Lue keskustelun säännöt.
Anoppi toi meille kysymättä neljä 40 v vanhaa joululiinaa
01.11.2023 |
On tulossa jouluna käymään, joten käyttöpakko on.
Onko teillä samanlaista? Tästä ei siis oltu sovittu mitään etukäteen. Tulee tenttaamaan, että ovatko käytössä.
Tässä myös näkyvissä yliampuvuus kaikessa:siis 4 liinaa, ei esimerkiksi yhtä.
Saako minua ärsyttää tämä?
Kommentit (178)
Vierailija wrote:
Mä en ymmärrä millaiselle lapamadolle tällainenkin asia voi olla ongelma. Jos se anoppi lappaa teille tavaraa mitä ette tarvitse, annat ne takaisin ja sanot että kiitos, ei ole tarvetta, on liinat ja muut jo omasta takaa.
Kasvata hyvä ihminen jonkinlainen selkäranka.
Tässäkin ketjussa ja palstalla muuten on selostuksia hirviöanopeista, jotka keräävät tuliaisiksi rojua. Kannattaa lukea. Heille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä anoppia ei jouluna ole pakko ottaa vastaan, uudet lukot ja lähestymiskielto.
Eikä pakko mennä anoppilaan ivavirne naamalla.
On mukavampi joulu kaikilla.
Vierailija wrote:
Wau! Hienoja, kiitos kovasti!
(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)
Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."
40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?
Aloittaja provokaatio, kun tietää, että anoppiin liittyvät ketjut saavat mäntit liikkeelle.
Vierailija wrote:
Wau! Hienoja, kiitos kovasti!
(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)
Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa.
Missään ei mainita tykkääkö mies niistä liinoista ja haluaako hänkään niitä jouluna katsoa. Jos lapset tykkää, niin laittaa sitten lastenhuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi tuo nurkistaan kamoja toisinaan. Hän antaa ne miehelle, joka yleensä vie jutut työhuoneeseensa. Siellä niitä on laatikossa ja nurkassa.
Jotkut olisi ihan kivojakin käytössä, mutta en puutu. Anoppi toisinaan multa sitte kyselee, että hän taisi viimeksi tuoda sitä ja tätä. Juu, siellä ne on työhuoneessa.
Kerran vuosien saatossa anoppi kyseli, että milloin MÄ olen siivonnut miehen työhuoneen viimeksi?
MÄ en ole siivonnut koskaan. Enkä siivoa. Mies on siivoustaitoinen itsekin. Sen verran hyvin kasvatettu.
30 vuotta yhdessä
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Wau! Hienoja, kiitos kovasti!
(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)
Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."
40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?
Eihän niitä ainoita muistoja miniälle sitten anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhat liinat on usein parempia.
Mutta haluan viettää meidän jouluamme, en anopin joulua. Ap
Mitä vit-tua lässytät?! Omat liinat pöytään ja sillä selvä. Annat anopille takaisin ja kerrot ettei ole käyttöä.
Osaako miniät hävetä anoppinsa morkkaamisesta, jotka ihan vilpittömästi tuovat jonkun lahjan.
Jos olisi ollut tyttären äidin tuoma, tytär olisi ilahtunut, oli se mikä tahansa. Mutta jos on miehen äiti, miniän mielestä miehen äiti ei tee mitään miniän mielestä oikein.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Wau! Hienoja, kiitos kovasti!
(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)
Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa."
40 vuotta vanhat joululiinat voivat olla ainoa muisto eletyistä ihanista menneistä jouluista, jolloin esim lapset pieniä. Antaa toisen fiilistellä, keltä se on pois jouluna?
Niinpä. Je joululiinat ovat miehesi lapsuuden tai nuoruuden ajoilta. Onhan ne mukava säilyttää suvussa ja pitää esillä jouluisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut asiat jäävät mieleen. Äidillä oli aina sama liina jouluna pöydässä. Lapset ehtivät myös tottua siihen. Kun sitten perin liinan ja laitoin sen itse joulupöytään, tunnistivat lapset sen Mumman liinaksi. Sisko alkoi itkeä kun näki liinan ja sanoi ihanaa kun olet säästänyt ja laittanut sen. Ehkä miehelläsi liina liittyy jouluun?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mä en ymmärrä millaiselle lapamadolle tällainenkin asia voi olla ongelma. Jos se anoppi lappaa teille tavaraa mitä ette tarvitse, annat ne takaisin ja sanot että kiitos, ei ole tarvetta, on liinat ja muut jo omasta takaa.
Kasvata hyvä ihminen jonkinlainen selkäranka.
Tässäkin ketjussa ja palstalla muuten on selostuksia hirviöanopeista, jotka keräävät tuliaisiksi rojua. Kannattaa lukea. Heille ei voi mitään.
Totta kai voi. Antaa keräillä rauhassa, mitään ei ole pakko ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samanlaista, meillä on joululiinoja ja koristeita, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, vanhimmat ovat jo v. 1920-luvulta. Ovat aarteita. Tykätään kovasti ja joka joulu kerrotaan niistä tarinoita, ja nuoremmat sukupolvet liittyvät sukupolvien ketjuun ja jotenkin jo edesmenneet ovat keskuudessamme jouluna. Erityisesti ne ilahduttavat lapsia ja haluavat kuulla tarinoita. Osa tarinoita on kirjoittu jopa kirjaksi ja otettu kuvia ja niitä selataan ahkerasti jo ennen joulua ja ne ovat aina jouluna kunniapaikalla.
Meidän ostamat uudet llinat ja koristeet, eivät ole aiheuttaneet mitään elämyksiä tai tarinoita, vaan ovat tunteettomia. Ehkä joskus niihinkin tulee tarina.
Sama pääsiäiskoristeissa ja liinoissa.
Minulla oli myös tällainen kukkavesipallo mieheni äidin peruja (on edesmennyt, en koskaan tavannut). Kun siivottiin äidin loppuja tavaroita, tällainen pallo löytyi ja laitoin sen Facebookin roskalavalle. Sille oli monta ottajaa, ja se meni heti. Oli joku ihana retrojuttu. Tänä syksynä näin jossakin lehdessä artikkelin, jossa joku nainen keräsi just näitä samoja palloja. Tietysti se teippi vähän himmentää sen ihanuuden arvoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Wau! Hienoja, kiitos kovasti!
(ja liinat tietysti pöytään jouluivierailun ajaksi.)
Koska rakastan miestäni ja anoppi on hänen äitinsä. Samalla lapset oppivat kuinka vanhempia kohtaan voi käyttäytyä kauniisti ihan rakkaudesta puolisoonsa.
Mielestäni teet lapsillesi karhun palveluksen. Lasten mummu tuo liinoja, joita käytät vain miellyttääksesi muita. Lapsi oppii miellyttämään, ei omia mielipiteitä.
Mitenkäs sitten selität lapselle, kun mummu lähtee ja otat liinat pois ja omat tilalle?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Haluaisin siis pitää ihan omia, kivoja liinojamme. Ap"
Arvaa mihin voisit työntää kivat liinasi? Kasva hei aikuiseksi.Ei oo iso juttu olla loukkaamatta miehen äitiä.
Mutta miehen äiti saa loukata poikansa vaimoa?
Varakkaita anopoeja kaikilla ja isot talot kun on tavaraa mitä jakaa.
Ei sittä tämmösillä kerrostalomummoilla ole monelle miniälle jakaa rojua eikä hopeitakaan. Eikä rahaa
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhat liinat on usein parempia.
Mutta haluan viettää meidän jouluamme, en anopin joulua. Ap
Mitä vit-tua lässytät?! Omat liinat pöytään ja sillä selvä. Annat anopille takaisin ja kerrot ettei ole käyttöä.
Osaako miniät hävetä anoppinsa morkkaamisesta, jotka ihan vilpittömästi tuovat jonkun lahjan.
Jos olisi ollut tyttären äidin tuoma, tytär olisi ilahtunut, oli se mikä tahansa. Mutta jos on miehen äiti, miniän mielestä miehen äiti ei tee mitään miniän mielestä oikein.
Älä viitsi. Arvottoman vanhan roinan kantaminen toisten kotiin ei ole mikään vilpitön lahja, vaan keino välttää itse sitä joillekin niin hankalaa roskiin heittämistä.
Vierailija wrote:
Vanhoilla tekstiileillä on tunnearvoa. Pidän tallessa kotona kudottuja pellavalakanoita ja vaativalla sidonnalla tehtyjä pyyhkeitä 50- luvulta. Ja äidiltä perittyjä damastiliinoja.
Olen luvannut ne tyttärelle, hän arvostaa käden taitoja ja entistä osaamista.
Miniät krumeluurista ja naisten lehtien muotijutuista.
Pidät tallessa, tarkoittaako tuo sitä, että ne eivät ole käytössä? Mikset ota niitä käyttöön, eihän niitä ole tehty kaapintäytteeksi?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhoilla tekstiileillä on tunnearvoa. Pidän tallessa kotona kudottuja pellavalakanoita ja vaativalla sidonnalla tehtyjä pyyhkeitä 50- luvulta. Ja äidiltä perittyjä damastiliinoja.
Olen luvannut ne tyttärelle, hän arvostaa käden taitoja ja entistä osaamista.
Miniät krumeluurista ja naisten lehtien muotijutuista.
40 vuotta vanha tekstiili on peräisin 80-luvulta. Joko niillä on tunnearvoa vai pelkkä krääsäarvo tässä vaiheessa?
Voisi kuvitella, ap. miehelle niihin liittyy paljonkin tunnearvoa ja muistoja useasta vietetystä joulusta, ihmisistä, lahjoista jne. Jos liinat 80-luvulta, tuohon aikaan liittyy jo useamman sukupolven joulunviettoa.
40 vuotta vanha tekstiili on peräisin 80-luvulta. Joko niillä on tunnearvoa vai pelkkä krääsäarvo tässä vaiheessa?