Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on kamalin tilanne mihin olet joutunut elämäsi aikana?
31.10.2023 |
Minulla se kun isä oli kadonnut eikä kukaan tiennyt missä hän oli. Onneksi löytyi kuitenkin ja kaikki oli hyvin.
Kommentit (126)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tämä hetki.
Lapseni on vasta jäänyt kiinni mahdollisesta rikoksesta. Kotietsintä oli, kuulustelut.. nyt odotellaan mitä seuraavaksi ja milloin.
Lapsi katuu, kärsii, voi pahoin. Mä en tiedä kuinka auttaa. Mistä edes hakea apua..
Sosiaalitoimistoon yhteys mahdollisimman pian. Lapsi todennäköisesti eksynyt huonoon seuraan. Terveisin melkein samanlaisessa tilanteessa ollut.
Kiitos sulle. Kysessä mulle lapsi, mutta täysi-ikäinen 19v.
Lohdutuksena se että jos nyt katuu ja häpeää ja saa kelkan käännettyä niin se on huomattavasti parempi kuin jatkaa menoa siellä huumemaailmassa. Koko tilanne voi oikeasti osoittautua vielä onnenpotkuksi. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdussani lepäsi täysiaikaisena kuollut lapsi. Vuorokauden kuluttua synnytin hänet pieneen ruumisarkkuun.
En toipunut koskaan.
Näin vierestä kun isäni tukehtui kuoliaaksi sairaalapedillä. Oli elvytyskielto.
Oon elvyttänyt tuloksetta omaa äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihreiden vaalikoju oli karmea kokemus :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ehkä se, kun isäni juoksi raivopäisenä mun ja äidin perässä pitkin kyliä, tai se, kun äitini yritti puukottaa isää, tai se, kun jouduin tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon, tai se, kun olin hirvikolarissa, tai se, kun mieheni sai aivoverenvuodon, tai se, kun äitini kuoli syöpään huudettuaan tuskissaan viikkokausia, tai se, kun vein itsetuhoisen lapseni osastolle. En osaa valita.
Kunnon weetee-meininkiä...
Ja minä sanon että höpöhöpö. Noin arroganttia mielitautisuutta on ainoastaan meillä yläluokkaisilla. Minä aina sanon miniällenikin, että on valittava onnellisuus. Muuten elämä on pelkkää rahanruinuuta.
Arrogantti ei ole suomen kielen sana. Tarkoititko ylimielistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty päättämään yhtä, vanhempien päihde ja mt ongelmat ja kuolemat. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta jota joutui kokemaan jo lapsena. Ihme, että selvisin hengissä oli niin äärimmäistä. Nyt olen onnellinen vaan kun saa olla rauhassa.
Exän pahoinpitely ja hänen jatkuva eron jälkeinen vainoaminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vihreiden vaalikoju oli karmea kokemus :(
Parasta mitä sinulle voisi tapahtua olisi joku läheltäpititilanne tai syöpä. Loppuisi tämä turhanpäiväinen paskanjauhanta.
Au pair -perheeni 2-vuotias lapsi kuoli auto-onnettomuudessa. Se oli hirveän kaaoottista aikaa olla ulkopuolinen mutta silti tavallaan osa perhettä. Perhe pyysi, että jatkaisin au pair -vuotta normaalisti lähinnä perheen muiden lasten takia. Tein niin, mutta oli rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tiivistetysti näin: puolisoni sairastui parantumattomaan syöpään, kuoli ja minun vastuulleni jäi firman hoitaminen konkurssiin, samana kuukautena isäni kuoli rutiinileikkaukseen, lastani alettiin koulukiusata vakavasti ja hän alkoi viillellä itseään, minulla todettiin rintasyöpä, sain yt:ssä potkut ja talosta paljastui homevaurio.
omaisten sairastuminen ja yritys auttaa heitä ,mutta ei pystynyt repeämään raskaiden töiden takia tarpeeksi.hankalien velkaisten kuolinpesien hoito, kun on ihan henkisesti loppu omaisen kuoleman takia. kuin luin muiden tarinoita niin muilla ,on ollut tosi raskaita tilanteita.olen ilmeisesti aika heikko ihminen kaikin tavoin kun joskus ei meinaa selvitä edes tavallisesta arjesta.
Mulla se kun jäin lasten kanssa yksin 2-3v ja vauva, mies reissutöissä. Lastensuojelu. Sittemmin ero, varmaan kaikkein pahin, olin todella masentunut. Pitkään jatkunut yksinäisyys sen jälkeen. Ulosotto ja ulosmittaus vaikka sainkin pitää kodin. Velkajärjestely vaikka olikin hyvä asia silti kauheaa kun siihen meni kaikki rahat
Äidin syöpä, isän myös. Molemmat kuitenkin yhä hengissä.
Löysin kihlattuni kotoa hirttäytyneenä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Elämässä tapahtunut vaikka mitä, muistan miten lukioaikana katselin joskus luokkatovereitani ja ajattelin, miten vähän he tietävät kärsimyksestä. Sen verran jokaista tunsin, että tiesin olevani huono-osaisin kaikista. Opettajat lälläsivät yhtä oppilasta erivapauksin ja kannustuksin, koska tällä oli sokeat vanhemmat ja joutui olemaan ns. vanhempiensa silminä. Kuitenkin hänellä oli hyvä ja lämminhenkinen, hyvin toimeentuleva koti.
Ajattelin usein, että entä minä, jonka kotona riehuu väkivaltainen alkoholisti-isä ja täysin toimintakyvytön äiti. Valvoin yökausia ja näin näytelmiä, jotka ei ole lapsille eikä nuorille tarkoitettu. Yksityiskohdat jätän kertomatta.
Pahin tapahtui ehkä sitten avioliitossani, kun tajusin mieheni olevan mielisairas. Tilanne kehittyi nopeasti aivan järkyttävään suuntaan. Apua en saanut mistään, joten minun oli
Tiedän toki tämän. Silti olen edelleen sitä mieltä, että minun tilanteeni oli pahin, jos jollain jotain olisi ollutkin.
Minulla se näkyi ulospäinkin, niin opettajat kuin luokkatoveritkin kyselivät, miksi en nuku öisin, kun olen niin väsynyt ja kalpea ja oletettiin, että vietän huonoa elämää, koska kyllähän isäni tiedettiin, liiankin hyvin. Sillä perusteella leimattiin minutkin. Yksi opettaja oikein vainosi minua, nuhteli minua huonoista elintavoistani. Kuulemma juoksin yökaudet ulkona ja juopottelin ja sen sellaista. Nyt kun sitä ajattelen, niin tietysti olisi pitänyt puolustaa itseään, mutta minä en kyennyt. Häpeä oli niin valtava, että ilmeisesti olin mieluummin itse se paha tyttö, kuin se, jota ei rakastettu ja joka ei ollut huolenpidon arvoinen. Lapsena ja nuorena sitä ajattelee näin vääristyneesti.
Toki olinkin toisinaan ulkona öisin, koska kotiin ei voinut mennä, mutta huonoa elämää en viettänyt. Join elämäni ensimmäisen kerran alkoholiakin 29-vuotiaana. Kukapa siitä olisi välittänyt, miten paljon minua loukkasi se kaikki, mutta minullehan sai kaikki irvailla mitä halusi. Ketään toista ei kohdeltu samalla tavalla. Minun seuraani paljolti välteltiin.
Lukioon meni neljä vuotta ja sain huonon yo-todistuksen, mutta sain sentään. Yhteenkään koulun juhlaan en koskaan osallistunut, koska ei ollut parempia vaatteita, en penkinpainajaisiin, enkä lakkiaisiin samasta syystä ja myös siitä, ettei ollut lakkia.
Yksi opettaja kävi kotonani tuomassa todistukseni. Onneksi isä ei ollut kotona.
Minulla on kyllä se käsitys, että näin paskamaista ei ollut kellään. Ehkä oli sitten jotain muuta. Mutta en usko siihen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Elämässä tapahtunut vaikka mitä, muistan miten lukioaikana katselin joskus luokkatovereitani ja ajattelin, miten vähän he tietävät kärsimyksestä. Sen verran jokaista tunsin, että tiesin olevani huono-osaisin kaikista. Opettajat lälläsivät yhtä oppilasta erivapauksin ja kannustuksin, koska tällä oli sokeat vanhemmat ja joutui olemaan ns. vanhempiensa silminä. Kuitenkin hänellä oli hyvä ja lämminhenkinen, hyvin toimeentuleva koti.
Ajattelin usein, että entä minä, jonka kotona riehuu väkivaltainen alkoholisti-isä ja täysin toimintakyvytön äiti. Valvoin yökausia ja näin näytelmiä, jotka ei ole lapsille eikä nuorille tarkoitettu. Yksityiskohdat jätän kertomatta.
Pahin tapahtui ehkä sitten avioliitossani, kun tajusin mieheni olevan mielisairas. Tilanne kehittyi nopeasti aivan järkyttävään suuntaan.
Niin, sinulla on se käsitys.
Alue: Aihe vapaa
-------------------