Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida
Minä jo isojen teinien äiti olen jotenkin kuvitellut, että esimerkiksi pyörällä ajaminen, uinti, luistelu ja jopa hiihto ovat ns. perusliikuntataitoja, jotka lapselle opetetaan niin kuin hampaiden pesu tai oman nimen kirjoittaminen.
Viime aikoina on tullut nyt vastaan yllättäen useampia lapsia, jotka näitä ei osaa. 7 v ei osaa ajaa pyörällä, koska ei kuulemma ole halunnut opetella, suuttuu vaan kun ei osaa. Samanikäinen lapsi ei ikinä ole käynyt luistelemassa tai hiihtämässä, eipä vaan ole tullut vietyä ikinä ihmetteli lapsen äitikin. 10 v ei osaa uida, ei kuulemma ole halunnut mennä uimakouluun, 14 v ei ikinä ole hiihtänyt...
Mun mielestä tämä on tosi erikoinen uusi ilmiö yhteiskunnassa. Lasten liikkumattomuudesta puhutaan paljon, heijastuuko se tähänkin nyt? Onko tällainen yleistäkin nykyään vai olenko sattunut vain tapaamaan erikoistapauksia viime aikoina?
Kommentit (297)
Vierailija wrote:
Jyväskylästä löytyy Viitaniemi, Vaajakoski, Palokka, Pohjanlampi ja Puistokoulu. Kaikilla näillä kentillä on yleisövuoroja. Tiedot löytyy netistä vaikka asuisi Vantaalla. Ihan turha tästä on vängätä.
Et kuitenkaan osannut linkkiä laittaa näihin tietoihin :D Etkä esim. Harjua tiennyt, vaikka noinkin hienosti osasit listat paikkoja, joissa toki on kenttä, mutta ei kaikille avoin sellainen.
En minäkään osaa uida tai kunnolla ajaa pyörällä (luistelua vihaan, hiihtämisestä tykkään), koska vanhemmat yritti opettaa ja kasvattaa pelolla, molemmat omilla tavoillaan. Isä raivoaa ja huutaa pää punaisena että "jumalauta nyt hyppäät tänne syvään päätyyn" jne. Äiti taas kertoo varoittavia tarinoitaan kuinka meinasi hukkua ja kaikkeen piti kommentoida "Hui varovasti nyt!" "Varo ettet vedä vettä keuhkoon!" "Oi! Ettei vaan mene niskat tossa!" Vähemmästäkin lapsi oppii pelkäämään kun yrittää tehdä tiettyjä juttuja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ulkojäistä: Ainakin täällä liikuntapääkaupunki Jyväskylässä tekojäille ei ole mitään asiaa ilman varattua vuoroa. Ei, vaikka jäällä ei olisi ketään. Sama juttu monilla jalkapallokentillä. Näin meillä kannustetaan lapsia liikkumaan!
Eikö ne yleisövuorot riitä teille? Joku oma aika pitäisi olla?
Kerron sinulle salaisuuden, joka voi järkyttää mieltäsi: Se yleisövuoro ei välttämättä ole sopivaan aikaan. Silloin voi olla muuta tekemistä, kuten futistreenit tai vanhemmilla töitä tai mitä nyt kenelläkin on. Kaikkien elämä ei pyöri jäävuorojen mukaan.
Pohjanlampi ja Puistokoulukin on viikonloppuisin avoinna vain 12 tuntia päivässä. Ei sinne pakko ole kenenkään mennä ja jos kertaakaan ei talven aikana ole minään päivänä aikaa niin sitten ei tietenkään voi mitään.
Mitä opin tänään?
Olet huono äiti ja laiska paska, jos et pakota lastasi yleisövuorolle jäälle ja hiihtoladulle rämpimään
Vanhemmilta puuttuu pitkäjänteisyyttä opettaa lasta.
Kohta lapset ei osaa kävellä ja niitä pitää työntää pyörätuolissa. Superavuttomuutta! Jos ennen puhuttiin uusavuttomuudesta niin nykyisin on SUPERavuttomuutta!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Täällä Espoossa 7-luokkalaiseni. Ei osaa kunnolla hiihtää tai luistella, kun ei juuri ole mahdollisuuksia.
Miten niin ei ole mahdollisuuksia? Espoossa on loistava latuverkosto, ja monen viime talven aikana on ollut myös tarpeeksi lunta hiihtämiseen.
No siten, ettei ne lumiset kaudet osu useinkaan siihen kohtaan koulussa, milloin ohjelmassa olisi hiihtoa.
Mitä vattua? Hiihtoa on ohjelmassa silloin kun on lunta. Vai onko teillä Espoossa laitettu hiiihtopäivät esim. toukokuulle? :D
Meillä Helsingissä on hiihtoa tammikuussa ja luistelupäivät kerrotaan ennalta. Käyvät kauempana jossain, missä on varmasti jäät. Ei mene siis sään mukaan. Hiihdossa se on niin, että jos lunta on joulukuussa ja hiihtoloman lähellä, mutta tammikuu on vähäluminen (,kuten oli viime talvena), niin siinä ne koulun hiihtomahikset menee.
Vapaa-ajalla voisi hiihtää, mutta tuolla Keskuspuiston laduilla on niin äkäistä väkeä ettei sinne hitaampi uskalla. Joka talvi siellä kuulee, kun joku hiihtäjä huutaa toiselle. Se on ihan uskomatonta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jyväskylästä löytyy Viitaniemi, Vaajakoski, Palokka, Pohjanlampi ja Puistokoulu. Kaikilla näillä kentillä on yleisövuoroja. Tiedot löytyy netistä vaikka asuisi Vantaalla. Ihan turha tästä on vängätä.
Et kuitenkaan osannut linkkiä laittaa näihin tietoihin :D Etkä esim. Harjua tiennyt, vaikka noinkin hienosti osasit listat paikkoja, joissa toki on kenttä, mutta ei kaikille avoin sellainen.
Ei Harjulla ole mitään tekojäätä.
Vierailija wrote:
Mä opin vasta 11 v. uimaan. Kyllä oli tuskaa ala-asteen liikuntatuntien uintikerrat.
Senpä takia vanhempien olisi hyvä opettaa lapsensa uimaan tai viedä uimakouluun. Ei kukaan opi uimaan pelkkien koulu-uintien avulla. Tai hiihtämään tai luistelemaan. Lapsihan siitä kärsii ja saa liikuntatuntitraumoja, jos kokee aina olevansa huono ja osaamaton.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vastaus on helppo: vanhemmat ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Eivät viitsi. Heti jos lapsi ei halua kerran jotain tehdä, niin annetaan periksi. Sääliksi käy lapsia. Ihan hullua että nykyään jo 2v päättää kaiken mitä saa tehdä ja mitä ei.
Minun käy sääliksi vain lapsia, jotka väkipakolla viedään harrastamaan lajia x, koska vanhempi on saanut päähänsä, että se kuuluu kansalaisvelvollisuuksiin. Nauti siinä sitten liikkumisen ilosta, kun joka solu huutaa "haluan pois" ja vanhemmillakin pinna kireällä, kun väkipakolla yrittävät tsempata lasta lajiin, jota itsekin inhoavat.
Niin, on se kieltämättä kurjaa lapsille jos vanhemmat ei osaa kasvattaa ja tsempata positiivisen kautta, vaan pakolla ja kiukutellen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vastaus on helppo: vanhemmat ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Eivät viitsi. Heti jos lapsi ei halua kerran jotain tehdä, niin annetaan periksi. Sääliksi käy lapsia. Ihan hullua että nykyään jo 2v päättää kaiken mitä saa tehdä ja mitä ei.
Puhdasta pasaa puhut. Minä olen hiihtäjäsuvusta ja vanhempani veivät minua laduile jo ennen kuin osasin edes kävellä. Meidän suvussa kun kaikkien kuului hiihtää! Kun olin noin 12v sain tarpeekseni ja viskasin tuliterät Peltoset metsään. Sen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut. En kannusta siihen, että lapsi saa kaikesta päättää, mutta pakottamalla ei lasta saa mistään lajista innostumaan. Harrastamisen pitää perustua aina vapaaehtoisuuteen. Itse löysin lajikseni lentopallon ja pelaan sitä vieläkin viikottain. Olen yli 40v.
Niin koska on olemassa vain ääripäät. Jos lapsia yrittää tsempata johonkin mikä ei heti onnistu, se automaattisesti tarkoittaa että vanhemmat raivolla pakottaa vuosikaudet jonkun lajin pariin. Parempi vaan kun antaa heti periksi ja lapsi saa itse päättää kaikesta!
Nythän on oiva tilaisuus rukata koulujenkin liikuntatunnit uusiksi, tehdä niistä hauskempia eli hiihtokoulua, luistelukoulua, uintikoulua "koulun sisällä".
Ensimmäiseksi tietysti välineet kuntoon, eli koululla on joka lähtöön suksia, luistimia jne. jokaisen tarpeeseen eli jokaiselle lapselle tarvittaessa ja ne ovat hyvässä kunnossa, ei siis kalliita, vain hyvin toimivia ja juuri tälle lapselle sopivia.
Toiseksi tehdään hiihdosta hauskaa. Ensin taitajat voivat vaikka mennä tekemään latuja, sekin on tärkeä taito, varsinkin niille, jotka aina hiihtävät valmiilla kilpaladuilla. Toiseksi ne, jotka alkavat hiihdon opettelun hiihtelevät ympyrää vaikka musiikin soidessa koulun pihalla ja tasaisella. Jokainen tyylillään. Siinä ennättää opettajakin havainnoimaan, mihin ehkä kannattaisi kiinnittää huomiota ja korjata pahimmat virheet. Kaikki on vähän leikin omaista, ei niin ärtyisän vakavaa, lapset vain saavat liikkua kyllikseen, siinä ne taidot vähitellen kehittyvät. Ja kiinnostuskin syntyy. Mitä enemmän näille lapsille selostetaan teoriaa ja juuri sitä oikeaan tekniikkaa, sitä enemmän se häiritsee liikkumisen ja oppimisen iloa, sen aikahan on myöhemmin.
Tunnen, itseni. Lapsuudessa muutin niin usein ja asuin myös maassa, jossa pakkasta on jossakin vuoristossa. Luistelu ja hiihtäminen siis sujuu heikosti, luistelemaan olen vähän parempi kiitos rullaluistimien. Pyörällä en osaa ajaa ollenkaan. Lapsena kokeilin opetella, mutta ei se kiinnostanut. Lisäksi siinä maassa pyöräily ei ollut mikään todella yleinen harrastus ja kouluunkin lapset vietiin autolla. Uida osaan aikas hyvin, koska joka asunnossa oli uima-allas. Olen kohta neljäkymmentä ja noiden taitojen puuttuminen ei ole haitannut elämääni.
Vierailija wrote:
En minäkään osaa uida tai kunnolla ajaa pyörällä (luistelua vihaan, hiihtämisestä tykkään), koska vanhemmat yritti opettaa ja kasvattaa pelolla, molemmat omilla tavoillaan. Isä raivoaa ja huutaa pää punaisena että "jumalauta nyt hyppäät tänne syvään päätyyn" jne. Äiti taas kertoo varoittavia tarinoitaan kuinka meinasi hukkua ja kaikkeen piti kommentoida "Hui varovasti nyt!" "Varo ettet vedä vettä keuhkoon!" "Oi! Ettei vaan mene niskat tossa!" Vähemmästäkin lapsi oppii pelkäämään kun yrittää tehdä tiettyjä juttuja.
Nykyvanhemmat on usein tuota jälkimmäistä sorttia. Joka kerta vaikka leikkipuistossa näkee just niitä, jotka käärii lapsensa pumpuliin ja varoittaa kaikesta. Jännä kun nämä lapset ei sitten olekaan erityisen ketteriä tai meinaa oppia esim pyöräilemään... Jopa juokseminen kielletään kun siinä voi kompastua. Oikeasti ongelman ydin ei ole se, osaako jokainen lapsi hiihtää, vaan se, että on lapsia jotka ei osaa _mitään_. Ei uida, ei pyöräillä, ei hiihtää, ei luistella, ei kiipeillä, ei osu palloon jne. Paitsi voi he toki olla hyviä kielissä kun ovat vauvasta asti katsoneet youtubesta englanninkielisiä videoita. Ja tosi näppäriä käyttämään älylaitteita.
Mielestäni noista uiminen ja pyöräily olisi arjen ja turvallisuuden kannalta hyvä osata auttavasti jo alaluokilla. En nyt vaadi 200 m uimataitoa, vaan osaa hypätä/pudota veteen ja pääsee siitä reunalle/rantaan. Luistelu ja hiihto ei enää ole jokaisen lajeja, kun ilmasto on mitä on. Niitä ei voi enää harrastaa missä päin vain, vaan ne vaatii urheilupaikan siinä missä tennis ja telinevoimistelukin. Eli ne on mielestäni eri kategoriaa. "Jokaisen osattaviin" lajeihin lukisin enemmänkin jalkapallon sillä tasolla, että osaa potkia palloa ja olla ottamatta käteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.
En ole ikinä yökyläilijän kanssa lähtenyt uimaan tai kioskille, outoa ajatella, että öisin liikutaan pitkin kyliä. Mutta kukin tavallaan.
Meinaat, että kun lapselle tulee yökylään kaveri, niin se tulee klo 21 nukkumaan ja lähtee aamulla klo 8 kotiinsa? Käy vaan nukkumassa, mitään muuta ei tehdä?
Meillä yökylään tulleet kaverit ovat tulleet lanittamaan. Maaseudulla ehkä eri jutut.
eri
Vierailija wrote:
Uimataito voi olla ihan hengen pelastava. Suosittelen kaikille.
Ei nyt niinkään. Jos sinulla on kaksi tuttua, joista toinen osaa uida ja toinen ei, on todennäköisempää, että tämä uimataitoinen kuolee hukkumalla.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joo meidän 8v ja 12v ei osaa uida, hiihtää eikä luistella. Eipä paljon haittaa. Ne voittaa kaikki ratsastuskilpailut mihin osallistuu ympäri Eurooppaa. Ei kaikkien tarvitse osata kaikkia liikuntalajeja. Jokaisella on oma suosikkinsa.
Tää on kyllä yksi nykyajan ongelma, lapset erikoistuu jo tosi pienenä yhteen lajiin ja sitten muita ei sitten muka tartte osata ollenkaan. En nyt tarkoita että hiihto tai luistelu ois välttämättömiä, mutta kyllä lasten pitää liikkua monipuolisesti, ei vain sen suosikkilajin parissa.
99% ammattiurheilijoista on harrastanut monipuolisesti eri lajeja pitkälle teini-ikään. Suuri osa harrastaa ammattilajinsa ohella vielä aikuisenakin vähintään yhtä muuta lajia. Ne, jotka jo pikkulapsena erikoistuva yhteeen lajiin, eivät pärjää siinä lajissa enää siinä vaiheessa kun touhu men
Se monipuolisuus olisi just tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Lasten lihakset ja nivelet tarvitsee vaihtelevaa rasitusta ja erilaisia liikeratoja. Se auttaisi myös ehkäisemään vammoja, nykyään jo 10-11v ikäisillä saattaa olla urheiluvammoja kun on ollut liian yksipuolista harjoittelua. Ja teininä urheilijanuorukaisetkaan ei pääse syväkyykkyyn kun on unohdettu liikkuvuusharjoittelu. Ja niin edelleen. Moni kertoo täälläkin että ei haittaa jos mun lapsi ei osaa muuta kun hän on lahjakas omassa lajissaan, mutta kyllä se vaan oikeasti haittaa. Ei ole pakko opetella just hiihtämään tai luistelemaan, mutta jotain vastapainoa sille lajiharjoittelulle vaan pitää olla.
On unohtunut se tärkein eli lapsen etu.
On lapsen etu, että hän osaa monenlaista eikä tarvitse hävetä kerhossa, koulussa eikä armeijassa osaamattomuuttaan.
Mitä monenlaisempaa harrastaa, sitä enemmän saa sitä tervettä itsetuntoa.
Suomessa on lunta ja jäätä joka vuosi pääpiirteissään, Suomi on tuhansien järvien maa. Näissä oloissa on osattava ne perustaidot, eli pääsee eteenpäin lumessa ja jäällä ja pysyy pinnalla vedessä.
Lapsilla on edessään vuosikymmeniä, joihin voi kuulua elämää mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja kaikissa on pärjättävä, siitähän edellä annettiin se luistelu-esimerkki. Kaikki liikuntataidot ovat myös selviämistaitoja. Kehittyy hoksaavammaksi ja taitavammaksi, osaa ja ymmärtää yhtä ja toista, vaikka sitten vain "Selviytyjissä".
Jyväskylästä löytyy Viitaniemi, Vaajakoski, Palokka, Pohjanlampi ja Puistokoulu. Kaikilla näillä kentillä on yleisövuoroja. Tiedot löytyy netistä vaikka asuisi Vantaalla. Ihan turha tästä on vängätä.