Anoppi toi meille kysymättä neljä 40 v vanhaa joululiinaa
On tulossa jouluna käymään, joten käyttöpakko on.
Onko teillä samanlaista? Tästä ei siis oltu sovittu mitään etukäteen. Tulee tenttaamaan, että ovatko käytössä.
Tässä myös näkyvissä yliampuvuus kaikessa:siis 4 liinaa, ei esimerkiksi yhtä.
Saako minua ärsyttää tämä?
Kommentit (178)
Yksikin juntti miniä on kirous suvussa.
Vierailija wrote:
Miehesi ongelma.
Miten niin miehen ongelma?! Kyllä minä saan anopin yli päättää miten kotini sisustan 😂
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Fiksut anopit kuten minä pysyvät joulun kotonaan, eivät mene miniän harmiksi eivätkä pyydä miniää nyrpistelemään omaan kotiinsa.
Kuulostatpa ihanalta anopilta... Not.
Nothullulla viinapullo auennut aamun kunniaksi.
Mikä on nothullu?
Mun anoppi ei tuonut mitään tavaraa kotiini. Äiti sen sijaan lähetti jopa vanhan karvalankamaton minulle. Se meni heti jätteisiin.
Äiti toi tullessaan tuliaisiksi pyöreän muovipallon jalustalla. Pallon sisällä oli muovikukka. Pallon halkaisija jotain 15 cm.
Pallon sisällä oli vettä hänen ostaessaan sen joskus vuosia aiemmin. Äiti oli avannut hökötyksen, ja lisännyt sinne haihtuneen veden tilalle uutta vettä, ja teipannut mustalla teippinauhalla liitoskohdan tukevasti kiinni.
Jep. Näkihän siitä, että hökötys on avattu ja teipattu. Ihastusta tavara ei tuottanut, ja se menikin sitten jätteisiin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhat liinat on usein parempia.
Mutta haluan viettää meidän jouluamme, en anopin joulua. Ap
Mitä vit-tua lässytät?! Omat liinat pöytään ja sillä selvä. Annat anopille takaisin ja kerrot ettei ole käyttöä.
40 v vanhat eli siis kasariliinat eivät ole antiikkia tai oikein edes retroa. Sellaiset olisin vastaanottanut ihan mielelläni.
Omat rajat on vedettävä ettei päädy kaatopaikaksi.
Joulu on rakkauden ja hyvänmielen ja läheisten ilahduttamisen juhla.
Anoppi vie nuo munmielestä täyspascat joululiinas helkkariin heti mää haluunomat !!!!
Vierailija wrote:
Mun anoppi ei tuonut mitään tavaraa kotiini. Äiti sen sijaan lähetti jopa vanhan karvalankamaton minulle. Se meni heti jätteisiin.
Äiti toi tullessaan tuliaisiksi pyöreän muovipallon jalustalla. Pallon sisällä oli muovikukka. Pallon halkaisija jotain 15 cm.
Pallon sisällä oli vettä hänen ostaessaan sen joskus vuosia aiemmin. Äiti oli avannut hökötyksen, ja lisännyt sinne haihtuneen veden tilalle uutta vettä, ja teipannut mustalla teippinauhalla liitoskohdan tukevasti kiinni.
Jep. Näkihän siitä, että hökötys on avattu ja teipattu. Ihastusta tavara ei tuottanut, ja se menikin sitten jätteisiin.
Meidän äiti toi samantyyppisen viritelmän, johon oli ilmeisesti tarkoitus laittaa valokuva sisälle. Noh. Oli joskus mennyt vähä rikki ja tyhjäksi, joten oli täytetty uusiksi ja korjattu PURUKUMILLA. Oli ihan sumea se läpinäkyvä muovi ja haisi purkalle 🤣🤣🤣🤣 roskiin meni.
Mun mies on iha järkyttynyt näistä anoppinsa tuomisista, aina oottaa kauhulla mitä sieltä taas raahataan 🤣🤣
Vierailija wrote:
Vanhoilla tekstiileillä on tunnearvoa. Pidän tallessa kotona kudottuja pellavalakanoita ja vaativalla sidonnalla tehtyjä pyyhkeitä 50- luvulta. Ja äidiltä perittyjä damastiliinoja.
Olen luvannut ne tyttärelle, hän arvostaa käden taitoja ja entistä osaamista.
Miniät krumeluurista ja naisten lehtien muotijutuista.
Ei kenelläkään ole oikeutta kyseenalaistaa toisen kodin arvomaailmaa. Anoppien on nyt vain hyväksyttävä, että miniä sisustaa oman maun mukaan.
Jostain syystä anoppi niistä luopui. Olisikohan kyllästynyt. Minun äitikään ei tyrkytä vanhaa tai päätä miten kotini sisustan.
Vierailija wrote:
40 v vanhat eli siis kasariliinat eivät ole antiikkia tai oikein edes retroa. Sellaiset olisin vastaanottanut ihan mielelläni.
Omat rajat on vedettävä ettei päädy kaatopaikaksi.
Saattavat olla vanhempiakin, en tiedä. 40 v on oma arvioni. Ap
Noi ei oo ees antiikkia eikä ees retroa... Mitä kusipäisyyttä!
Siis mitä ihmettä? ootteko ihan pimeitä? Voi ne vierailun ajaksi johonki laittaa näytille että toiselle tulee hyvä mieli. Ottaa sitten pois ja laittaa tilalle ne omat upeat antiikkiset ja retrot (voi vee!)
Joulupöytä on myös miehesi ja nuo ovat hänen lapsuutensa muistoja. Eli saisiko hän sanoa, mikä hänestä olisi kivaa? Kun parisuhteet kuitenkin on kompromisseja. On mullakin joka joulu pöydässä ruokia, jotka siis olen alusta lähtien vääntänyt, joita en itse (eikä lapset) syö ja mieskin ottaa nokareen, mutta ne on hänelle tärkeitä muistoja ja siksi ne siinä sitten on. Ja jos anoppi tulee teille jouluksi, varmaankin teidän pyynnöstänne, ehkä hänkin haluaisi että pöydässä on jotain heidän perheen perinteitä? Pakkaat liinat mamman mukaan (pestynä) sitten joulun jälkeen ja kiität lainasta.
Tämä on pelkkä provo ja anoppi-vihaa
Mä en ymmärrä millaiselle lapamadolle tällainenkin asia voi olla ongelma. Jos se anoppi lappaa teille tavaraa mitä ette tarvitse, annat ne takaisin ja sanot että kiitos, ei ole tarvetta, on liinat ja muut jo omasta takaa.
Kasvata hyvä ihminen jonkinlainen selkäranka.
Vierailija wrote:
Tämä on ikuisuusongelma. Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset yms. hyvää tarkoittavat tuovat omia vanhoja tavaroitaan, koska ajattelevat, että niille olisi käyttöä. Sinun ei tarvitse käyttää niitä. Laita laatikkoon ja varastoon, ja kun anopista on aika jättänyt, vie kierrätykseen. Meillä jokaisella on oikeus elää omannäköistämme elämää ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä, että joku suuttuu tekemistämme valinnoista. Jos anoppi kysyy, sanot nätisti, että kiitos liinoista, mutta halusin nyt käyttää omia liinojani. Jos pahoittaa mielensä, se on hänen ongelmansa. Omien rajojen vetäminen vaikka niinkin pienessä asiassa kuin pöytäliinojen käytössä voi olla vaikeaa, mutta siitä se lähtee. Elämä muuttuu paljon helpommaksi kun ei tarvitse miettiä joka asiasta, että mitä joku muu on siitä mieltä.
Anoppiko sen isomman talon varastotiloineen maksaa?
Vierailija wrote:
Tämä on pelkkä provo ja anoppi-vihaa
Ole hiljaa.
Vierailija wrote:
"Haluaisin siis pitää ihan omia, kivoja liinojamme. Ap"
Arvaa mihin voisit työntää kivat liinasi? Kasva hei aikuiseksi.Ei oo iso juttu olla loukkaamatta miehen äitiä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vanhoilla tekstiileillä on tunnearvoa. Pidän tallessa kotona kudottuja pellavalakanoita ja vaativalla sidonnalla tehtyjä pyyhkeitä 50- luvulta. Ja äidiltä perittyjä damastiliinoja.
Olen luvannut ne tyttärelle, hän arvostaa käden taitoja ja entistä osaamista.
Miniät krumeluurista ja naisten lehtien muotijutuista.
Ei kenelläkään ole oikeutta kyseenalaistaa toisen kodin arvomaailmaa. Anoppien on nyt vain hyväksyttävä, että miniä sisustaa oman maun mukaan.
Jostain syystä anoppi niistä luopui. Olisikohan kyllästynyt. Minun äitikään ei tyrkytä vanhaa tai päätä miten kotini sisustan.
Krumeluuri on kivaa ja naisten lehtien söpöt kuvat mikä väri on muotia tänä vuonna.
Vanhan kuusenkoristeet veks ja uutta tilalle markkinoinnin mukaan.
Se liinahan on aarre. Tuskin niitä monelta edes löytyy. Eri asiahan on, jos se olisi tuonut vaikka 40 vuotta vanhan kahvipaketin, sekin olisi aarre, niitäkin on vain harvoilla ihmisillä.
Anopit tietää.
No ihan kysymättä voit jättää käyttämättä! Haloo! Kuka on noin lässy, ettei uskalla omia käyttää omassa kotona? En ikinä tekisi anopin mieliksi omassa kodissani! Minulla toki oli aivan ihana anoppi, joka kunnioitti jokaisen omaa. On edesmennyt.