Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Tuskinpa noin kalliiksi kuukausittain tuleva asunto menee ihan heti kaupaksi. Minä tyhjentäisin henkilökohtaisiksi katsomani tavarat ja laittaisin asunnon välittömästi vuokralle kalustettuna. Air- bnb tms. jotta ihan alkusotkuista selviäisi. Sitten olisi aikaa paremmin miettiä. Näin olen evästänyt omaa jälkipolveani, koska kulut pyörivät joka tapauksessa.
Eikö ne kuolinpesäfirmat voi ostaa (tai viedä ilmaiseksi) pois esim. kirjat ja matkamuistot? Isäni kuoltua äitini muutti väliaikaisesti asumaan kesämökille ja muutaman kuukauden päästä osti asunnon. Ei sinne mökille olisi mitään kirjoja mahtunut tai matkamuistoja, joten kyllä ne lähti yhdellä rytinällä samalla kun huonekalut. Mitään henkilökohtaista tyyliin kirjeet ja valokuvat en ikinä uskaltaisi antaa kenellekään. Ehkä voitte niitä säilyttää kunnes shokki on ohi ja sitten käytte ne läpi ja säilytätte (ehkä harvat) säilytettävät, muut hävitätte. Voimia teille.
Meillä oli tyhjennettävänä kaksio jonka omistajalla oli iso muuttokin takana, silti siihen meni 2 päivää. Kaikki paperit piti käydä läpi, koska niistä löytyi sieltä täältä ihan tärkeitä juttuja jotka auttoivat perunkirjoituksissa, verottajan ja vakuutusyhtiön kanssa. Osa tallessa vieläkin koska niihin liittyy muita keskeneräisiä kuolinpesiä.
Korut lapsenlapsille. Paremmat astiat, verhot, matot ym kodintavarat jaettiin lapsenlapsille, joilla muutto omaan kotiin ajankohtainen, valokuvat otti yksi lapsista. Kokoajan otettiin kuvia paikalliselle kirppikselle ja ihmiset haki tavaraa pois. Jäätävä määrä vaatteita ja muita tekstiilejä kierrätykseen.
Kyllä sitä romua oli lasten nurkissa pitkään, osalla on jotain vieläkin, esim taidetta jonka arvo on selvittämättä.
Otta ne valokuvat pois albumeista, niin huomaa, ettei niitä niin paljon olekkaan. Menee hyllättävän pieneen tilaan laaatikkoon ihan vaan kuvina. Albumit ne tilaa vie. Negat kandee kans säästää jos vaan on.
Vierailija wrote:
Älkää antako valokuvia pois, niitä on paljon käytetty väärin ja tehty pilkkaa!
No höpö höpö. Luuletko, että jollakin on kiinnostusta mennä kaatopaikalle kaivelemaan ihmisten valokuvia ja "tekemään niistä pilkkaa" (hohhoi..). Kaatopaikoille ei enää edes pääse.
Myin mutsi vainaan kirjat divariin, sain monta sataa. Kaikki kirjat oli klassikoita, historiallisia, elämänkertoja jne. Useat oli nahkakantisia. jälkeen päin harmittanut etten pitänyt useampia itselläni. Roska kirjoja ei joukossa ollut.
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".
Erittäin tunteetonta
Onko tuo kämppä stadissa. Toivokaa että on, kukaan ei muuten näinä aikoina osta tuollaista.
Vierailija wrote:
Tuskinpa noin kalliiksi kuukausittain tuleva asunto menee ihan heti kaupaksi. Minä tyhjentäisin henkilökohtaisiksi katsomani tavarat ja laittaisin asunnon välittömästi vuokralle kalustettuna. Air- bnb tms. jotta ihan alkusotkuista selviäisi. Sitten olisi aikaa paremmin miettiä. Näin olen evästänyt omaa jälkipolveani, koska kulut pyörivät joka tapauksessa.
Vuokraajien jäljiltä saattaa tulla lisää työmaata. Ei sekään kannata.
Tuollaiseen muuttaisi perhe ja asunto on myydessä arvokas lähes uutena.
Minusta olisi ka.alaa, jos jälkeläiseni tyhjentäisi koko omaisuuteni yhdessä viikonlopussa.
Toivoisin kaiken katsottavan huolellisesti läpi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".Erittäin tunteetonta
Tavaralle tunteilu on hamstrauksen äiti. Täytyy sopia ennakolta, että tavaroista saa jättää jäljelle vaikka 10%. Tms.
Aika on rahaa? Vai meneekö tyhjennyksessä rahanarvoisaa kamaa hukkaan? Jokin tasapaino olisi hyvä näissä kahdessa olla.
Ei teidän tarvitse heti tehdä kaikkea vaikka asunto menee myyntiin. Kaupoissa menee vähintään 1-3 kk ja sinä aikana tyhjennätte. Kirjoista kuva ja nettiin ilmoitus annetaan. Tai viette kierrätyskeskukseen tms. Henkilökohtaiset käytte läpi, pakko koska niissä voi olla tärkeitä papereita.
Mikä kiire sen kämpän myymisessä on? Rahat pitää saada jakoon että on millä näyttää naapureille?
Ihan ekana menkää sinne useammin tai pidemmäksi aikaa, tai ne sisarukset jotka sieltä haluaa tavaraa talteen menee omalla ajalla ja ottaa mitä haluaa, sitten menette yhdessä tekemään ja luovuttamaan muille loput.
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".
Riippuu kuule ihan ihmisestä. Jotkut jopa harrastavat sukututkimusta, ei heille kaikki vanha ole roskaa. Ihmetyttää tämä nykyihmisten ajattelutapa, että koska minähän en ole suvusta ja etenkään esi-isistä ja -äideistä kiinnostunut, niin ei kukaan ole. Tai että koska minä en lue, niin ei kukaan lue. Toki jos esineiden kohdalla tuntuu, että tämä "pitäisi" säilyttää mutta ei kiinnosta, niin pois vain. Aika paljon varmaan tuossa tulee sellaisia syyllisyydentunteitakin. Mutta jos haluaa jotain säilyttää, niin sitten säilyttää, turha siinäkään on muita kuunnella.
Meillä on miehen suvulta kaikenlaista vanhaa kamaa. On kirjeitä ja kortteja jostain sadan vuoden takaa, pikkulottien kokouksesta kirjoitettu päiväkirja ym. En nyt ihan heti ole pois heittämässä.
Vierailija wrote:
Valokuvat ja kirjeet voi skannata muistikulle.
Jaa skannaa 10 hyllymetrillistä valokuvaalbumeja? Ja aikaa menee paljonko?
Jos joku teidän suvusta on kiinnostunut menneiden sukupolvien elämästä, niin niistä löytyy tietoa valokuvista ja myös kirjeistä.
Muistan kun nuorena luin sota- aikana kirjoitettuja kirjeitä, joita oli laatikollinen meidän vajassa maalla. Niistä sai todella realistisen kuvan sen ajan elämästä niin rintamalla ns kotiväen osalla. Samoin valokuvat ovat valtava rikkaus menneistä ajoista ja ihmisistä. Varsinkin jos on merkinnät milloin ne on otettu. Joten itse en olisi suinpäin laittamassa roskiin ainakaan kuvia ja kirjeitä. Jos joku olisi viitseliäs voisi kirjeistä rakentaa jopa kirjan, riippuen mitä ne sisältävät.
Kuolinpesän piikkiin joku romufirma tyhjentämään koko luukku. Jos vuokraa varaston, on ne kamat sitten siellä seuraavat 30 vuotta ja vuokra juoksee.
Laittaisin kaiken minkä voi digitoida väliaikaisesti varastoon. Skannaisin ajan kanssa valokuvat ja kaikki paperit, jotka haluaisin säilyttää tai vähintään ottaisin valokuvat kännykällä näistä. Sen jälkeen albumit ja paperit roskiin tai lahjoittaisin johonkin, niin ei ei tarvitse miettiä, missä säilyttää loppu ikänsä kaikkia fyysisiä valokuvia ja papereita tms.. Tuolla joku sanoikin, että mv-valokuvat kannattaisi säilyttää ja itse säilyttäisin ehkä polaroiditkin fyysisinä. Perus filmikameralla otetut valokuvat 80-luvulta lähtien voisi skannata tai kuvata puhelimella ja heittää sen jälkeen roskiin.