Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida

Vierailija wrote:

On tuttu ilmiö. Kertoo kyllä vanhemmuuden muutoksesta. Ruudut vievät valtavasti sekä aikuisten että lasten aikaa. Tapaan myös koko ajan vanhempia, jotka ei ymmärrä sitä, että taitojen harjoittelu vie aikaa ja vaatii kannustusta, palkkioita, välietappeja jne. Ihan tuttu lause nykyään on äidiltä tai isältä, että "joo, se kerran kokeili hiihtämistä / kirjan lukemista / uimakoulua, mut ei me sit jatkettu kun ei se tykännyt siitä / halunnut enää mennä..." 

T: ope

Nyt olet hakoteillä. Esim moni autisminkirjolla oleva ei aina opi näitä taitoja. Yhden ko lapsen olen itse opettanut uimaan, pyöräilemään ja hiihtämään, mutta luistelu ei onnistu, vaikka mite  harjottelisi.

Mitään palkkioita ei tarvitse, jos lapsella on kyky oppia.

Annat ammatistasi huonon kuvan, mikäli olet oikeasti opettaja.

En tunne mutta ovat oudon värisiä ja puhuvat kieliä jota emme ymmärrä !

En usko, etteikö lapset haluaisi harrastaa noita kaikkia mitä ap. mainitsi, mutta taustalla usein perheen taloudellinen tilanne. Suomessa elää  parisataatuhatta lasta lapsiköyhyydessä ja  välineiden osto haastaa jopa keskituloisia.  Minua taas ihmetyttää, ap. kaltaiset, jotka eivät näe metsää puilta ja olettavat kaikkien olevan hyväosaisia ja rahaa panostaa lastensa harrastuksiin. Mieleen tulee Kokoomuksen Räty, joka kysyi eduskunnassa, tietääkö joku, jonka kuukausitulot netto on alle 2650€/kk/henkilö, jo vuosia sitten. 

Esim. hiihtoon tarvitaan sukset ja suksipaketti maksaa 150-200€, uimahalliin lastenliput 4-6€ + bussimatkat jne. Ja lapsen ikähaarukassa 2-15v pitää ostaa ties kuinka monet sukset, luistimet jne. kun lapsi kasvaa. Uimakoulut maksavat. Urheiluseurat, joita tuetaan valtion varoin, ovat vallanneet varakkaiden lapset, jotka voivat tukea rahallisesti lapsensa harrastukseen. 

Vierailija wrote:

Mielestäni noista uiminen ja pyöräily olisi arjen ja turvallisuuden kannalta hyvä osata auttavasti jo alaluokilla. En nyt vaadi 200 m uimataitoa, vaan osaa hypätä/pudota veteen ja pääsee siitä reunalle/rantaan. Luistelu ja hiihto ei enää ole jokaisen lajeja, kun ilmasto on mitä on. Niitä ei voi enää harrastaa missä päin vain, vaan ne vaatii urheilupaikan siinä missä tennis ja telinevoimistelukin. Eli ne on mielestäni eri kategoriaa. "Jokaisen osattaviin" lajeihin lukisin enemmänkin jalkapallon sillä tasolla, että osaa potkia palloa ja olla ottamatta käteen. 

No siis nimenomaan edes vähän olisi hyvä osata tiettyjä juttuja. Ei ap tai kukaan tarkoita, että kenenkään pitäisi raahata lasta väkipakolla pitkille pyörälenkeille jatkuvasti, tai edes uimaan, vaan olisi syytä opettaa edes ne perusteet.  Täällä moni perustelee että kun omat vanhemmat on pakottaneet vuosikausia harrastamaan jotain niin ei itse aio pakottaa mitään, mutta kun ne molemmat ääripäät on huonoja. Ei pidä pakottaa hiihtolenkeille lasta, joka vihaa sitä, mutta olisi syytä tarjota se mahdollisuus ja toisaalta tsempata yrittämään sen verran että se hiihto edes auttavasti sujuu. Motivoiden, ei pakottaen. Jos lapsi ei siitä huolimatta pidä siitä niin sitten ei oo pakko. Tosin juu, etelä-suomessa hiihto ei tosiaan enää ole sellainen laji jota voisi kaikki harrastaa joten se on sikäli huono esimerkki.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuota minä vain ihmettelen, että miksi lapsia pitäisi OPETTAA tekemään tuollaisia perusjuttuja? 

Kyllä minä ja ikätoverini opeteltiin ihan itse kaikki tuollainen, ei ollut kenenkään vanhemmat ohjaamassa eikä paapomassa. 

Jos kaatui, niin ylös vaan ja uudestaan, näin opitaan kunnolla.

Älä valehtele. Kyllä sinuakin opetettiin. Isommat ja taidon jo osaavat näyttivät mallia eli opettivat. Ei kukaan ilman opetusta hoksaa, mitä pitää tehdä että suksilla pääseee eteenpäin jne. 

Kyllä oli itse opittava. Olin 5v, kun muutetiin yhdestä korvesta toiseen. Ei todellakaan ollut isompia lapsia opetamassa. Yksi iso miesten pyörä, jonka salaa vein pikkutielle ja sieltä tangon välistä aloin opetella ja opin. Sukset oli iskän puusukset, sauvoina kattolistan pätkät, jotka upposivat lumeen, mutta opin hiihtämään. 

Siihen aikaan ei vanhemmat lapsille mitään juttuja ehtineet opettaa. Kaikki aika meni ruuan hankkimiseen.

Uimaan opin, kun menin mattolaiturille äidin kanssa ja laiturin reunasta kiini pitäen yritin pysyä pinnalla. Äiti ei onneksi ollut kertonut, ettei osaa itse uida.

Luistimet sain 12 v,kun olin lapsenlikkana ja sain omaa rahaa.

Oman pyörän sitten 15 v omalla liksalla.

Näin meillä 50-luvulla.

Vierailija wrote:

En tunne mutta ovat oudon värisiä ja puhuvat kieliä jota emme ymmärrä !

Kannattaisiko ottaa ne vaalean punaiset laput silmiltä ja laskeutua todellisuuteen. 

Kaikki nuo ap. mainitsemat harrastukset tarvitsevat välineet esim. polkupyörät maksavat 300-500€, suksipaketti 150-200€ jne. uimahalliliput, uimakoulu jne. ja jollakin suksilla hiihdetään pari talvea, kun ne ovat jo liian lyhyet. 

Harvalla keskituloisilla esim 3000€/kk reilut 2000€/kk netto on näihin varaa, kun palkka menee asumiseen ja ruokaan, saati ne pienituloiset perheet tai työttömät.  Ja jos pääsee johonkin urheiluseuraan mukaan, maksut ovat useampi sata euroa kuukaudesta. 

Miten täällä jotkut ovat noin vieraantuneet arjesta ja lasten  liikunnan kustannuksista, ainakaan  tiedon puutteesta ei voi syyttää, jos seuraa aikaansa. 

Koulut eivät nykyään tarjoa mitään välineitä urheilutunnilla esim. luistimia tai suksia, ne vietiin jo Sipilän hallituksen aikana. 

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

Omat lapset jäivät paitsi "kaikesta kivasta" kun yökyläilijä ei osannut uida tai pyöräillä? Eikö mitään muuta kivaa tekemistä ollut? Meillä uidaan ja pyöräillään, mutta kivaa tekemistä on myös pallon potkiminen, ulkona hyppiminen tai hippailu. Aika nihkeää aikuiselta syyttää yökyläilykaverin pilanneen lasten hauskuuden osaamattomuudellaan. Eikö silloin voi tehdä jotakin, mitä kaikki osaa (koota palapeliä tms.) tai keksiä jotakin uutta, jota kukaan ei vielä osaa ja opetella yhdessä?  Kutoa? Maalata? Leipoa kakun? 

Ja eikö niitä omia lapsia voi viedä pyörällä rannalle ja jätskille silloin, kun kaveri ei ole kylässä? Eikö jätskin sijaan voinut mennä eväsretkelle jalkaisin? 

Vierailija wrote:

En usko, etteikö lapset haluaisi harrastaa noita kaikkia mitä ap. mainitsi, mutta taustalla usein perheen taloudellinen tilanne. Suomessa elää  parisataatuhatta lasta lapsiköyhyydessä ja  välineiden osto haastaa jopa keskituloisia.  Minua taas ihmetyttää, ap. kaltaiset, jotka eivät näe metsää puilta ja olettavat kaikkien olevan hyväosaisia ja rahaa panostaa lastensa harrastuksiin. Mieleen tulee Kokoomuksen Räty, joka kysyi eduskunnassa, tietääkö joku, jonka kuukausitulot netto on alle 2650€/kk/henkilö, jo vuosia sitten. 

Esim. hiihtoon tarvitaan sukset ja suksipaketti maksaa 150-200€, uimahalliin lastenliput 4-6€ + bussimatkat jne. Ja lapsen ikähaarukassa 2-15v pitää ostaa ties kuinka monet sukset, luistimet jne. kun lapsi kasvaa. Uimakoulut maksavat. Urheiluseurat, joita tuetaan valtion varoin, ovat vallanneet varakkaiden lapset, jotka voivat tukea rahallisesti lapsensa harrastukseen. 

 

No, ei se kyllä monilla rahasta ole kiinni, vaan siitä ettei kiinnosta käyttää sitä rahaa tuohon. Luistimet ja sukset saa kyllä käytettynä ja uimahalli ei ole kallis. Urheiluseurat ja uimakoulut toki on monen ulottumattomissa, pienituloiselta vaatii enemmän vanhempien omaa aikaa ja panostusta se liikuntaharrastus. Ja toki siellä pienituloisimpien joukossa on sitä väkeä, jotka ei ehkä ole kaikkein kyvykkäimpiä muutenkaan, vanhemmilla voi olla omia sairauksia jotka vie voimavaroja ja taloudellinen stressikin uuvuttaa. 

Helposti myös lapsi jätetään ulkopuolelle, jos on jotain motorisia haasteita. Itse olen aikuinen, mutta jo lapsena en osannut tehdä kärrynpyörää ja muita tämän tapaisia juttuja. Myös kaikki pallopelit oli kauhistus, koska olen surkea ottamaan palloja kiinni ja miettimään samalla mitä pitää tehdä seuraavaksi. Monet asiat vaatisivat paljon aikaa, mitä ihmisillä harvemmin on. Edes vanhempani eivät pelanneet kanssani sulkapalloa, koska olin surkea siinä. Mitä tällaisessa tilanteessa tekee? Ei näitä voi oikein yksin opetella ja on helpompi vain jäädä ulkopuolelle. 

Uiminen on ainoa näistä, jonka osaamattomuus voi koitua vaaraksi ja se taitaa olla ainoa laji jota koululiikunnassa on pakko olla. Omilla lapsilla virallinen uimataito oli saavutettu varmaan ekaluokalla, kävivät uimakouluja ja käytiin itse uimassa, me vanhemmat ollaan myös hyviä uimaan. Ei mitään kilpauimareita mutta hyviä, niin että osaa ja jaksaa uida tarvittaessa pitkään, lepuuttaa vedessä ja sukeltaa.

Liikunnanopettajille piti ihan vakuuttaa että kyllä, ne pennut pysyy pinnalla vähintään 200m, osaavat kaikista lajeista vähintään alkeet ja sukeltavat sujuvasti, vaikka liikuntatunnilla olisivat ehkä mielummin leikkineet lastenaltaassa. Osa kavereista muuten leikkii lastenaltaassa vielä yläkoulussa koska eivät osaa uida :(

Itse olin ysärin lapsi ja samassa koulussa oli lapsi joka ei osannut näistä mitään, en tiedä miksi pohjimmiltaan, mutta oli lihava ja hyvin arka liikkumaan. Kahluualtaassa vielä isona, "hiihtoa" koulun pihalla kun muut meni ladulle, seisomista luistimet jalassa kaukalon reunasta kiinnipitäen.

"Mun mielestä tämä on tosi erikoinen uusi ilmiö yhteiskunnassa"

Eikö tosiaan ole "erikoinen ilmiö", miksi yh-sairaanhoitajan tai työttömän lapsi  ei harrasta jääkiekkoa, ei ole luisteluseurassa tai käy viikottain uimahallissa? Eikä edes osteta suksia?

Kallista on juu, jos kaikki välineet pitää saada uutena ja parasta laatua, ja jos uimaan voi opetella vain kalliissa uimakoulussa ja liikuntaa harrastaa urheiluseurassa. Me tavalliset perheet, siis me jotka kuitenkin halutaan siihen liikuntaharrastukseen panostaa, hommataan tarvittavat välineet käytettynä ja myydään sitten pienet pois, opetetaan ihan itse uimaan kesällä uimarannoilla ja talvella kaupungin edullisessa hallissa, hyödynnetään ilmaispäivät ja lajikokeilutapahtumat jne. 

Meillä kunta tarjoaa kaikille koululaisille (muistaakseni myös pienemmille) vuoden vapaalipun jolla pääsee uimahalliin ja liikuntahalliin. Olisko jo 3 vuotta ollut näin.

Uimaseurassa uinti ei ole kallista ja siihenkin on useita eri tahoja joilta hakea avustusta, jotta myös köyhän lapsi pääsee uimaan.

Vierailija wrote:

"Mun mielestä tämä on tosi erikoinen uusi ilmiö yhteiskunnassa"

Eikö tosiaan ole "erikoinen ilmiö", miksi yh-sairaanhoitajan tai työttömän lapsi  ei harrasta jääkiekkoa, ei ole luisteluseurassa tai käy viikottain uimahallissa? Eikä edes osteta suksia?

No just tuo on se erikoinen ilmiö. Että minkä tahansa opetteluun pitäisi muka olla joku kallis urheiluseura. Mun kaveri on yh-sairaanhoitaja ja kyllä sen lapset osaa uida, hiihtää, luistella ja pyöräillä, lisäksi heillä on molemmilla joku muukin harrastus. Käyvät usein uimassakin. 

Minä opin luistelemaan mäkeä laskemalla. Tämä paljastui vasta aikuisena: En luistellut lapsena, mutta laskin paljon mäkeä suksilla. Olin jo viiskymppinen, kun tuli tilaisuus luistella kaverin luistimilla. Arvelin, etten edes pysyisi pystyssä. Mutta ihmetys oli suuri, kun luistelu sujui hyvin. Kiisin luistinrataa niin nopeasti kuin pystyin, enkä kaatunut. Nilkatkaan eivät kipeytyneet. En keksinyt taidolleni muuta selitystä kuin tuon lapsuuden hurjissa mäenlaskuissa saavutetun hyvän tasapainotaidon. 

Köyhä ei osta käytettyä, siitä on tutkimuskin. Meillä hyvällä omakotialueella pyörät, sukset ja monot on kiertäneet perheeltä toiselle, luistimet saa halvalla, uimahallista puhumattakaan. Vain hullu ostaa nuo kaikki uutena.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En usko, etteikö lapset haluaisi harrastaa noita kaikkia mitä ap. mainitsi, mutta taustalla usein perheen taloudellinen tilanne. Suomessa elää  parisataatuhatta lasta lapsiköyhyydessä ja  välineiden osto haastaa jopa keskituloisia.  Minua taas ihmetyttää, ap. kaltaiset, jotka eivät näe metsää puilta ja olettavat kaikkien olevan hyväosaisia ja rahaa panostaa lastensa harrastuksiin. Mieleen tulee Kokoomuksen Räty, joka kysyi eduskunnassa, tietääkö joku, jonka kuukausitulot netto on alle 2650€/kk/henkilö, jo vuosia sitten. 

Esim. hiihtoon tarvitaan sukset ja suksipaketti maksaa 150-200€, uimahalliin lastenliput 4-6€ + bussimatkat jne. Ja lapsen ikähaarukassa 2-15v pitää ostaa ties kuinka monet sukset, luistimet jne. kun lapsi kasvaa. Uimakoulut maksavat. Urheiluseurat, joita tuetaan valtion varoin, ovat vallanneet varakkaiden lapset, jotka voivat tukea rahallisesti lapsensa harrast

Niitä käytettyjä luistimia ja suksia ei vain riitä kaikille. Meillä myytiin vanhoja luistimia ja ilmoitus piti poistaa jo tunnin päästä, kun tunnin sisällä ilmestyi luistimille kymmeniä ostajia eli käytetyt eivät riitä kaikille, kysytää on enemmän, mitä tarjontaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kaikki vain ei opi kaikkia asioita, itse opin uimaan vasta aikuisena. Kävin lapsena uimakoulussakin, mutta vajosin aina pohjaan kun kivi. Hiihtää ja luistella osasin vaikka kuinka hyvin. Kysymys on lapsen kiinnostuksesta ja vanhempien varakkuudesta sekä halusta opettaa jälkikasvuaan.

Näitä on nykyään niin paljon. Ei kyse voi olla lapsen kiinnostuksesta. MÄ vihasin hiihtoa ja niin vaan osaan hiihtään, toki en ole sitten yläasteen hiihtänyt. Pointtina ennen hiihdettiin, vaikkei kiinnostusta ollut. Sama juttu monen muunkin asian harjoittelussa ja tekemisissä. Nyt vanhemmat antavat periksi nopeammin, kuten sunkin vanhemmat.

Kyse on vain vanhemmuudesta. Miten "myy" lapselleen asian ja miten opettaa ja tuo ilmi. Kaverilta voi lainata välineitä, jos empii omien hankkimista tai ei ole varaa.

Täällä yksi, joka ei pahemmin hiihdosta nauttinut, mutta ei multa suuremmin kysytty, haluanko hiihtää. Äidin ja isän kanssa lähdettiin hiihtämään. Perusteluksi riitti, että vanhempanikin tekevät minun kanssani asioita, jotka eivät ole heille niin tärjeitä, mutta tekevät, koska haluavat viettä aikaa minun kanssani. Yleensä toki houkuttimena oli, että sitten saa kuuman kaakaon, tai kun mentiin pohjoiseen, niin kun hiihti muutaman lenkin, pääsi laskettelumäkeen. 

Isäni oli lentäjä ja luonnollisesti paljon poissa kotoa. Sitten kotona ollessaan halusi olla perheensä kanssa. Tuossa tuli "vahingossa" opittua monia liikuntalajeja. Asiaa toki auttoi, että kumpikin vanhemmistani on aina liikkunut runsaasti ja liikkuvat edelleen, vaikka ikä lähestyy kahdeksaakymmentä. 

Lasteni ollessa pieniä lunta oli niin vähän, että tuntui hullulta ostaa sukset vain yhtä koulun tai päiväkodin hiihtokertaa varten vuodessa. Suksia olisi kenties ollut mahdollista käyttää useampana vuonna, mutta kun ne monot jäivät pieniksi... Luistimiin meillä sentään oli varaa.

Sukulaiselta lainattu ensipyörä oli hieman hutera, joten meistä aikuisista ei kukaan onnistunut saamaan autistista lastamme oppimaan pyörällä ajoa. Toinen oppi eli ei ollut meistä vanhemmista kiinni tuokaan taito. Nepsymme tykkää kyllä uimisesta, mutta omalla tavallaan, kellumalla.

Ulkopuolisten on turha siten lähteä arvottamaan toisten lasten osaamattomuutta vaillinaisin tiedoin. Olkaa vaan onnellisia omien lastenne taidoista. Kaikki ei elämässä ole itsestään selvää.

Vierailija wrote:

"Mun mielestä tämä on tosi erikoinen uusi ilmiö yhteiskunnassa"

Eikö tosiaan ole "erikoinen ilmiö", miksi yh-sairaanhoitajan tai työttömän lapsi  ei harrasta jääkiekkoa, ei ole luisteluseurassa tai käy viikottain uimahallissa? Eikä edes osteta suksia?

Ei kai tässä keskustelussa ole ollut puhetta esim jääkiekon harrastamisesta. Suurin osa ihmisistä varmaan osaa luistella jollain tasolla mutta ei harrasta kiekkoa. En ole itsekään koskaan pelannut mutta käyn muutaman kerran talvessa luonnonjäillä (niillä, joita ilmeisesti ei ole enää missään muualla). Samoin jos on aktiivinen rannalla kävijä kesällä, oppii uimaan ihan ilmaiseksi. Nykyään on erikoinen negatiivinen suhtautuminen juuri tällaista puuhastelua kohtaan, jota aikaisemmin tehtiin ihan luonnollisesti perheen kesken.