Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Me selvittiin päivässä talon tyhjennyksestä neljään pekkaan. Tilattiin paikalle roskalava ja palavat tavarat laitettiin nuotioon. Mukaan otettiin vain mitä henkilöautoihin mahtui. Joku ei ottanut mitään.
Asukkaat oli jo muuttaneet pois aiemmin, joten tärkeät henkilökohtaiset tavarat oli viety, mutta isoon taloon oli jäänyt kaikki mitä kerrostalokaksioon ei mahtunut.
Kun oli vain päivä aikaa, tunteilut jäi pois. Jos ei itse raaskinut jotain tavaraa heittää nuotioon niin joku toinen teki sen.
Yhtään esinettä en jäänyt kaipaamaan. Muistot lapsuuden kodista elävät mielessäni ja minun mukanani nekin kuolevat. Niiden parin esineen, jotka otin mukaani, tarinan olen kertonut lapsilleni ja ne jäävät jälkeeni ja lapseni saavat tehdä aikanaan miten haluavat niiden kanssa. Vaikka polttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varastoiminen maksaa. Pitää olla todella arvokasta tavaraa, jos aikoo säilyttää. Ja jos huonossa tilassa säilyttää, saa joidenkin vuosien jälkeen kuitenkin heittää homehtuneet paperit ja kuvat pois.
Avatkaa ja rekisteröitykää samalla nyt heti, jos teillä ei jo ole sukuselvityksen ja sukupuiden digitaalista karttaa:
www.geni.com
www.myheritage.com
ja tallentakaa 10-20 kuvaa tästä henkilöstä profiilin ja häneen lähesesti liittyvät ihmiset (kuten te itse). Voitte tehdä myös myöhemmin DNA-testit ja alkaa kasvattamaan sukupuuta. Ette uskokkaan kuinka hienoja noi kuvat tulevat olemaan. palvelussa seuraavat vuosikymmet.
Jos vainajan yrityksellä on ollut toimintaa vielä viime vuosina, niin ottakaa huomioon, että lain mukaan kirjanpitoa pitää säilyttää kuusi vuotta tilikauden päättymisen jälkeen. Älkää siis heittäkö viimeisen kuuden vuoden kirjanpitoa vielä roskiin.
Olen kirjoittanut aiemmin tämän toiseen ketjuun, eikä tilannetta voi suoraan verrata mutta:
Vanhan isäni (äiti jo kuollut) jouduttua hetkeksi vuoteen omaksi, kävin elokuussa mökillään. Raivasin kolmesta varastosta ehkä 10 kuutiota tavaraa. Suurin osa nuotioon - lopullinen ratkaisu niille. Osa maaleista ja metallista kierrätykseen.
Isän tervehdyttyä hän ei edes huomannut rojujen katoamista.
Siis hävittäkää kaikki, mitä ette ehdottomasti itse tarvitse. Olkaa armottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vuokratko mitää varastoa. Siirrätte ongelman vain seuraavalle sukypolvelle.
Ratkaisu: myy, roskiin, pidä.
Vierailija wrote:
Älkää vuokratko mitää varastoa. Siirrätte ongelman vain seuraavalle sukypolvelle.
Ratkaisu: myy, roskiin, pidä.
Ja elektroniikka ym. kierrätettävät kierrätykseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuolinpesiä ostetaan ja myydään"
Joka ikisessä paikallislehdessä.
Hamsterin jäämistön ruopattuaan tajuaa, ettei kannata kiusata omia perillisiään haalimalla 10000 Muumi-mukia ja Jallun vuosikertoja.
Vierailija wrote:
Typeriä neuvoja. Kuinka moni teistä kommentoijista on heittänyt omien vanhempienne koko omaisuuden jätelavalle, lajittelematta?
Minä olen tyhjentänyt kuolleen lapseni asunnon. Oli kiire saada se tyhjäksi muutamassa päivässä. Onneksi siinä taloyhtiössä oli kierrätyshuone. Valokuvat otettiin talteen, vaatteita ja astioita, kirjoja, levyjä. Mutta ennen kuin vie mitään kaatopaikalle, on tehtävä alkukarsinta. Varaston vuokraaminen on hyvä idea.
huono. Hamsterille tietenkin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elävän henkilön omaisuuteen kajoaminen on omaisuusrikos. Kuolleen pesään kajoaminen ennen perinnonjakoa on rikos.
Vierailija wrote:
Kun teitä ei selvästi kiinnosta tippaakaan läheisenne elämä ja omaisuus, niin luopukaa perinnöstä!
Sillä pääsette "sälästä" ja voitte unohtaa koko jutun. Teille ei jää mitään velvollisuuksia.
Nerokas neuvo: Luovu perinnöstä tai pidä kaikki. Ei mitään välimuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa. Olen tyhjentänyt kaksi 5h+k+varastotilat (vanhempieni+appivanhempien) asuntoa Helsingissä tällä metodilla:
Ensin lapset ottavat talteen mitä kukin haluaa. Sitten kysyttiin sukulaisilta ja ystäviltä. Tämän jälkeen itse tyhjennys:
Isot huonekalut, kirjat ym. toisesta asunnosta kuskattiin omin voimin sorttiasemalle ja toiseen asuntoon (jälkimmäiseen) ymmärrettiin kutsua tyhjennysfirma. Suosittelen jälkimmäistä, maksoi noin 1000 euroa ja siinä lähti mukana mm. piano, pesukone ja tuhansia kirjoja sekä kymmenkunta massiivista kirjahyllyä. Toista asuntoa taas tyhjennettiin kuukausikaupalla ja maksettiin lukuisia peräkärryvuokria ja sorttiasemamaksuja. Ei todellakaan ollut parin satasen säästön vörtti.
Käyttökelpoiset astiat, lamput, taulut ja ehjät koriste-esineet sekä pienhuonekalut kuskattiin kierrätyskeskukseen. Aika monta reissua sai tehdä.
Ja sitten ne kirjeet, valokuvat ym. Kävin ne läpi nopealla lajittelua joko roskiin tai säilytykseen. Roskiinmenevät uskalsin heittää taloyhtiön syvään Molok-roskikseen monessa erässä, sillä sieltä tuskin kukaan kaivelee. Arkaluontoisia papereita vein muutaman pienen erän työpaikkani tietosuojaroskikseen. Appivanhempien asunnossa oli paperisilppuri, sillä tuhottiin jotain ekasta asunnosta.
Säilytettävät / harkinnan alla olevat toin pahvilaatikoista kotiini. Olihan se ärsyttävää, mutta kotona oli aikaa käydä niitä vähitellen läpi ja tuli kyllä käyttääkin, sillä pahvilaatikot oli pinossa makkarin lattialla. Aika iso osa näistä meni lopulta roskiin, mutta monia aarteita hillosin vähitellen kotiimme ja kyllä niille lopulta paikka löytyi. Tämä työ oli hyvä tehdä ajatuksella kotona, sillä siihen olisi ollut turha käyttää tyhjennyspaikkaa paikanpäällä. Varastoa en missään tapauksessa vuokraisi, se vain siirtää ongelmaa eteenpäin ja sinne on helppo unohtaa koko homma.
Kyllä minuakin muutama lahjoitettu / poisheitetty juttu on jälkeenpäin harmittanut, mutta toisaalta jos joudut hetkessä päättäminen tuhansien ja tuhansien esineiden kohtalosta, niin kyllähän siinä huteja sattuu ja hommaan väsähtää.
Ja vielä: jos vain yksi sisaruksista haluaa säilyttää jotain ja muut haluavat hävittää, niin sitten on tämän yhden asia ottaa aineisto itselleen ja miettiä miten sen säilyttää. Muiden on kyllä sitten turha myöhemmin tulla kyselemään näiden esineiden perään,.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Anteeksi, sanon nyt suoraan: En voi mitenkään käsittää sitä historiattomuutta,joka tästä keskustelusta henkii. Annetaan ohjeita jopa polttaa vanhat kirjeet ja valokuvat, omien vanhempien historia! Ne ovat arvokkainta, mitä taloudessa on. Kaiken muun voi korvata.
Jokaiselle tulee eteen kysymyksiä, joita ei älynnyt aikanaan vanhemmiltaan ajoissa kysyä. Tässä roskiksi luokitellussa materiaalissa on sitä tietomateriaalia, jossa voi myöhemmin rauhassa tutustua jopa omaan lapsuuteensa. Pakkaisin itse tämän materiaalin ensimmäiseksi talteen. Ne merkkivaatteet, kipot ja kupit saa tarvittaessa kaupasta, ne joutavat roskiin tai kierrätykseen. Historiaa ja muistoja ei saa myöhemmin mistään kaupasta.
Ei mitään anteeksi pyydeltävää. Suosrastaan kuvottaa ihmisten historian tajuttomuus ja pelkästään tässä hetkessä omaan napaan tuijuttaminen.
Olen pelastanut useammasta kuolinpesästä taikka purettavaksi menevästä kiinteistöstä roppakaupalla historiallsia esineitä ja asiapapereita. Vaikka niillä sillä hetkellä ei suunnatonta rahallista arvoa olisikaan, niin ne ovat kuitenkin käytännössä korvaamattomia. Jos sen originaalin kerran tuhoaa, niin se ei enää tule takaisin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Valokuvat, käsinkirjoitetut kirjeet/postikortit ja päiväkirjat ovat erittäin uniikkeja asioita. Pieniä ikkunoita/televisioita menneiden ihmisten elämään ja arkeen. Ne kannattaa säästää tai myydä keräilijälle.
Voi hyvää päivää. Ketään keräilijää ei sinun perhekuvat kiinnosta, mutta luulisi normaalin ihmisen säilyttävän oman perheen kuvat. Vai onko tosiaan kaikki mitattava rahassa?
Itse asiassa vanhoille valokuville on olemassa ihan toimivat markkinat keräilijöiden keskuudessa. Tarkoitan tässä tuommoisia sotien ajalta olevia kuvia ja siitä vanhempia.
Vierailija wrote:
Luuleeko joku (ilmeisesti luulee, kun täällä on monikin jotain tämänkaltaisia kirjoittanut), että jossain peruskirjeenvaihdossa vaikka rakastavaisten välillä kuvataan jotain Suomen ajankuvaa kirjetolkulla ja sillä olisi kulttuurihistoriallista arvoa koko kansalle? Eivät tuollaiset kirjeet ole kenenkään muun silmille tarkoitettu kuin saajalle ja kirjoittajalle ellei testamentissa tai muussa virallisessa tahtodokumentissa erikseen toisin mainita.
Jostain henkilökohtaisesta päiväkirjasta puhumattakaan.
Itse asiassa tuommoisista yli 60 vuotta vanhoista kirjeenvaihdoista (ihan vain kahden rakastavaisen välisistä) saa varsin hyvän ajankuvan siitä aikakaudesta ja sen tapahtumista.
Tämä ihan tietona eikä luulona. Olen käynyt runsaasti läpi kyseisenlaista aineistoa.
Vierailija wrote:
"Kuolinpesiä ostetaan ja myydään"
Joka ikisessä paikallislehdessä.
Hamsterin jäämistön ruopattuaan tajuaa, ettei kannata kiusata omia perillisiään haalimalla 10000 Muumi-mukia ja Jallun vuosikertoja.
Hyväkuntoinen Jallun vuosikerta on rahan arvoista tavaraa, jos ei ole liian tahmeat sivut.
Kommentoijalle 315: Mä kallistun kyllä tässä asiassa muutaman muunkin kanssa samalle linjalle, että pitää myös miettiä, olisiko vainaja halunnut hänen hyvinkin intiimit ja yksityiselämäänsä liittyvät asiat muiden tietoon? Ja varsinkaan niin, että joku täysin tuntematon alkaa penkoa hänen yksityiselämäänsä ja kertoo koko maailmalle kaiken, mitä löytää? Siitä ketjussa jonkun aiemmin mainitsemasta Neiti Aika -dokumentista ei ihan kaikki ole antaneet kiitoksia vaan on myös jo huomattu, että kyseinen dokkari on edesmenneestä ihmisestä tehtyä sosiaalipornoa. Joo, voi toki ajatella, että eihän kuollut enä mistään mitään tiedä ja siten on sama, vaikka hänestä leviteltäisiin julkisuuten vaikka alastonkuvia.
Kuten ketjussa jo aiemmin kerroin, olen hävittänyt yhtä kirjettä lukuunottamatta kaikki vuosikymmenten varrella saamani kirjeet. Kaikki päiväkirjanikin jo tuhosin. Kunhan saan tämän huushollin taas kuntoon, aion hävittää kaikki sellaiset valokuvat, joiden en halua päätyvän julkaistaviksi tai edes muiden ihmisten käsiin. Hävitän kaikki nuoruiuteni valokuvat, joissa on silloisia poikaystäviäni tai muita ihmisiä. Lapsilleni annan valokuvat, joissa he itse ovat, mutta noin muutoin aion tuhota kaikki muut valokuvat. Siis lukuunottamatta niitä, jotka voi laittaa sukututkimukseen mun pärstästäni. Julkaisen omassa blogissani asioita, jotka saakin mielestäni olla julkisia. Se, mitä siellä ei ole, ei ole julkista eikä julkiseksi tarkoitettua. Tämän maan historiaa voi kirjoittaa ihan ilman tietoja minusta.
Reipas ja tunnollinen lammas taitaa itsekin olla jo eläkeiässä yhdessä viestissä kertomiensa erittäin iäkkäiden vanhempiensa ikien perusteella. Itse olen osittain samanlaisessa tilanteessa tämän kirjoittajan kanssa, sillä joudun asumaan omasta elämäntilanteestani johtuen 75+-ikäisen hankalan,vanhan ja sairaan vanhempani luona kahdestaan ja toimimaan tämän jonkinlaisena kodinhoitajana, palvelijana ja henkilökohtaisena assistenttina tahtomattani ja oman jaksamiseni kustannuksella. Suurin osa asunnon tavaroista on vanhempani ja vaikka olen monta kertaa pyytänyt vanhempaani tavaroitaan karsimaan niin ei suostu sitä tekemään. Mielelläni veisin turhaa roinaa roskiin ja SER-kierrätykseen tai tilaisin jonkun roinija hakemaan, mutta sitä en saa tehdä. Sitten aikoinaan tästä asunnosta lähtee roskiin, Sorttiin ja SER-kierrätykseen suunnilleen kaikki. Suuri työ tässä varmasti sitten on. Itse haluaisin siistin ja puhtaan sekä osittain minimalistisen kodin, mutta se ei onnistu. Aina on hirveä sotku, likaista ja joka paikka täynnä tavaraa. Omista rajoitteistani johtuen en myöskään pysty, enkä jaksa siivota niin hyvin kuin pitäisi ja tämä tavaramäärä vaikeuttaa sitä entisestään.
Alue: Aihe vapaa
Ei nykyisin ole sukuselvitysten toimitusaikaan mitään merkitystä sillä, onko asunut yhdellä vai useammalla paikkakunnalla, kunhan on asunut Suomessa. Sukuselvitys tilataan yhdestä paikasta (kahdesta, jos vainaja on osan elämästään kuulunut kirkkoon ja osan ei), ja selvitys kyllä valmistuu nopeasti, kunhan se pääsee rekisterissä käsittelyvuoroon. Kaikkia tietoja ei ole suoraan sähköisissä rekistereissä, mutta näiltäkin osin vanhat kirkonkirjat on digitoitu eli virkailija etsii tiedot käsinkirjoitetuista kirkonkirjoista otetuista valokuvista, jotka ovat saatavissa sähköisinä. Ei hänellä siihen mene päiväkausia.
Karjalan Neuvostoliitolle luovutetuilla alueilla asuneiden kohdalla saattaa olla pidempiä viiveitä.