Yle: Autistinen Kiia 14 on tavannut 40 ammattilaista, mutta hänen tilanteensa on vain pahentunut

Vierailija wrote:

Kuulostaa häiriintyneeltä vuorovaikutukselta, jos 14v ei pysty olemaan äidistä erossa. Lapsen neuropsykiatrinen diagnoosi ei ole vapaakortti vanhemmuudesta vaan päinvastoin eikä välttämättä selitä ko. lapsen kaikkia pulmia.

Kun perhe on käynyt kymmenien asiantuntijoiden luona ja kukaan ei osaa auttaa, niin mikähän tässä on se yhdistävä tekijä? Hmm...

Hmm. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes lapsi alkoi ravaamaan lääkäreillä, sossuilla yms.? Eli hoitavat tahot toimineet väärin? Äiti varmasti yrittänyt parhaansa mutta todennäköisesti paras olisi ettei raahaisi lastaan enää noille terapeuteille yms. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo äidin kommunikointi on hirveän aggressiivista. 

"Sarin mielestä vaikeudet viranomaisten kanssa johtuvat osaltaan siitä, että myös hänellä itsellään on ADHD ja Asperger."

 

Pitääkö kaikkilla olla oikeus tehdä lapsia?  Ei välttämättä pitäisi...yhteiskuntahan nämäkin elättää ja asperger on vahvasti periytyvä ominaisuus, joyen tuskin tuo äitikään on veronmaksaja.

Vau. Ja sitten ihmetellään että mikä on kun aspergerit kokee olonsa ulkopuolisiksi, että yrittäisivät vähän kovempaa sopeutua joukkoon vaan. Kamala asenne sinulla. Pelkästään rahalla on merkitystä. Katkaistaanko piuhat samantien myös köyhiltä työläisiltäkin? Köyhyys kun on myös vahvasti periytyvää. Mitä me noilla köyh

Sinä se et omalta osaltasi ainakaan paranna autismikirjolaisten asemaa. Ehkä tuonkin kommenttisi jonain päivänä lukee joku 11v Kiia ja ajattelee että hänestä ei koskaan tule mitään koska hän on kirjolla. Hän oppii pienestä pitäen että turha hänen on edes yrittää mitään. Hylkiöksi hänet on luotu. Sitäkö toivot? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kuulostaa häiriintyneeltä vuorovaikutukselta, jos 14v ei pysty olemaan äidistä erossa. Lapsen neuropsykiatrinen diagnoosi ei ole vapaakortti vanhemmuudesta vaan päinvastoin eikä välttämättä selitä ko. lapsen kaikkia pulmia.

Kun perhe on käynyt kymmenien asiantuntijoiden luona ja kukaan ei osaa auttaa, niin mikähän tässä on se yhdistävä tekijä? Hmm...

Hmm. Kaikki meni hyvin niin kauan kunnes lapsi alkoi ravaamaan lääkäreillä, sossuilla yms.? Eli hoitavat tahot toimineet väärin? Äiti varmasti yrittänyt parhaansa mutta todennäköisesti paras olisi ettei raahaisi lastaan enää noille terapeuteille yms. 

Ei tietenkään mennyt hyvin. Kaksi aspergeria, äiti ja tytär, tuskin tuolla äidillä on kykyä ymmärtää tyttärensä ongelmia, koska itsekin on asperger. Ei taida olla kykenevä huolehtimaan lapsestaan, siksi sijoitus.

Nykykoulussa usein luokkaa ja koulua pyörittävät äänekkäästi ja aggressiivisesti käyttäytyvät oppilaat, ja opettajan työ on pahimmillaan pelkkää damage controlia, että muut oppisivat edes jotain näistä oppilaista huolimatta. Ei ihme, että aistiyliherkät autisminkirjolaiset eivät pysty tulemaan kouluun ollenkaan. Nämä huonosti käyttäytyvät eivät ole aina mitään nepsyjä. 

Pienluokkia pitäisi saada enemmän, sekä näille käytöksellään oireileville että erityisen paljon opiskelurauhaa ja tukea tarvitseville. 

Vierailija wrote:

Edellä olevan kirjoittajan lausuma, että "äiti mahdollisesti sabotoi lapsen kiinnittymisen laitokseen", osoittaa mielestäni, ettei kirjoittajalla ole tarpeellista tietämystä autismista. Tärkeintä näyttää olevan, ettei itse tee virkavirhettä. Ja taas äiti on muka syyllinen. Miksei kotiin voitu antaa palveluita, kun äiti kuitenkin tuntee lapsensa parhaan?

Tuskin lapsi voi kovin hyvin kotonakaan, jos hän on itsetuhoinen ja täysin toimintakyvytön. Syynä voi toki olla osittain autisminkirjon häiriö, mutta ei sillä perusteella voi evätä lastensuojelun tukitoimia eikä edes huostaanottoa, jolle on aivan erityiset laissa säädetyt perusteet. Voi olla että lapsi ei saa muista palveluista tarpeisiinsa vastaavia tukitoimia, mutta ei lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi mitään resurssivajeelle ja palvelujärjestelmän toimimattomuudelle. Sanonpa vain että jos joudut tekemään päätöksen, jonka tekemättä jättämisestä voi seurata se, että lapsi on seuraavana päivänä riistänyt itseltään hengen, niin teetkö päätöksen vai etkö tee?  Vai teetkö päätöksen, jolla yrität turvata lapsen hengen silläkin riskillä, että se ei auta lopulta merkittävästi lapsen kokonaistilanteeseen etenkään silloin, jos vanhempi ei ole yhteistyössä eikä auta lapsen kiinnittymistä huostaanoton tavoitteisiin? Sitten kun seuraavaksi luet uutiseen, jossa kerrotaan miten lapsi on pahoinpidelty hengiltä tai on tappanut itsensä, vaikka on ollut lastensuojelun asiakkuudessa ja sosiaalityöntekijät ovat olleet tietoisia lapsen tilanteesta, niin muista että sosiaalityöntekijä on vain ymmärtänyt lapsen erityispiirteisyyttä ja jättänyt lapsen kotiin äidin toiveesta, koska äiti tuntee lapsen edun kaikkein parhaiten. 90% lastensuojelun lapsista on noita psykiatrisia diagnooseja, useilla lätkitty lukuisia päällekkäin. Jostain syystä psykiatrit ehtivät lätkimään lapsille lukuisia diagnooseja usein edes ilman kunnon tutkimuksia, mutta kun pitäisi ottaa vastuu hoidosta ja kuntoutuksesta, resurssit loppuvat kesken. Sitten kun lastensuojelu yrittää tehdä sen mihin viimesijaisena palveluna on velvoitettu, niin sitä kritisoidaan väärin toimimisesta. 

Vierailija wrote:

Tuo äidin kommunikointi on hirveän aggressiivista. 

No tämä äitihän on itsekin autisti...

Vierailija wrote:

Kuulostaa häiriintyneeltä vuorovaikutukselta, jos 14v ei pysty olemaan äidistä erossa. Lapsen neuropsykiatrinen diagnoosi ei ole vapaakortti vanhemmuudesta vaan päinvastoin eikä välttämättä selitä ko. lapsen kaikkia pulmia.

Kun perhe on käynyt kymmenien asiantuntijoiden luona ja kukaan ei osaa auttaa, niin mikähän tässä on se yhdistävä tekijä? Hmm...

Lehtijutussa kerrottiin, että Kiialla on myös valikoiva puhumattomuus. Eli hän ei kykene puhumaan kaikille vieraille. Tähän ei Suomessa saa kunnolla apua. Joten mietihän, miksi äidin tuki on Kiialle niin tärkeää...

Mä tänään melkein hyppäsin sillalta rekan alle ja oivalsin että mun vääristä diagnooseista onkin tullut totta.

En halua parantua näistä sairauksista joista en parantunut koskaan silloin kun mulla ei niitä edes ollut. 

Oon niin sekaisin että en tiedä enää itseänikään. Ja sen verran tiedän kuitenkin että en halua enää kuulla mitään minkä tiedän jo. En kokeilla enää kenenkään mieliksi mitään. 

Enkä keskustella tästä enää kenenkään kanssa. Olen ihan done ja se sattuu niin paljon että jos vielä yksikin kolhu niin räjähdän tavalla tai toisella katuen sitä että en hypännyt tai osannut tehdä mitään muutakaan ratkaisevaa valintaa jolla olisin välttänyt tämän kaiken. 

En halua että mua satutetaan enää yhtään, enkä halua satuttaa muita. 

En halua myöskään että Kiialle tai kenellekään muullekaan kävisi niin kuin minulle. 

Kiiassa ei ole mitään vikaa. Hänellä on koko maailma ja tulevaisuus avoinna. Enkeleitä hänen luokseen.

Neurotyypilliset usein ajattelevat, että autisti pitäisi saada toisten nuorten pariin, "avautumaan" ja osaksi yhteisöä. Heistä on vaikea kuvitella, että joku olisi ihan tyytyväinen elämäänsä pienissä ympyröissä, omien mielenkiinnon kohteittensa parissa. Toki päivittäiset rutiinit ja jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan on tärkeää, mutta suuri osa autisminkirjolaisten ongelmista syntyy kyllä siitä, että heitä yritetään sopeuttaa ns normaaliin yhteiskuntaan, jotta toisilla olisi helpompi elää heidän kanssaan eikä päinvastoin.

Mun autismikirjolla olevat lapset olivat huostassa kolme kuukautta, kun flippasin. Se oli ihan yhtä helvettiä lapsille, varsinkin nuoremmalle. Kukaan ei keskustellut lasten kanssa mistään, ruoka oli mausteista ja tulista, nuorempi laihtui monta kiloa alipainoiseksi. Ikinä ei tiennyt ehtiikö kouluun ajoissa, kun kuskia arvottiin, ulos ei luonnollisesti saanut mennä luvatta ja mitä siellä pellon keskellä olisi voinutkaan tehdä. Moniongelmaiset teinit mellastivat yötä päivää. Onneksi tokenin ja lapset pääsivät kotiin. Vanhempi opiskelee yliopistossa ja nuorempi lukiossa. Tuskin opiskelisivat, jos olisivat sinne laitokseen joutuneet jäämään.

Vierailija wrote:

Ongelma tässä on se, että Kiia ei itse tarvitse tai halua mitään apua. Ne jotka avun perään määkivät ovat muita ihmisiä kuin Kiia itse, joka haluaisi vain olla rauhassa omissa maailmoissaan ja tehdä niitä asioita, mistä pitää. Mutta kun et ole ympäröivän yhteiskunnan mukaan normaali, niin on pakko käydä kaiken maailman "ammattilaisilla" saamassa "apua". Kiia ei ole sairas. Suomi on. Jättäkää Kiia rauhaan!

T. Aspergermies 30v

Ei syö tai peseydy kuin autettuna ja mielestäsi ei tarvitse apua?

Esim. nostamalla hiukan tuloveroa, niin että palvelut riittäisivät paremmin? Tässä olisi pitänyt olla kohdennetumpi tuki ajoissa. Ei tällaiset oppilaat voi tehdä töitä isossa luokassa. Nyt kuntoutus muodostuu vain kalliimmaksi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo äidin kommunikointi on hirveän aggressiivista. 

"Sarin mielestä vaikeudet viranomaisten kanssa johtuvat osaltaan siitä, että myös hänellä itsellään on ADHD ja Asperger."

 

Pitääkö kaikkilla olla oikeus tehdä lapsia?  Ei välttämättä pitäisi...yhteiskuntahan nämäkin elättää ja asperger on vahvasti periytyvä ominaisuus, joyen tuskin tuo äitikään on veronmaksaja.

Vau. Ja sitten ihmetellään että mikä on kun aspergerit kokee olonsa ulkopuolisiksi, että yrittäisivät vähän kovempaa sopeutua joukkoon vaan. Kamala asenne sinulla. Pelkästään rahalla on merkitystä. Katkaistaanko piuhat samantien myös köyhiltä työläisiltäkin? Köyhyys kun on myös vahvasti periytyvää. Mitä me noilla köyhillä työläisilläkään teemme? Minimi tulot

En todellakaan kannata eugeniikkaa, mutta mikä on se hoidon taso, joka hyvin erityiselle lapselle/nuorelle/ihmiselle tulee yhteiskunnan varoilla tuottaa? Tässä koulussa tapahtuva opetus tai psykiatrisella/ terveydenhuollossa tapahtuva terapia ja kuntoutus *eivät kelpaa*, kun ei ole kykyä ottaa vastaan? Kuitenkin nuori on vakavasti itsetuhoinen - turha väittää ettei hän tarvitse apua.

Samaan aikaan toinen vanhemmista ei edes ole läsnä nuoren elämässä. Miten voi olla, että vain yhteiskunnalla on velvollisuuksia, ei vanhemmilla?

Vierailija wrote:

Neurotyypilliset usein ajattelevat, että autisti pitäisi saada toisten nuorten pariin, "avautumaan" ja osaksi yhteisöä. Heistä on vaikea kuvitella, että joku olisi ihan tyytyväinen elämäänsä pienissä ympyröissä, omien mielenkiinnon kohteittensa parissa. Toki päivittäiset rutiinit ja jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan on tärkeää, mutta suuri osa autisminkirjolaisten ongelmista syntyy kyllä siitä, että heitä yritetään sopeuttaa ns normaaliin yhteiskuntaan, jotta toisilla olisi helpompi elää heidän kanssaan eikä päinvastoin.

Minulle on aivan sama, minkä kokoisissa ympyröissä kukin elämänsä viettää. 

 

Mutta jos työkykyä on, mielestäni työtä on tehtävä. Siksi myös kuntoutus on yhteiskunnan kannalta mielekästä. 

 

Ei sekään toimi, että neurotyypilliset kustantavat neuroerityisten elämän ja terapian kohdusta hautaan. Johan meiltä loppuvat neurotyypilliset kesken, kun erityislasta pukkaa. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tuo äidin kommunikointi on hirveän aggressiivista. 

"Sarin mielestä vaikeudet viranomaisten kanssa johtuvat osaltaan siitä, että myös hänellä itsellään on ADHD ja Asperger."

 

Pitääkö kaikkilla olla oikeus tehdä lapsia?  Ei välttämättä pitäisi...yhteiskuntahan nämäkin elättää ja asperger on vahvasti periytyvä ominaisuus, joyen tuskin tuo äitikään on veronmaksaja.

Vau. Ja sitten ihmetellään että mikä on kun aspergerit kokee olonsa ulkopuolisiksi, että yrittäisivät vähän kovempaa sopeutua joukkoon vaan. Kamala asenne sinulla. Pelkästään rahalla on merkitystä. Katkaistaanko piuhat samantien myös köyhiltä työläisiltäkin? Köyhyys kun on myös vahvasti periytyvää. Mitä me noilla köyh

Luettiinkohan me samaa uutista vai mistä sait päähäsi, ettei isä ole läsnä? Toisekseen, juuri sinulla on se asenne(vamma) mitä osalla "ammattilaisista"". Sen sijaan, että etsittäisiin aidosti toimivia tukitoimia, tarjotaan jotain ja kun se ei toimi, leimataan vanhempi vaikeaksi ja sanotaan, että apu ei kelpaa. 

Onhan lastensuojelulla aikaa käydä keskustelukäynneillä kahden hoitajan voimin, joten miten niin ei olisi aikaa oikeisiin ongelmiin? Onko liian vaikea tapaus ja kiinnostaa vain lasu - keskustelut? Mitä lastensuojelulla tekee, jos se ei kuitenkaan auta oikeissa ongelmissa?

"Lastensuojelussa usein ajatellaan, että syy on vanhemmissa, kun lapsi ei mene kouluun. Ei ymmärretä sitä, että autismikirjon lapselle se oppimisympäristö on niin kuormittava, että sinne meneminen on mahdotonta.

Havukainen kertoo, että tätä problematiikkaa saatetaan lastensuojelun puolelta ratkaista huostaanottamalla lapsi."

Jos yhtään on autisminkijron osaamista tai ymmärtää tutkittua tietoa, niin tuossa toimittiin juuri niin kuin ei pitäisi toimia. Lapsi huostaanotettiin turhaan ja sillä huostaanotolla vain pahennetaan autististen lapsen oloa eli hänen hyvinvointinsa kärsii. On normaalia, että autistinen tarvitsee enemmän tutun vanhemman apua jopa syömiseen tässä äidin. Tuohan olisi voinut edetä letkuruokkinan asteelle eikä siitä niin vain selviydytä.

"

Sari kertoo, että sijoituksen aikana Kiian psyykkinen ja fyysinen vointi huononivat. Jo ennestään hoikka tyttö laihtui, koska ei pystynyt syömään.

Sijoitus lopetettiin sen jälkeen, kun Saria hoitava lääkäri teki Kiian voinnin huonontumisesta huolestuneena lastensuojeluilmoituksen."

Kiialla ei taida olla varsinaisesti diagnoosia, jos on , niin siellä autismin kirjolla. Autistisuus ei kuitenkaan selitä Kiian täyttä toimintakyvyttömyyttä ja riippuvuutta äidistä. Äidin toiminta vaikuttaa hyvin häiriintyneelle ja Kiia tarvitsisi osastojakson, jolla Kiiaa voisi tutkia ilman äidin vaikutusta. Tässä tulee se, että äiti on haistanut asian ja estänyt Kiian tutkimisen täydellisesti. Lastensuojelun sijoituksen äiti sabotoi täydellisesti. Jopa niin, että asiallisesti esti Kiiaa syömästä osastolla, jolloin Kiian vointi heikkeni entisestään. Psykiatrian päiväosastojakson äiti sabotoi tahallisesti. Puoli vuotta ei ole pitkä aika diagnostoivalle osastohoidolle ja pirssikyydit olisi varmasti hoituneet. Äiti ratkaisi väittämällä ettei Kiia suostu tulemaan osastolle. Ei varmaan, jos äiti on sitä soopaa Kiialle selittänyt silmät ja korvat täyteen. Kiia ei tule lastensuojelun keinoin autetutksi ja tulee jäämään loppuiäkseen sinne äidin selän taakse, jotta äiti saa huomiota "taistellessaan" Kiian puolesta.

Haluan vääntää asiat rautalangasta heille, joilla ei ole perustason ymmärrystä autisminkirjon vaikeuksista. Tässä tapauksessa en usko, että kommentoija on edes lukenut artikkelia.

"Koulussa Kiia ei ole käynyt kolmeen vuoteen eikä kykene poistumaan asunnosta. Kiia ei pysty ilman äitiä syömään eikä peseytymään. Äiti on kirjolla myös ja riitaantunut sote -henkilöstön kanssa. Äiti haluaa Kiialle henkilökohtaisen avustajan ja kuljetuspalvelut. Perheen mielestä oli kohtuutonta, että päiväosastopaikkaa nuorisopsykiatrisessa pitää odottaa puoli vuotta ja nuoren pitää sinne itse suoriutua aamuisin. Kiia ei pääse sinne edes kuljetettuna."

Sinä syyllistät äitiä, että on riitautunut kun hän yrittää hakea hoitavan tahon kanssa tarvittavia palveluita lapselle. Kyse ei ole riitelystä jos vaaditaan asioita, mitä lapsi tarvitsee vammansa ja hyvinvointinsa tai terveyden suhteen. Kuten tekstissä mainittiin: "hoitava taho on tuonut lausunnoissaan esiin sen, että tukihenkilö ja kuljetuspalvelu olisivat Kiian kuntoutuksen kannalta tarpeelliset tukitoimet. Näitä palveluita Sari on hakenut vammaispalveluista ja lastensuojelun kautta niitä saamatta."

"Vammaispalvelut ovat Suomessa rajalliset. Näin mittaviin palveluihin ei ole nepsyoireisella juurikaan asiaa. Edellytettäisiin esimerkiksi kehitysvammaisuutta, jota Kiialla ei ole."

Kuka tai mikä sinä olet määrittämään tämän lapsen vammaisuuden astetta. Millä tavalla vammaisuuden osalta kehitysvamma on pahempi kuin autisminkirjo sen vammaisuuden tuoman haasteen mukaan. Ei se mene niin, että kehitysvamma on aina haastavampi ja hoidettavampi ns. vaikeavammaisempi kuin autiminkirjon vamma tai toisinpäin.Autisminkirjo saa ja kuuluu saada vammaispalvelun palvelut. Tutustu säädöksiin ja oheistuksiin."

Lastensuojelulla ei ole vammaispalveluja, kuten henkilökohtaisia avustajia tai kuljetuspalveluita tarjottavana. Kiia ei myöskään ole ainoa tämän kaltainen tai muuten oireileva nuori ja nuorisopsykiatrian vaikea tilanne on ollut tiedossa jo vuosia." Vammaispalvelu voi tarvittavat kuljetuspalvelut taata ja joskus KELA. "Näitä palveluita Sari on hakenut vammaispalveluista ja lastensuojelun kautta niitä saamatta". Ei lastensuojelu saa silloin huostaanottooaa lasta jos eivät voi kuljetuspalveluita taata. Tämä lapsi ei "oireile" kuten lastensuojelussa käytettään vaan nuo ovat aika normaaleja vammaan kuuluvia haasteita eikä oireiluja, mistä pitäisi huolestua esim. vanhemmuuden osalta. Ei sokean huonosta näkökyvystäkään puhuta oireiluna vaan kyse on vamman tuomasta haasteesta ja tilasta. 

"Puolen vuoden odotusaika on vielä lyhyt ottaen huomioon, että Kiia ei ole hoitoon mitenkään sitoutunut, koska häntä ei saada edes paikalle. Ostastopaikkaa ei saa edes itsemurhaa yrittämällä käytännössä. Syy tähän on, että apua tarvitsevia nuoria on niin paljon ja osastopaikkoja hyvin vähän. Lisäksi psykiatreista on huutava pula.  Millään nepsyvalmennuksella Kiia ei ole autettavissa edelleen siitä syystä, että ei tulisi sinne paikalle."

Tässä artikkelissa mainittiin jos edes viitsit sen lukea, että olisi tarvinnut tukitoimia, jotta pääsee kuntoutukseen: "hoitava taho on tuonut lausunnoissaan esiin sen, että tukihenkilö ja kuljetuspalvelu olisivat Kiian kuntoutuksen kannalta tarpeelliset tukitoimet. Näitä palveluita Sari on hakenut vammaispalveluista ja lastensuojelun kautta niitä saamatta.". Ei sokeaa tai jalatonta nuortakaan lähetetä kuntoutukseen kilometrien päähän ilman avustajaa tai tarvittavaa pyörätuolia ja avustajaa ja syytetä sen jälkeen kun ei tullut paikalle jalan tai ilman avustajaa ja pyörätuolia. Miksi sinun on tämä näin vaikea ymmärtää.

Vierailija wrote:

Haluan vääntää asiat rautalangasta heille, joilla ei ole perustason ymmärrystä autisminkirjon vaikeuksista. Tässä tapauksessa en usko, että kommentoija on edes lukenut artikkelia.

"Koulussa Kiia ei ole käynyt kolmeen vuoteen eikä kykene poistumaan asunnosta. Kiia ei pysty ilman äitiä syömään eikä peseytymään. Äiti on kirjolla myös ja riitaantunut sote -henkilöstön kanssa. Äiti haluaa Kiialle henkilökohtaisen avustajan ja kuljetuspalvelut. Perheen mielestä oli kohtuutonta, että päiväosastopaikkaa nuorisopsykiatrisessa pitää odottaa puoli vuotta ja nuoren pitää sinne itse suoriutua aamuisin. Kiia ei pääse sinne edes kuljetettuna."

Sinä syyllistät äitiä, että on riitautunut kun hän yrittää hakea hoitavan tahon kanssa tarvittavia palveluita lapselle. Kyse ei ole riitelystä jos vaaditaan asioita, mitä lapsi tarvitsee vammansa ja hyvinvointinsa tai terveyden suhteen. Kuten tekstissä mainittiin: "hoitava taho on tuonut l

Minäpä väännän sinulle rautalangasta, että lääkäri ei säädä lakeja Suomessa eikä päätä hyvinvointialueiden resurssienjaosta ja niihin liittyvästä kriteeristöstä. Lääkärit eivät yleensä ole edes kovinkaan kartalla mitä palveluja kunnassa on saatavilla ja millä kriteereillä. Nämä asiat katsotaan sosiaalitoimessa. Kehitysvammaisille on säädetty paljon palveluja, mutta nämä on säädetty vain kehitysvammaisille, jollainen Kiia ei ole. Kyse on rahasta. Ei ole varaa tarjota niin laajia palveluita kaikille. Jos nepsyportin avaisi, koko vammaispalvelujen budjetti räjähtäisi. Samoin kunnissa tai nykyisin hyvinvointialueilla on tiukat kriteerit millä ehdoilla mihinkin palveluun pääsee. Tarvitsevia on aina moninkertaisesti verrattuna palveluihin. Ei terveydenhuoltokaan tarjoa hampaiden oikomishoitoja kuin valituille vaikka se oma lääkäri niin toivoisikin. Jos koulukyydeillä Kiiaa ei saada kouluun, niin miten taksilla saataisiin Kiia osastollekaan tutkittavaksi, kun äiti manipuloi lapsen täysin kyvyttömäksi lähtemään. Ainoa, joka Kiian osastolle saa on äiti itse.