Vuonna 1989-syntyneet, kertokaa "elämäntilanteenne"

Naimisissa, lapseton, vakityö.

Naimisissa, molemmilla vakituiset työt, omistusasunto, farmariauto ja lapsi. Tuntuu kyllä aika vanhalta jo, toinen lapsi silti haaveissa. 

Lapseton sinkku ja työtön.

Ei me naimisissa olla, mutta ollaan eletty yhdessä jo sen aikaa, että on ehditty hommata yhteinen asunto ja neljä ihanaa poikalasta. Nuorin on 2,5 kk, joten olen kotona, tosin teen jonkin verran hommia miehen yritykselle. Elämä on hyvää, eikä tunnu yhtään vanhalta, vaikka joskus väsyttääkin. Mutta se lienee normaalia.

Naimisissa, kolme yhteistä lasta, omistusasunto. En kouluttautunut pitkälle, joka harmittaa, nyt olen ollut jo vuosia lasten kanssa kotona ja töihin paluu hirvittää, kun on täynnä nuoria uusia kasvoja. Arjessa en tunne olevani mitenkään vanha, mutta eiköhän se tilanne muuttu kun töihin palaa.

2 lasta, 10 ja 12v. Niiden isän kanssa olin kihloissa ja avoliitossa yli 10v. Sen jälkeen 3 vuotta sinkkuna ja nyt vuoden ollu nykysen avomiehen kanssa. 

Vakituinen työpaikka hoitoalalla, lisäks teen kevyt yrittäjänä tarot tulkintoja ja näyttelijän keikkaa. Oon ihan tyytyväinen :)

Olen työkyvyttömyseläkkeellä (aivoverenvuoto ja aivokasvain), naimaton ja lapseton.

Naimisissa, 1 lapsi ja toinen tulossa. Omistusasunto ja farmariauto. Työt määräaikaisia, joten työpaikkaa ei ole tiedossa, kun vanhempainvapaat loppuvat. Saman ikäinen puoliso, jolla vakityöt. 

Ei nyt tunnu sinänsä vanhalta mutta kyllä sen huomaa, ettei ole enää nuori. Haaveissa olisi kolmaskin lapsi mutta pelottaa, että aika loppuu. Töiden kannalta lapset ovat tulleet huonoon aikaan, kun on aina jäänyt tyhjän päälle mutta rehellisesti en tiedä helpottaako tilanne missään vaiheessa, kun omalla alalla mennään hankekausien ja niiden rahoitusten mukaan. 

Ulosottossa vielä 18 tonnia maksettavaa, masentunut, en syö hyvin, yksinäinen ja kohta pitää lähteä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Ulosottossa vielä 18 tonnia maksettavaa, masentunut, en syö hyvin, yksinäinen ja kohta pitää lähteä töihin.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Kyllä sinä siitä selviät, mutta älä luovuta. Paistaa se aurinko risukasaankin. :)

Sinkku, lapseton, vuokrakämppä, vakityö, ei velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Sinkku, lapseton, vuokrakämppä, vakityö, ei velkoja.

Samat setit täältä

Naimisissa, vakityö esimiesasemassa, omasta valinnasta mutta vastoin haluani lapseton, kun ensin pitäisi selättää riippuvuussairaus. 

Voi että te ihmiset olette nuoria, kateeksi käy..

Olin jo naimisissa, kunnes elämä veti maton jalkojen alta ja avioero oli ainoa vaihtoehto. Yksi lapsi jäi liitosta, mistä olen kiitollinen. Asuntolainan jäljellä enemmän mitä asunnon arvo on ja isot remontit alkavat tänä vuonna ja työ matalapalkka-alan duunarina.

Eli ei tässä omaisuutta ole kertynyt eikä kerrykään. Kädestä suuhun elämistä. En tiedä mitä tavoitella enää edes, kun tuli jo koettua ne perinteiset asunto-naimisiin-perhe -kuviot. Ja menetettyä. Ehkä otan koiran seuraavaksi itselleni, koska sitä en ole kokenut ja koirat ovat uskollisia kumppaneita. 

Menetin kaiken ja en tilalle saanut mitään. Tein parhaat kaupat! Nyt olen vapaa. 

1989-syntyneet? "Elämäntilanne"? Kääkkö olo? Opettele suomea. Naurattaa muutenkin tämä aloitus, tuon ikäinen ei ole vanha ja hyvin ehtii tekemään lapsia ja menemään naimisiin jos moinen kiinnostaa.

Olen mieshenkilö,ikisinkku,ei lapsia, kertaakaan ollut työtön eli aina työllistetty, on asuntolainaa ja en koe enää olevani nuori mutta en vanhakaan.

Avoliitossa lähes 15 vuotta, lapsettomia, vakityöt molemmilla, asutaan vuokralla.

Naimisissa, vakityö, lapsia on, taloa maksellaan.