Milloin tiesit ettei johonkin työpaikkaan kannata jäädä?

Kun kamani oli tammikuussa kannettu lastauslaiturille.

Pomo sanoi, etten saa ottaa tulevaan leikkaukseeni peruutuspaikkaa vastaan, koska heidän pitää ehtiä etsiä sijainen toipumisajakseni.

Ööh, todellakin otan jos tulee tarjous.

Työhaastattelu oli jo niin vastenmielinen,et kieltäydyin välittömästi ko toimesta,jonka olisin saanut!

Kun toivoin olevani sairas, ettei tarvitsisi mennä töihin

Kun vain itkin iltaisin ja töissä tauoilla. Kun vapaalla jo mietin milloin on seuraava vapaa. Kun minua käskettiin tappaa itseni. Kun pakkolaki tuli. Kun kaikki vain on niin kamalaa.

Esimies ihastui minuun niin kovasti, että saattoi soitella mulle iltalenkiltään ikkunani alta, lähettää kalliita lahjoja jne. Onneksi kyseessä oli pelkkä harjoittelupaikka ja kun pääsin viimein lähtemään, huokaisin syvään helpotuksesta.

konttorirotta kirjoitti:

Kun kamani oli tammikuussa kannettu lastauslaiturille.

Oikeasti? Miksi lisäksi muistan lukeneeni jonkun ketjunkin tästä aiheesta?

Kun mietin kämmenpöytäni hajottamista vasaralla, ettei tarvitsisi mennä töihin. Olin ollut samassa paikassa jo 8.5 vuotta. Tuosta lähdin puolen vuoden päästä. Kouluttauduin uusiin töihin ja pääsin. Nyt on hyvä.

Alkoi käydä tylsäksi samat työtehtävät. Järjestin itselleni ylimääräistä puuhaa.

Esim. nopeuskilpailu, kuinka teen fyysisesti melko raskaat 8 tunnin työt 6 tunnissa ja sen jälkeen karkaan kotiin ilman lupaa (en jaksanut ottaa enempää töitä vastaan, mutta mielestäni ansaitsin palkan 8 tunnista ja kotiin lähdön, kun olin jo antanut kaikkeni).

Toinen idea jaksaa töissä oli, että muistan ulkoa mahdollisimman paljon kuulemastani ja tarkistan  että menikö oikein. Aina muistin enemmän ja enemmän ulkoa (kirjoitin muistiinpanot niinkuin ennenkin, mutta keskityin ja painoin ne mieleeni niin, että vilkaisiin muistiinpanot vasta lopuksi varmistukseksi).

Lopulta en löytänyt enää mitään haasteita, joita voisin kehitellä itselleni ja ajattelin, että työmoraalinikin oli heikkenevä, kun ei ollut mahdollista tehdä rehellisesti 6 tunnissa 8 tunnin töitä tai saada enempää palkkaa siitä (olisivat maksaneet 6 tunnin mukaan, jos olisivat tienneet).

Olin työssään erittäin hyvä ja nopea. Työkaverit olivat hitaampia ja toivoivat, että en ahdistaisi heitä, kertomalla työnantajalle tätä. Lähdin pois.

Oksensin pikkujouluissa assarin syliin, läpyttelin toimaria avokämmenellä poskelle ja esittelin sukukalleuksiani reskontran hoitajalle. Minua nämä eivät olisi haitanneet enkä kadu mitään mutta tuntui olevan niin kova pala firman muille työntekijöille, että hyvää hyvyyttäni käden ojennuksena näille mielensäpahoittajille otin lopputilin. Minulla on kuitenkin sopparissa ihan mukava kultainen kädenpuristus joten aivan sama sinänsä.

Jouduin sukupuoleni vuoksi tekemään enemmän työtä samalla palkalla kuin jos olisin ollut nainen. Jos halutaan että autan ja nostelen raskaita taakkoja, niin siitä pitäisi maksaa sitten palkkaa.

Huono johtaminen, joka aiheutti monenlaista närää. Sanoinkin heipat kaksi viikkoa sitten ja nappasin uuden työn itselleni.

Kun sairastuin työni ja työolosuhteiden takia keskivaikeaan masennukseen. Työterveyslääkäri ja -psykologi sanoivat, ettei minun kannata jäädä ko. työpaikkaan.

Molemmat kannustivat minua etsimään koulutustani vastaavaa työtä.

Kun YT:ssä laitettiin pihalle ihmisiä, joita ei tosiaan olisi pitänyt irtisanoa. Yritin yhden pelastaakin sanomalla, että erottakaa mielummin mut, mutta ei kelvannut. Jätin eroilmoituksen heti YTden jälkeen.

Mulla toki on oma yritys myös, en tiedä olisinko uskaltanut jättäytyä kokonaan ilman töitä.

Kun huomasin jääväni toistuvasti ilman esimiehen tukea hankalissa tilanteissa.

Kun toista ihmistä alettiin kouluttamaan mun työtehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin sukupuoleni vuoksi tekemään enemmän työtä samalla palkalla kuin jos olisin ollut nainen. Jos halutaan että autan ja nostelen raskaita taakkoja, niin siitä pitäisi maksaa sitten palkkaa.

Miksi alapeukut?

1. Kun oli tunne, että tää työ on niin nähty ja firmassa ei mahkua työnkuvan vaihtoon.

2. Alko maksuvaikeudet oleen sen verran pahat, että oli epäluottamusta tulevaisuuden suhteen (reilu 2v myöhemmin meni konkkaan).

3. Oli aamusin ihmeellinen yskä ja huono-olo, eikä saanu nukuttua. Ja vaivat vain ja ainoastaan arkiaamuisin eli siitä tiesi ettei esim. kotona hometta tai itsellä oikeaa sairautta.

Nyt mietin työpaikan vaihtoa, kun työpäivät tuntuu niin raskailta (vaikka työtä on sopivasti eli se itsessään ei rasita) ja firman johdon muutokset ei miellytä (jotenkin salamyhkästä ja huonosti organisoitua).

Jo ensimmäisten kuukausien aikana kävi selväksi että ei helv... mikä paikka. Sitten siellä kuitenkin vierähti toistakymmentä vuotta ennenkuin sain viimein aikaiseksi lopettaa sen, koko ajan oli suunta siellä vain alaspäin, valitettavasti sinne hukkaantui paras työikä ja terveys :/

Vierailija kirjoitti:

Jouduin sukupuoleni vuoksi tekemään enemmän työtä samalla palkalla kuin jos olisin ollut nainen. Jos halutaan että autan ja nostelen raskaita taakkoja, niin siitä pitäisi maksaa sitten palkkaa.

Aivan oiken. Tasa-arvon pullassa jaetaan rusinat tasan.