Mistä se kertoo jos ihmisellä on tapana nähdä enneunia?

Että determinismi on totta.

Kyseinen ihminen ei ole kiinni todellisuudessa. Vaikka joku uni olisikin lähes yhtäpitävä myöhemmin tapahtuvien asioiden kanssa, on se sattumaa.

Hän on tarinankertoja. Tuollaiset ihmiset kertovat unistaan aina sen jälkeen, kun jotain on tapahtunut. Eivät he kerro nähneensä enneunen, että Korhosten sauna palaa pian, mutta jos Korhosten sauna todella palaa, he rientävät kertomaan nähneensä sen jo unessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyseinen ihminen ei ole kiinni todellisuudessa. Vaikka joku uni olisikin lähes yhtäpitävä myöhemmin tapahtuvien asioiden kanssa, on se sattumaa.

Kyllä, tämäkin on ihan totta. Universumissa on loputtomasti tapahtumia kuten alitajunnassa sekä päivin että öisin. Kiinnostava on tässä mielestäni tietoisen mielen ja alitajunnan välinen suhde josta näkyy häivähdyksiä näiden enneunien kautta.

Puhuin kokemuksistani itse asiassa erään ystäväni kanssa ja hän sanoi, että olen aika tietoinen asioista ja en ole hänen mielestään "sekaisin". En tosin ole kiinni todellisuudessakaan kuten sanoit vaan näen todellisuuden ennemmin rajapintoina. Onhan tämä yhteinen todellisuus meidän kaikkien elävienkin välillä lähinnä kompromissi jota itse kukakin tarkastelee omasta todellisuudestaan käsin. Mikä silloin on siis todellisuutta? Ap

Enneunet ovat totta. Itse näen niitä, todistetusti, ja olen silti ihan tavallinen ihminen, en uskonnollinen tai mystikko.. Kai se universumi vaan toimii tavoin, joita ei ihmismieli voi ymmärtää. En pidä asiaa pelottavana tms. Se on vain ominaisuus, joka mulla ja myös siskollani on.

Mulla on Tälläinen "kuolemanlintu" syndrooma. Rupean kotona katselemaan hautajaisvaatteita, sanoitan ihan tuntemuksia puolisolle. Kuinka musta tuntuu et joku lähipiiristä sulkee silmiä viimeisiä kertoja. Tiedosta monesti sitä kuinka lähteä on vanha (ja kertaalleen nuori) Ja tähän asti on tuntemus päättynyt lopulliseen lähtöön. Jo mielessä pyörineistä henkilöistä. Tämä tunne on jo sisimmässä pelottava! Onneksi nyt saan elää ilman "kuolemanlinnun" läsnä oloa! Pahinta kaikessa on ajatus yhden lapsen kohdalla lainasta.. Olen odotuksesta asti ollut jo lopun äärellä mietteissäni. Toivon et tällä ei kuitenkaan ole pohjaa, mutta pelkään siltikin pahinta.

Kuoleman varjot kirjoitti:

Mulla on Tälläinen "kuolemanlintu" syndrooma. Rupean kotona katselemaan hautajaisvaatteita, sanoitan ihan tuntemuksia puolisolle. Kuinka musta tuntuu et joku lähipiiristä sulkee silmiä viimeisiä kertoja. Tiedosta monesti sitä kuinka lähteä on vanha (ja kertaalleen nuori) Ja tähän asti on tuntemus päättynyt lopulliseen lähtöön. Jo mielessä pyörineistä henkilöistä. Tämä tunne on jo sisimmässä pelottava! Onneksi nyt saan elää ilman "kuolemanlinnun" läsnä oloa! Pahinta kaikessa on ajatus yhden lapsen kohdalla lainasta.. Olen odotuksesta asti ollut jo lopun äärellä mietteissäni. Toivon et tällä ei kuitenkaan ole pohjaa, mutta pelkään siltikin pahinta.

Lohtua sulle! En tiedä mitä sanoa. Useimmiten me onneksi kuitenkin vain kuvitellaan ja iso osa näitä yliluonnollisiakin asioita. Ehkä osaat arvostaa "kykysi" (en tunne sinua tai tiedä sinusta joten siksi lainausmerkeissä) vuoksi enemmän elämää kun ymmärrät sen rajallisuuden. Ap