Onko oikea rakkaus ehdotonta?

Vierailija wrote:

Kai sinä jotain olet saanut rahan vastineeksi? 

Iloa, turvaa, hyvää oloa, siistin kodin, maukasta ruokaa, tyydytyksen sängyssä? 

En jaksa uskoa, että kukaan vain antaa ja antaa ilman että saa takaisin. Silloin kyse on jostain muusta kuin rakkaudesta. 

 

Vauva antaa paskaa ja pukluja, mutta äiti on rikkonut vempeleensä, kärrsii, valvoo ja itkee. Silti rakastaa vauvaansa saamatta takaisin mitään taloudellisia hyötyjä. Vauva vaan köyhdyttää lisää.

Vain äidinrakkaus on ehdotonta. Muu rakkaus ei. 

Ehdollista rakkautta; jos teet sitä tätä tai tuota, rakastan sinua.

Vierailija wrote:

Vain äidinrakkaus on ehdotonta. Muu rakkaus ei. 

Niinhän sitä luulisi.

Raha on vaihdon väline. Ei itseisarvo. Menet hierojalle, maksat siitä, saat hieronnan. Menet kauppaan, ostat leipää. Joku pitää kauppas pystyssä, joku on leiponut leivän ja joku on kasvattanut viljan. 

 

Luuletko, että naisen tai kenenkään aika on ilmaista? Oletko rosvo vai kommari? Käsi ojossa ottamassa. 

Kun alkaa iän, kokemuksen ja pohdinnan tuloksena hahmottamaan mistä tässä elämässä on oikein kyse, ymmärtää myös rakkauden merkityksen elämässä. Ei tätä voi ulkopuolelta kukaan kenellekään kertoa, sen ymmärtää itse, jos on ymmärtääkseen. Asioiden merkitykset vaan kolahtavat kohdalleen. Itselleni tämä tapahtui tuossa 40v kieppeillä. Rakkaus ei ole ehdotonta, rakkaus on armollista.

N46

Vierailija wrote:

Kyllä sä itsekin tiedät mitä rakkaus on.

Aivan kuin itse tietäisit. Etpä tiedä!

Vierailija wrote:

Ehdollista rakkautta; jos teet sitä tätä tai tuota, rakastan sinua.

Kaupankäyntiä ja kauppatavara ei ole rakkaus vaan jokin muu.

Sä et ap pysty antamaan naisille paljon, tarviit rahaa pitääkses niistä kiinni. 

Se on sun tapasi. Mutta älä ikinä kuvittele, että olet hyväntekijä. Et ole. 

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

- "Valitsen rakastaa sinua"

- Jaa, minä valitsen tomaatteja kaupasta

Aikaisemmat pitkät suhteet ovat toimineet juuri noin, yhteen hiileen puhaltamisella. En muista edes parisuhteissa törmänneeni ehdolliseen rakkauteen, koska molemmat ovat halunneet hyvää toiselle ja jaettu ilo on ollut aina suhdetta parantavaa. Ilmeisesti parisuhde-& deittailumarkkinat ovat muuttuneet niin paljon (olin parisuhteessa 15v), tänä aikana, että täytyy päivittää itsensä tähän hyväksikäyttömoodiin.

Vierailija wrote:

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

Mä en ehkä henkisesti ja fyysisesto pystynyt antamaan sille niin paljon kuin se mulle. Mutta raha korvasi jotain. Annoin kodin ja ruokaa.Välillä ostin vaatteita sille jne. 

Vierailija wrote:

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

Vuokrakumppani.

Siis ei mitään pahaa maksamisessa puolin tai toisin.

Vierailija wrote:

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

Pysyikö? Pysyikö mies myös rahattomana ja työttömänä?

Sanoisin, että rakastua voi, mutta rakkaus voi kukoistaa vain jos molemmat ovat samaa mieltä siitä mitä rakkaus on.

Vierailija wrote:

Raha on vaihdon väline. Ei itseisarvo. Menet hierojalle, maksat siitä, saat hieronnan. Menet kauppaan, ostat leipää. Joku pitää kauppas pystyssä, joku on leiponut leivän ja joku on kasvattanut viljan. 

 

Luuletko, että naisen tai kenenkään aika on ilmaista? Oletko rosvo vai kommari? Käsi ojossa ottamassa. 

Oletko koskaan elämässäsi tuntenut tunteita? Tiedätkö mikä on tunne?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

Pysyikö? Pysyikö mies myös rahattomana ja työttömänä?

 

Miksi sen pitäisi pysyä, kun elämässä on tarkoitus mennä koko ajan eteen päin, eikä jäädä paikoilleen.

-eri

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kyllä naisetkin maksaa miesten elämää. Mutta silloin miehet antaa naiselle tosi paljon. Rakkautta, intohimoa, seksiä ja hyvää oloa. Olen itsekin maksanut miehen elämää. Koska mies oli rahaton ja työtön. Mutta mulla oli hyvä olla sen kanssa. Halusin, että se pysyy mun kanssa. 

Pysyikö? Pysyikö mies myös rahattomana ja työttömänä?

 

Ero tuli muista syistä. Nykyään miehellä on ihan hyvä työ. Kannustin miestä eteenpäin. Mies auttoi myös mua paljon henkisesti ja fyysisesti. Se antoi rakkautta.

Se oli vain sellainen välivaihe meille molemmille. Otettiin tukea ja autettiin toisiamme. 

On ylimielisyyttä ja narsismia kuvitella, että itse olisi joku hyväntekijä. 

Kukaan ei jaksa antaa vain kokoajan. Sille tulee stoppi. 

On rakkaus ja parisuhde aina tietyllä tavalla ehdotonta, muu tapa olla on mun mielestä sitten jotain muuta kuin parisuhdetta tai rakkautta. 

Yhdessä eläen ei voi ajatella, että voin ja saan tehdä ja toteuttaa itseäni haluamallani tavalla ellei siitä ole yhdessä sovittu. 

Yhdessä luodaan yhteisen elämän rajat ja reunat. On osattava miettiä, miten me olemme ja elämme eikä niin, että miten minä olen ja elän. On myös opeteltava kertomaan, että nyt on joku pielessä, tämä ei nyt suju. Mietitään sitten yhdessä parempi keino olla.

Itseään ei voi toteuttaa niin, että toinen kärsii tai voi huonosti sen vuoksi. Aina voi olla ja elää yksin, kukaan ei pakota parisuhteeseen.

Oikeaa ja väärää tapaa olla ei ole. Mun mieestä on ok jos toinen maksaa ja elättää toisen. Kunhan se on aidosti yhteinen tahto. Kummeksun kyllä, mutta muiden elämät ei mulle kuuluu. Ihan yhtä ok on se henkilö, joka haluaa jakaa menot ja velvoitteet tasan. Sitäkin hieman kummeksun, mutta ei sekään mulle kuulu.

Oma pitkä parisuhde perustuu sille, että on jotain omaa, mutta enemmän yhteistä. Rahat omia, mutta samalla yhteisiä. Laskut yms. maksaa se, kumpi voi. Astianpesukoneen tyhjentää se, kumpi jaksaa/ehtii/viitsii. Onneksi on hyvä puoliso ollut jo vuosikymmenet. 90-luvun alussa mentiin yhteen ja alettiin elää. Aika ja elämä hitsasi yhteen, näytti mikä toimii ja mikä ei.

Oli paljon helpompaa kuin nykyään. Kaikki on nyt kovin tietoisia kaikesta. Isot odotukset. Ihminen kuitenkin kasvaa, tekee virheitä, oppii, kehittyy. Siinä mielessä ehdoton on ehdoton, että kaikelle tuolle tulisi olla myös tilaa.