Olen nelikymppinen ja koen että elämä alkaa olla ohi

Kissa ei tähän nyt auta joten kirjoitan teille reseptin virkistävään peppuseksiin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

 

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Sitä että en saavuttanut elämässä niitä asioita, joita vielä parikymppisenä tavoittelin (ura, lapset, taloudellinen vakaus), joten nyt pitäisi keksiä muita asioita, joista sen ilonsa tähän elämään repisi, eikä niitä oikein ole. -ap

 

Siitäpä sitten vaan keksimään. Ja jos ei keksi, niin ei voi kuin ottaa osaa. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ei elämässään keksi mitään tekemistä. Maailma on avoin. Mahdollisuuksia länsimaisella ihmisellä on vaikka millaisia. Myös ihan ilmaisia mahdollis

Miksi tällainen nalkuttava sävy? Haluaisitko vielä eritellä, mitä mielettömiä mahdollisuuksia esimerkiksi työttömällä, pienituloisella tai pätkätyöläisellä on tehdä elämästään juuri sellaista kun haluaa? Miten? Mihin hakeutumalla, *mitä resursseja* käyttäen? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Nytkin moni aikuinen opiskelee pankkilainalla, kun ei kuulu aikuis/opiskelijaetuuksien piiriin. Sama on mahdollista jatkossakin.

Muttei useinkaan kannattavaa, koska ensikertalaiskiintiöt tekevät parhaiten työllistäville ja hyväpalkkaisille aloille hakeutumisesta todella vaikeaa alanvaihtajien osalta. Harva haluaa elää vuosikausia pelkällä lainalla valmistuakseen lähäriksi tai työttömäksi.

Voi myös ryhtyä yrittäjäksi. Opiskelu ei ole ainoa vaihtoehto uranvaihtoon.

Suomessa opetetaan ajattelemaan aina vain palkkatyötä, mutta yrittäjyys unohdetaan. Tosin nykypäivänä näkyy olevan ala-asteella jo yrittäjäkoulutusta, mikä on tosi hieno juttu. Parhaimmillaan tienaa moninkertaisesti sen mitä palkattuna, on oman itsensä pomo, päättää itse työajat ja asiakkaat, ... mutta työtunteja joutuu ainakin alkuun tekemään paljon enemmän kuin palkattuna.

Yrittäjänä sekä vapaus että vastuu ovat suuremmat. Joillekin se kuitenkin sopii paremmin kuin palkallisena oleminen. 

"Miksi tällainen nalkuttava sävy? Haluaisitko vielä eritellä, mitä mielettömiä mahdollisuuksia esimerkiksi työttömällä, pienituloisella tai pätkätyöläisellä on tehdä elämästään juuri sellaista kun haluaa? Miten? Mihin hakeutumalla, *mitä resursseja* käyttäen? "

Kerroin kyllä miksi. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät keksi elämässään mitään tekemistä. Esim eläkkeellä vain nukkuvat pitkään ja ryyppäävät. Tunnen tällaisia, enkä löydä myötätuntoa tällaista asennetta kohtaan. 

Olet näköjään juuri niitä, joista puhuin. Jotkut "odottavat että tuodaan eteen" niitä mahdollisuuksia. Miksi minun pitää eritellä, voi hemmetti? Jos ei oma pää riitä keksimään, niin ei kannettu vesi kaivossa pysy, tuskin pystyy henkilö niitä annettuja mahdollisuuksia toteuttamaan jos ei itse kykene keksimään. 

Edellä oli kirjoittamani viesti että voi ryhtyä yrittäjäksi. Jos vielä pitää eritellä, mitä yrittämisen mahdollisuuksia muka pienituloisella tai työttömällä on, niin voivoi. Heitä / meitä varten on kehitetty vaikka mitä tukitoimia, kuten ilmaiset TE-keskuksen yritysneuvonnat ja starttiraha.

Voin toki tulla listamaan hetken päästä yritysideoita, hoidan ensin pari oman YRITYKSENI asiaa alta pois. 

Mä olen 41v ja mies on 50v. Otettiin kissa eläinsuojeluyhdistykseltä kolme viikkoa sitten. Ilmoittauduin Prahan maratonille. Mies aloitti juuri uudessa työpaikassa. Mietitään, mihin maahan muutetaan kesällä -25.

Vierailija wrote:

Mä olen 41v ja mies on 50v. Otettiin kissa eläinsuojeluyhdistykseltä kolme viikkoa sitten. Ilmoittauduin Prahan maratonille. Mies aloitti juuri uudessa työpaikassa. Mietitään, mihin maahan muutetaan kesällä -25.

Tässä oikeaa asennetta! 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

 

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Sitä että en saavuttanut elämässä niitä asioita, joita vielä parikymppisenä tavoittelin (ura, lapset, taloudellinen vakaus), joten nyt pitäisi keksiä muita asioita, joista sen ilonsa tähän elämään repisi, eikä niitä oikein ole. -ap

En minäkään saavuttanut juuri mitään näistä tyypillisistä asioista. Olen opettelemassa elämään sen kanssa. Ilon löytäminen on hyvin vaikeaa toisinaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Riippuu onko kultaisen suvun vesa ja siitä onko takan yllä kokoomuksen jäsenkirja kehystettynä. Jos on rahvasta kansanosaa niin sittenhän ne kaikki elämän ilot ja mahdollisuudet torpataan. Vähän niin kuin nytkin tehdään mutta tuplasti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Miten hallitus aikoo torpata "hulluttelut"? Onko kouluihin tulossa lukukausimaksut? Vai miten hallitus estää ihmisten opiskelut, kerrohan? Ihan niin kauan kuin muistan on opiskelijat olleet tiukilla ja joutuvat ottamaan usein myös lainaa. Se ei koskaan ole ollut jotain kulutusjuhlan aikaa. Jos siihen lähtee, vyötä joutuu kiristämään mutta tarkoitushan on, että panostus kannattaa ja sen jälkeen tulotaso nousee. Miten hallitus siis aikoo tällaisen torpata? 

Merkityksen elämään tuo Jumalan ja lähimmäisten palveleminen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

"En keksi tähän vaiheeseen mitään uusia merkityksiä."

 

Mitä tämä tarkoittaa? Kaikki mahdollinen on jo tehty, vai?

Minä aloitin nelikymppisenä uuden harrastuksen ja vapaaehtoistyön "silloin tällöin". Ja paljon muutakin haluaisin tehdä mutta ei riitä aika. 

Sitä että en saavuttanut elämässä niitä asioita, joita vielä parikymppisenä tavoittelin (ura, lapset, taloudellinen vakaus), joten nyt pitäisi keksiä muita asioita, joista sen ilonsa tähän elämään repisi, eikä niitä oikein ole. -ap

 

Siitäpä sitten vaan keksimään. Ja jos ei keksi, niin ei voi kuin ottaa osaa. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ei elämässään keksi mitään tekemistä. Maailma on avoin. Mahdollisuuksia länsimaisella ihmisellä on

Minäkin haluaisin tietää mistä köyhä, pitkäaikaissairas kotinsa vanki voisi löytää iloa. Sitä terapeuttinikin hokee "tee niitä asioita jotka tuotttaa iloa". Ne eivä vaan ole mulle mahdollisia. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Nytkin moni aikuinen opiskelee pankkilainalla, kun ei kuulu aikuis/opiskelijaetuuksien piiriin. Sama on mahdollista jatkossakin.

Muttei useinkaan kannattavaa, koska ensikertalaiskiintiöt tekevät parhaiten työllistäville ja hyväpalkkaisille aloille hakeutumisesta todella vaikeaa alanvaihtajien osalta. Harva haluaa elää vuosikausia pelkällä lainalla valmistuakseen lähäriksi tai työttömäksi.

Varmin keino epäonnistua on jättää yrittämättä epäonnistumisen pelossa. 

Lähäriksi voi monin paikoin opiskella oppisopimuksella, joten ei tarvitse lainaa nostaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä läksin opiskelemaan 46 vuotiaana yhtä aikaa lasten kanssa yliopistoon. Elämän parasta aikaa!

Ei onnistu jatkossa, hallitus aikoo torpata moiset hulluttelut.

Riippuu onko kultaisen suvun vesa ja siitä onko takan yllä kokoomuksen jäsenkirja kehystettynä. Jos on rahvasta kansanosaa niin sittenhän ne kaikki elämän ilot ja mahdollisuudet torpataan. Vähän niin kuin nytkin tehdään mutta tuplasti.

 

Minun vanhempani olivat molemmat työttömiä ja opiskelin 1990-luvun loppupuolella, kotoa en saanut mitään tukea en edes muuttoapua. Nyt olen aloittajan ikäluokkaa ja palkka on ihan hyvä keskituloinen palkka. Opintolainan sain maksettua noin 15 vuotta sitten pois. 

Millä tavoin Suomessa opiskelu on sinun mielestäsi varattu vain rikkaille? Nimenomaan täällähän se on kaikille mahdollista. Ei ole lukukausimaksuja, päinvastoin, opiskelusta jopa maksetaan (opintotukena). Tätä moni ulkomaalainen ihmettelee, kun täällä maksetaan opiskelusta. 

Tuo rutina että vain kultaisen suvun vesat voivat opiskella, kuulostaa anteeksi nyt vain, kateellisen rutinalta. Jos päätä riittää opiskeluun, niin Suomessa se on kyllä mahdollista, oli varallisuustaso mikä vaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä olen 41v ja mies on 50v. Otettiin kissa eläinsuojeluyhdistykseltä kolme viikkoa sitten. Ilmoittauduin Prahan maratonille. Mies aloitti juuri uudessa työpaikassa. Mietitään, mihin maahan muutetaan kesällä -25.

 

Tässä oikeaa asennetta! 

Jos tekisin jotain tuollaista minulla epäiltäisiin bipolaarihäiriön maanista jaksoa. 

Voi että, maailma on täynnä erilaisia, jopa täysin ilmaisia mahdollisuuksia harrastaa ja kehittää itseään.

Kirjastosta voi lainata vaikka mitä, netistä löytyy vaikka minkälaisia kursseja taidemaalauksesta kirjoittamisen opiskeluun jne. Työväenopistossa voi opiskella vaikka huonekalujen entisöintiä - ilmaista tai lähes materiaalia on saatavilla koko ajan, kun ihmiset myyvät ja lahjoittavat pois huonokuntoisia vanhoja huonekaluja. Tai kokkausta, tai leivontaa, tai kieliä, tai osallistua liikuntaryhmiin jne... olisipa muuten ihanaa opetella edes jonkinlaiseksi sokerileipuriksi ja ilahduttaa läheisiä joskus vähän hienommalla täytekakulla. 

Metsä on virkistyksen ja ilon lähde! Liikun paljon metsässä, esimerkiksi marjastan ja opettelen tunnistamaan erilaisia sieniä. Polkupyörällä polkaisee metsään noin kymmenessä minuutissa, vaikka asunkin pääkaupunkiseudulla.

Eläimistä on paljon iloa! Koiranomistajalla on aina ystävä lähellä :-)

Omasta elämästä kannattaa tehdä mielekästä innostumalla jostain sellaisesta, johon itsellä on varaa ja mahdollisuuksia. Meillä länsimaalaisilla on ihan jumalattomasti mahdollisuuksia tehdä asioita, tarvitaan vain omaa aktiivisuutta. 

Vierailija wrote:

"Miksi tällainen nalkuttava sävy? Haluaisitko vielä eritellä, mitä mielettömiä mahdollisuuksia esimerkiksi työttömällä, pienituloisella tai pätkätyöläisellä on tehdä elämästään juuri sellaista kun haluaa? Miten? Mihin hakeutumalla, *mitä resursseja* käyttäen? "

 

Kerroin kyllä miksi. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät keksi elämässään mitään tekemistä. Esim eläkkeellä vain nukkuvat pitkään ja ryyppäävät. Tunnen tällaisia, enkä löydä myötätuntoa tällaista asennetta kohtaan. 

 

Olet näköjään juuri niitä, joista puhuin. Jotkut "odottavat että tuodaan eteen" niitä mahdollisuuksia. Miksi minun pitää eritellä, voi hemmetti? Jos ei oma pää riitä keksimään, niin ei kannettu vesi kaivossa pysy, tuskin pystyy henkilö niitä annettuja mahdollisuuksia toteuttamaan jos ei itse kykene keksimään. 

 

Edellä ol

Minä haluaisin oikeasti oppia sen asenteen elämässä, että riittäisi jokin nukkuminen ja ryyppääminen, sukan kutominen tai ruohon korren kasvamisen tuijottelu. En vain pääse kiinni siihen, miten sen mielentilan tavoittaa. Todellista rikkautta elämässä on haluta ei mitään ja haluaisin saada tuon mielentilan.

Minulle tuli 45 vuotiaana tuollainen olo. Gyne otti estrogeeni arvot ja niinpä oli vaihdevuodet alkamassa ja mielialan lasku johtui siitä.

Estrogeenia geelinä ja alkoi taas näkyä valoa tunnelin päässä

"Minäkin haluaisin tietää mistä köyhä, pitkäaikaissairas kotinsa vanki voisi löytää iloa. Sitä terapeuttinikin hokee "tee niitä asioita jotka tuotttaa iloa". Ne eivä vaan ole mulle mahdollisia. "

Aiemmin on lueteltu että työttömät, pienituloiset tai pätkätuloiset eivät kykenisi noin vain löytämään merkityksiä elämäänsä. Aivan varmasti pystyy ellei ole pään sisältä köyhä. 

Mitä pitkäaikaissairaalle pitäisi sanoa?

Mikä on sairauden taso? Toimiiko jalat, kädet, suu?

Mitä sitten kotona voi tehdä? Kuunnella musikkia, konsertteja, lukea fiktiota tai faktaa, omaelämäkertoja tai historiaa, tekniikkaa tai taloutta, politiikkaa tai taidetta. Voit tehdä käsitöitä, piirtää, maalata, valokuvata, tehdä installaatioita, kirjoittaa itse runoja, novelleja, tarinoita, tehdä ristikoita tai sudokuja, kasvattaa bonsaipuita, rakennella tai näperellä (materiaalien lista tähän on loputon - aaltopahvista kiviin!), voit perustaa yhdistyksen, voit aloittaa uuden harrastuksen vaikka youtube-videoiden ohjauksella esim laula, soita, käsityöt, askartelu, leipominen, tekniset työt. Tutustu elokuviin, uuteen genreen, katso ja pohdi, tai tee itse elokuva, opettele videoiden tekoa youtubesta ja aloita. Julkaise tekemisiäsi somessa, instassa, facessa, tiktokissa, youtubessa, tai älä julkaise. Tee vaikka kasvomaalauksia, tai nukkekodin kalusteita, osallistu avoimen yliopiston etäluennoille, kuuntele äänikirjoja, tai lue kirjoja, järjestä asuntosi, tee pintaremonttia minibudjetilla, hanki löytökissalasta kissa. 

Mitä pitäisi sanoa? Onko pitkäaikaissairauden taso sellainen, että vain silmät liikkuvat, sinulla on apuvälineitä kuitenkin netin käyttöön näköjään? Netti on täynnä, TÄYNNÄ asioita joihin voit tutustua. Opettele uusi kieli! Tutustu itseesi, lue avoimessa yliopistossa psykologiaa! 

Aika ohihan tämä alkaa olla, varsinkin tuonikäisenä miehenä. Naiskokemukset jääneet melko olemattomiksi puutteellisen ulkonäön takia, palkka on heikohko (ei varaa matkustella ulkomailla) eikä autoa ole. Ei kavereita, ei kokemuksia, ei mitään. Pelkkää töihiin/kotiin/sohvalle/nukkumaan ja toistetaan alusta jokaisena arkipäivänä. Tässä iässä on lähestulkoon mahdotonta saada ikätovereita kiinni elämän kokemuksissa jotka pitäisi olla jo halussa.

Nyt kävi näin, ei auta muuta kun katsoa tämä loppuun.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mä olen 41v ja mies on 50v. Otettiin kissa eläinsuojeluyhdistykseltä kolme viikkoa sitten. Ilmoittauduin Prahan maratonille. Mies aloitti juuri uudessa työpaikassa. Mietitään, mihin maahan muutetaan kesällä -25.

 

Tässä oikeaa asennetta! 

Jos tekisin jotain tuollaista minulla epäiltäisiin bipolaarihäiriön maanista jaksoa. 

Ai niinkö. Tuskinpa tuo määrä aktiviteettejä vie koko valveillaoloaikaa, vaan on ihan normaali määrä aktiviteettia esim päivätyön päälle. Kissa, ja maratonharjoittelu. 

Millaisia lahnoja täällä oikein pyörii...