Lue keskustelun säännöt.
Älkää pliis lähettäkö jouluna ifolorin kuvakortteja lasten tai lemmikkien kuvilla
28.10.2023 |
Ne on niin persoonattomia ja mauttomia. Mielummin vastaanotan vaikka kaupan joulukortin jouluisella kuvalla. Jos lasten tai jonkun muun kuvan haluaa laittaa niin saa niistäkin korteista kauniit jos vaikka tulostaa ihan paperille, vähän repii reunoja ja liimaa sen korttipohjalle mihin sitten muutakin koristetta vielä. Mutta ei kun pitää vaan velvollisuus korttien lähettämisestä täyttää ja mennä sieltä mistä aita on matalin, eihän niissä korteissa ole edes käsin kirjoitettu mitä ifolorilta saa.
Kommentit (117)
Lähetän saman kortin joka vuosi, ostin niitä 1000 kpl Tiimarin loppuunmyynnistä kun maksoivat sentin kappale. Niissä on valmiiksi painettu teksti, ei tarvitse kirjoittaa kuin "Sirpa" loppuun, sitten osoite ja postiin. Paljon persoonallisempaa kuin joku tylsä kuva lapsista, joita on samanlaisia 13 tusinassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kaverini lähettää aina kortin, jossa on hänen lapsensa ja perheen lemmikki. Myönnettäköön, että kun ei muuten olla oltu yhteyksissä, niin tuntuu hassulta saada kuvia vieraista lapsista. Laittaisi edes kuvan itsestään! Kerran katson, viikon säilön ja sitten heitän roskiin.
Niin, kivempihan se on, jos korttiin on kuvattu molemmille vieras lapsi tai lemmikki tai vaikka piirretty sellaiset.
Vierailija wrote:
Lähetän saman kortin joka vuosi, ostin niitä 1000 kpl Tiimarin loppuunmyynnistä kun maksoivat sentin kappale. Niissä on valmiiksi painettu teksti, ei tarvitse kirjoittaa kuin "Sirpa" loppuun, sitten osoite ja postiin. Paljon persoonallisempaa kuin joku tylsä kuva lapsista, joita on samanlaisia 13 tusinassa!
Allekirjoitukseksi Sirpa, vaikka ei ole edes oma nimi. :D
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuttuni saa joka vuosi ifolorin kuvakalenterin jossa kahden lapsensa lapsien kuvia. Olen saanut vaikutelman, ettei niitä kuvia tutki sen kummemmin. Joka vuosi saa samoista lapsista koulukuvat. Kun ikää on jo niin kalenterit menevät roskiin sitä mukaa kun uusia tulee.
Aika outoa, jos lapsenlapset tuntuvat yhdentekeviltä.
Sama kävi mielessä. Tuolla isovanhemmalla on luultavasti pari muutakin ongelmaa, kuin se vuosittainen kalenteri...
Kun olin alaikäinen, meillä oli kaveriperhe. Perhekaveriperhe. No joku sellainen, siis vanhemmiltamme. He olivat sellaisia oikein todella sivistyneitä (kuten myös meidän perheemme, mutta kaveriperhe oli sellainen vähän ehkä överi.) Tai no jotenkin aina sai sellaisen vaikutelman, että olivat vähän olevinaan. Ihan mukavia kyllä ja vietimme monet uuden vuoden aatot kanssaan.
Mutta voi apua... lähettivät joka ikinen joulu kuvakortin. Perheestään. Ihan kiva, mutta... juuri tuo oikein ruokki sitä mielikuvaa, että olivat aina olevinaan jotain ja halusivat hieroa sitä muiden naamaan. Meillä oli siis oikein hyvin toimeentuleva perhe, omakotitalo ja kaikki. Että ei meillä mitään "tasoeroja" ollut. Mutta ei meidän perheellämme olisi tullut mieleenkään lähetellä kuvia ITSESTÄMME kenellekään.
Ristiriitaiset tunteet. Niin sivistyneen oloisia ja jalat maassa, mutta silti aika junttimainen tuo jokajouluinen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mummi ja minusta on aivan ihanaa saada seinäkalenteri jossa on kyseiseltä vuodelta nyt ekaluokkalaisen lapsenlapseni kuvia vuoden ajalta. Monena jouluna ovat sen antaneet ja on kiva seurata kuinka lapsi on kasvanut ja muuttunut. Lähinnä isovanhemmille he kalenterit teettävätkin. En arvostele kenenkään lähettämiä kortteja, jos ei miellytä voi nakata roskiin. Minulle kyllä kelpaa kaikenlaiset, onhan joku ajatellut minua kortin lähettäessään.
Voi, onneksi teetin tänä vuonna thaikkuvaimon kuvalla joulutunnelmaa pursuavat kortit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Korttien tekijänä tuntuu kyllä kurjalta kuulla, että polttoon tai roskiin menevät. Siinä arvostus on alakanttiin. Itse säilytän ystävien, perheeni ja muiden kortit, vaikka eivät olisikaan itsetehtyjä. Säilön ne lähettäjän mukaan kirjekuoriin. Jotkut ovat jääkaapin ovessa, esim ystävänpäiväkortit. Niitä on kiva katsella vuodesta toiseen. Ja entäs sitten kun kortin lähettänyt vaikka menehtyy. Kortit ovat yhtälailla osa muistoja yhteisestä ajasta.
Yhden joulukortin olen säästänyt . Se on viimeinen jonka jo edesmennyt isäni kykeni mitenkuten vielä kirjoittamaan. Muut on menneet ajanmittaan roskiin eikä tilaakaan olisi säästää. Ei kerro ettenkö arvostaisi, raja on vedettävä.
Minä tykkään paljon joulukorteista, ihan kaikenlaisista. Joulu on kivaa aikaa muistaa ihmisiä tervehdyksin.
Ihana saada niitä, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tulee yhdeltä porukalta joka vuosi joulukortti, jossa on lähettäjän itse ottama kuva ulkoa. Kuva on hämärä, tylsä ja mitäänsanomaton.
Siis sama kuva joka joulu.
Vierailija wrote:
Korttien tekijänä tuntuu kyllä kurjalta kuulla, että polttoon tai roskiin menevät. Siinä arvostus on alakanttiin. Itse säilytän ystävien, perheeni ja muiden kortit, vaikka eivät olisikaan itsetehtyjä. Säilön ne lähettäjän mukaan kirjekuoriin. Jotkut ovat jääkaapin ovessa, esim ystävänpäiväkortit. Niitä on kiva katsella vuodesta toiseen. Ja entäs sitten kun kortin lähettänyt vaikka menehtyy. Kortit ovat yhtälailla osa muistoja yhteisestä ajasta.
Säilytät siis itse kaikki joulukortit? Olet elänyt x vuotta ja jokainen saatu kortti joka ikiseltä vuodelta on tallessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Korttien tekijänä tuntuu kyllä kurjalta kuulla, että polttoon tai roskiin menevät. Siinä arvostus on alakanttiin. Itse säilytän ystävien, perheeni ja muiden kortit, vaikka eivät olisikaan itsetehtyjä. Säilön ne lähettäjän mukaan kirjekuoriin. Jotkut ovat jääkaapin ovessa, esim ystävänpäiväkortit. Niitä on kiva katsella vuodesta toiseen. Ja entäs sitten kun kortin lähettänyt vaikka menehtyy. Kortit ovat yhtälailla osa muistoja yhteisestä ajasta.
Jos asetat ehtoja lahjan saajalle, aseta ehtoja myös itsellesi.
Ajattele saajaa _ihan kunnolla_. Tee kortti ihan jokaiselle sen mukaan, mitä hän todella haluaa. Mieti _jokaisen_ kohdalla, haluaako hän juuri tänä vuonna juuri tällaisen kortin?
Kaikkein tylsintä on saada kortti, joka on jo jaettu postin mukana lähes joka talouteen ennen joulua. Tarkoitan niitä kortteja, joita tulee muutama ja niiden mukana lasku, joka on vapaaehtoista maksaa.
Ne on halpalaatuisia ja rumiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Kuva omista kersoista on lopultakin täysin mielikuvitukseton ja myös aika itsekeskeinen valinta. Etenkin lapsettomat sukulaiset ja ystävät voivat ilahtua enemmän ihan perinteisestä joulukortista.
Sinkkukavereiden kanssa puhuttiin joskus että kyllä noista korteista tulee välillä sellainen "hei sinä epäonnistuja jolla ei ole perhettä" - fiilis. Siis etenkin kun niitä tuli todella paljon muutamana vuonna. Vitsailtiin että pitäisikö laittaa oma kortti jossa istuu yksi sohvalla viinipullon ja sipsipussin kanssa.
Inhoan iFoloria. Printit ovat laaduttomia ja kaikista kamalimpia ovat ne iFolorin kuvakirjat. 😭
Vierailija wrote:
AP on oikeassa. Aina kun sellaisen saanut niin ei se lähettäjä ole vaivautunut edes itse siihen kirjoittamaan vaan jokainen saa sen saman painotalon painaman tekstin. Kohta niille varmaan palvelu että lähettää ne kortit suoraan painosta niin ei tarvitse itse kuitenkaan mitään laittaa.
Postillahan on ollut vuosikausia tuollainen palvelu, kortti omasta kuvasta, mikä lähetetään suoraan vastaanottajalle.
Vierailija wrote:
Korttien tekijänä tuntuu kyllä kurjalta kuulla, että polttoon tai roskiin menevät. Siinä arvostus on alakanttiin. Itse säilytän ystävien, perheeni ja muiden kortit, vaikka eivät olisikaan itsetehtyjä. Säilön ne lähettäjän mukaan kirjekuoriin. Jotkut ovat jääkaapin ovessa, esim ystävänpäiväkortit. Niitä on kiva katsella vuodesta toiseen. Ja entäs sitten kun kortin lähettänyt vaikka menehtyy. Kortit ovat yhtälailla osa muistoja yhteisestä ajasta.
Juuri heitimme ison kasan puolison mummon saamia joulukortteja roskiin. Tuolla ne ovat olleet vaatehuoneessa 70-90-luvulta lähtien eikä niitä kukaan ole koskaan katsellut läpi. Useimmissa korteissa lukee vain etunimet, ei meillä ole mitään tietoa keitä ne ovat olleet.
Kortti on kuitenkin kortti, mua kyrsii kun tulee vaan joku kitunen tekstari tai e-maili.
Mua kyrsi lähinnä se ulkoasu. Minusta se on halvan tuntuinen läpyskä. Parempana olisin pitänyt ihan sitä samaa pahvia, joita kaupan kortitkin ovat.
En tykännyt vieraiden lasten kuvista, joihin minulla ei ollut mitään tunnesidettä. Kaupan kortti oli mukavampi, koska se personointi ei kuitenkaan ollut tärkeää kuin yksittäisille ihmiselle. Mutta jos lähettäjä on siitä saanut iloa tai muuta itselleen tarpeellista tunnetta, niin en minä siitä voi valittaa.
Aika outoa, jos lapsenlapset tuntuvat yhdentekeviltä.