İtsemurha on itsekäs teko

Ahdistus ja arvottomuuden tunne voi olla niin ankara, että kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Olen selvinnyt keskivaikeasta masennuksesta 10 vuotta sitten.

Nyt taas masennus  nostaa rumaa päätään.

T: mies 52v 

Niin on. Oman surkeuden ympärillä koko elämä pyörii. Usein itsemurha on myös kosto ja vittuilu...siinä sulle 🖕

Minä pidän luuserointina sitä ,kun joku haukkuu itsemurhan tehneitä itsekkäiksi. Se miten he voivat olla hyödyksi, on se, että auttavat ja tukevat kaikin tavoin henkisesti toivonsa menettäneitä ihmisiä. Vähintään kuuntelevat ja kyselevät. Ei saa poistua viereltä.

Mulla ei ole perhettä, ei sukulaisia, ei kumppania. Työpaikka on mikä on sinänsä ihan kiva. En tule ikinä saamaan omia lapsia tai löytämään kumppania, sillä oon jo 27 ja aika alkaa sen saralta loppua. Tämä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän sillä oma perhe on aina ollut yksi isoimmista haaveista. Oon kuitenkin sen verran nuori, että pahimmassa tapauksessa mulla on yli 60 vuotta luonnollista elinaikaa jäljellä. Miksi ihmeessä mun pitäisi kitkuttaa se loppuun saakka kun tämä elämä on nähty jo nyt kolmikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja arvottomuuden tunne voi olla niin ankara, että kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.

Olen selvinnyt keskivaikeasta masennuksesta 10 vuotta sitten.

Nyt taas masennus  nostaa rumaa päätään.

T: mies 52v 

Kunhan et tee itsellesi mitään pahaa. Sinä selviät kyllä, muista se. Tsemppiä!!!

Vierailija kirjoitti:

Sellainen läheinen joka haukkuu itsemurhan tehnyttä itsekkääksi ei ole oikeasti läheinen, koska oikeasti läheinen ei rienaa kuollutta läheistään.

Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei vaadi ketään elämään sietämätöntä ja tuskallista elämää, vain jotta itselle ei tulisi mielipahaa (lue häpeää). Itsekäs ihminen vaatii toista kitumaan ja kärsimään, ettei itse tarvitsi kokea paljon vähäisempää kärsimystä, mitä se im tehnyt on kokenut, kun kerran on niin radikaaliin ratkaisuun päätynyt.

Ei kukaan huvikseen tee itsemurhaa. Pitää olla todella tyhmä jos luulee toisen kiusallaan ja huvikseen tekevän niin.

Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, vaikka tämä ei olekaan suosittu mielipide. Itsemurhan tehnyt jättää oman taakkansa läheisten kannettavaksi, moninkertaisena. En ole voinut antaa itsemurhan tehneelle läheiselleni anteeksi.

Oletpa ylimielinen ja halveksiva. Toinen ei enää jaksanut omaa taakkaansa, ja teki itsemurhan, kun ei kestänyt, niin sinä kuvittelet että sinun kärsimyksesi on muka monin kertaista hänen kärsimykseen, mutta hengissä vaan porskutat? Tietenkin kun olet moninkertaisesti parempi ihminen ja vahvempi? Ja se kuollut on monin kertaisesti sinua heikompi ja huonompi.

Ei tarvitse olla kummoinen päätteljiä, kun tietää, että SINÄ et ole koskaan ollut läheistäsi kohtaan millään tavoin kunnioittava, rakastava tai inhimillinen. Peiliin voisit katsoa, mutta kun olet sairas luonteeltasi ja pelkuri raukka, niin syytät sitä uhria, jonka piti kuolla että pääsee SINUSTA eroon.!

Itsemurhaa yrittävä voi ajatella tekevänsä siinä myös jonkinlaisen palveluksen läheisilleen päättämällä päivänsä. Ei sotke kenenkään elämää sen enempää, ei kasvata kieroon, ei laiminlyö. Synkimpinä hetkinäni minä ainakin mietin, että perheelläni olisi parempi ilman minua. Masennus aiheuttaa näköalattomuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole perhettä, ei sukulaisia, ei kumppania. Työpaikka on mikä on sinänsä ihan kiva. En tule ikinä saamaan omia lapsia tai löytämään kumppania, sillä oon jo 27 ja aika alkaa sen saralta loppua. Tämä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän sillä oma perhe on aina ollut yksi isoimmista haaveista. Oon kuitenkin sen verran nuori, että pahimmassa tapauksessa mulla on yli 60 vuotta luonnollista elinaikaa jäljellä. Miksi ihmeessä mun pitäisi kitkuttaa se loppuun saakka kun tämä elämä on nähty jo nyt kolmikymppisenä?

Älä uhraa hetkeäkään aikaa noille ajatuksille. Parisuhde on varmasti useimmille tärkeä, mutta ei kannata ottaa siitä minkäänlaista pakkomiellettä. Se tulee jos tulee eikä se kovinkaan monella edes ole onnellinen, vaan voi olla pelkkä taakka. Ei mitään stressiä koko asiasta. Harvalla on niin hyvä tuuri, että parisuhde olisi onnellinen. Tuurilla ne laivatkin seilaa ja parisuhteessa nimenomaa pätee hyvä tuuri. Se ei ole sinusta kiinni.

Jos ottaa pään pois omasta perseestä ja lakkaa pyörimästä oman navan ympärillä ja lopettaa vatvomasta surkeita ajatuksia niin sillä voi päästä jo alkuun. Itsesääli pitää myös lopettaa. Mennyttä ei voi muuttaa. Sillä mennään mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Masentuneet ja muut elämään pettyneet voisi viedä johonkin Gazaan tai Afrikan slummiin kokemaan oikeaa kurjuutta. Ehkä tulisi vähän uutta näkökulmaa? Ja voisi vaikka tehdä jotain hyvää ja auttaa muita eikä vain vatvoa omaa pahaa oloa...

Ei se oma tuska toisten tuskalla tai toisia auttamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten itsemurhat tulevat yleistymään, se on fakta. Suuret ikäluokat eivät hakua tulla hoidettaviksi tai paremminkin säilöttäviksi märkiin vaippoihin. Kun on saanut lastenlapset hoidettua on jo tarpeeton kansalainen. Lasten silmissä kimmeltää hetki, kun pääsevät riitelemään perinnöstä. Toivon, että on mahdollisuus hankkia pillerit, joilla saa kivuttoman lähdön.

No jos ajattelet lapsistasi noin rumasti ja alhaisesti, niin haepa sitten ne pillerit ja tunge sinne aunariisi. Joo parpituraattia tunget sinne reikääsi. Älä syö niitä, koska voit oksentaa ne ja epäonnistut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole perhettä, ei sukulaisia, ei kumppania. Työpaikka on mikä on sinänsä ihan kiva. En tule ikinä saamaan omia lapsia tai löytämään kumppania, sillä oon jo 27 ja aika alkaa sen saralta loppua. Tämä ahdistaa vuosi vuodelta enemmän sillä oma perhe on aina ollut yksi isoimmista haaveista. Oon kuitenkin sen verran nuori, että pahimmassa tapauksessa mulla on yli 60 vuotta luonnollista elinaikaa jäljellä. Miksi ihmeessä mun pitäisi kitkuttaa se loppuun saakka kun tämä elämä on nähty jo nyt kolmikymppisenä?

Älä uhraa hetkeäkään aikaa noille ajatuksille. Parisuhde on varmasti useimmille tärkeä, mutta ei kannata ottaa siitä minkäänlaista pakkomiellettä. Se tulee jos tulee eikä se kovinkaan monella edes ole onnellinen, vaan voi olla pelkkä taakka. Ei mitään stressiä koko asiasta. Harvalla on niin hyvä tuuri, että parisuhde olisi onnellinen. Tuurilla ne laivatkin sei

Useimmilla on kuitenkin esim. sisaruksia tai ystäviä tai lapsia. Minulla ei ole. Ei se ole se parisuhteen puute vaan se, etten siihenkään ole tässä elämässä pystynyt.

Juuri näin. Pohjaton itsekkyys ja kaikki pyörii oman navan ja oman kurjuuden ympärillä. Koittaisitte vaikka jotain hyväntekeväisyystyötä ensin ja voisi ne itsemurha-ajatuksetkin kadota kun kohtaisitte ja auttaisitte kerrankin muita ihmisiä ettekä vaan velloisi siinä omassa napanöyhdässänne. Ei ole tervettä nykyajan touhu kuin kaikilla on niin henkisesti vaikeaa ja ahdistaa ja masentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Masentunut länsimainen ihminen joka saa joka päivä syödäkseen ja katto pään päällä, toimeentulo tulee yhteiskunnalta ilman että tarvii tehdä mitään: "Minua niiiiin masentaa...en kestä enää elämää kun se on pelkkää kidutusta, yhyyyyyy"

 

Menisitte masentuneet hetkeksi jonnekkin Afrikkaan tai sota-alueelle tai slummiin tai seksiorjaksi tai lapsisotilaaksi. Ei nekään tapa itseään vaan haluavat elää. 

Mahtaako pitää paikkansa, että seksiorjat ja lapsisotilaat haluavat elää enemmän kuin turvallisissa olosuhteissa kasvaneet ihmiset? Sinulla saattaa olla vähän idealisoitu käsitys seksiorjista ja lapsisotilaista. Ei heidän itsemurhiaan ja kuolemiaan muutenkaan juuri rekisteröidä. Muutenkin eri maissa rekisteröidään eri tavalla itsemurhia, esimerkiksi katolisissa maissa se on synti ja monissa maissa sen tekeminen on lailla kielletty, joten sitä ei useinkaan olla merkitty kuolinsyyksi. Suomessa ehkä kuolinsyytilastot ovat rehellisempiä kuin monessa muussa maissa ja siksi itsemurhien määrä korostunut enemmän. Joissakin maissa jos esimerkiksi skitsofreenikko tappaa itsensä, hän "kuolee skitsofreniaan". Suomalaisten kuolinsyytilastojen rehellisyys on antanut suomalaisille osittain maineen melankolisena kansan, jossa ihmiset usein päätyvät kuolemaan oman käden kautta. On mahdollista, että kyse onkin suurelta osin myös tilastollisen datan laatueroista eri puolilla maailmaa, mitä tulee kuolinsyytilastoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen läheinen joka haukkuu itsemurhan tehnyttä itsekkääksi ei ole oikeasti läheinen, koska oikeasti läheinen ei rienaa kuollutta läheistään.

Normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen ei vaadi ketään elämään sietämätöntä ja tuskallista elämää, vain jotta itselle ei tulisi mielipahaa (lue häpeää). Itsekäs ihminen vaatii toista kitumaan ja kärsimään, ettei itse tarvitsi kokea paljon vähäisempää kärsimystä, mitä se im tehnyt on kokenut, kun kerran on niin radikaaliin ratkaisuun päätynyt.

Ei kukaan huvikseen tee itsemurhaa. Pitää olla todella tyhmä jos luulee toisen kiusallaan ja huvikseen tekevän niin.

Eräällä miespuolisessa sukulaisellani hyvä ystävä teki nuorena itsemurhan. Sukulaismies totesi kylmästi, että olipa itsekästä. Minä taas mietin sitä, olisinko voinut auttaa, vaikka olin paljon nuorempi. Tämä sukulaisen ajatukset olivat niin tyypillisiä hänelle-itsekkäitä. Onko niin, että itsekäs ihminen peilaa omaa itseään heihin jotka epätoivossaan tekevät itsemurhan?

Vierailija kirjoitti:

Jos ottaa pään pois omasta perseestä ja lakkaa pyörimästä oman navan ympärillä ja lopettaa vatvomasta surkeita ajatuksia niin sillä voi päästä jo alkuun. Itsesääli pitää myös lopettaa. Mennyttä ei voi muuttaa. Sillä mennään mitä on. 

Kunnes ei enää mennä. Jokaisen oma valinta.

Ei ainakaan pidä uskoa kaikkea haukkumista mitä jotkut kirjoittaa. Jättää omaan arvoonsa haukkuma viestit. Tsemppiä sinulle.

Jos on omia lapsia niin valinta on tehty ja itsemurha ei enää ole vaihtoehto. ISO PISTE