Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Vuokratkaa varasto, ja pikkuhiljaa kun suru helpottaa käytte läpi tavarat. Osa lahjoitukseen, jotain tärkeää voi säilyttää jos haluaa. Kuvat eivät vie paljon tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannatan varaston vuokraamista.
Joku jälkeläinen saattaa haluta tutkia sukua myöhemmin.
Säästäkää henkilökohtaista paljon.
Vierailija wrote:
Jos joku teidän suvusta on kiinnostunut menneiden sukupolvien elämästä, niin niistä löytyy tietoa valokuvista ja myös kirjeistä.
Muistan kun nuorena luin sota- aikana kirjoitettuja kirjeitä, joita oli laatikollinen meidän vajassa maalla. Niistä sai todella realistisen kuvan sen ajan elämästä niin rintamalla ns kotiväen osalla. Samoin valokuvat ovat valtava rikkaus menneistä ajoista ja ihmisistä. Varsinkin jos on merkinnät milloin ne on otettu. Joten itse en olisi suinpäin laittamassa roskiin ainakaan kuvia ja kirjeitä. Jos joku olisi viitseliäs voisi kirjeistä rakentaa jopa kirjan, riippuen mitä ne sisältävät.
Riippuen nyt päiväkirjojen, valokuvien ym. laadusta niin jossain tapauksessa joku ihan ulkopuolinenkin tutkija/kirjailija voisi olla niistä kiinnostunut. Moni kirjoittaa esim. kirjoja jonkin tietyn alueen historiasta ja ihan kotielämänkin kuvaus ja kuvat kiinnostaisivat. Ehkä kannattaisi ilmoitella jossain?
Vierailija wrote:
Oletan, että edesmennyt on itse kustantanut kaiken omistamansa? Tällöin teille ei tule taloudellista menetystä, jos "myytte" kuolinpesän niitä ostavalle yrittäjälle. Pesästä saatu summa tuskin on suurikaan, mutta he vievät sopimuksen mukaan mennessään kaiken viimeistä paperilappusta myöten.
Tätä ennen on kuitenkin kaunis tapa katsoa yhdessä itse kullekin jotain muistoksi ja huolehtia nämä pois näkyvistä.
Meille tosin kävi niin, että yksi pesän osakkaista korjasi kaiken uudehkon käyttötavaran ja vanhoista arvokkaimmat eikä tullut edes paikalle meidän muiden kanssa yhtä aikaa. Meille muille jäi rippeet ja loput vei kierrätyskeskus.
Kierrätyskeskus ei ota rojua. Ainoastaan hyväkuntoisia, myyntikelpoisia esineitä. Eivät tule tyhjentämään asuntoja turhasta tavarasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut keräävät kameroita ym teknistä joten niistä kannattaa ilmoittaa vaikka tori.fi: ssä tms. Ehkä joku jopa maksaa jotain jos on harvinaisia mallia.
Ottakaa itse ensin päältä pois valokuvat, tärkeät paperit, pienelektroniikka, hienot koriste-esineet ym arvokas, ja loput tyhjennykseen firmoille. Jotkut antikvariaatit ottavat koko kirjaston jos osa on arvokasta! Astiat ja vaatteet voi antaa lahjoitukseen yhdessä huonekalujen kanssa tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi 2 kuolinpesän tyhjentäjää. Ensimmäinen oli sellainen, joka osasi arvioida korujen, kirjojen, kellojen, taulujen ja astioiden arvon. Olimme ne kaikki koonneet yhteen läjään. Niistä saatiin muutama satanen. Seuraavaksi kävimme läpi ne mitä itse otetaan, eli valokuvat, diat jne. Ne vaan täytyi viedä kotiin ja käydä läpi paljon myöhemmin.
Toinen kuolinpesän tyhjentäjäpoppoo oli sitten se, joka kirjaimellisesti tyhjensi koko kämpän. Rahallisesti plus miinus nolla. Ekalta tyhjentäjältä saatiin muutama satanen ja lopputyhjentäjille piti maksaa muutama satanen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Valokuvat ja kirjeet voi skannata muistikulle.
Jaa skannaa 10 hyllymetrillistä valokuvaalbumeja? Ja aikaa menee paljonko?
Yhden albumin skannaus sivu kerrallaan on noin puolen tunnin homma max. Vaikka joku suvun nuori voi skannata albumit korvausta vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt herranen aika ainakaan niitä valokuvia tuhotko. Antakaa ne sille suvun jäsenelle, joka on kiinnostunut sukututkimuksesta, Hänelle nuo voivat olla kullanarvoisia.
Vierailija wrote:
En voi tarpeeksi painottaa tätä: Hankkikaa roskalava ja sinne surutta kaikki. Turhaa niitä valokuvia on säästää ja niiden skannaamisessa menee älyttömästi aikaa. Ei teidän jälkipolvianne kiinnosta kuvat, joissa Aune- täti poseeraa uimapuvussa vuonna -62.
Jos jäämistössä on oikeasti jotain hävitettäviä papereita, niin hankkikaa paperisilppuri.
Ottakaa itsellenne kukin 1 tai 2 muistoesinettä (mitä ne edes ovat? Kanarian saarilta tuotu matkamuisto?) ja loput lavalle. Yksi tuttu tyhjensi edesmenneen isänsä kodin juuri näin, kaikki vain lavalle. Turhaa ottaa kotiinsa kasaa valokuvia ja papereita sillä ajatuksella, että "käyn nämä sitten joskus läpi".
Kyllä ne kuule yläasteikäiset pojat hiipii sen Aune-tädin biksukuvan kanssa vessaan ja kuvaa varastoidaan huolella patjan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin niin että valokuvat mukaan myöhemmin läpikäytäväksi ja jaettavaksi. Maltillinen määrä muistoesineitä samoin. Jos kirjeitä ym ei voi polttaa, ne silppuriin kuin myös päiväkirjat. Vainajan vaatteet roskiin, mahdollisesti jonkun vaatekappaleen voi kierrättää. Sisko ja veli ottakoon mitä ottaa, mutta kaikki loput kuolinpesän ostajalle. Kyllä he vievät ne kirjatkin, liinavaatteet ja muut.
Kun äitini kuoli menin hänen asunnolleen, keitin kahvit ja selailin kokonaisen illan valokuvia. Olin vielä hetken niin kuin äitini olisi vain hetken poissa ja palaisi pian takaisin. Seuraavana päivänä tulin asunnolle, huokaisin kerran syvään ja roudasin apureiden kanssa lähes kaiken kaatopaikalle tai vanhojen tavaroiden liikkeeseen myyntiin. Valokuvia, joitakin asiapapereita ja pari jo lapsuudesta tuttua esinettä otin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoihin on voitu piilottaa vaikka mita
Juuh elikkäs jos itse potkaisisin tyhjää eikä perikuntaa kiinnostaisi säilyttää yhtään mitään tavaroitani tai muistojani, niin sitten ei kyllä tarvitse rahaa, sijoituksia tahi maaomaisuuttakaan periä, olkoot kokonaan ilman.
Itselleni tuli unohtuneita muistoja uudelleen mieleen tyhjentäessäni kuolinpesän tavaraa. Muistoja tulvi ihan rasittavuuteen asti ja muisti asioita jotka olivat jo unohtuneet. Ajanhammas oli puraissut melkein kaikkea säilöttyä tavaraa ja kaikkiaan sitä oli viime vuosisadan alkukymmeniltä alkaen.
Vuokratkaa isopakettiauto jolla menette selvittämään tavaroita. Sillä on hyvä tuoda kotiin ne mitkä voi rauhassa käydä läpi. Pois heitettyä ei saa enää takaisin ne on iäksi menetettyä.
Vierailija wrote:
Juuh elikkäs jos itse potkaisisin tyhjää eikä perikuntaa kiinnostaisi säilyttää yhtään mitään tavaroitani tai muistojani, niin sitten ei kyllä tarvitse rahaa, sijoituksia tahi maaomaisuuttakaan periä, olkoot kokonaan ilman.
Jaa ne tärkeät tavarat perillisillesi jo elinaikanasi.
Ei se kuollut niissä tavaroissa asu. Ihan oikeasti, suomalaiset hukkuu tavaraan. Suvut kutistuu, mutta joka sukupolvelta kertyy uutta tavaraa.
Älkää missään vuokratko mitään varastoa. Mun ystävä tyhjensi veljensä kanssa omakotitaloa yli 2 vuotta
Ensiksi vanhemmat muuttivat alakertaan nukkumaan ja ystävä kävi veljensä kanssa vuoronperään joka 2 viikonloppu. Huonekaluja, yläkerran, myivät koko ajan. Hitaasti kävi kauppa. Joka kerta lähti kotiin, oli auton takaosa aivan täynnä. Sitten toinen vanhemmista kuoli vai pääsikö vanhainkotiin ja sieltä sitten kuoli. Alettiin myymään pihan tavaroita, autotallin sisältöä.
Kun toinen vanhemmista pääsi vanhainkotiin, alkoi talo olla jo tyhjempi, mutta myytävää riitti koko myyntiajan.
Kuolinpesän tyhjentäminen heijastuu siihen, että omassa kodissa alkaa heti karsinta.
Meillä on poliisin päiväkirja 1800-luvun lopulta.
Esim rekivällyjen varkautta tutkittiin.