Miettiikö kukaan muu, että miksi juuri sinuun on ihastuttu/haluttu kumppaniksi?

Vaimoni kanssa tavattiin sattumalta v. 1983 ihan randomisti, ohimennen, sanoin hänelle että olet viehättävä, siis ihan kadulla kulkiessa. Vaihdettiin muutama sana ja sen aikaiset puhelin numerot ja siitä se lähti. Nyt avioliittossa jo neljäkymmentä onnellista vuotta. 

Kyllä mietin. Monesti myös mietin muiden miesten seurassa, että tuo ei ikinä ottaisi minua. Joten pitää olla kiitollinen. 

Aina, enkä vain itsestäni. Varsinkin julkkispareista, joissa kaunotar on valinnut itselleen keskiverto miehen, joka sitten lopuksi pettää jonkun keskiverto naisen kanssa

No joo, ei sitä itse pysty varmaan koskaan näkemään itseään kuten muut. 

Mutta mitä minusta kovasti pitäneet miehet (joita ihme ja kumma on joitakin ollut) on sanoneet niin ainakin näitä olen kuullut useasti: todella hyvä vartalo, et käytä seksiä välineenä, järkevä, määrätietoinen, viisas. Sitten itse lisäisin että saan toisen tuntemaan olonsa erityiseksi antamalla intensiivistä huomiota ja hyväksymällä kokonaan. Miehet tarvii paljon hellyyttä ja huomiota, sen kun oivalsi niin ne menee jotenkin sekaisin. 

Tämmöstä se alkuun ainakin on, sit alkaa huonoja puolia tulla esiin. Minusta(kin). Osa kestää niitä paremmin kuin toiset. 

En, sillä yleisestikin pariskuntia seuraillessa näkee, ettei siihen ole mitään erityistä syytä. Sen takia nykyään erotaan paljon ja kumppaneita on elämän aikana paljon enemmän kuin ennen, koska sellaista ylitse muiden olevaa muita erityisempää henkilöä ei välttämättä ole

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan miettinyt tuollaista. Tiedän olevani fiksu, hauska ja viehättävä. 

Vierailija wrote:

Kyllä. Tokion baareissa ja yökerhoissa saan seuraa ja Tokion Tinderistä saa uuden naisen jokaiselle illalle. Suomen Tinderissä en saa huomiota ollenkaan. Japanilaiset naiset arvostavat meitä suomalaisia miehiä. Muuta selitystä en ole keksinyt. Olen ihan tavallinen, vaikka osaankin japania niin hyvin, että osaan pitää keskustelua yllä. M28

Olet eksoottinen siellä. Se on syy miksi siellä onnistaa. Jos sinunlaisiasi olisi Tokiossa enemmän, niin ehkä suosiota ei enää olisi sielläkään. 

Jotain selittämätöntähän rakastumiseen liittyy. Mikä se on se juttu joka erottaa juuri sen yhden niistä lukuisista muista joita olet kohdannut. Itse olen rakastanut ja minua on rakastettu. Ei kumpaankaan ole mitään tiettyä syytä. Se vain on ollut niin. 

Osasin huomioida ja olla kiinnostunut miehestäni tavalla, jota hän ei muilta ole saanut. Valitsi minut siksi millaisen tunteen sain/saan hänessä aikaan.

Mieheni ihastui minussa kuulemma ensimmäiseksi tyyliini. Sitten älyyn, rauhalliseen luonteeseen, hyvään musiikkimakuun, tisseihin, pyllyyn ja nenään.

Rakastan häntä 💗

Kyllä mä vähän tätä viimeisintä juttua mietin, johtuu varmaan siitä että olen viisi vuotta vanhempi ja hän teki minuun  vaikutuksen ensi näkemältä. Saa asian tuntumaan epätodelliselta.

N46

Seksin takia. Olen jokseenkin kyltymätön. Se on yllättänyt. En kuitenkaan jakele ympäriinsä, vaan minulla on ns. hyvä maine ja olen ujo, mutta parisuhteessa annan palaa. En ole varsinainen seuraihminen, mutta minut kehtaa viedä näytille, hoidan lapseni (jo kohta aikuiset) ja asiani. Olen helppo kumppani, en rakenna draamaa tyhjästä ja olen sopeutuvainen.

Vierailija wrote:

Meillä on hyötysuhde: toisella tapaamiskerralla mies kertoi, mitä hänellä on tarjolla ja minä esitin omat ehtoni. Yhdessä jo 27 vuotta, suhteen alussa sovitut asiat on pidetty. Taidan siis olla luotettava kumppani.

Ohis. Pahin painajaiseni elää näin. 

Olen miettinyt tätä samaa aina välillä. Mies rakastui mun luonteeseen, se on selvä. Tavattiin netissä. En ole mikään kuvankaunis, ylipainoinen. Joku joskus sanoi, että olen komea nainen. Kauniiksi ei ole sanonut kuin nykyinen puoliso.

Hänen mielestään olen myös hauska, älykäs, ihana, mahtava ja hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Olen kuulemma myös hyvä äiti.

Yhdessä 20 vuotta.

Mutta en minäkään osaa tarkalleen sanoa miksi minä tykkään mun miehestä. Joku vaan klikkasi ja meidän suhde toimii. Aika lailla samat asiat kuin hän sanoo minusta, sanoisin hänestä. Ehkä itselle vuosien saatossa on tullut se, että hänelle kelpaan sellaisena kuin olen. Hyvinä ja huonoina päivinä yhtä lailla.

Olen ihmetellyt. En ole varmaankaan erityisen komea, en ole rikas, en ole mitenkään erityisen älykäs. Olen hieman ylipainoinen, otsatukka harventunut ja luultavasti kaikilta ulkoisilta ominaisuuksilta just niin tavallinen kuin mies vain olla ja voi. Mutta eipä tuo naisseuran saaminen ole koskaan ollut mikään ongelma.

Jos nyt vähän omakehua, niin ulosanti ja käytöstavat on varmaankin ihan salonkikelpoiset. Kai niillä on sitten jotain merkitystä?

No ei tarvi miettiä, koska mieheni on sen kertonut. 

Kyllä siitä on puolison kanssa keskusteltu mitä ne asiat puolin ja toisin oli jotka veti ja vetää puoleensa. Osa toki on ihan vain sattumaa että toinen tiettyyn aikaa osui kohdalle.

Hmm

Olen miettinyt sitä, että mua on aika helppo käyttää hyväksi, oon aika kiltti ja hyväntahtoinen sekä -uskoinen, ehkä jopa naiivi myös. Helppo määräillä ja yhden kohdalla mietin, olisiko hän ottanut mut piiakseen, emännän paikan sijaan. Olisiko musta lopulta tullut hänen äitinsä? Ulkonäkö kyllä pettää, koska olen jääräpää ja mua ei todella määräillä,, eikä sanota mitä haluan mun puolesta eikä musta ole kenenkään kotityökoneeksi.

:D

Olen aika sosiaalinen ihminen ja sellainen jonka kanssa on helppo tulla toimeen. En nipota pienistä ja tykkään todella monenlaisista asioista ja olen avoin uudelle. Olen myös kiinnostunut muista ihmisistä ja aidon kiinnostunut siitä mitä he ajattelevat.

En tietenkään ole mitenkään täydellinen ja minussa on monia huonompiakin puolia mutta nuo ensin mainitut tulevat varmaan helpoiten esiin siinä heti alussa joten minuun ihastutaan siksi varmaan aika helposti että vaikutan sopivalta kumppanilta aika monelle. Lopulta en sitä varmaan ole mutta aluksi kyllä.

Olen helppo ihminen. En draamailija enkä huomionhakuinen. Nätti ja hoikka. Tykkään s'eksistä ja syömisestä.