Lue keskustelun säännöt.
Miettiikö kukaan muu, että miksi juuri sinuun on ihastuttu/haluttu kumppaniksi?
29.10.2023 |
Ei pitäisi valittaa, enkä valitakkaan. En sano tätä huonolla itsetunnolla, mutta miksi juuri minä? En rehellisesti tiedä mikä minussa on ollut se "juttu". Miten sen itse voi tietää, tai saada selville?
Kommentit (94)
Vierailija wrote:
Mä lähinnä mietin miksi kukaan ei ole koskaan ihastunut/halunnut kumppaniksi. En mä mielestäni sen huonompi ole kuin muutkaan, kun arvioin itseäni suhteessa tuntemiini ihmisiini ja vaikka kadulla näkyviin pariskuntiin. Jokin kuitenkin puuttuu, joku iso asia josta mulla ei ole mitään hajua. Kaikille ei vaan sitten ole tarkoitettu paria tai lapsia tässä elämässä.
Et ole yhtään huonompi ihminen kuin muutkaan. Olet todennäköisesti vain huonomman näköinen, kuin ne ihmiset jotka ovat parin itselleen löytäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tällaisia tarvinnut ikinä miettiä.
Vierailija wrote:
Mietin myös, että ovatko kaikki miehet lopulta hakemassa jonkinlaista hyötysuhdetta. Esim. vakituista seksiä, jos ei taloudenhoitajaa. Jäänyt vaivaamaan, kun jostain luin ettei miehillä lopulta ole tunteita pelissä, osaavat vain näytellä niitä.
En tiedä kuka tuollaista kirjoittaa ja sanoo, mutta se nyt ole vain ole totta jos puhutaan miehistä yleensä. Toki aina löytyy pelureita ja hyötysuhteen etsijiä, mutta suurin osa ei ole sellaisia.
Moni tuntemani nainen, vaimoni myös, kuvittelee esim. että miehet keskenään puhuvat naisista kuten lihakimpaleista, mutta oman kokemukseni mukaan sellaiset miehet ovat ovat pieni vähemmistö. Kaveriporukan pelivuoron jälkeen pukukoppikeskusteluissa huumorilla on toki iso rooli, mutta se ei ole naisiin kohdistuvaa. Tyttöystävistä ja vaimoista (ja naisista yleensäkin) puhutaan kunnioittavasti ja asiallisesti. Viimeeksi eilen tuli puheeksi ne asiat joita kumppaneissamme arvostamme ja johon ihastuimme. Ei ne jutut nyt mitään runoutta ole, mutta esim. yksi kaverini kertoi miten tyttöystävä oli ollut tukena kun läheinen oli yllättäen kuollut.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mietin myös, että ovatko kaikki miehet lopulta hakemassa jonkinlaista hyötysuhdetta. Esim. vakituista seksiä, jos ei taloudenhoitajaa. Jäänyt vaivaamaan, kun jostain luin ettei miehillä lopulta ole tunteita pelissä, osaavat vain näytellä niitä.
En tiedä kuka tuollaista kirjoittaa ja sanoo, mutta se nyt ole vain ole totta jos puhutaan miehistä yleensä. Toki aina löytyy pelureita ja hyötysuhteen etsijiä, mutta suurin osa ei ole sellaisia.
Moni tuntemani nainen, vaimoni myös, kuvittelee esim. että miehet keskenään puhuvat naisista kuten lihakimpaleista, mutta oman kokemukseni mukaan sellaiset miehet ovat ovat pieni vähemmistö. Kaveriporukan pelivuoron jälkeen pukukoppikeskusteluissa huumorilla on toki iso rooli, mutta se ei ole naisiin kohdistuvaa. Tyttöystävistä ja vaimoista (ja naisista yleensäkin) puhutaan kunnioittavasti ja asiallisesti. Viimeeksi eilen tuli puheeksi ne asiat joita kumppaneissamme arvostamme ja johon ihastuimme. Ei ne jutut nyt mitään runoutta ole, mutta esim. yksi kaverini kertoi miten tyttöystävä oli ollut tukena kun läheinen oli yllättäen kuollut.
Kiitos tästä vastauksesta.
Olen joskus miettinyt samaa.
En ole kovin miehekäs enkä turvallinen, pikemminkin poikamainen. Luulen, että naiset eivät ole ihastuneet varsinaisesti minuun vaan oppiarvooni. Olen siis väitellyt. Varsinkin lissut ja väitelleet ovat lähestyneet. Arvaukseni mukaan he eivät poikkea muista naisista eli haluavat pariutua ylöspäin, ja koska he ovat itse panostaneet kovasti opiskeluun he arvostavat oppiarvoja myös miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mitä olen ihmisten puheista poiminut niin syitä on:
- kaunis, hyvä kroppa
- fiksu, koulutettu, sivistynyt, on oma ura
- kuitenkin empaattinen ja kiltti, ei siis mikään jyräävä bosslady, työura on heikompiosaisten parissa mikä tuntuu olevan hyvin naisellista monen mielestä
- iloinen, hymyilevä, itsevarma, uskaltaa heittäytyä
En ole myöskään kovin ennakkoluuloinen eli lähden mieluusti juttelemaan monenlaisten ihmisten kanssa. Mikä on kyllä sitten joskus johtanut vähän ei-toivottuihin ihastuksiin kun on tulkittu ystävälliset elkeet kiinnostukseksi.
Olen saanut joitain poikaystäviä, mutta ei ne ole hirveän ihastuneita olleet, rakastuneita ei kukaan.
Ulkonäköni on aika huono enkä ole hauska enkä fiksukaan. Semmonen johon tyydytään paremman puutteessa.
Olisi ihanaa joskus kokea oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa yli 25 vuotta ja mieheni sanoi ihastuneensa hymyyni. Näimme toisiamme usein ja olin kuulema aina hymyilevä, ystävällinen ja mukava kaikille. Hän ajatteli jo kuulema silloin, että jos olisimme yhdessä, niin hän pitäisi siitä huolen, että voisin hymyillä. Parisuhteemme aikana meillä on ollut vaikeutemme ja vastoinkäymisemme, mutta joskus mies sanoin, että silloin hän on ollut todella huolestunut, jos on huomannut, että en hymyile. Sitten kun hymyilen taas, niin hän tietää, että asiat järjestyvät.
Muuten tiedän hänen ihastuneen myos siihen, että meissä oli paljon samanlaista. Olimme lukeneet samoja kirjoja ja arvostimme samoja asioita, tykkäsimme kulkea luonnossa ja olimme molemmat rauhallisia, tasaisia ja järkeviä. Juttelemme hyvin paljon kaikesta, mutta osaamme olla myös tuntikausia hiljaa ja se on helppoa toisen seurassa.
Ennen miestäni minuun on ihastuttu juuri samoista syistä.
Ei, pikemminkin miten hyvä saalis olen verrattuna muihin. Syyt ovat ilmiselvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Niin. Minä olen "iskenyt" miehet. Viimeksi sain semmoisen joka haukkuu läskiksi, valaaksi, hu***aksi joka munan perässä. Kaksoisleukainen läski valas johon ei voi koskea. Paskalta haiseva läski johon ei voi koskea, kun viimeksi kyselin kun ei seksi kelpaa.
Niin, mikä se on sitten kun menin iskemään. Raha ehkä, muuta en keksi. Käytin vuodessa tonneja, eli koko perintöni tuohon mieheen
Ja et silti viitsinyt edes laihduttaa, vaan päätät pysyä läskinä valaana XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään ihannekumppani. On puutteita ja omituisuuksia. Ja kun on kauan oltu yhdessä, alan pikkuhiljaa kyllästyä ja kaivata yhä enempi omaa aikaa ja omien mielenkiinnon kohteitteni parissa olemista jne. Tämä on vaan vääjäämättä tullut eteen jokusen vuoden yhdessäolon jälkeen ja alkanut rasittaa elämää ja suhdetta, kun ei sillä tavoin voi elää parisuhteessa ja saman katon alla.
Sen takia olen ihan itse päätynyt siihen, etten enää huoli ketään. En ole edes treffeille ja seurusteluun suostunut, vaan olen lopettanut sellaiset haaveet heti kättelyssä, jos joku on osoittanut kiinnostusta. Olen aika tavallisen näköinen, aika ujokin. Jostain syystä se kumminkin on vetänyt puoleensa. Olen kyllä sitä ihmetellyt. Mutta kai kaikille ihmistyypeille sitten on ne omat tykkääjänsä.
Vierailija wrote:
En, minulla on terve itsetunto.
Sama juttu. En miettinyt ollenkaan sitä kelpaanko minä tai minkälainen minun pitäisi olevinaan olla. Olen sellainen kuin olen ja jos en ole toiselle mieleen, niin miksi hän käyttää aikaansa minun kanssani?
Vaikka pidän itseäni täysin normaalin näköisenä, enkä mitenkään rumana, niin en ole enää vuosiin laittanut itsestäni kuvia instagramiin/ facebookiin, vaikka juuri siellä tykkään tutustua naisiin. Olen huomannut, että se vaikeuttaa todella paljon, kun ei ole omalla kuvalla. Minulla on yksi huono kokemus siitä, että olin laittanut kuvani facebookiin, joten päätin että en enää tee sitä.