Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen aivan kyllästynyt ihmisiin! Tyhmiä, hölösuita, ylimielisiä, ylpeitä, tyhmiä, empatiakyvyttömiä, tyhmiä.
31.12.2006 |
En kestä. Jokainen kohtaamani ihminen tuntuu jollakin tavalla masentavalta. Pahansuopia ihmisiä on liikaa. En jaksaisi aina osallistua kuoroon, jossa paheksutaan muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä/pönkitetään omaa paremmuutta.
Inhoan rahoilla rehvastelua, itsensä säälimistä, itsensä jumalaksi korottamista, sitä, ett' ä henkilö luulee olevansa absoluuttisen oikeassa jokaisessa asiassa, tai vastaavasti ei luota omaan arvostelukykyynsä ollenkaan.
En kykene löytämään ihmisiä, joihin saisin aidon kontaktin. Ymmärrän, että vikaa on minussakin koska muille kontaktien luomiset eivät tuota ongelmia. Mutta miksiköhän minä en siihen kykene? Miksi koen muut ihmiset vastenmielisinä?
Kommentit (24)
Juu, onpa ajatus erakkoelämästäkin käynyt mielessä. Mutta aika vaikealta tuntuisi, kun olen ehtinyt lapsiakin saamaan. En voi heitä eristää ihmisistä, enkä myöskään olemaan heistä erossa.
Kuten 3, tarkennan myös että en ajattele olevani muita mitenkään parempi ihminen. Varmasti joku ei voi sietää minun tapojani. Kysymys onkin siinä, miksi minä en pysty suodattamaan ihmisten huonoja puolia ja löytämään heistä niin paljon hyvää, että jaksaisin ystävystyä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue teksti ensin, ennen kuin kommentoit :)
Hyvin selvästi kirjoitin, että MINÄ en YMMÄRRÄ MUITA(eikä toisinpäin), ongelma on minussa.
ap
" Eli olet itse täydellinen (vain hyviä puolia) ja vaadit ystäväviltäsikin täydellisyyttä (ei huonoja puolia)? Tän täytyy olla provo! Ei tollasia urpoja voi olla olemassa!"
En ole provo. En ole täydellinen. Urpoutta minusta kyllä löytyy :)
Hmm.....sinä mahdat olla juuri sellainen ihminen, kenen seurassa karvani nousisivat pystyyn(ehkä...). Juuri tuon kaltainen järeä tuomitseminen on pöyristyttävää. Miten kukaan voi tuomita toista ihmistä tietynlaiseksi, jos ei tiedä kaikkia taustalla olevia asioita?!
Toivoin pohtimista, keskustelua, en riitelyä ja sättimistä. En tarkoittanut tätä provokaatioksi. Minusta olisi hienoa, jos jokainen osaisi negatiivisetkin mielipiteensä kirjoittaa asiallisesti.
AP
Oletteko saaneet mitään yhteenvetoa aikaiseksi syistä, jotka teistä tekevät ihmisiä vieroksuvan? Mitkä asiat tällaiseen vaikuttavat? Onko teillä menneisuudessänne mitään erikoista?
Minä olen miettinyt, johtuuko tämä siitä, että olen elänyt hyvin erilaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin suurin osa ihmisistä, että tunnen itseni ulkopuoliseksi. Jotenkin kuvittelen, että en voi koskaan olla heidän kaltaisensa, ymmärtää heitä aidosti (ja toisin päin).
ap
Vierailija:
Minä olen miettinyt, johtuuko tämä siitä, että olen elänyt hyvin erilaisen lapsuuden ja nuoruuden kuin suurin osa ihmisistä, että tunnen itseni ulkopuoliseksi. Jotenkin kuvittelen, että en voi koskaan olla heidän kaltaisensa, ymmärtää heitä aidosti (ja toisin päin).
ap
-3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sinä voi tietää mitä muiden kotona tapahtuu. Huomasitko kuinka syytit jotakin tuomitsemisesta vaikka itse tuomitset muiota rankasti koska et näe kuin huonoja puolia. Itselläni on olematon sosiaalinen ympäristö asuinseuduillani. Syntymäkunnassa olisi ystäviä ja sukulaisia, mutta ei täällä.
Ehkäpä tuomitseminen ja torjuminen on helpompaakuin itsensä avaaminen muilleihmisille. Ehkä pelkäät ettei kukaan pidä sinusta ja suojaat itsesi tuomitsemalla muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kirjoitit hitusen äkäiseen ja syyllistävään sävyyn, olet oikeassa. Sehän se juuri on ongelmani, en löydä KALTAISIANI ihmisiä. En saa ihmisiin aitoa kontaktia, en ymmärrä heitä.
Olen hyvin sujuva juttelemaan mukavia vaikkapa bussipysäkillä, kaupan hyllyjen välissä, odotushuoneissa. Pieni jutustelu menee ihan mainiosti, mutta en pysty syventämään ihmisiä ystävyystasolle. Haluan jostain syystä jättää heidät kaukaisemmiksi.
ap
Onnekseni ystäväpiiriini kuuluu lapsuudesta saakka mukana pysyneitä, rakkaita ja tärkeitä ihmisiä " vikoineen" päivineen, jotka luovat uskoa siihen, että maailmassa on ihaniakin ihmisiä.
Mutta sitten on lukuisia joukko uusia tuttavuuksi, ihmisiä jotka haluavat kaiken heti itselleen, ilkeilevät, käyttävät kyynärpäitään, juonittelevat, haukkuvat ja pohtivat toisten huonoina pitämiään ominaisuuksia, huomaamatta lainkaan, miten samanlaisia itse ovat. En minä ole täydellinen, kaukana siitä, mutta ihmisten jatkuvasti kasvava epärehellisyys kauhistuttaa. Tai ehkä olen vaan herännyt huomaamaan sen, en tiedä.
Tasa-arvoisen kohtelun perään huudetaan suureen ääneen, varsinkin silloin, kun vähänkään näyttää, että joku toinen saattaisi saada jotain enemmän. Mutta kun on oma vuoro olla saamassa jotain muita enemmän, tasa-arvo unohtuu, koska minä olen tämän ansainnut, viis muista... Pätkääkään ei välitetä siitä, että itse omalla toiminnalla aiheutetaan paljon pahaa muille, mutta auta armias, jos joku toinen siihen syyllistyy...
Erakoksi tässä olisi varmasti hyvä ryhtyä, kun ei kestä enää läheskään aina kanssakulkijoita, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ethän sinä voi tietää mitä muiden kotona tapahtuu. Huomasitko kuinka syytit jotakin tuomitsemisesta vaikka itse tuomitset muiota rankasti koska et näe kuin huonoja puolia. Itselläni on olematon sosiaalinen ympäristö asuinseuduillani. Syntymäkunnassa olisi ystäviä ja sukulaisia, mutta ei täällä.
Ehkäpä tuomitseminen ja torjuminen on helpompaakuin itsensä avaaminen muilleihmisille. Ehkä pelkäät ettei kukaan pidä sinusta ja suojaat itsesi tuomitsemalla muut.
Minä TIEDÄN eläneeni aivan erilaisen elämän kuin suuri osa muista ihmisistä.
Huomasin tuon ristiriidan, syytän muita tuomitsemisesta ja silti sanon itse muiden ihmisten olevan tyhmiä ja kamalia. Mutta ymmärrän että _oikeasti_ eivät ihmiset niin kamalia ole. Minä vain koen muut kamaliksi, vaikka he olisivat aivan tavallisia ihmisiä. Kuten jo sanoinkin, teidän, että vika on minussa. Tiedän, että minussa on joku " rikkinäinen osa" kun en pysty olemaan samalla tavalla sosiaalinen kuin muut pystyvät.
En silti niele tuota väitettäsi, että minä tuomitsisin muut. Uskon olevani aika realistinen ja avarakatseinen ihminen (voin toki olla väärässäkin ja kuljeskelen huomaamattani tyystin laput silmillä ;D).
Vaikka ajattelen muista ihmisistä negatiivisesti, en anna sen vaikuttaa käyttäytymiseeni. Pyrin olemaan avoin kaikelle, haluan yrittää olla ennakkoluuloton jokaista ihmistä ja asiaa kohtaan. Joskus kohtaankin upeita, lämpimiä, viisaita ihmisiä ja se saa minut pitkäksi aikaa hyvälle mielelle. Toivoa siis on!
ap
ihmiset on tyhmiä ja mielenkiinnottomia. En jaksa tutustua keneenkään. Muutama on yrittänyt minuun, mutta torjun yritykset.
En ole kyllä siis itsekään mikään mahtava kaveri, mutta en edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti niele tuota väitettäsi, että minä tuomitsisin muut. Uskon olevani aika realistinen ja avarakatseinen ihminen (voin toki olla väärässäkin ja kuljeskelen huomaamattani tyystin laput silmillä ;D).
Vaikka ajattelen muista ihmisistä negatiivisesti, en anna sen vaikuttaa käyttäytymiseeni. Pyrin olemaan avoin kaikelle, haluan yrittää olla ennakkoluuloton jokaista ihmistä ja asiaa kohtaan. Joskus kohtaankin upeita, lämpimiä, viisaita ihmisiä ja se saa minut pitkäksi aikaa hyvälle mielelle. Toivoa siis on!
Annat sinä sen vaikuttaa vaikka luulet että toisin on. Koethan jo nyt kuoroon menemisen vastenmieliseksi. Ole rehellinen itsellesi ja armollinen meille muille. Olemmehan vain ihmisiä.
Se että et sano tunteitasi ääneen ei tarkoita etteikö vastapuoli huomaa asennettasi eleistä. Ei se, että ihminen on kohtelias ja hymyilee tarkoita aina ystävällisyyttä. Itse muutun ylikohteliaaksi ja muodolliseksi kun ärsyynnyn puolitututulle tai työkavereille.
En nyt tuomitse sinua tai muuta, väitänpähän vain että suurin osa maailman ihmisistä pitää itseään parempana kuin muita..ja sehän on hyvinkin inhimillistä ja tapa selviytä siitä tosiasiasta että aina jostain löytyy joku viisampi, kauniimpi, rikkaampi jne
Vierailija:
ihmiset on tyhmiä ja mielenkiinnottomia. En jaksa tutustua keneenkään. Muutama on yrittänyt minuun, mutta torjun yritykset.En ole kyllä siis itsekään mikään mahtava kaveri, mutta en edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en muista kuka kirjailija on kirjoittanut " ulkopuolisuuden" tunteesta. Kai se oli terapeutti Tommy Hellsten. En siis muista, mistä tuo tunne johtu, mutta jokin lapsuuden tapahtuma sen on aiheuttanut.
Minäkin olen ei-niin-perinteisestä-suomalaisperheestä. Ja sama samaa ongelmaa on täälläkin. En kuulunut joukkoon lapsena, enkä koe, että kuulun vieläkään.
Mutta sen olen vuosien varrella oppinut, että en pidä muita tyhminä - enää. Olen oppinut ajattelemaan, että ihmiset ovat erilaisia, suurin osa ihmisistä (siis 90%) ei ole sen tyhmempi tai fiksumpi kuin toinenkaan. Tuossa porukassa ei ole tyhmyyttä, on vain erilaisuutta.
Eli sinäkin voit muuttaa asennettasi. Alkeellinen muutos vaatii puolisen vuotta aikaa. Sisäistät uuden ajattelutavat vasta kahden vuoden jälkeen.
Ja miksi en pysty todella, syvästi kohtaamaan muita ihmisiä? Noin 200 vuoden ajan ihminen on mielletty yksilöksi, ainutkertaiseksi minäksi, jota täytyy pyrkiä ymmärtämään. Siitä asiasta kumpuavat meidänkaltaistemme ongelmat.
Niin, täällä siis myös yksi, jota ihmiset aika ajoin kyllästyttävät. Oikeaa, ymmärtävää keskustelukumppania on todella vaikea löytää. Onneksi olen onnistunut löytämään miehekseni sellaisen ihmisen, joka luultavasti ymmärtää minua niin paljon kuin toinen ihminen toisen ajattelua voi ymmärtää.
Tiedän monia " ihan mukavia" tyyppejä, mutta en jaksa ottaa heitä vakavissani. Ihan mukavaa seuraa, jos ei halua jakaa itsestään mitään, kertoa huoliaan tai muutakaan vakavampaa - jos jotan kerrot, kuulet sen huomenna joltain toiselta. Inhoan sitä, ettei keneenkään voi luottaa. Kaikki hölöttäminen kuitataan sillä, että " mä ajattelin, ettei sua haittaa, jos sun naapuri/mun poikaystävä/tms tietää" .
Myöskään ihmisten lupauksiin ei voi luottaa: luvataan tapaamisia, jotka perutaan. Puhutaan olevan hyviä ystäviä, hädän hetkellä kukaan ei kuitenkaan ole läsnä (on tärkeämpää tekemistä, kuten baariin meneminen).
Näitähän riittää..
Onneksi on vielä niitäkin ihmisiä, jotka tekevät mitä tahansa ystävyyden takia, siitä kiitos.
mutta en jaksa vapaa-ajalla olla ihmisten kanssa. Työssä olen 8h päivässä todella lähellä ihmisiä ja joudun puhumaan heidän vaikeista asiostaan sairauksista ja kuolemanpelosta ja tulevasta kuolemasta, myös heidän omaistensa kanssa. Pidän työstäni enkä voisi kuvitella tekeväni muuta. Kun vielä lasten kanssa " täytyy" viettää aikaa on ihmiskontaktini ylipursuavan täynnä. Ystävät ovat huolissaan kun en 3v eron jälkeen ole hakemassa uutta miestä ja kutsuvat milloin milhinkin kissanristijäisiin, jossa sattuu olemaan joku 40v yksin jo ekalla kierroksella jäänyt äidinkullan nuppu. Useimmiten vetoan väsymykseen enkä mene, tarvitsen vaan 2h päivässä ihan yksin omien ajatusten kanssa.
Energiavaras on juuri kuvailemasi henkilö. Aina oikeassa, pönkittää omaa itsetuntoaa muita aliarvioimalla, syyllistää muita omalla syyllisyydentunnolla, syy on muissa ei hänessä itsessä.
Ingalill on sosionomi ja psykoterapeutti. Hän tietää miten nämä ihmiset tulee kohdata etteivät he varasta sinun energiaasi ja tee sinusta pessimistiä.
Ikävä kyllä en osaa ruotsia niin hyvin, että voisin ruotsinkielistä kirjaa lukea.
24, Tommy Hellstenin kirjoja en ole lukenut. Ehkä olisi syytä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Harmillista.
Minulla on kyllä ihmisistä (in real life) aivan päinvastaisia kokemuksia. Tai ehkä pari pettymystä on ollut elämän varrella, mutta heihin olenkin katkaissut yhteydet.
En osaa oikein auttaa sinua.