Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Tarkistakaa miten paikkakunnalla voi kierrättää erilaisia asioita ja ovatko paikat viikonloppuna auki. Esim jos tulee iso kasa sitä elektroniikkajätettä, minne saa SER-jätettä. isot kasat pahvia, paperia, muovia. Onko poistotekstiilien keräystä jne. Onko kierrätyskeskusta, jonne saa vietyä esim kirjoja, leffoja, musiikkia, koriste-esineitä.
Kun saisitte mahdollisimman paljon heti vietyä pois tuollaisia asioita, mitkä selvästi kuuluvat jonkin materiaalin keräykseen, näkisitte paremmin miten paljon on sitä hankalaa tavaraa. Ja ehdittekö saman viikonlopun aikana katsoa mitä tehdä kuville, päiväkirjoille, dokumenteille ja muulle. Sellaista mistä saattaisitte haluta säilyttää jotain tai missä voi olla väärinkäytöstä mahdollistavaa ettei sekajäte kannata. Erityisesti jos perunkirjoitukset ja muut olisi vielä kesken, irtaimistossa voi olla siihenkin tarvittavia dokumentteja.
Voimia tilanteeseen ja suruun.
Vierailija wrote:
Fida ja Emmaus ottavat vastaan kirjoja - eivät maksa niistä, mutta ottavat vastaan.
Jalkineet roskiin - samoin alusvaatteet.
Ehjät vaatteet pesukoneen kautta Fidalle tai UFF:ään.
Kulahtaneet, risat tai tahraiset vaatteet, verhot yms joko tekstiilin keräykseen tai energiajätteeseen.
Kipot, kapot ja kupit, veitset ja haarukat - kaikki kirppikselle ja hinta alas. Mikä ei mene muutamassa kuukaudessa niin sekajätteeseen.
Kodinkoneet kierrätyskeskukseen tai sorttiasemalle.
Valokuvat kasaatte pahvilaatikoihin ja käytte sitten ajan kanssa joskus läpi
Äänilevyt laatikkoon ja käytte joskus läpi - nykyään saa 100€ erilaisia soittimia esim. Tokmannista ja muualtakin --> voitte vaikka muuttaa mp3-muotoon. C-kasetitkin soi noissa retrosoittimissa.
Taulut voi käyttää arvioitutettavana ja tarvittaess Fidalle tai roskiin.
Ja osanottoni...
Miksi teillä on noin kauhea kiire, rahasta pulaa? Käyttäisin aikaa tuollaiseen, ettei tule tehtyä jotain mikä sitten kaduttaa.
Historianharrastajana mua raivostuttaa ihmiset, jotka tuhoaa valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja jne.
Omassa suvussa on ollut näitä hidtoriantajyttomia moukkia, jotka on tuhonneet 1800-luvun kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja. Lahjoittakaa edes kotiseutuarkistoon, jos ette niiden arvoa tajua.
Pitäisikö teidän silti vähäksi aikaa vuokrata varasto, jonne viette ne henkilökohtaiset asiat mitä ette ehdi käydä sinä yhtenä viikonloppuna lävitse. Jotkin asiat nyt ovat vaan käytössä olevaan aikaan ja resursseihin nähden mahdottomia. Jos niin on, ettekä mitään ihmetemppua keksi, niin jotainhan sitä on tehtävä.
Kannattaa silti varmaan tarkistaa voiko paikalliselle jäteasemalle viedä turvallisesti poltettavaksi menevää jätettä, niin ettei esim henkilökohtaisiin tavaroihin pääsisi muut asiakkaat käsiksi siellä kun jätettä säilytetään ennen hävitystä. Jos pääsette yhteisymmärykseen siitä, että ison määrän henkilökohtaisia tavaroita voisi hävittää suoraan tarkistamatta.
Onko jäämistössä tavaraa, joka halutaan pitää suvussa? Esim valokuvat voivat olla sukututkimusta tekevälke suvun jäsenelle erittäin arvokkaita. Onko perittyjä suvussa pitkään kulkeneita kalusteita; mitaleita tms. Niitä älkää hävittäkö ennen kuin olette neuvotelleet suvun jäsenten kanssa.
Valokuvat ja tärkeät asiakirjat ja sopimukset talteen kun valokuvistakin voi vuosien jälkeen jo nousta poru.
Vierailija wrote:
Valokuvat ja kirjeet voi skannata muistikulle.
Hirvee homma!!
Mummo poltti suvun valokuvat ja jopa lasinegatiivit. Hänelle oltiin todella vihaisia.
Otatte mukaan laatikoita ja pakkaatte paperit niihin. Käytte ne sitten omissa kodeissanne paremmin läpi. Se joka haluaa valokuvat, voi viedä ne. Et voi estää sisaruksiasi lukemasta päiväkirjoja, vaikka se tuntuisi sinusta pahalta.
Voi ap..Voisinpa tulla avuksenne. Tykkään ihan hirveästi tuollaisesta puuhasta. Viikonloppuna Iltasanomissa tai Iltalehdessä oli aiheesta mainio artikkeli. Luepa se niin saat puhtia urakkaan.
Kuolinsiivouksesta vitsaillaan mutta näin 5-kymppisenä olen aloittanut sen jo. Tavaraa poistuu ja olo helpottuu. Jää sitten jälkikasvulle vähemmän hommaa.
Paljon voimia !
Laittakaa kaikki "en ole varma tästä enkä pysty nyt heti päättämään"-esineistö sivuun ja vuokratkaa niille hetkellinen varasto. Ei joku parin neliön varasto puoleksi vuodeksi niin paljon maksa. Sitten käytte ne läpi kun tilanne on rauhoittunut.
Vierailija wrote:
Miksi teillä on noin kauhea kiire, rahasta pulaa? Käyttäisin aikaa tuollaiseen, ettei tule tehtyä jotain mikä sitten kaduttaa.
No ihan vaan se, että asunto on todella kallis kuten kirjoitin ja kiire on laittaa myyntiin, ettei meidän pienituloisten lapsiperheiden talous ole kohta vaakalaudalla. Jokainen kuukausi maksaa yli 2000 euroa (asunto on uusi ja siinä on järjettömän suuruinen yhtiövelka) eikä meillä ole varaa tuollaiseen ylimääräiseen kustannukseen. Käsi ylös, kuinka monella olisi?
Olenko tosiaan ainoa ihminen jonka mielestä kahden henkilön keskinäiset yksityiset kirjeet ja päiväkirja, johon on kirjoitettu henkilökohtaisia asioita on jotain julkista dokumentointia, jota pitäisi vielä tarjota johonkin arkistoon? Tämä on yllättävää. Mä ainakin koen, että ne eivät kuulu kenellekään. Samoin nuo tietokoneet yms, sisältävät henkilökohtaisista tiedostoja.
Olen ensisijaisesti huolissani tietoturvasta, vanhempani yksityisyydensuojasta ja sitten noista memorabilian loppusijoituksesta.
AP
Noilla rajoitteilla jotka aloittajalla on, niin tuo ongelma on jokseenkin mahdoton. Jos yksityisiä papereita, päiväkirjoja ja kuvia ei voi varastoida, viedä kenekään sisaruksen kotiin, polttaa tai laittaa roskiin niin ei niitä millään ihmetempulla saa häviämään.
Vierailija wrote:
Kirjoja voi joku hoivakoti tai vastaava ehkä ottaa lahjoituksena vastaan.
Ei voi. Hiljattain heitetty eräässä hoivakodissa nurkussa pyörivät kirjat roskiin. Hoivakodeissa asuu sen kuntoisia ihmisiä, että lukeminen ei onnistu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi teillä on noin kauhea kiire, rahasta pulaa? Käyttäisin aikaa tuollaiseen, ettei tule tehtyä jotain mikä sitten kaduttaa.
No ihan vaan se, että asunto on todella kallis kuten kirjoitin ja kiire on laittaa myyntiin, ettei meidän pienituloisten lapsiperheiden talous ole kohta vaakalaudalla. Jokainen kuukausi maksaa yli 2000 euroa (asunto on uusi ja siinä on järjettömän suuruinen yhtiövelka) eikä meillä ole varaa tuollaiseen ylimääräiseen kustannukseen. Käsi ylös, kuinka monella olisi?
Olenko tosiaan ainoa ihminen jonka mielestä kahden henkilön keskinäiset yksityiset kirjeet ja päiväkirja, johon on kirjoitettu henkilökohtaisia asioita on jotain julkista dokumentointia, jota pitäisi vielä tarjota johonkin arkistoon? Tämä on yllättävää. Mä ainakin koen, että ne eivät kuulu kenellekään. Samoin nuo tietokoneet yms, sisältävät henkilökohtai
Ei missään tapauksessa nyt pidä kiirehtiä. Ei yhdessä viikonlopussa kukaan ehdi tehdä tuollaista hommaa.
Kai kuolleelta jotain rahaakin jäi. Teitä on 3 maksajaa, vaikka 2000 euroa olisikin yhtiövastike.
Sitäpaitsi saatte ne rahat takaisin sitten, kun myytte asunnon.
Tehkää nyt vainajalle kunniaa ja käykää hänen jäämistönsä kaikessa rauhassa läpi.
Käytä 2 viikkoa lomapäiviä tai palkatonta lomaa tai etäpöiviä (illalla jää aikaa) tuohon.
Mä ottaisin vaikka kenkälaatikon, johon valitsisin kiinnostavimmat suvun valokuvat. Itsellä on vain vähän niitä, mutta isoisoisoisoisäni kuvasta näkee, mitkä piirteet ovat periytyneet siitä asti suvun uusille vauvoilla. Diat tuppaavat haalistumaan ajan saatossa, jos niitä ei ole johonkin tallentanut.
Nykyinen sukupolvihan tulee jossain vaiheessa menettämään kaikki selfiensä ja muut kuvat, kun sopiva tuho netille tapahtuu. Nehän tuppaavat häviämään jo kun vaihtaa koneensa tai toinen ongelma voi olla, että niitä ei saa hävitettyä millään vaikka haluaisikin, kun ne ovat niin moneen pilveen tallennettuina.
Tuo on iso projekti, mutta kannattaa jakaa se toisten kanssa ja kylmän viileästi hävittää aluksi kaikki rikkinäiset tavarat, niillä ei arvoa ole.
Jos asunto kerran on pakko saada nopeasti tyhjäksi, niin ette te oikein muuta voi kuin pakata paperit yms. johonkin odottamaan selvittelyä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi teillä on noin kauhea kiire, rahasta pulaa? Käyttäisin aikaa tuollaiseen, ettei tule tehtyä jotain mikä sitten kaduttaa.
No ihan vaan se, että asunto on todella kallis kuten kirjoitin ja kiire on laittaa myyntiin, ettei meidän pienituloisten lapsiperheiden talous ole kohta vaakalaudalla. Jokainen kuukausi maksaa yli 2000 euroa (asunto on uusi ja siinä on järjettömän suuruinen yhtiövelka) eikä meillä ole varaa tuollaiseen ylimääräiseen kustannukseen. Käsi ylös, kuinka monella olisi?
Olenko tosiaan ainoa ihminen jonka mielestä kahden henkilön keskinäiset yksityiset kirjeet ja päiväkirja, johon on kirjoitettu henkilökohtaisia asioita on jotain julkista dokumentointia, jota pitäisi vielä tarjota johonkin arkistoon? Tämä on yllättävää. Mä ainakin koen, että ne eivät kuulu kenellekään. Samoin nuo tietokoneet yms, sisältävät henkilökohtai
No voi tarjota arkistoon ja asettaa esim.aikarajan,milloin ovat käytettävissä.
Itse oon pitänyt päiväkirjaa 6-vuotiaasta lähtien ja mulla on laaja kotiarkisto, jossa mm. omia saatuja yksityiskirjeitä. Omassa suvussa noita aineistoja on tuhottu muiden osalta niin paljon (osan olen pelastanut kotiarkistooni), että olet kyllä selkeästi merkannut, mitä ei saa tuhota ja testamentannut ne kotiseutuarkistolle. En tiedä olisinko tajunnut tehdä noin, jos en olisi nähnyt, miten monien henkilöhistoriasta kertovat dokumentit on tuhottu heidän kuoltuaan.
Meillä ei missään nimessä ole varaa maksaa asunnon kuluja eli se on pakko laittaa heti myyntiin. Asunto on velkainen (iso yhtiölaina) eli sen ylläpito maksaa yhteensä yli pari tonnia kuussa. Aivan järjetön summa tänä päivänä edes miettiä että kolme pienituloista lapsiperhettä sitä maksaa omien kulujensa lisäksi.
Aikaa ei valitettavasti ole nyt enempää, sillä matka on niin julmetun pitkä, ettei sitä ihan joka viikonloppu voi taittaa. Polttaminen ei ole mahdollista, se olisikin paras tapa.
Kyllä vainajan henkilökohtaisten kirjeiden suhteen pitäisi toimia niinkuin kuuluu: hävittää ne niihin kajoamatta. Ei ne meille kuuluu, oli kyse sitten vanhoista kirjeistä tai päiväkirjoista.
Ja totean vielä uudelleen: kaikki ei-henkilökohtainen menee myyntiin/kuolinpesän ostajalle eli meidän ei tarvitse niitä käsitellä tai hävittää. Tästä on jo sovittu. Mutta ongelma on nämä henkilökohtaiset asiat ja tavarat. Pelkästään valokuva-albumeita on hyllymetreittäin.
Jos tähän olisi yksinkertainen ratkaisu, olisimme sen jo keksineet eikä tarvitsisi panikoida. Siksi täällä kyselen itseäni kokeneemmilta, jos olisi vinkkejä.
AP