muita. Hei, se haluaa tappaa itsensä? Mieli on siinä kohtaa niin maassa, ettei osaa ajatella mitä se muille tekisi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...
Ei se oma tuska toisten tuskalla tai toisia auttamalla parane.
Niin. Kun et ole koskaan semmoista edes kokeillut. Vaatinut vaan huomiota itsellesi koko elämän
Liikaakin olen toisten tuskaan ja auttamiseen keskittynyt. Nyt jo vuosikymmenen elänyt erakkona, toisten huomio on viimeinen asia, jota kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha on joskus ainoa vaihtoehto enää jäljellä.
Tuo on hyvin vaikea kysymys. Saattaa joissain tilanteissa olla niin, että kaikki tiet on ns tuhottu, on tehnyt jotakin sellaista, mitä ei saa selitettyä, korjattua, sovitettua. Itsemurha perustuu armottomuuteen ja/tai itsevihaan: en ansaitse elää. Tuoho kokemukseen päästäkseen ei tarvita edes kovin kummoisia, koska jokainen tyrii elämänsä varrella jotenkin. Tai jos ei tyi, niin ympäriltä saattaa löytyä itsemurhaan päätyviä.
Jokin kamala laki tässä saattaa kyllä olla. Itsetietoisuudella näppinsä pitkälle pelissä ja tuo taas liittyy ylisukupuolvisiin traumoihin, joita ei ole avattu, puhuttu, kerrottu. Sitten ihmiset kantavat asioita menneisyydestään kuin aasit, yhtä alistuneina. KUnnes eivät jaksa.
Kaikki kärsimys ei todellakaan lähde yhteiskunnan rakenteista vaan sukujen kokemuksista, tarinoista, joita ei pohdita ja joista ei opita. Ei edes mietitä, miten voitaisiin viisastuttaa omia lapsia sillä mitä itse tietää ja ymmärtää. Mikään terapeutti ei tiettyjä asioita pysty kertomaan, ainoastaan sukulaiset.
Ei täällä meillä kenelläkään elämä mitään juhlaa ole. Tai suurimmalla osalla ainakaan.Itse en ole saanut perhettä, en parisuhdetta, ei ole ystäviä, olen itse asiassa täysin yksin. Osin tähän vaikuttaa traumataustani joka johtuu läheisen aikanaan tekemästä itsemurhasta. Mutta en valita enkä päätä päiviäni. Näillä mennään. Olen elossa niin kauan kuin on tarkoitettu enkä mene sitä isompaa suunnitelmaa sörkkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa masentuneiden ja maassa makaavien potkimista ja syyllistämistä tämä ketju. Käsittämätöntä, että aikaisempi asiallinen im-ketju poistettiin ja tämä saa jatkua. Kukaan ei huvikseen tai toisia kiusatakseen ota itseään hengiltä. Kuinka vaikea se on ymmärtää ja osoittaa empatiaa ja myötätuntoa?
Jokaisella oikeus päättää omasta elämästä myös lapsella oikeus itsemurhaan. Lapsi ei ole pyytänyt syntymään tähän maailmaan.vanhemmat ovat itsekkäitä kun eivät huolehtineet ehkäisemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole perhettä, ei sukulaisia, ei kumppania. Työpaikka on mikä on sinänsä ihan kiva. En tule ikinä saamaan omia lapsia tai löytämään kumppania, sillä oon jo 27 ja aika alkaa sen saralta loppua. Tämä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän sillä oma perhe on aina ollut yksi isoimmista haaveista. Oon kuitenkin sen verran nuori, että pahimmassa tapauksessa mulla on yli 60 vuotta luonnollista elinaikaa jäljellä. Miksi ihmeessä mun pitäisi kitkuttaa se loppuun saakka kun tämä elämä on nähty jo nyt kolmikymppisenä?
Olet vasta 27-vuotias. Sulla on kuules elämä edessäsi. Itse sain ekan lapsen 30-vuotiaana ja olin kaveripiirissäni ekoja vanhempia. Nyt mulla on 3 lasta, voisi olla 8. Sen aikana ja sen jälkeen olen kokenut vaikka mitä ja elämä on heitellyt sinne tänne ja tapahtunut vaikka mitä.
Älä anna periksi. Äläkä ajattele, että tää oli nyt tässä. Kaikkea hyvää sulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä meillä kenelläkään elämä mitään juhlaa ole. Tai suurimmalla osalla ainakaan.Itse en ole saanut perhettä, en parisuhdetta, ei ole ystäviä, olen itse asiassa täysin yksin. Osin tähän vaikuttaa traumataustani joka johtuu läheisen aikanaan tekemästä itsemurhasta. Mutta en valita enkä päätä päiviäni. Näillä mennään. Olen elossa niin kauan kuin on tarkoitettu enkä mene sitä isompaa suunnitelmaa sörkkimään.
Kuten sinä, myös muut voivat tehdä omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Masennus on aivojen tuskallinen sairaus. Ei se johdu siitä, että ihminen ajattelisi elämänsä reunaehtojen olevan lähtökohtaisesti huonot. Moni masentunut on sitä mieltä, ettei hänen elämäntilanteessaan ole mitään valittamista. Paitsi masennus. Masennusta ei paranna se, että maailmassa on muutakin hirveää kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kuka tekee itsemurhan on kykemätön ajattelemaan muita. Hei, se haluaa tappaa itsensä? Mieli on siinä kohtaa niin maassa, ettei osaa ajatella mitä se muille tekisi..
Toisilla on hyvin pitkä kärsimystie takana. Ei voi ajatella että kaikki päätyvät tuhon tekoon impulsivisesti mutta usein päihdekoukku kyllä liittyy kuvaan. Ja yksinäisyys siihen liityen.
Ja yksinäisyys taas..olemme oikeasti yhteiskuntana kusessa tämän kanssa jos suuntaa ei saada käännettyä' jotenkin niin että ihmiset kohtaisivat oikeasti ja todellisesti toisiaan. Toivon todella että jokin iso raivo heräisi tekno-orjuutta kohtaan, jota suuri osa ei halua edes ajatella. Vastuu on kuitenkin lopulta jokaisella. Ihmiset kyllä alistetaan rusinoiksi, jos he siihen suostuvat, aina on ne voimat joka vuosisadalla jotka haluavat tehdä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"
Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää.
Masennus on aivojen tuskallinen sairaus. Ei se johdu siitä, että ihminen ajattelisi elämänsä reunaehtojen olevan lähtökohtaisesti huonot. Moni masentunut on sitä mieltä, ettei hänen elämäntilanteessaan ole mitään valittamista. Paitsi masennus. Masennusta ei paranna se, että maailmassa on muutakin hirveää kärsimystä.
On olemassa lääkkeitä ja muita hoitoja. toki ymmärrän, jos mikään lääke ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...
Ei se oma tuska toisten tuskalla tai toisia auttamalla parane.
Niin. Kun et ole koskaan semmoista edes kokeillut. Vaatinut vaan huomiota itsellesi koko elämän
Mistä sinä tuntemattomien ihmisten elämästä mitään tiedät? Miksi oletat noin rumasti ja inhottavasti toisesta?
Masentuneet ovat monesti kilttejä, älykkäitä, tunnollisia ja itseään paljon syyllistäviä. Ei he piehtaroi tahallaan siinä pahassa olossa, kuten sinä kuvittelet rumassa mielessäsi.
Sinä et kuulosta yhtään hyvältä ihmiseltä, et tippaakaan. Et oikein vakuuttavasti osaa esittää hyväntekijää, kun puhut noin iljettävästi sairaista ihmisistä. Raukkahan sinä olet, kun maassa makaavaa potkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole perhettä, ei sukulaisia, ei kumppania. Työpaikka on mikä on sinänsä ihan kiva. En tule ikinä saamaan omia lapsia tai löytämään kumppania, sillä oon jo 27 ja aika alkaa sen saralta loppua. Tämä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän sillä oma perhe on aina ollut yksi isoimmista haaveista. Oon kuitenkin sen verran nuori, että pahimmassa tapauksessa mulla on yli 60 vuotta luonnollista elinaikaa jäljellä. Miksi ihmeessä mun pitäisi kitkuttaa se loppuun saakka kun tämä elämä on nähty jo nyt kolmikymppisenä?
Olet vasta 27-vuotias. Sulla on kuules elämä edessäsi. Itse sain ekan lapsen 30-vuotiaana ja olin kaveripiirissäni ekoja vanhempia. Nyt mulla on 3 lasta, voisi olla 8. Sen aikana ja sen jälkeen olen kokenut vaikka mitä ja elämä on heitellyt sinne tänne ja tapahtunut vaikka mitä.
Älä anna periksi. Äläkä ajattele, että tää oli nyt tässä. Kaikke
Kiitos Sinulle asiallisesta vastauksesta, mutta kyllä mun elämä on jo takanapäin eikä edessä. Tiedän hyvin että mun elämä on turha jo siitäkin, että ainoastaan työpaikalla saatettaisiin vähän harmitella, että taas tuli henkilöstövajaus. Ei se tästä kummene viidessä tai kymmenessä tai viidessäkymmenessä vuodessa vaikka kuinka ajattelisi positiivisesti. Parisuhteettomuus on vaan jäävuoren huippu.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...
Siis miten ihmeessä voi kuvitella että masennuspotilaat eivät ole kokeneet oikeaa kurjuutta? Voi olla vaikka minkälainen traumatausta. Ei Gaza ja Afrikan slummit ole ainoaa oikeaa itsemurhaan ajavaa kurjuutta, kyllä kriteerit täyttäviä tilanteita löytyy suomestakin pilvin pimein.
Itsemurha ei ole itsekästä. Itsemurhan tuomitseminen itsekkäänä on todella itsekästä. Niinkuin itsemurhan tehneen tuska olisi pitänyt alistaa jonkun toisen hyväksynnälle.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella oikeus päättää omasta elämästä myös lapsella oikeus itsemurhaan. Lapsi ei ole pyytänyt syntymään tähän maailmaan.vanhemmat ovat itsekkäitä kun eivät huolehtineet ehkäisemisestä.
Lapsella on vain oikeus saada tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti, rakastetuksi vammoineen päivineen. Ja kun häntä rakastetaan kuitenkin myös ohjaten ja kasvattaen, miksi ihmeessä hän haluaisi päästä pois? Vain hyvin häirityt lapset ovat itsetuhoisia ja tämä onkn yksi syy huostaanotoille. Lapsia on ehdottomasti suojeltava väkivallalta. Kaikki sivistys perustuu tähän periaatteeseen.
Länsimaisille läskeille masentuneille nyt potku persuuksiin! Ottakaa itseänne niskasta kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...
Ei se oma tuska toisten tuskalla tai toisia auttamalla parane.
Niin. Kun et ole koskaan semmoista edes kokeillut. Vaatinut vaan huomiota itsellesi koko elämän
Liikaakin olen toisten tuskaan ja auttamiseen keskittynyt. Nyt jo vuosikymmenen elänyt erakkona, toisten huomio on viimeinen asia, jota kaipaan.
Mulla on sama juttu. Pienestä pitäen sitä on yrittänyt venyä kuin kuminauha jokaisen vaatiessa mitä nyt ikinä keksiikin haluta. Kaikille on yrittänyt olla mieliksi ja mahdollisimman näkymättömänä ja ei ikinä vaivaksi. Koko ajan on vaan venynyt ja venynyt, että saisi ostettua itselleen oikeuden olla olemassa.
Vaikka päällään seisoisi, niin aina on joku piru räkimässä naamalle, että et ole riittävä, teet väärin. Teet väärin aina, teit niin tai näin. Kun jonnekin kumartaa niin toiseen suuntaan pyllistää, ja mistään ei ikinä mitään kiitosta. Koska sinun tehtävä on olla muiden kynnysmatto.
Sitten kun menet ihan rikki ja koet helvetillistä ahdistusta, joka ylittää sietokyvyn. Niin sitten sinulle hierotaan naamaan jotain sotatantereiden lapsia ja orjija, ihan niin kuin olisit vain pilalle hemmoteltu tyhmä kakara.
Sadistinen ja raukkamainen mieli on sellaisella yksilöllä kenen pitää itsetuhoista ihmistä syyllistää ja pilkata.