Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Kirjoitan runoja. Joskus kun omasta mielestä saa tunteen paperille ja riimin kohdalleen -> wow

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kynttilän puhalluksen jälkeen tuoksuva käry.

Tulitikun raapaisun ääni ja rikin tuoksu. Syön myös palaneen tikun pään niinkuin lapsenakin

 

Täytyy olla kyllä todella vanhoja tulitikkuja sulla, kun rikkiä ei ole käytetty enää 30 vuoteen..

Unohdan aina otsikon, laitan vaan ilahtumisen aiheita, en outoja. Sori

Kun huomaan, että kukat ja mullat ovat päässeet kuivumaan ja jopa kasvi nuupahtanut. Kastelen kukat ja mullat oikein kunnolla ja myös lehdet. Nautin kun mietin miten kasvit virkistyvät ja imevät innoissaan vettä. Myöhemmin kuljen ja katson kun nuupahtaneet kasvit ovat nostaneet varret ja lehdet pystyyn. Se tuo tyytyväisen mielen ja koen tehneeni pienen hyvän työn. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Iloitsin monta päivää, kun amerikkalaisessa Koti koiralle -ohjelmassa oli hyvin suomennettu repliikki tilanteessa, jossa kolme nuorta naista leikki uuden koiran kanssa. Tämä pieni koira juoksi hurjaa vauhtia naisia kohti, ja yksi naisista sanoi nauraen: "There he goes!" - Ja kääntäjä oli suomentanut: "Siinä se viilettää!"

Viilettää! Ei "menee", niin kuin sananmukainen käännös olisi ollut. Rakastan sitä, kun joku käyttää kielellistä mielikuvitustaan ja osaa käyttää vivahteita. :)

t. äidinkielen ope ja koiraihminen

Sama täällä. Nautin hyvin tehdyistä käännöksistä. Ja huonot käännökset lähes raastavat sielua. Siis ne, jotka on käännetty sanasta sanaan ja lopputulos ei ole luontevaa ja sujuvaa suomea. Mutta tätähän ei täällä kysytty.

 

Mäkin pidän yleisesti ottaen hyvästä kielenhallinnasta ja oikeanlaisesta kieliopinkäytöstä. En edes ole mikään opettaja, mutta tykkään opiskella kieliä. Sivistynyt ja sanarikas brittiaksentilla puhuttu englanti on suosikkini, vaikka luen muitakin kieliä. 

Sumuinen sää on rauhoittava ja kaunis. Varsinkin sumuinen järvi tai tie, jonka päätä ei näy.

Meillä oli paljon kulutusluottoja ja elimme kädestä suuhun. Muuttama vuosi sitten ryhdistäydyin ja maksoin kaikki - sekä omat että miehen - lainat (myös luottokorttitilit) pois ja aloin säätää puskurirahastoa.

Nykyisin saan isoa nautintoa tulojen ja menojen laskemisesta, budjetin tekemisestä, sen toteutumisen seuraamisesta ja puskuritilin karttumisesta, vaikka sieltä onkin välillä joutunut ottamaan silmälaseihin ym. rahaa. Seuraan tilejämme lähes päivittäin ja sunnuntaisin käytän vähän enemmän aikaa taloutemme seurantaan yöpuku päällä, kahvikuppi vieressä höyryten. Ennen höyrysi oma pää. Ja kuten joku edellä totesi, myös minä nautin siitä, kun saan laskut maksettua. 

Uusi keittiörätti ilahduttaa.

Kun herään yöllä, käyn vessassa ja taivas on aivan pimeä. Turvallinen olo.

Olen yrittäjä ja teen itse veroilmoitukseni. Sen tehtyäni olen aina helpottunut ja iloinen.

Mieheni kuorsaus seinän takaa. Se, että voin nukkua yksin, mutta kuulen hänet kuitenkin. (Minäkin kuorsaan.)

Värikkäät vaatteet ylläni. Nautin katsellessani kirkasta punaista, keltaista, sinistä, vihreää,   ei kuvioita, mutta kirkkaita värejä!

En arjessa mut pyhänä kirkossa käymisestä :) 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kynttilän puhalluksen jälkeen tuoksuva käry.

Tulitikun raapaisun ääni ja rikin tuoksu. Syön myös palaneen tikun pään niinkuin lapsenakin

 

Täytyy olla kyllä todella vanhoja tulitikkuja sulla, kun rikkiä ei ole käytetty enää 30 vuoteen..

Wikipedia: tulitikun pää voidaan tehdä... rikistä, ja lasinsiruista... Hah sulle

Älä käytä Wikipediaa tietolähteenä enää koskaan. 

"EU-alueella tikuissa ei enää saa olla helposti syttyvää rikkiä, koska se rasittaa ympäristöä.

Nykytikun pää on kolmasti kastettu: ensin hehkunestoaineeseen, sitten palamista edistävään steariiniin ja lopulta rikittömään raapaisumassaan."

https://tukes.fi/koti-ja-vapaa-aika/palovaaraa-aiheuttavien-kuluttajatu…

Vierailija wrote:

Meillä oli paljon kulutusluottoja ja elimme kädestä suuhun. Muuttama vuosi sitten ryhdistäydyin ja maksoin kaikki - sekä omat että miehen - lainat (myös luottokorttitilit) pois ja aloin säätää puskurirahastoa.

Nykyisin saan isoa nautintoa tulojen ja menojen laskemisesta, budjetin tekemisestä, sen toteutumisen seuraamisesta ja puskuritilin karttumisesta, vaikka sieltä onkin välillä joutunut ottamaan silmälaseihin ym. rahaa. Seuraan tilejämme lähes päivittäin ja sunnuntaisin käytän vähän enemmän aikaa taloutemme seurantaan yöpuku päällä, kahvikuppi vieressä höyryten. Ennen höyrysi oma pää. Ja kuten joku edellä totesi, myös minä nautin siitä, kun saan laskut maksettua. 

Miten tuo kaiken kertarykäyksellä maksaminen onnistui? Oliko kuitenkin säästöjä?

Vierailija wrote:

Sumuinen sää on rauhoittava ja kaunis. Varsinkin sumuinen järvi tai tie, jonka päätä ei näy.

Samaa mieltä. Ja varmaan monikin on. Tätä just tarkotin aiemmassa kommentissa, et ite ainakin oon kirjotellu tänne kaikenlaisia ilonaiheita, en niinkään outoja...

Ei kai haittaa???

Iloitsen siitä, että nyt on pimeät illat. Olen varmaan ainoa, joka tykkää pimeydestä. Saa polttaa kynttilöita ja tunnelmoida. Rakastan myös talviaikaa. Minulle painajainen on Lapin yötön yö, jolloin on aina valoisaa.

Hammaskivenpoistossa olo.

Jos kotona remontoidessa käy joku moka. Esimerkiksi maalaan seinän ja lattiakin sotkeutuu maaliin, tai vastaavaa. Taustalla on se, että kasvoin epävakaissa oloissa, joissa inhimillisistä virheistä rankaistiin ankarasti ja väkivaltaisesti. Omassa kodissa on ihanaa se vapaus, kun tietää, että voin vaikka hajottaa vessanpöntön tai porata sähköjohtoon, eikä kukaan sano mitään. (Ja olen siis perheellinen ihminen, mutta mieheni ei suutu mokista.) Nautin aina remontoidessa tai rakentaessa jo siitä ajatuksesta, että jos mokaisin, niin elämä jatkuisi :)

Nuorena puolestaan nautin ajatuksesta, että jos joutuisin kadoksiin eikä kukaan löytäisi. Olin nuori ennen kännyköitä ja vietin useita jaksoja ulkomailla. Saatoin liikkua yöaikaan suurkaupunkien asemilla ja huonomaineisissakin kaupunginosissa. Melkein humalluin ajatuksesta, että voisin yhtäkkiä kadota maailmankartalta ja jatkaa elämääni jossakin, eikä kukaan tietäisi mihin hävisin. Jäi fantasiaksi.

Valojen sytyttäminen. Lapsuudenkodissa piti olla pimeässä, isäni oli kai jotenkin valoherkkä. Ihanaa olla omassa kodissa ja laittaa kaikki valot päälle :D 

Oudosti saan hyvää mieltä kun asumistuet laskevat .