Lue keskustelun säännöt.
Saako keskiluokasta tippumista surra?
29.10.2023 |
Olen avioeron myötä tippunut keskiluokasta tai ainakin aivan reunalle. Jos tienaisin 60 € vähemmän kuussa, saisin tukia.
Koen häpeää siitä, että nukun olohuoneessa, huonekalut ovat kirpparilta tai dyykattyja, paitsi sängyt ja sohva, jotka ostin Ikeasta. Häpeän, että kotona on sotkuista, kun en kahden työn tekemiseltä ehdi ja jaksa siivota. Tiedän, että tämä ihan muutaman vuoden päästä helpottaa, jos vain jaksan nyt painaa pitkää päivää, mutta suren sitä, että ei ole oikein jaksuja olla lasten kanssa, kunhan ruuat jaksan tehdä ja auttaa läksyissä.
Periaatteessahan kaikki on ihan hyvin, on katto pään päällä ja ruokaa joka päivä ja lasten talvivaatteisiinkin varaa, kun pihistän ja säästän jo kesällä, mutta ero entiseen on todella suuri. Silti ahdistaa melkein sietämättömästi.
Onko muilla ollut tällaista?
Kommentit (50)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Veikö se exä kaikki huonekalut ja jätti lapset?
Aika lailla näin. Piti myös asunnon. Vähensi työaikaa 5 tuntiin päivässä, jotta tulot puolittuisivat, eikä tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja.
Hyi mikä lokki"mies"
Eipä tuota todellakaan voi oikein mieheksi sanoa tai isäksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No en tiedä millainen lokki olen, kun teen kahta työtä, ettei tarvitse yhteiskunnan tuilla elää. Ehkä tosiaan pitäisi heittäytyä tuille, pääsisi helpommalla.
t AP
Eikö sun ensimmäinen velvollisuus kuitenkin olisi jaksaa kasvattaa niitä omia lapsiasi?
Niinpä. Ehkä tähän tottuu ajan kanssa. Ensimmäinen vuosi kuitenkin vasta menossa, ja on ollut paljon opettelemista, kun yksin pitää pärjätä. Meillä on sovittuna viikko-viikkoasuminen, mutta lasten isälle ei oikein sovi koskaan ottaa lapsia kuin korkeintaan pariksi vuorokaudeksi viikossa, ja senkin ajan lapset ovat usein mummonsa kanssa.
t AP
Sopimus sitten vastaamaan todellisuutta. Jos mies ei ota lapsia vuorollaann, uusi sopimus ja äkkiä. Elatusmaksut kuntoon
Itse putosin vain kahden duunarin palkasta yhden duunarin palkkatasolle erotessani, mutta kyllä sekin näkyy arjessa. Asuntolaina, auto, laskut, kaikki on nykyään maksettava yksin eli kaikki ylimääräinen kulutus on karsittu pois. Lapsi on etusijalla edelleen. Vaikka tiukkaa rahallisesti tekeekin, olen silti onnellisempi eron myötä. Sanoinkuvaamaton stressi ei ole enää läsnä kodissani. Tsemppiä muutokseen.
Siinä vaiheessa kun lapset ovat alakoulussa muuttaisin edullisemmalle alueelle, sellaiselle josta saa riittävät tilat eikä itse päädy olohuoneeseen.
No eikö ole parempi ettei tarvitse enää riutua huonossa liitossa! Sun täytyy nyt kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että onnellisuus on jotain muuta kuin keskiluokkaiset materialistiset puitteet. Sulla on lapset, terveys, koti ja työ jolla pystyt elättämään pienen perheesi.
Naisille on hyvin yleistä, että jäädään kitumaan huonoon liittoon, koska ei haluta pois miehen tulojen mahdollistamasta keskiluokkaisesta kulissista. Eräs tuttuni oli todella onneton ja harkitsi eroa. Mutta perui suunnitelmansa, koska tajusi joutuvansa kaupungin vuokrataloihin, olisi joutunut luopumaan autostaan, Nanson ja Marimekon vaatteiden ostelusta ym. "kivoista jutuista", jotka miehen tulot mahdollistivat. No, nainen jäi kylmään liittoonsa. Ilmeisesti hän on mielummin onneton keskiluokkaisessa kulississaan kivalla asuinalueella elämänsä hukkaan heittäen. Mutta ehkä se uusi pellavamekko piristää mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Itse putosin vain kahden duunarin palkasta yhden duunarin palkkatasolle erotessani, mutta kyllä sekin näkyy arjessa. Asuntolaina, auto, laskut, kaikki on nykyään maksettava yksin eli kaikki ylimääräinen kulutus on karsittu pois. Lapsi on etusijalla edelleen. Vaikka tiukkaa rahallisesti tekeekin, olen silti onnellisempi eron myötä. Sanoinkuvaamaton stressi ei ole enää läsnä kodissani. Tsemppiä muutokseen.
Kiitos! Sehän siinä on, kun se muutos näkyy arjessa koko ajan. Ekat puoli vuotta meni sellaisessa selviytyspilvessä, että olin vain ylpeä joka ainoasta askeleesta eteenpäin. Nyt on varmaan liikaa aikaa miettiä ja surra menetettyjä asioita ja oletuksia elämästä, kun on taas kaikki perusasiat kasassa. Ehkä se tasaantuu seuraavassa vaiheessa, kunhan pusken tämän läpi.
t AP
Lapset kannattaa opettaa kulkemaan julkisilla isän luo niin silloin voi sen paremman asunnon saada. Vertaa esim että aikaisempi koti ollut Helsingissä ja muutto ahtaasta kerrostaloasunnosta rivitaloon kehyskuntaan. Toki kaveripiiri muuttuu, mutta näin järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No eikö ole parempi ettei tarvitse enää riutua huonossa liitossa! Sun täytyy nyt kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että onnellisuus on jotain muuta kuin keskiluokkaiset materialistiset puitteet. Sulla on lapset, terveys, koti ja työ jolla pystyt elättämään pienen perheesi.
Naisille on hyvin yleistä, että jäädään kitumaan huonoon liittoon, koska ei haluta pois miehen tulojen mahdollistamasta keskiluokkaisesta kulissista. Eräs tuttuni oli todella onneton ja harkitsi eroa. Mutta perui suunnitelmansa, koska tajusi joutuvansa kaupungin vuokrataloihin, olisi joutunut luopumaan autostaan, Nanson ja Marimekon vaatteiden ostelusta ym. "kivoista jutuista", jotka miehen tulot mahdollistivat. No, nainen jäi kylmään liittoonsa. Ilmeisesti hän on mielummin onneton keskiluokkaisessa kulississaan kivalla asuinalueella elämänsä hukkaan heittäen. Mutta ehkä se uusi pellavamekko piristää mieltä.
Joo, näin mäkin olen pystynyt hyvin pitkälle ajattelemaan, että onhan tämä tilanne monin tavoin parempi nyt kuin aiemmin. Mutta monin tavoin se ei ole. Se surettaa juuri nyt, vaikka kuinka yrittää puhua itsensä surusta pois ja olla kiitollinen, että on perusasiat kunnossa.
Sitä se ero teettää. Jos puoliso ei ole väkivaltainen, juoppo eikä ilkeä tai sarjapettäjä niin en ihan ymmärrä eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele niin, että mies voi ehkä lähteä, mutta akateemisuutta sinulta ei voida viedä pois. Jos olet maisteri, et muutu eron myötä tupakkaääniseksi hoitajaksi vaan menetys on ainoastaan rahallista.
Vierailija wrote:
No eikö ole parempi ettei tarvitse enää riutua huonossa liitossa! Sun täytyy nyt kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että onnellisuus on jotain muuta kuin keskiluokkaiset materialistiset puitteet. Sulla on lapset, terveys, koti ja työ jolla pystyt elättämään pienen perheesi.
Naisille on hyvin yleistä, että jäädään kitumaan huonoon liittoon, koska ei haluta pois miehen tulojen mahdollistamasta keskiluokkaisesta kulissista. Eräs tuttuni oli todella onneton ja harkitsi eroa. Mutta perui suunnitelmansa, koska tajusi joutuvansa kaupungin vuokrataloihin, olisi joutunut luopumaan autostaan, Nanson ja Marimekon vaatteiden ostelusta ym. "kivoista jutuista", jotka miehen tulot mahdollistivat. No, nainen jäi kylmään liittoonsa. Ilmeisesti hän on mielummin onneton keskiluokkaisessa kulississaan kivalla asuinalueella elämänsä hukkaan heittäen. Mutta ehkä se uusi pellavamekko piristää mieltä.
Kyllä pellavamekko piristää enemmän kuin tajuttomassa köyhyydessä kärvistely. Miehen pitää olla todella huono, että ero kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako, jos miellät, että tietyllä tavalka "keskiluokka" on illuusio, mielikuva ja tapa mitata. Hyvin harva elää aikuisten oikeasti täysin tuota ihanneta ja he ovat, sorry van, usein poikkeuksellisen tylsiä ihmisinä. Kaikilla muilla on joku särö tai haaste siinä oikeassa elämässään. Plus on vaan kunniakasta ostaa käytettyä. Vaikka olisi varaa, niin siihen pitäisi pyrkiä.
Muistuttaa sinkku aikojani, häveten sanoa ettei ollut rahaa joka rientoihin.
Uskon että voi olla vaikeeta jos on itsenäistymisvaihe jäänyt elämättä kokonaan ennen perheen perustamista. Näin oli tutullanikin joka meni vanhempien hoteista suoraan naimisiin. Voi olla läheisriippuvaisuuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi asiat oli yhdessä ollessa noin huonosti ja epäreilusti hoidettu, että jouduit eron jälkeen tuollaiseen tilanteeseen? Ettekö olleet naimisissa, oliko asunto ja sen laina vain miehesi nimissä?
Ja ihan vain pikku kuriositeettina, jos mies toimii lasten suhteen kuvailemallasi tavalla eli sovittu viikko-viikko systeemi ei toimi ja senkin pari päivää ovat tyyliin mummolla niin otapa lastenvalvojaan yhteyttä ja kerro tilanne, se on väärin ennenkaikkea lapsia kohtaan, mutta myös sinua. Jos ei miestä huvita olla sen viikon ajan vanhempi lapsilleen niin sinulle yksinhuoltajuus ja tavatkoon heitä sitten sitäkin harvemmin, kunnes oppii ns aikuisen ja vanhemman vastuulle! Ja elatusmaksujen suhteen otat myös sen esille, kusipää on kusipää vaikka joissa paistaisi, mutta elatusvastuu tälläkin on ja et voi vain antaa senkin asian olla.
🤬🤮
Vierailija wrote:
Auttaako, jos miellät, että tietyllä tavalka "keskiluokka" on illuusio, mielikuva ja tapa mitata. Hyvin harva elää aikuisten oikeasti täysin tuota ihanneta ja he ovat, sorry van, usein poikkeuksellisen tylsiä ihmisinä. Kaikilla muilla on joku särö tai haaste siinä oikeassa elämässään. Plus on vaan kunniakasta ostaa käytettyä. Vaikka olisi varaa, niin siihen pitäisi pyrkiä.
Niinpä. Ehkä tälleen vain itse alkoholistiperheen lapsena, joka on sukunsa ensimmäinen yliopistosta valmistunut ja asiantuntijatöissä, niin sitä on mieltänyt sellaisen tietyn elämäntavan saavutukseksi. Ehkä itsellä siihen eniten liittyy se, että ei tarvitse joka kerta kaupassa käydessä miettiä, mihin on varaa tänään ja on voinut ostaa lapsille uudet verkkarit kun vanhoihin on tullut reikä. Nyt olen tavallaan takaisin lähtöpisteessä muutaman vuoden ajan. Onneksi on vuoden aikana kertynyt budjetointiosaamista, ja vanhastaan on ollut tapana katsoa kilohintoja ruokaa ostaessa, että ihan nollaosaamisella ei ole tarvinnut muuttuneeseen tilanteeseen lähteä, mutta tämä jatkuva huoli on kuluttavaa. Ja näen toki itsekin, että kahta työtä ei voi tehdä loputtomiin.
Rahanmeno lisääntyy ja on isoimmillaan kun lapset tulevat teini-ikään. Sitä ennen muuttaisin, jotta saisin asumiskulut painettua alemmas. Yläkouluissa kiusaaminen on julmaa jos on köyhempi kuin alueen muut nuoret ja se näkyy. Kyllä se tieto leviää että asuvat pienessä luukussa ja äiti on olohuoneessa. Bussilla tai junalla pääsee isän luo. Puhun kokemuksesta eikä meitä enää saisi minnekään Helsinkiin vai muuhun kalliiseen paikkaan. Itse olen lapset elättänyt enkä ole saanut edes minimiä isältä, isovanhempia ei ole apua ja tapaamiset isän kanssa satunnaisia. Lapset kulkevat sujuvasti julkisilla, asennekysymys.
Unohda luokka-ajattelu ja keskity tähän päivään.
Vierailija wrote:
Miksi asiat oli yhdessä ollessa noin huonosti ja epäreilusti hoidettu, että jouduit eron jälkeen tuollaiseen tilanteeseen? Ettekö olleet naimisissa, oliko asunto ja sen laina vain miehesi nimissä?
Ja ihan vain pikku kuriositeettina, jos mies toimii lasten suhteen kuvailemallasi tavalla eli sovittu viikko-viikko systeemi ei toimi ja senkin pari päivää ovat tyyliin mummolla niin otapa lastenvalvojaan yhteyttä ja kerro tilanne, se on väärin ennenkaikkea lapsia kohtaan, mutta myös sinua. Jos ei miestä huvita olla sen viikon ajan vanhempi lapsilleen niin sinulle yksinhuoltajuus ja tavatkoon heitä sitten sitäkin harvemmin, kunnes oppii ns aikuisen ja vanhemman vastuulle! Ja elatusmaksujen suhteen otat myös sen esille, kusipää on kusipää vaikka joissa paistaisi, mutta elatusvastuu tälläkin on ja et voi vain antaa senkin asian olla.
🤬🤮
Oltiin naimisissa, mutta mies alkoi pari vuotta sitten puhumaan, että tehdään avioehto, ja sitten sen allekirjoitin rauhan pitämiseksi, enkä tajunnut ihan täysin, mitä se tarkoitti, eikä ero ollut silloin näköpiirissä. Omaa tyhmyyttä, josta saa maksaa. Asunto oli molempien nimissä, mutta ei puoliksi, koska mies oli maksanut suuremmista tuloistaan enemmän lainaa. Olen yrittänyt puhua, että tehtäisiin virallinen ositus, ja sen jälkeen voisi uskaltaa ottaa lastenvalvojaankin taas yhteyttä.
En halua muuttaa toiselle alueelle. Lapset viihtyvät nykyisissä kouluissaan ja kaveripiireissään, ja haluan, että on edes jotain pysyvyyttä heidän elämässään. Lisäksi eksä asuu 1,5 kilometrin päässä, joten lapsilla on enemmän mahdollisuuksia viettää aikaa isänsä kanssa silloin, kun isälle sopii, kun voivat liikkua isän luo itsenäisesti.