Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Minkä takia pitää lainata toisen tekstiä tällaisessa ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis myydään kaikki mikä on ei-henkilökohtaista. Se on selvä. Mutta kun noita henkilökohtaisia asioita on niin järjettömän paljon ja aikaa niiden kaikkien läpikäymiseen ei ole, niin mitä niille tehdään? Polttaminen olisi ehdottomasti paras ratkaisu mutta ei onnistu. En täällä kyselisi, jos en olisi jo miettinyt kaikkein selkeimmät vaihtoehdot läpi ja siksi tarvitsen jotain nerokkaita ratkaisuja.
Ei voida ottaa laatikkotolkulla sälää koteihimme. Ei vaan ole mahdollista täyttää kolmen lapsiperheen pieniä kerrostalokämppiä random-sälällä.
Mä jotenkin itse ajattelin että katson nopeasti joitain valokuvia ja otan mukaan sekä muutamia muita tavaroita, joilla on minulle jokin merkitys. Muuta en voi ottaa. Mutta tuolla on 110 neliötä lattiasta kattoon vuosikymmenien ajalta tavaraa. Mitä jos vaikka jostain kirjojen takaa löytyy joku arvopaperi, siitä ei varmaan kuolinpesänostaja sano mitään? Tämä nyt vain huono esimerkki mutta vähän epäilyttää antaa täysin jonkun vieraan käsiin homma ja lisäksi mistä tiedämme että tietoturva on kunnossa kun noin 15 vuoden ajalta on kaikki tiliotteet, firman paperit ja henkilökohtaiset dokumentit tuolla. Mitä niille tehdään?
AP
Vierailija wrote:
En itse haluaisi juuri mitään mutta veli haluaa tiettyjä tavaroita ja sisko haluaa säilyttää kaikki muistojutut.
Ja kysyn siis siksi, että nuo kirjeet ja päiväkirjat ovat niin henkilökohtaisia, etten haluaisi antaa kenenkään niitä lukea tai niihin kajota. Miten me voidaan ne käydä läpi ilman, että luetaan niitä? Ajatuskin tuntuu liian yksityisyyttä loukkaavalta. Polttaa ei voida, kun asutaan kaikki kerrostaloasunnoissa, samoin tuo tyhjennettävä, asunto on kerrostalossa. Ei ole takkaa eikä mahdollisuutta nuotioon.
Koska kyseessä on meidän vanhempi, on nuo valokuvat pitkälti meidän lapsuudestamme. Jotain kuvia voisin itse ottaa mutta en mitään laatikollista. Olen itse vähän antimaterialisti ja vaalin muistoja mielessäni, en tarvitse siihen tavaraa. Mutta jotain noille täytyy tehdä, en uskalla antaa niitä kuolinpesänostajalle kun en tiedä mitä niille sitten tapahtuu.
T
Vaikka sinä olet sitä mieltä että päiväkirjat ja kirjeet ovat liian henkilökohtaisia luettaviksi, niin sisaruksesi eivät ole. Ja heillä on sama oikeus surra ja kaivata omalla tavallaan kuin sinulla. Jos pystytte jakamaan sovinnossa kaikille sen mitä he haluavat (ja säilyttävät itse) ja myytte loput kuolinpesien ostajalle, pääsette kaikkein helpoimmalla. Maailmassa on ihan liikaa perintöriitoja ja niiden takia katkenneita välejä.
Valokuvat ja kirjeet voi skannata muistikulle.
Vierailija wrote:
Joo siis myydään kaikki mikä on ei-henkilökohtaista. Se on selvä. Mutta kun noita henkilökohtaisia asioita on niin järjettömän paljon ja aikaa niiden kaikkien läpikäymiseen ei ole, niin mitä niille tehdään? Polttaminen olisi ehdottomasti paras ratkaisu mutta ei onnistu. En täällä kyselisi, jos en olisi jo miettinyt kaikkein selkeimmät vaihtoehdot läpi ja siksi tarvitsen jotain nerokkaita ratkaisuja.
Ei voida ottaa laatikkotolkulla sälää koteihimme. Ei vaan ole mahdollista täyttää kolmen lapsiperheen pieniä kerrostalokämppiä random-sälällä.
Mä jotenkin itse ajattelin että katson nopeasti joitain valokuvia ja otan mukaan sekä muutamia muita tavaroita, joilla on minulle jokin merkitys. Muuta en voi ottaa. Mutta tuolla on 110 neliötä lattiasta kattoon vuosikymmenien ajalta tavaraa. Mitä jos vaikka jostain kirjojen takaa löytyy joku arvopaperi, siitä ei varmaan kuolinpesänostaja sano mitään? Tämä nyt vain huono esimerkki mut
Varatkaa enemmän aikaa kuin yksi viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin sähkölaitteet keräyspisteelle jossa sähkölaitteiden keräys, täällä ainakin saa viedä ihan ilmaseks ne, entinen kaatopaikka mutta nykyään siellä lajittelut kaikelle.
Muovit muovinkeräykseen, metallit metalleihin jne.
Henkilökohtaiset jutut voi polttaa, kuvat, paperit.
Astioita voi lahjoittaa, itse hain joskus laatikollisen laseja, suolasirottimia ym. erään mummun jäämistöstä, ja oikeasti tarttin osan niistä, kaikki piti ottaa kerralla niin sitten myin osan kirpputorilla,
pääasia että meni käyttöön.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Joo siis myydään kaikki mikä on ei-henkilökohtaista. Se on selvä. Mutta kun noita henkilökohtaisia asioita on niin järjettömän paljon ja aikaa niiden kaikkien läpikäymiseen ei ole, niin mitä niille tehdään? Polttaminen olisi ehdottomasti paras ratkaisu mutta ei onnistu. En täällä kyselisi, jos en olisi jo miettinyt kaikkein selkeimmät vaihtoehdot läpi ja siksi tarvitsen jotain nerokkaita ratkaisuja.
Ei voida ottaa laatikkotolkulla sälää koteihimme. Ei vaan ole mahdollista täyttää kolmen lapsiperheen pieniä kerrostalokämppiä random-sälällä.
Mä jotenkin itse ajattelin että katson nopeasti joitain valokuvia ja otan mukaan sekä muutamia muita tavaroita, joilla on minulle jokin merkitys. Muuta en voi ottaa. Mutta tuolla on 110 neliötä lattiasta kattoon vuosikymmenien ajalta tavaraa. Mitä jos vaikka jostain kirjojen takaa löytyy joku arvopaperi, siitä ei varmaan kuolinpesänostaja sa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa ajan kulua ennen kuin menette sinne perkaamaan. Sitten on helpompi luopua. Esim vuosi.
Kyllä te kolmen kesken voitte maksaa asunnon kulut.
Varaston vuokraaminen on hyvä idea. Vuokratkaa se lähellä jotakuta teisä. Se tyyppi voi sitten katsoa henk koht tavaroita tarkemmin.
Ja erityisesti: yksi viikonloppu ei riitä mihinkään. Teidän täytyy käyttää seeihen enemmän aikaa.
Asunto tuskin menee nopeasti kaupaksi, joten älkää hätiköikö niiden tavaroiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomaton määrä röjyä kertyy vaikkapa omakotitaloon parissa kymmenessä vuodessa.
Juuri siivottiin anoppila, yksi osakas halusi välttämättä kierrättää kaiken oikeaoppisesti, jote sekajäte-vaihtolava ei tullut kyseeseen.
Mielestäni sekajätelava olisi ollut ainoa järjevä tapa...
Valokuvien kanssa tosiaan kannattaa vähän aikaa miettiä, kuolinpesistä joskus löytää arvokasta historiaa, vaikka kuvien henkilöt ovatkin hukkuneet historian hämärään.
Eräässä kuolinpesässä oli valokuvia 30- luvun Karjalasta. Olivat vähällä mennä roskiin.
Teidän täytyy varata tuolle huomattavasti enemmän aikaa. Käyttäkää tuo viikonloppu siihen, että kukin ottaa autonsa täyteen sitä henkilökohtaista tavaraa ja käy sitä kotonaan läpi. Sitten menette sinne yhdessä uudelleen myöhemmin ja pidemmäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Päiväkirjoja voi yrittää kansallisarkistoon tms. Valokuvat kannattaa skannata ja heittää sitten.
Mahtaakohan kansallisarkistoa kiinnostaa jonkun nobodyn päiväkirja.
Tilatlaa roskalava ja heittäkää sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vuokraisin valokuville ja muille kaikkein henkilökohtaisimmille jutuille pienen varaston, joka maksaa noin 100 €/kk. Näin niitä ei tarvitsisi käydä läpi nyt heti, vaan voitte rauhassa katsoa ne tarkemmin parin kuukauden päästä, kun pahin kiire on hellittänyt. Jos vainajalta jäi rahaa, maksatte sillä varaston vuokran ensimmäisiksi kuukausiksi.
Vierailija wrote:
Päiväkirjoja voi yrittää kansallisarkistoon tms. Valokuvat kannattaa skannata ja heittää sitten.
Valokuvat säilyvät paremmin valokuvina kuin digimuodossa.
Vanhat mustavalkokuvat satoja vuosia.
Vierailija wrote:
Koko talon sisällön voi myydä niille jotka ostaa. Eli ne vie rojutkin pois.
Eivät osta nykyään, vaan siitä joutuu itse maksamaan. Kannattaa myydä/ lahjoittaa nettikirppareilla. Jakakaa ne henkilöt.kohtaiset muistot, kuten valokuvat ja kirjeet. Varastointi tulee kalliiksi, ja loppujen lopuksi niitä ei kukaan halua, joten miksi?
Te ette mitenkään selviä hommasta yhdessä viikonlopussa, älkää edes yrittäkö. Kokemusta on.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Älkää antako tärkeinpiä valokuvia ja muistoesineitä pois, voitte vielä kaivata.
Vähemmän tärkeitä valokuvia ja henk.loht papereita voi polttaa vaikka isolla nuotiolla.
Ne muistoesineet ja valokuvat oli sille kuolleelle tärkeitä ei ap:lle vai aikooko hän tehdä jonkun toisen ihmisen tärkeistä muistoista omia tärkeitä muistojaan tuijottelemalla toisen intiimejä arvoesineitä?
Siis kyllä mulle ainakin monenkin yhteisen sukulaisten valokuva tai tavaroita vaikka isovanhempien kodista, jotka aikoinaan joutuneet siskolle tai veljelle, ovat tärkeitä muistoja.
Facebook roskalava tai lahjotetaan krääsää. Kirppis
Jotenkin vaan tuntuisi, että yhdessä viikonlopussa ette selviä.
Mutta sen voitte yhdessä sopia, mitä säilytätte ja mitä ette. Muovilaatikoita vaan mukaan ja yksi ottaa valokuvat, yksi asiakirjat ja yksi niitä päiväkirjoja ja kirjeitä, joita sitten myöhemmin keskenänne käytte läpi ja mietitte, mitä niille tehdään.
Olisi varmaan kannattavaa hommata jätelava pihaan. Sinne sitten vaan kaikki, mitä ei kukaan halua. Varmasti kuitenkin on tavaraa, joka kelpaa itsellekin, esim. toimivia kodinkoneita ja sellaista. Mattoja, vuodevaaatteita ja sen sellaista, kyllä niissä aina jotain sellaistakin on, mitä haluaa itselle ottaa.
Kirjat on vähän kinkkisempi juttu. Käykää ne läpi ja ottakaa itselle sellaiset, joilla on teille itsellenne merkitystä, mutta muut on vain hävitettävä, ellei niitä mihinkään saa. Niitten hävittämisessäkin on iso homma, kun kovakantiset kirjat pitäisi oikeastaan hävittää niin, että kannet kartonkikeräykseen ja muu osa paperinkeräykseen. Siinä sitä onkin repimistä sitten, kun niitä irrottelee. Minä sain osan vanhempieni kirjoista viedyksi paikalliseen kirjakahvilaan, ottivat oikein mielellään, mutta ei sinnekään mitään huonokuntoisia kirjoja viitsitty laittaa.
Meillä oli kanssa säilytetty kaikki vanhat kirjeet ja postikortit, ne oli käytävä läpi nekin, kun niiden seassa oli sellaisiakin, jotka haluttiin säilyttää. Löytyi ihan sota-ajan kirjeitä ja päiväkirjoja ja erilaisia saatuja kunnianosoituksia ja jopa koulutodistuksia ja vaikka mitä. Siinähän se aika meneekin, kun niitä tutkii.
Jos asunto on omakotitalo, ei kaikkea ole edes pakko hävittää tai viedä pois. Voi myydä talon irtaimistoineen.
Kyllähän se kuolinpesän tyhjentäjä tyhjentää sen kaiken sälänkin, jos niin sovitaan. Mutta katsokaa nyt itse ensin, mitä haluatte itsellänne pitää. Korut ja hyvät astiat ja mahdolliset arvoesineet jaatte varmasti sitten myös keskenänne.