Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä tehdä kuolinpesän irtaimistolle, valokuville, kirjeille, muistoesineille? Pulassa ollaan
24.10.2023 |
Ihan hirveä tilanne. Sen lisäksi, että rakas läheinen kuoli yllättäen ja ollaan edelleen aika shokissa siitä, joudumme nyt myös taklaamaan hänen asuntonsa irtaimiston ennen asunnon myyntiä. Ja sitä tavaraa on paljon, todella todella paljon. Myymme huonekalut jollekin joka tyhjentää näitä kuolinpesiä mutta mitä ihmettä tehdä kaikelle sälälle? Hyllymetreittäin kirjoja, valokuvia ja dioja, kirjeitä, henkilökohtaisia päiväkirjoja, yleisesti arvottomia muistoesineitä, jnejne. Ja elektroniikkaa, vanhoja tietokoneita, kameroita, puhelimia. Ei ollut heittänyt yhtäkään käytöstä poistettua vempainta pois koskaan.
Meitä on kolme sisarusta tyhjentämässä tätä ja yksi haluaisi vuokrata varaston tälle henkkoht irtaimistolle. Joo ei, se tulee maksamaan ihan hirveästi. Mutta kellään meistä ei ole tilaa ja toisaalta menemme yhdeksi viikonlopuksi tyhjentämään tuota asuntoa, joka on toisella paikkakunnalla (noin 550 kilometrin päässä eli kertalaakista pitäisi jotenkin selvitä) ja joka on ääriään myöten täynnä säilytyskalusteita täynnä tavaraa. Apua. Antakaa jotain vinkkejä mitä noille tavaroille voisi tehdä, pelkkä ajatuskin jo kauhistuttaa. Esim. valokuvia on niin paljon, ettei millään ehditä niitä käydä läpi. Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä.
Kommentit (344)
Kyllä joillain on valokuva albumeita, mummolla on valokuva-albumit kaikista kuoleitten sukulaisten hautajaisista..ne on aika karmivia..ekalla sivulla on tyyliin viimeinen kuva elossa syöpäsairaasta ja sitten albumi täynnä niitä hautajaiskuvia. Näitä sitten on kimpassa katseltu..en tiedä mihin nuo joutuu, mummo lähentelee jo 100-vuotta ja noita on paljon, lisäksi toki sitten perus kuvakansiot🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaukseni kirjoittajalle 248 (pitkät lainaukset ei näköjään enää onnistu). Ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Mä säästän itsestäni muutaman "virallisen" kuvan ihan vain siksi, että siskoni tekee sukututkimusta. Ei sukututkimukseen tarvita mitään mun nuoruusvuosien biletyskuvia. Tosin mun siskollani taitaa muutenkin jo olla mun rippikuvani ja yo-kuvani. Mulla on omien lasteni lapsuudesta kummallakin valokuva-albumi ja oikeastaan voisin antaa molemmille omansa jo nyt. Turhaan ne tuolla mun kirjahyllyssäni (joka on nyt enää 1/3 osa aiemmasta kirjahyllystäni) vie tilaa pölyttymässä.
Typeriä neuvoja. Kuinka moni teistä kommentoijista on heittänyt omien vanhempienne koko omaisuuden jätelavalle, lajittelematta?
Minä olen tyhjentänyt kuolleen lapseni asunnon. Oli kiire saada se tyhjäksi muutamassa päivässä. Onneksi siinä taloyhtiössä oli kierrätyshuone. Valokuvat otettiin talteen, vaatteita ja astioita, kirjoja, levyjä. Mutta ennen kuin vie mitään kaatopaikalle, on tehtävä alkukarsinta. Varaston vuokraaminen on hyvä idea.
Vierailija wrote:
Onneksi on näitä hätähousuja, jotka haluavat päästä aina kaikesta mahdollisimman nopeasti eroon. Ostettiin reilu vuosi takaperin naapurin perikunnalta tila rakennuksineen lisämaaksi. Kauppaan sisältyi kaikki irtaimisto mitä tilalla oli.
Samanlainen meno perillisillä päällä. Ei siellä ole muuta kuin roskaa - ei niitä kukaan halua. Joitakin juttuja ottivat muistoksi kaikki muu jäi meille.
Tavaraa oli kiletämättä paljon se oli kyllä jo etukäteen tiedossa. Entinen omistaja ei yleensä heittänyt mitään pois jos jollakin voisi tehdä joskus jotakin. Rakennuksia ja tavaroita on nyt joutaessa pikkuhiljaa käyty läpi ja lajiteltu. Osa on kieltämättä ihan täyttä roskaa, mutta joukossa on ollut ihan mukavia pikku aarteita. Kymmeniä vuosia vanhoja käytttötavaraksi ostettuja lasi- ja posliini esineitä joista parhaimmista on saatu nelinumeroisia myyntisummia. Kirjoissa on ollut pari kiinnostavaa ensipainosta, niistä nyt ei Suomessa paljon sa
Kaikki eivät tosiaan tiedä vanhojen esineiden arvoa. Kun tätini kuoli, sanoin serkuilleni, että älkää sitten ammuskelko niitä Arabian astioita ilmakiväärillä paskaksi, koska mä maksan niistä saman, mitä saisitte vanhojen tavaroiden myymälöistäkin. Tiesin nimittäin, että äitini oli aikoinaan lahjoittanut siskolleen astiaston, joka oli meillä kotona käytössä joskus 1970-luvulla. Ja tiesin, että mun oma tyttäreni keräili just sitä sarjaa. Serkkupojat saivat rahansa ja mun tyttäreni haluamaansa astiastoon lisää osia.
Mun vanhemmillani on paljon irtaimistoa, joista tosiaan saa myydessä nelinumeroisen summan. Mutta ne kaikki on heillä näkyvällä paikalla tai ainakin ovat olleet mun elinaikanani heillä käytössä. En oikein usko, että heillä olisi mitään sellaista arvokasta kaappien perukoilla, joiden olemassa olosta en tietäisi.
Älkää missään nimessä heittäkö pois tai roskiin niitä vanhoja tietokoneita, puhelimia ja mahdollisia tallennusvälineitä, kuten CD- ja DVD-levyjä ja USB-muisteja, tai edes tulostimia, koska niiden muisteihin jääneet tiedostot ja niiden sisältämä mahdollisesti arkaluontoinen tieto saattaa tulla kummittelemaan teille vielä pitkänkin ajan päästä!! Puhelinnumerot ja henkilötiedot esim. tai vaikka sairauskertomukset ja salarakkaiden viestit kyllä kelpaa pahoille pojille jos käsiinsä saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun tätä ketjua olen lueskellut, niin todella tuntuu uskomattomalta ihmisten luetun ymmärtämisen taso. Joka on näköjäns noin nolla.
Ap kertoo heti ekassa viestissä, että
-aikaa hommaan on viikonloppu. Siis pe-la-su.
-matkaa paikalle 550 km
-kaikki pitää saada pois ja asunto myyntikuntoon
Niin sitten kerrotaan sivukaupalla kaiken maailman kierrätyspaikkoja, kirpputoreja, keräilijöistä , joita näistä ketään eikä mitään saada kiinni eikä paikalle silloin pe-iltana, lauantai päivän aikana eikä sunnuntainakaan, ennekuin lähdetään ajamaan koteihin päin.
Heillä on aikaa vain yksi kokonainen päivä, ja pari vajaata. Ja se on sitten siinä. Mitkään kierrätyskeskukset ja sorttiasemat ei päivystä viikonloppuisin, pöytäkirppiksen jätjestäminen ja tavaran hinnoittelu ja esille laitto EI onnistu muutamassa tunnissa. Ja mihin se kirppis laitetaan, sinne 550 km päähänkö, vai minne?
Miksi ei tule suoraa vastausta ap: n kysymykseen, miksi haahuillaan ihan muissa asioissa?
Oma vastaukseni ap: lle on, että ette tule millään saamaan urakkaa valmiiksi tuossa ajassa. Ota sovinnolla siihen lisää aikaa ja lisäksi vuokratkaa se varasto. Sitten joulun jälkeen voi alkaa sitä lajittelua ja myyntihommaa aloittelemaan.
Kun teitä ei selvästi kiinnosta tippaakaan läheisenne elämä ja omaisuus, niin luopukaa perinnöstä!
Sillä pääsette "sälästä" ja voitte unohtaa koko jutun. Teille ei jää mitään velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kun teitä ei selvästi kiinnosta tippaakaan läheisenne elämä ja omaisuus, niin luopukaa perinnöstä!
Sillä pääsette "sälästä" ja voitte unohtaa koko jutun. Teille ei jää mitään velvollisuuksia.
Perintö voi olla paljon muutakin kuin vain sitä sekalaista sälää. Mua kiinnostaa mun vanhempieni (nyt 96v ja 94v) jopa niin paljon , että asunkin heidän naapurissaan ja kun muistisairas äiti lähtee aamuyöllä karkuteille, rollaattorilla kulkeva isäni soittaa mulle ja mä pomppaan sängystä ylös, laitan vaatteen nopeasti niskaan ja lähden juoksemaan yön pimeyteen etsimään äitiä. Kun äiti valittaa huonoa oloa tai jotain kipua, isä soittaa mulle. Ihan vuorokaudenajasta riippumatta. Jälleen kerran mä nousen ylös ja lähden arvioimaan tilanteen. Myös silloin, kun isä ja äiti on yöllä napit vastakkain siitä, onko äidin vanhemmat ja sisarukset jo kuolleet (äidin mielestä eivät, oikeasti ovat) , mä taas kerran painelen sinne rauhoittelemaan tilannetta. Mutta mua ei ihan oikeasti - sitten aikanaan - kiinnosta heidän kirjansa, liinavaatteensa, levykokoelmansa, astiansa, valokuvansa, kirjeensä jne.
Vierailija wrote:
Päiväkirjoja voi yrittää kansallisarkistoon tms. Valokuvat kannattaa skannata ja heittää sitten.
KA ottaa vastaan vain järjestettyjä arkistoja. Kotiseutuarkistoista kannattaa kysellä mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tavaroista välttämättä saa yhtään mitään,vaikka oiskin rahan arvoista, riippuu missä myyt ja millä hinnalla yms.
Karkeesti sanottuna tavis-perheellä ei ole mitään säilyttämisen arvoista.
Valokuvat ja henkilökohtaiset paperit talteen, ja lajittelu joskus myöhemmin, ei niiden varastointi paljoa maksa. Esim. kokonaisen kontin voi saada 50€/vko. Muut kamat voi antaa vaikka työttömien yhdistyksen, spr:n tai jonkun muun lahjoituskirppiksen hakea pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ei tavaroista välttämättä saa yhtään mitään,vaikka oiskin rahan arvoista, riippuu missä myyt ja millä hinnalla yms.
Karkeesti sanottuna tavis-perheellä ei ole mitään säilyttämisen arvoista.
Tämähän se. Siis rahallisesti säilyttämisen arvoista.
Vierailija wrote:
Antakaa surun ensin laskeutua ja alkakaa vasta sitten tyhjentää edesmenneen läheisenne omaisuutta. Säästäkää valokuvat (merkitkää, keitä niissä on), kirjeet ja päiväkirjat. Joskus jos haluatte alkaa tehdä sukututkimusta, ne ovat teille korvaamattomia. Valitkaa kukin kirjoista ne, jotka haluatte ottaa, loput annatte kuolinpesän tyhjentäjille. Ennen kuin annatte niiden tulla hakemaan tavaroita, tutkikaa kaikki lipastonlaatikot ym. ettei mukaan lähde jotain arvokasta. Monet kuolinpesien ostajat hoitavat jopa loppusiivouksen, joten se ei jää perikunnan kontolle. Mutta kuten alussa totesin, älkää hosuko. Teillä ei ole mitään kiirettä. Tehkää tai teettäkää ensin esim. perunkirjoitus ja vasta sitten alkakaa raivata asuntoa.
"Ja niitä valokuva-albumeita pelkästään on ehkä arviolta 10 hyllymetriä".
Huono neuvo. Jos valokuva- albumeita on noin paljon, on sulaa hulluutta kuvitella, että niistä jokainen kuva katsottaisiin erikseen ja ruvettaisiin niihin jotain raapustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Älkää antako tärkeinpiä valokuvia ja muistoesineitä pois, voitte vielä kaivata.
Vähemmän tärkeitä valokuvia ja henk.loht papereita voi polttaa vaikka isolla nuotiolla.
Ja ainakin teidän lapset voi kaivata joskus vielä.
Eivät kaipaa. Eivät ne kuitenkaan ole mitään taidekuvia, eivätkä edes tunne niissä esiintyviä ihmisiä.
Vierailija wrote:
Älkää antako tärkeinpiä valokuvia ja muistoesineitä pois, voitte vielä kaivata.
Vähemmän tärkeitä valokuvia ja henk.loht papereita voi polttaa vaikka isolla nuotiolla.
Heillä menis kuukausi pelkästään valokuvien valikointiin. Albumeja oli 10 metriä.
Ap voi olla tyytyväinen, että on useampi henkilö käymässä läpi tavaroita. Itse yksin olen tyhjentänyt taloa. Korut, valokuvat, hopea esineet, 70- luvun kotimaiset lasitavarat olen ottanut talteen. Muut roskiin tai kirppikselle antanut myyntiin ilman provisiota. Vielä homma kesken ja huonekalut voi olla paha rasti.
Sitä aina tuntuu tulevan esiin tapauksia kun jossakin suvussa on ahnas puolirikollinen mustalammas.
Hitsi kun en ehdi lukea kaikkea ennenkuin palsta menee kiinni.
Olen itsekin niitä ihmisiä, joille valokuvat ja kirjeet ovat tärkeitä. Ymmärrän toisaalta, että ajat muuttuu. Kaikki on kohta digitaalista. Ei tulevilta sukupolvilta jää kuvia tai päiväkirjoja.
Mitään varastoa en vuokraisi. Sinne ne tavarat jää. Vai koluaako ihmiset muka omia kellareitakaan koskaan kunnolla?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nuo tavarat ja asuntoo ovat teidän vasta perunkirjoituksen ja perinnön jaon jälkeen. Pidät aivan turhaan kiiretä, sillä jo sukuselvitykseen menee kuukausia.
Hoidan muutama viikko sitten kuolleen lähiomaiseni perunkirjoitusasioita. Sukuselvitysten saamiseen meni alle kaksi vuorokautta siitä, kun tein tilauksen. Aika tosin vaihtelee eri keskusrekistereiden välillä, mutta kuukausia ei taida tällä hetkellä mennä missään, ellei tietoja tarvitse lähteä hakemaan ulkomailta.
Sehän nyt riippuu paljon siitä, minkä ikäinen henkilö on kyseessä ja onko asunut miten monessa eri paikassa. Samalla paikkakunnalla ikänsä asuneen paperit on nopeat, mutta vanha ihminen, joka on asustellut ympäri maata nuorena aikuisena aikaan, jolloin ei ollut sähköisiä rekistereitä (kaikkia vanhoja tietoja ei ole taidettu saada vielä kaikkia siirrettyä sähköisiksi) on paljon hitaampi tapaus. Papereihin tulee tiedot 15 vuotiaasta eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi on näitä hätähousuja, jotka haluavat päästä aina kaikesta mahdollisimman nopeasti eroon. Ostettiin reilu vuosi takaperin naapurin perikunnalta tila rakennuksineen lisämaaksi. Kauppaan sisältyi kaikki irtaimisto mitä tilalla oli.
Samanlainen meno perillisillä päällä. Ei siellä ole muuta kuin roskaa - ei niitä kukaan halua. Joitakin juttuja ottivat muistoksi kaikki muu jäi meille.
Tavaraa oli kiletämättä paljon se oli kyllä jo etukäteen tiedossa. Entinen omistaja ei yleensä heittänyt mitään pois jos jollakin voisi tehdä joskus jotakin. Rakennuksia ja tavaroita on nyt joutaessa pikkuhiljaa käyty läpi ja lajiteltu. Osa on kieltämättä ihan täyttä roskaa, mutta joukossa on ollut ihan mukavia pikku aarteita. Kymmeniä vuosia vanhoja käytttötavaraksi ostettuja lasi- ja posliini esineitä joista parhaimmista on saatu nelinumeroisia myyntisummia. Kirjoissa on ollut pari kiinnostavaa ensipainosta, niistä nyt ei Suomessa paljon saa, mutta menevät kaupaksi kumminkin. Iso osa siitä vuosikymmeniä vanhasta roskasta on tänään ihan keräitävää tavaraa jota myytäessä ei vahongossa rikastu, mutta saa kuitenkin ihan mukavan vaivan palkat.