Anoppi toi meille kysymättä neljä 40 v vanhaa joululiinaa

Vierailija wrote:

Joulu on rakkauden ja hyvänmielen ja läheisten ilahduttamisen juhla.

Anoppi vie nuo munmielestä täyspascat joululiinas helkkariin heti mää haluunomat !!!!

Jokaisen tulee saada tämä rakkauden aika jouluna viettää omassa kodissa. Ilahduttiko anoppi miniää? On kyse pojan ja miniän kodista, ei anopin. Jostain syystä anoppia ei ilahduta kyseiset liinat omassa kodissaan. 

Ap voi lähettää liinat sinulle, ilahduttamaan jouluasi. Kelpaisiko tällainen hyvän mielen toivotus? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Wau! Hienoja, kiitos kovasti!

(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)

Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."

40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?

 

Eihän niitä ainoita muistoja miniälle sitten anneta.

Pojallehan ne on vietykin mutta kun miniä on perheen pää ja miehellään ei mitään sananvaltaa.

Oletteko nähneet kotia jossa miehen tavaroita olisi esillä, naisen muistojutut kyllä.

Poikani toi muistoesineensä laatikossa mulle, pidätkö tallessa , hän joskus ottaa ne " kun saa luvan."

"Meidän äiti toi samantyyppisen viritelmän, johon oli ilmeisesti tarkoitus laittaa valokuva sisälle. Noh. Oli joskus mennyt vähä rikki ja tyhjäksi, joten oli täytetty uusiksi ja korjattu PURUKUMILLA. Oli ihan sumea se läpinäkyvä muovi ja haisi purkalle 🤣🤣🤣🤣 roskiin meni. "

Oisko näistä jotain kuvia? En oikein hahmota miltä ne näyttää ja kuulostaa tosi koomisilta.

Vierailija wrote:

Wau! Hienoja, kiitos kovasti!

(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)

Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa.

Tämä!!!! Ovat arvokkaampia kuin omat Ikea-liinasi, ihan jo tunnesyistä. Miksi miehen äitiä aina vaan parjataan ja haukutaan kun on kuitenkin puolisoksi kelpaavan miehen kasvattanut...

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä en ymmärrä millaiselle lapamadolle tällainenkin asia voi olla ongelma. Jos se anoppi lappaa teille tavaraa mitä ette tarvitse, annat ne takaisin ja sanot että kiitos, ei ole tarvetta, on liinat ja muut jo omasta takaa.

 

Kasvata hyvä ihminen jonkinlainen selkäranka.

Tässäkin ketjussa ja palstalla muuten on selostuksia hirviöanopeista, jotka keräävät tuliaisiksi rojua. Kannattaa lukea. Heille ei voi mitään.

Kärräävät, ei keräävät

Voi sua raukkaa. Mutta ajattele, että sinulla on sentään koti, perhe, pöytä, liina ja rahaa laittaa joulua. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Wau! Hienoja, kiitos kovasti!

(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)

Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."

40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?

 

Eihän niitä ainoita muistoja miniälle sitten anneta.

 

Pojallehan ne on vietykin mutta kun miniä on perheen pää ja miehellään ei mitään sananvaltaa.

Oletteko nähneet kotia jossa miehen tavaroita olisi esillä, naisen muistojutut kyllä.

Poikani toi

Onko ap kertonu mitä miehensä on liinoista mieltä? Mitä jos mies tykkää heidän omista liinoistaan?

Kai teiltä löytyy pöytiä tarpeeksi niille toisillekin liinoille, tai ehkä vaan yksi voisi olla esillä näön vuoksi. Joulupöytään ei tietenkään tarvi laittaa, ettei "vahingossa" sottaannu ja mene pilalle. Mutta vaikka olkkarin pöydälle joulukukan alle?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vanhat liinat on usein parempia. 

Mutta haluan viettää meidän jouluamme, en anopin joulua. Ap

Mitä vit-tua lässytät?! Omat liinat pöytään ja sillä selvä. Annat anopille takaisin ja kerrot ettei ole käyttöä. 

 

Osaako miniät hävetä anoppinsa morkkaamisesta, jotka ihan vilpittömästi tuovat jonkun lahjan.

Jos olisi ollut tyttären äidin tuoma, tytär olisi ilahtunut, oli se mikä tahansa. Mutta jos on miehen äiti, miniän mielestä miehen äiti ei tee mitään miniän mielestä oikein.

 

Olet nolo ja passiivis-aggressiivinen.

Olisin ollut ikionnellinen ja otettu siitä, että anoppi tietää minun arvostavan hänen elettään. Kyllä niitä omia liinoja ehtii käyttämään sen 364 päivää vuodessa. Hieman arvostusta vanhoja ihmisiä kohtaan, kiitos

Vierailija wrote:

Joulupöytä on myös miehesi ja nuo ovat hänen lapsuutensa muistoja. Eli saisiko hän sanoa, mikä hänestä olisi kivaa? Kun parisuhteet kuitenkin on kompromisseja. On mullakin joka joulu pöydässä ruokia, jotka siis olen alusta lähtien vääntänyt, joita en itse (eikä lapset) syö ja mieskin ottaa nokareen, mutta ne on hänelle tärkeitä muistoja ja siksi ne siinä sitten on. Ja jos anoppi tulee teille jouluksi, varmaankin teidän pyynnöstänne, ehkä hänkin haluaisi että pöydässä on jotain heidän perheen perinteitä? Pakkaat liinat mamman mukaan (pestynä) sitten joulun jälkeen ja kiität lainasta.

Kiitän aidosti luojaa miehestäni, anopistani ja äidistäni. Meillä on sama arvomaailma. Kaikki kunnioittaa kaikkia. Me luomme yhteisen hyvän joulumielen kaikille ilman miellyttämistä. 

Vierailija wrote:

Jotkut asiat jäävät mieleen. Äidillä oli aina sama liina jouluna pöydässä. Lapset ehtivät myös tottua siihen. Kun sitten perin liinan ja laitoin sen itse joulupöytään, tunnistivat lapset sen Mumman liinaksi. Sisko alkoi itkeä kun näki liinan ja sanoi ihanaa kun olet säästänyt ja laittanut sen. Ehkä miehelläsi liina liittyy jouluun?

Meillä on juuri tuollaista jouluna. Vanhimmat joulukoristeet 1920-luvulta ja kaikkiin liittyy tarina ja ne ovat siirtyneet sukupolvelta toisille. Ja joku joulu joku purskahtaa itkuun, on yllättänyt "vieläkö tallessa", hipistelelee ja se on tarttunut lapsiinkin ja muistelevat jo edesmenneitä, mitä hän teki kun näki esineen tai liinan. Ja sitten muistellaan vielä hautausmaalla, kun viedään kynttilät. 

Vierailija wrote:

Joulupöytä on myös miehesi ja nuo ovat hänen lapsuutensa muistoja. Eli saisiko hän sanoa, mikä hänestä olisi kivaa? Kun parisuhteet kuitenkin on kompromisseja. On mullakin joka joulu pöydässä ruokia, jotka siis olen alusta lähtien vääntänyt, joita en itse (eikä lapset) syö ja mieskin ottaa nokareen, mutta ne on hänelle tärkeitä muistoja ja siksi ne siinä sitten on. Ja jos anoppi tulee teille jouluksi, varmaankin teidän pyynnöstänne, ehkä hänkin haluaisi että pöydässä on jotain heidän perheen perinteitä? Pakkaat liinat mamman mukaan (pestynä) sitten joulun jälkeen ja kiität lainasta.

Minu mies ei kyllä osaisi puhdistaa pöytäliinasta punajuuri- tai sillitahroja saati silittää liinoja. Tai silittää osaisi, mutta ei taatusti viitsi.

Pakko sanoa, että minä en ole niin toimelias, että rupeasin tekemään jotain ruokaa alusta asti, jos sitä söisi joulupöydässä vain yksi ja nokareen verran. Loputhan menisi roskiin, hirveää ajan, rahan ja vaivan tuhlausta.

Voi ei, itku tuli. Meillä myös näin

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"Haluaisin siis pitää ihan omia, kivoja liinojamme. Ap"

Arvaa mihin voisit työntää kivat liinasi? Kasva hei aikuiseksi.Ei oo iso juttu olla loukkaamatta miehen äitiä.

 

Vit-tu! Miehen äiti tyrkytti liinat kysymättä, onko tarvetta! Kasva itse aikuiseksi! Käytä ap oikeasti sinulle mieleisiä liinoja. Joulu on rakkauden aikaa ja sinun tulee näin tuntea omassa kodissa. 

Palauta ne liinat hyvissä ajoin ennen joulua, jotta pöly kerkeää laskeutua. 

Vierailija wrote:

Olisin ollut ikionnellinen ja otettu siitä, että anoppi tietää minun arvostavan hänen elettään. Kyllä niitä omia liinoja ehtii käyttämään sen 364 päivää vuodessa. Hieman arvostusta vanhoja ihmisiä kohtaan, kiitos

Pidätkö sinä joululiinoja ympäri vuoden käytössä?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Wau! Hienoja, kiitos kovasti!

(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)

Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."

40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?

 

Eihän niitä ainoita muistoja miniälle sitten anneta.

 

Pojallehan ne on vietykin mutta kun miniä on perheen pää ja miehellään ei mitään sananvaltaa.

Oletteko nähneet kotia jossa miehen tavaroita olisi esillä,

Luuletko oikeesti anopin vihaajien kysyvän miehiltään mitään tai että miehet ainakaan kotinsa valtiaalle ja pirttihirmulle uskaltaisivat mitään sanoa.

" Muista nyt, minä sinut olet koulinut tasoisekseni, sieltä hourupäisestä kodistasi sinut sentään nain. "   Tuohon tyyliinhän naisten jutut täällä menee.

Vierailija wrote:

Vanhoilla tekstiileillä on tunnearvoa.  Pidän tallessa kotona kudottuja pellavalakanoita ja vaativalla sidonnalla tehtyjä pyyhkeitä 50- luvulta.  Ja äidiltä perittyjä damastiliinoja.

Olen luvannut ne tyttärelle, hän arvostaa käden taitoja ja entistä osaamista.

Miniät krumeluurista ja naisten lehtien muotijutuista.

Tyttäreni tekee itse eli hänelle en anna käsitöitäni. Toinen miniäni on ilmoittanut, että hänen kodissaan käytetään vain hänen ostamiaan tavaroita. Toinen miniäni on modernisti ja hyvin kallis maku. Eli ei miniöillekään. Tunnearvoa tuntuu olevan vain yhdelle pojanpojista, jos saan elää vielä kymmenisen vuotta, ehkä kaikki menee hänelle.

Anoppi on muutenkin rajaton pitkin vuotta ja paljon pahemmin. Ehkä siksi olen allerginen tälle liinayllätykselle. Ap

Meille ei anoppi tuonut, mutta anopin perheetön sisko kyllä.

On taitava käsityöihminen ja kirjailtuja liinoja ja seinäkoristeita tulvii. Kauniita kyllä, mutta en ole tyylin ystävä eikä ole mieskään. Kauniisti kiitetään ja laitan säilöön siltä varalta että itse tai tulevat sukupolvet joskus innostuisivat.  Kun täti tulee kylään, olen joskus saattanut jonkin pikkuliinan laittaa esille.

Tässä tietysti helpottaa se, että on tilaa säilyttää.