Lue keskustelun säännöt.
Saako keskiluokasta tippumista surra?
29.10.2023 |
Olen avioeron myötä tippunut keskiluokasta tai ainakin aivan reunalle. Jos tienaisin 60 € vähemmän kuussa, saisin tukia.
Koen häpeää siitä, että nukun olohuoneessa, huonekalut ovat kirpparilta tai dyykattyja, paitsi sängyt ja sohva, jotka ostin Ikeasta. Häpeän, että kotona on sotkuista, kun en kahden työn tekemiseltä ehdi ja jaksa siivota. Tiedän, että tämä ihan muutaman vuoden päästä helpottaa, jos vain jaksan nyt painaa pitkää päivää, mutta suren sitä, että ei ole oikein jaksuja olla lasten kanssa, kunhan ruuat jaksan tehdä ja auttaa läksyissä.
Periaatteessahan kaikki on ihan hyvin, on katto pään päällä ja ruokaa joka päivä ja lasten talvivaatteisiinkin varaa, kun pihistän ja säästän jo kesällä, mutta ero entiseen on todella suuri. Silti ahdistaa melkein sietämättömästi.
Onko muilla ollut tällaista?
Kommentit (50)
Jep, samassa jamassa ollaan, eikä helpotusta ole näkyvissä. Vuosien mittaan tulenee vaan lisää kiristystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Meillä on puolet huonekaluista ostettu käytettyinä, mutta asuntolaina on maksettu jo. Jos nyt eroaisin, pysyisin edelleen ylemmässä keskiluokassa.
No en tiedä millainen lokki olen, kun teen kahta työtä, ettei tarvitse yhteiskunnan tuilla elää. Ehkä tosiaan pitäisi heittäytyä tuille, pääsisi helpommalla.
t AP
Tietenkin saa surra. Elämäntilanne on muuttunut, suru on normaali tapa käsitellä luopumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa surra. Tee vähemmän sitä toista työtä niin saat tukea.
Mä tein eron jälkeen osa-aikatyötä. Panostin lasten kanssa olemiseen. Se on lasten todellinen perintö, että heidän kanssaan on oltu ja heitä on rakadtettu. Ei se, että vanhempi roikkuu kynsin hampain keskilupkan reunalla. Surra saa ja pitää silloin kun surettaa. Oisko kuitdnkin terveellistä jättää se toinen työ pois? Kai sinä elatusmaksut saat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on sellainen hankala tilanne, että jos heittäydyin tuille, niin olen monin tavoin pahemmassa stressissä kuin nyt, joudun tappelemaan eksän kanssa elareista yms. Kun on pakko valita väsymyksen ja stressin välillä, niin valitsen ehkä mieluummin kuitenkin väsymyksen.
Veikö se exä kaikki huonekalut ja jätti lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinulla kaiken kaikkiaan kuitenkin menee paremmin kuin huonon tai valheellisen suhteen varakkaampana aikana? Materia on mitä on ja perustarpeiden täyttäminen riittää terv. Asumuserossa köyhtynyt
Täällä tuilla elävät tulee viisastelemaan, että vielä on mistä kiristää. Ja valittaminen pois, jos sulla on vielä jotain, mitä tuilla elävällä ei ole, niin sun osa on käydä kiitollisin mielin töissä ja kantaa reippaasti veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjäisin ehkä ihan hyvinkin, mutta elämänmuutoksen tuoma tunnelasti painaa. Yritän puhua itselleni kaikesta hyvästä, mitä nyt on, esimerkiksi kotona rauhallista ja turvallista, Suomessa ei pommiteta, on ruokaa, olen terve ja lapset on terveitä. Hävettää, että surettaa niin pinnalliset asiat kuin se, että kotona on sotkuista ja koko ajan raha-asiat huolettavat. Tiedän, että pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä olennaiseen, ja hävettää, etten joka hetki pysty.
t AP
Vierailija wrote:
Veikö se exä kaikki huonekalut ja jätti lapset?
Aika lailla näin. Piti myös asunnon. Vähensi työaikaa 5 tuntiin päivässä, jotta tulot puolittuisivat, eikä tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No en tiedä millainen lokki olen, kun teen kahta työtä, ettei tarvitse yhteiskunnan tuilla elää. Ehkä tosiaan pitäisi heittäytyä tuille, pääsisi helpommalla.
t AP
Eikö sun ensimmäinen velvollisuus kuitenkin olisi jaksaa kasvattaa niitä omia lapsiasi?
Sitten jotkut vielä sanovat että luokka-ajattelu on vanhanaikaista ja mennyttä maailmaa! :D
Keskiluokkainen kuitenkin aina kuvailee luokkansa rajat lähes kirurgisella tarkkuudella,.
Ekana tulee mieleen, että maksaako ex asianmukaiset elatusmaksut? Tapaako hän lapsia? Kummasti auttaa, kun nuo asiat on kunnossa..
Ei pidä olla liian kiltti vaan huolehtia, että vastuu lapsista on molemmilla.
Olisiko mahdollista muuttaa halvemmalle alueelle? Minkä ikäiset lapset sinulla on?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No en tiedä millainen lokki olen, kun teen kahta työtä, ettei tarvitse yhteiskunnan tuilla elää. Ehkä tosiaan pitäisi heittäytyä tuille, pääsisi helpommalla.
t AP
Eikö sun ensimmäinen velvollisuus kuitenkin olisi jaksaa kasvattaa niitä omia lapsiasi?
Niinpä. Ehkä tähän tottuu ajan kanssa. Ensimmäinen vuosi kuitenkin vasta menossa, ja on ollut paljon opettelemista, kun yksin pitää pärjätä. Meillä on sovittuna viikko-viikkoasuminen, mutta lasten isälle ei oikein sovi koskaan ottaa lapsia kuin korkeintaan pariksi vuorokaudeksi viikossa, ja senkin ajan lapset ovat usein mummonsa kanssa.
t AP
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Veikö se exä kaikki huonekalut ja jätti lapset?
Aika lailla näin. Piti myös asunnon. Vähensi työaikaa 5 tuntiin päivässä, jotta tulot puolittuisivat, eikä tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja.
Hyi mikä lokki"mies"
Kasva aikuiseksi.