Onko oikea rakkaus ehdotonta?

Toista voi rakastaa ehdoitta, mutta se ei tarkoita sitä, että suostuu mihin vaan.

Moni vanhempi esim. päihdenuoren kanssa on joutunut näitä pohtimaan. Onko se rakkaudettomuutta, jos ei anna rahaa? Mielestäni ei. Rajat kuuluvat rakkauteen.

Rakkaus ei lopu, vaikka nuori jatkaisi päihteilyä. Ehdoitta rakastaminen ei tarkoita sitä, etteikö rajoja voisi vetää. Joskus se vaatii sitä, että ei olla enää tekemisissä esim. oman turvallisuuden ja jaksamisen vuoksi. Rakkaus voi säilyä silti. 

Ihmiset, jotka eniten paasaa ehdottamasta rakkaudesta ei usein tiedä oikeasta rakkaudesta mitään. Monesti on kyseessä hyvin yksipuolinen suhde ja riippuvuus ennemmin kuin rakkaus. "Jos todella rakastat niin alkoholismini ei haittaa" tyylinen tilanne.

Oikeasti parisuhteessa säilyy rakkaus nimenomaan sillä ehdolla, että molemmat ovat toisilleen hyviä ja pyrkivät parhaimpaansa.

Vierailija wrote:

- "Valitsen rakastaa sinua"

- Jaa, minä valitsen tomaatteja kaupasta

Ei se ihan näin yksioikoista ole. Pitää laskea olisiko itse esim. ristinä toiselle. Ettei olisi toiselle ylimääräinen taakka jne.Pitää laskea onko vaakakuppi tasan. Nämä laskut ovat monimutkaisempia kuin pelkät kauppaostokset. Nyt puhuin ihmisten välisestä maallisesta rakkaudesta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Oman kokemuksen perusteella sanoisin että aikuisten välillä pyyteetön rakkaus on todella, todella harvinaista. Melkein aina parisuhde perustuu siihen että molemmat kokevat saavansa toiselta jotain sellaista mitä haluavat/tarvitsevat, ja jos lakkaavat sitä saamasta niin suhde usein päättyy.

Uskon kuitenkin että vanhemmat usein rakastavat lapsiaan ihan pyyteettömästi.

Samaa mieltä, mutta silloin ei parisuhteessa ole alun alkaenkaan ollut kyse aidosta rakkaudesta. Ja silloin joo, parisuhteet päättyy.

Parisuhteeseen ei kuulu mennä asenteella, mitä minä saan tästä suhteesta. Toki se on yleensä tiedostamatonta

itse en usko, että vanhemmat rakastavat lapsiaan pyyteettömästi. Kyllä sitä helppoa lasta usein rakastetaan enemmän.

Jos parisuhteessa ei koe itse saavansa, ei kyse ole rakkaudesta vaan traumasuhteesta. 

Vierailija wrote:

On ehdotonta, mutta ei rajatonta. 

Hyvin kiteytetty. Juuri tätä ajoin takaa.

Eli se rakkauden tunne on ehdoton, mutta tekojen tasolla ei olla rajattomia vaan kumpikn hoitaa omat vastuunsa.

Vierailija wrote:

Parisuhde on aina kaupankäyntiä, halusimme tai emme. Punnitsemme koko ajan hyötyjä ja haittoja, vaikkakin ehkä tiedostamatta. Minä teen sitä tarkoituksella, koska en edes usko rakkauteen. Voin olla ystävällinen, lojaali, reilu, hyväntahtoinen ja niin edelleen kumppaniani kohtaan ja samaa odotan häneltä. Ehkä se on sitten rakkautta, en tiedä.

Ehkä vain sinä. Minä en mutta meitä on moneen junaan. Itse kierrän kaltaisesi hyväksikäyttäjät kaukaa.

Ja jos asiat menevät liian monimutkaisiksi, itse väistyn sivistyneesti ja hiljaa toisten elämästä. Usein sitä ei edes tajuta, että olen lopullisesti väistynyt. Pitää kunnioittaa itseä sekä toisia.

Mitä te muut teette silloin kun asiat ovat liian monimutkaisia?

Vierailija wrote:

Parisuhde on aina kaupankäyntiä, halusimme tai emme. Punnitsemme koko ajan hyötyjä ja haittoja, vaikkakin ehkä tiedostamatta. Minä teen sitä tarkoituksella, koska en edes usko rakkauteen. Voin olla ystävällinen, lojaali, reilu, hyväntahtoinen ja niin edelleen kumppaniani kohtaan ja samaa odotan häneltä. Ehkä se on sitten rakkautta, en tiedä.

Jos et tiedä, niin ei se kenties ole. Tunnet sen kyllä sitten, kun se on rakkautta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Parisuhde on aina kaupankäyntiä, halusimme tai emme. Punnitsemme koko ajan hyötyjä ja haittoja, vaikkakin ehkä tiedostamatta. Minä teen sitä tarkoituksella, koska en edes usko rakkauteen. Voin olla ystävällinen, lojaali, reilu, hyväntahtoinen ja niin edelleen kumppaniani kohtaan ja samaa odotan häneltä. Ehkä se on sitten rakkautta, en tiedä.

Ehkä vain sinä. Minä en mutta meitä on moneen junaan. Itse kierrän kaltaisesi hyväksikäyttäjät kaukaa.

Vastaan sivusta. Mielestäni tuo edellinen suhtautumistapa on reilu, ei hyväksikäyttäjän asenne.

Vierailija wrote:

Ja jos asiat menevät liian monimutkaisiksi, itse väistyn sivistyneesti ja hiljaa toisten elämästä. Usein sitä ei edes tajuta, että olen lopullisesti väistynyt. Pitää kunnioittaa itseä sekä toisia.

Mitä te muut teette silloin kun asiat ovat liian monimutkaisia?

Samalla tavalla. Tuo sana väistyä on hyvä. 

Toista voi silti rakastaa edelleen, vaikka joutuu toteamaan sille toiselle, että en pysty antamaan sinulle mitä haluat.

Mä annan sut pois on hyvä biisi joka kertoo tästä.

"Kyllä sun rakkaus oli ehdollista. Jos rakastaisit ehdoitta, antaisit vaikka kaiken sille toiselle ja hyvillä mielin, etkä laskisi sun ja mun. Mulle on ihan sama vaikka rakkaani mun kaikkeni veisi, rakastaisin silti. "

Eihän lainaamasi sanonut että hänen rakkautensa olisi loppunut. Minäkin rakastan erästä läheistäni, jonka kanssa en kuitenkaan voi olla tekemisissä koska hän ei kunnioita rajojani. Jos hänen käytöksensä muuttuu, hän on edelleen tervetullut elämääni. Rakastan häntä kuitenkin joka tapauksessa, käyttäytyi hän miten vain, vaikka en hyväksy kaltoinkohtelua häneltäkään. 

Toista voi rakastaa vaikka ei antaisikaan hänen kohdella itseään miten hyvänsä. Sä et taida rakastaa itseäsi jos sulle on sama viedäänkö sulta kaikki?

Rakkaus on tunne, parisuhde on sovittu 'liitto'. Avioliitto on talousjärjestely.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Äidin ja lapsen välillä on ehdoton rakkaus. 

aika harvoin. 

 

odota vain, kun lapsesi alkaa varastamaan ja valehtelemaan ja tule sitten kertomaan, millaista rakkaus on.

 

 

 

Vaikea uskoa sinun puhuvan kokemuksesta. Oma lapseni on elänyt todella vaikeita aikoja päihde- ja mielenterveysongelmissa. Siihen on liittynyt kamalia tekoja ja hän on aiheuttanut minulle järkyttävää surua, tuskaa ja huolta. Millään tavalla se ei ole kuitenkaan vähentänyt häntä kohtaan kokemaani rakkautta. Edelleen kuolisin hänen puolestaan silmää räpäyttämättä.

minullakin on aikuinen lapsi, joka on kärsinyt pahoista päihde- ja mielenterveysongelmista. Toki rakastan häntä, mutta ei, en olisi valmis kuolemaan hänen puolestaan. Jokainen ihminen tekee omat valintansa. Toisen puolesta ei voi elää eikä toista ihmistä pelastaa. 

Vierailija wrote:

Rakkaus on tunne, parisuhde on sovittu 'liitto'. Avioliitto on talousjärjestely.

Rakastuminen on tunneriippuvaisten mukaan rakkautta.

Rakastumisen tunne on fysiologinen ilmiö jonka taustalla on hormonituotanto.

 

Tiede on todistanut että kyseinen tunne laimenee 2-3 vuodessa viimeistään. Vasta sen jälkeen aito rakkaus syntyy parisuhteessa/avioliitossa jos on syntyäkseen. On ihmisiä eivät halua tuota faktaa hyväksyä. Heidän kohtalonsa ovat tasaisin väliajoin toistuvat erot ja vaihtuvat suhteet.

Rakkaus lapsiin ja eläimiin on ehdotonta. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vaikka puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, ilman rakkautta olisin vain kumiseva kaiku tai pamahtava pelti. Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet, tietäisin kaiken ja profetoisin, vaikka voisin siirtää vuoria uskoni voimalla, ilman rakkautta en olisi mitään. Vaikka jakaisin pois koko omaisuuteni ja uhraisin itsenikin niin, että antaisin polttaa itseni, en hyötyisi mitään, jos minulta puuttuisi rakkaus. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Se ei ole kateellinen, se ei kehuskele eikä ylpeile. Rakkaus ei käyttäydy häpeällisesti eikä tavoittele omaa etuaan. Se ei katkeroidu eikä suunnittele pahaa. Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan totuuden voitosta. Aina se uskoo ja toivoo, kaiken se kestää ja sietää. Rakkaus ei katoa koskaan, vaikka profetiat menettävät merkityksensä, kielillä puhuminen loppuu ja tieto muuttuu turhaksi.

Nyt pysyvät voimassa nämä kolme asiaa: usko, toivo ja rakkaus. Tä

Harmi vaan, että tuo oli raiskaus kirjeestä korinttilaisille. Raamatussa, vihkikaavassa kauniimpi versio. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Rakkaus on vastavuoroista, yhteen hiileen puhaltamista. Ei toisen hyväksikäyttämistä. Ehdoitta rakastaminen ei tarkoita sitä, että toinen kynitään puhtaaksi.

Ei se myöskään tarkoita sitä, että miehen saatua potkut, mies jätetään, ymmärrätkö? Rakkaus ei ole millään lailla liitännäinen talouteen. Talousliitto on järkiavioliitto ja rakkausliitto on tunneliitto. Rakkaus on TUNNE. Rakkaus ei ole valinta tai päätös.

Rakkaus avioliitossa on nimenomaan tahto, ei tunne.

 

Minulta ja mieheltäni kysyttiin näin: 

” Jumalan kasvojen edessä, minä kysyn sinulta (koko nimi), tahdotko ottaa aviopuolisoksesi (puolison nimi) ja rakastaa häntä jne. Meitä ei kuitenkaan kuolema erota. Pappi jätti sanomatta, kunnes kuolema teidät erottaa. 

Niin, rakkaus on suurempi voima, tunne, joka täyttää niin minun kuin puolisoni läpikotaisin. 

 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

- "Valitsen rakastaa sinua"

- Jaa, minä valitsen tomaatteja kaupasta

Ei se ihan näin yksioikoista ole. Pitää laskea olisiko itse esim. ristinä toiselle. Ettei olisi toiselle ylimääräinen taakka jne.Pitää laskea onko vaakakuppi tasan. Nämä laskut ovat monimutkaisempia kuin pelkät kauppaostokset. Nyt puhuin ihmisten välisestä maallisesta rakkaudesta.

 

 

Silloin ei valita rakastamista, vaan sitä haluaako olla rakastamansa ihmisen kanssa vai ei.

Ei. Ehdoton rakkaus saattaa vallita toisinaan, mutta oikeaa rakkautta on myös silloin, kun esimerkiksi asettaa rajat sen suhteen miten sallii itseään kohdeltavan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Äidin ja lapsen välillä on ehdoton rakkaus. 

aika harvoin. 

 

odota vain, kun lapsesi alkaa varastamaan ja valehtelemaan ja tule sitten kertomaan, millaista rakkaus on.

Kun meidän lapset ottivat pöydältä luvatta kolikoita, meidän vanhempien rakkaus lapsiamme kohtaan ei muuttunut ehdolliseksi. Me olemme jaksaneet rakastaa lapsiamme ehdoitta.

Ehdollinen rakkaus ei kuulu mihinkään suhteeseen. On kauheaa, mikäli joku voi lapselleen tai puolisolleen sanoa, että rakastaa sillä ehdolla jos. . .