Mikä on kamalin tilanne mihin olet joutunut elämäsi aikana?

Yksi kamalimmista ainakin se kun jouduin teini-ikäisenä syömishäiriön takia suljetulle osastolle pakkohoitoon. Traumaattisen kokemuksesta teki erityisesti se että minulle jouduttiin laittamaan nenämahaletku väliaiksesti koska olin lopettanut syömisen.

Yli 10 v kestänyt pelko hyvin läheisen ja tärkeän ihmisen itsemurhasta toteutui.

Ja toinen kamalin oli se kun kuulin kaverini tehneen itsemurhan monien yritysten jälkeen

-sama

Vierailija wrote:

Lapseni isän ja puolisoni yllättävä kuolema, kun olin 19 vuotias.

Rankkaa menettää kaksi läheistä noin nuorena. :(

Vierailija wrote:

Ja toinen kamalin oli se kun kuulin kaverini tehneen itsemurhan monien yritysten jälkeen

-sama

Tämä siis tuon syömishäiriön kirjoittaneelta. En osaa käyttää uutta vauva sivustoa :D

--------------

Niitä on monta enkä osaa nimetä mikä olisi ollut kamalinta. Isäni alkoholismi lapsuudessani, koulukiusaaminen, oma sairastumiseni masennukseen. Noissa elämäntapahtumissa minulla on ollut äitini rinnalla kulkemassa. Äidin sairastuttua olin yksin ja siltä ajalta pahimpia on olleet syöpäepäilyni ja äitini kuolema. Niiden tapahtuessa olin totaalisesti yksin eikä minulla ollut ketään tukena.

Kamalimpia tilanteita ovat olleet kissojeni sairastumiset ja eutanasiat, sekä ex-avopuolison löytäminen kuolleena itsemurhan tehneenä. Taustalla hänellä oli psykoottiset oireet useiden vuosien ajan. Itsekin paloin loppuun häntä tukiessani. Kamalaa oli se, että äitini syytti minua hänen kuolemastaan. Lapsuudesta en viitsi edes mainita, se oli yhtä helvettiä.

---------------

2-vuotias poikani kulki potkupyörällä järven rannalla kulkevaa lenkkeilyväylää pitkin. Loivassa alamäessä, jota seuraa mutka oikealle, poika päästikin kovaa vauhtia vasemmalle järveen jossa kivikkoakin. Tässä oli ainekset aivan hirveään onnettomuuteen, mutta tästä selvisimme kuin ihmeen kaupalla pelkällä huulen haavaumalla ja jäljillä leuassa. En ole ikinä ollut niin shokissa kuin tuossa tilanteessa. Lenkkeilymme ovat sujuneet hyvin ennen tuota tilannetta. Yleensä en päästä lasta huomattavalle etumatkalle. Oli aivan kamala se avuton tunne kun huomaat että nyt menee väärään suuntaan, koitat juosta kaikin voimin ja et ehdi napata kiinni.  

Vierailija kirjoitti:

Kohdussani lepäsi täysiaikaisena kuollut lapsi. Vuorokauden kuluttua synnytin hänet pieneen ruumisarkkuun.

En toipunut koskaan.

Aivan hirveä juttu. 😔 

Vierailija kirjoitti:

Sain kuulla vanhempien erosta 

Oikeasti? Vähällä olet päässyt.

upp

Tapon yrityksen kohteeksi joutuminen.  Jäi ikuinen epäluottamus miehiin, en luota enää yhteenkään.

Muistan miten mielessäni välähti ajatus että nyt minä kuolen.  Ilmeisesti siinä vaiheessa olin saanut jotenkin purtua tyyppiä peukalon alapuolelle niin että hampaat meni läpi ja hän irrotti otteensa.

Tiedä miten olisi käynyt jos ei naapuri olisi kuullut ja tullut apuun. Olivat jo soittaneet poliisin paikalle.  Kamala kokemus kaiken kaikkkiaan, ensin sairaalaan missä tutkittiin jäljet ja mitattiin mustelmat kaulalla, sitten poliisiasemalle kuultavaksi.  

Äijä onneksi lähti lusimaan, mutta mieletön pelko jäi ja tämä epäluottamus kaikkin.  Alussa painajaisunet ja kokemuksen toistuminen mielessä.  Mikään ei ole ollut pahempaa.

Kun lapseni oli tehnyt itsemurhan ja näin hänet kuolleena.

Kun aukaisin jääkaapin ja siellä paistoi vain valot

Kun isäni yritti tappaa äitini.

kamalia kokemuksia monilla

Mieheni menettäminen syöpään. Muutuin näkymättömäksi koko maailmalle. Elän itsekseni, olen nyt tottunut jotenkin. Ei se minun syytäni ollut.

Mies on ainut jota oikeasti kaipaan.

Kun aviopuolisoni ja neljän lapseni isä jätti minut koska oli vakuuttunut että petän häntä hyvän ystäväni kanssa. Perui eron myöhemmin, mutta en usko että turvallisuudentunteeni tässä liitossa on enää palautettavissa :(