Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8325)
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva lukea tuon perheen miehen näkemyksiä täällä
Minö voin völittää ap:n miehen ajatukset tänne:
"Hel v attu kun akka yrittää hyppiä silmille. Ei ymmärrä paikkaansa. On varmaan taas lukenut feministisiä lehtisartikkeleita ja alkanut kuvitella olevansa samanarvoinen kuin minä. Ei ole. Naiset ovat miehiä alempia ja heidän tehtävänsä on palvella miestä. Niin on luonto tarkoittanut. Naisen elämäntehtävä on huolehtia kodista, lapsista ja miehestä. Muuta elämänsisältöä he eivät tarvitse. Naisen pitää kuitenkin maksaa elämisestä ja asumisesta vähintään puolet. Itse asiassa enemmän, lasten kulut kuuluvat oikeastaan niiden äidille, sillä itse se on ne synnyttänytkin. Nyt vaimoon on taas kuitenkin tullut vika, kun se on alkanut kiukutella. Minä ansaitsen parempaa kuin tämä. Ansaitsen naisen, joka toimii kunnolla. Niin kuin Mirkku ja Liisa, taidankin lähteä tästä taas polkaisemaan niitä. Jos muuten vaimo ikinä pettäisi minua, niin hakkaisin sen, minä omistan hänet. On se väärin, kun nykyään mies ei saa edes pitää naistaan kurissa ilman, että joutuu oikeuteen. No minäpä protestoin sitten passiivis-aggressiivisesti, saa akka nähdä, kuka on pomo. Ai miten niin kaksoisstandardit, mitä ne sellaiset ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva lukea tuon perheen miehen näkemyksiä täällä
Minö voin völittää ap:n miehen ajatukset tänne:
"Hel v attu kun akka yrittää hyppiä silmille. Ei ymmärrä paikkaansa. On varmaan taas lukenut feministisiä lehtisartikkeleita ja alkanut kuvitella olevansa samanarvoinen kuin minä. Ei ole. Naiset ovat miehiä alempia ja heidän tehtävänsä on palvella miestä. Niin on luonto tarkoittanut. Naisen elämäntehtävä on huolehtia kodista, lapsista ja miehestä. Muuta elämänsisältöä he eivät tarvitse. Naisen pitää kuitenkin maksaa elämisestä ja asumisesta vähintään puolet. Itse asiassa enemmän, lasten kulut kuuluvat oikeastaan niiden äidille, sillä itse se on ne synnyttänytkin. Nyt vaimoon on taas kuitenkin tullut vika, kun se on alkanut kiukutella. Minä ansaitsen parempaa kuin tämä. Ansaitsen naisen, joka toimii kunnolla. Niin kuin Mirkku ja Liis
👏👏👏👏
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en mistään hinnasta vaihtaisi suhteellisen tasa-arvoista parisuhdettani sellaiseen, jossa mies sanoo että jos ei naisen kotiorjuus jatku, niin seuraava nainen vaan jonosta. Onpa törkeä ja puolisoaan halveksuva mies. Kuulostaa hirveältä parisuhteelta.
Enää herää kysymys, että mistä jonosta tämä ihana mies puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että millaista olisi joskus ollut tulla töistä ja mennä suoraan ruokapöytään. Siitä sitten sujuvasti siirtyä sohvalle päikkäreille. Välillä olisi voinut ärähdellä lapsille että olisivat hiljempaa. Loppuehtoolla sitten katsella rauhassa telkkaria ja juoda kahvia, kun mies ulkoilee lasten kanssa ja käy samalla kaupassa. Mies hoitaisi lasten iltatoimet ja lukisi iltasadun. Varmasti olisi seksikin sellaisen jälkeen maistunut, vähän vaihtelua sohvalla makoiluun.
Tosi laiska pitää olla, että tuo riittää elämän sisällöksi. Kyllästyisin alle viikossa.
Voithan toki vaikka siivota!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia, koiria, ja miksei miehiäkin, koulutetaan reagoimalla hyvään tai huonoon käytökseen HETI - ei lapsi, koira (tai mies) ymmärrä tilannetta vuosien jälkeen....
Mä olisin aivan helvetin loukkaantunut, jos mut asemoitaisiin aikuisena samaan tasoon lasten ja koirien kanssa, ja sinä teet sen vapaaehtoisesti? Tässä on varmaan se pieni ero, mä en ole mies.
En missään nimessä asettaisi vauva-foorumin naista samaan tasoon koiran kanssa.... Koirat ovat luotettavia, empaattisia, uskollisia, ystävällisiä, ystäviä, iloisia, huolettomia, aina iloisia kun tulen kotiin, empaattisia, rauhoittavia, luotettavia, uskollisia, oikealla hetkellä äänekkäitä, luotettavia, uskollisia, hyväntahtoisia... sanoinko jo luotettavia ja uskollisia?
Et sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoi, että jos jompi kumpi lähtee, niin se on sitten hän joka lähtee. Meinaako sitten antaa sen kuvan, että hän jätti minut eikä päinvastoin. Ihan sama. Ja minä sitten ostan hänen osuutensa asunnosta ettei lapset joudu pois kotoaan. Sanoi myös lähtevänsä reissuun viikonloppuna ja että tällä kertaa on minun vuoroni jäädä lasten kanssa. Siis tällä kertaa, ihan kuin hän olisi ollut useinkin vastuussa lapsista... Oikeastaan odotan jo, että saadaan olla kolmestaan koko viikonloppu.
Se itse asiassa olisi ihanteellisin ratkaisu, että mies lähtisi ja minä jäisin. Toivottavasti hän nyt tekeekin jotain asian eteen eikä vain yritä saada minua jäämään tällä tekosyyllä. Olen hakenut eroa, ja koska mies ei edes yrittänyt tulla vastaan, niin tämä oli nyt tässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ero on tässä tilanteessa oikein hyvä ratkaisu
Mies pääsee eron kiukuttelevasta uhmaikään tulleesta mammastaan... ja myös teineistä
Uusi elämä edessä, uusi ihana puolisokin ehkä
Hyvältä kuulostaa
Joo, kuulostaahan se hyvältä, jos haluaa eroon omista lapsistaan. Mitä SE taas kertoo miehistä onkin eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi, että jos jompi kumpi lähtee, niin se on sitten hän joka lähtee. Meinaako sitten antaa sen kuvan, että hän jätti minut eikä päinvastoin. Ihan sama. Ja minä sitten ostan hänen osuutensa asunnosta ettei lapset joudu pois kotoaan. Sanoi myös lähtevänsä reissuun viikonloppuna ja että tällä kertaa on minun vuoroni jäädä lasten kanssa. Siis tällä kertaa, ihan kuin hän olisi ollut useinkin vastuussa lapsista... Oikeastaan odotan jo, että saadaan olla kolmestaan koko viikonloppu.
Se itse asiassa olisi ihanteellisin ratkaisu, että mies lähtisi ja minä jäisin. Toivottavasti hän nyt tekeekin jotain asian eteen eikä vain yritä saada minua jäämään tällä tekosyyllä. Olen hakenut eroa, ja koska mies ei edes yrittänyt tulla vastaan, niin tämä oli nyt tässä.
ap
Tsemppiä. Ei se eroaminen helppoa ole ikinä, mutta kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on tässä tilanteessa oikein hyvä ratkaisu
Mies pääsee eron kiukuttelevasta uhmaikään tulleesta mammastaan... ja myös teineistä
Uusi elämä edessä, uusi ihana puolisokin ehkä
Hyvältä kuulostaa
Joo, kuulostaahan se hyvältä, jos haluaa eroon omista lapsistaan. Mitä SE taas kertoo miehistä onkin eri asia.
Aika uskomatonta! Mies ottaa mieluummin eron, eikä näe enää lapsia arjessaan, kuin suostuu tekemään kotitöitä. Aivan sairasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi, että jos jompi kumpi lähtee, niin se on sitten hän joka lähtee. Meinaako sitten antaa sen kuvan, että hän jätti minut eikä päinvastoin. Ihan sama. Ja minä sitten ostan hänen osuutensa asunnosta ettei lapset joudu pois kotoaan. Sanoi myös lähtevänsä reissuun viikonloppuna ja että tällä kertaa on minun vuoroni jäädä lasten kanssa. Siis tällä kertaa, ihan kuin hän olisi ollut useinkin vastuussa lapsista... Oikeastaan odotan jo, että saadaan olla kolmestaan koko viikonloppu.
Se itse asiassa olisi ihanteellisin ratkaisu, että mies lähtisi ja minä jäisin. Toivottavasti hän nyt tekeekin jotain asian eteen eikä vain yritä saada minua jäämään tällä tekosyyllä. Olen hakenut eroa, ja koska mies ei edes yrittänyt tulla vastaan, niin tämä oli nyt tässä.
ap
Surullista, että mies on noin kyvytön minkäänlaiseen itsereflektioon. Korostaa sitä, miten et erotessa menetä mitään, paitsi pahaa mieltä. Joten good riddance. Tästä alkaa uusi, parempi elämäsi, jossa et ole kenenkään palvelija tai kynnysmatto.
Ole ylpeä itsestäsi: Sinussa on poikkeuksellista kanttia. Suurin osa meistä toistaa lapsena oppimiaan malleja, silloinkin kun ne ovat aivan per*eestä. Harva saa muutettua kerran otettua suuntaa. Iso hatunnosto täältä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on tässä tilanteessa oikein hyvä ratkaisu
Mies pääsee eron kiukuttelevasta uhmaikään tulleesta mammastaan... ja myös teineistä
Uusi elämä edessä, uusi ihana puolisokin ehkä
Hyvältä kuulostaa
Joo, kuulostaahan se hyvältä, jos haluaa eroon omista lapsistaan. Mitä SE taas kertoo miehistä onkin eri asia.
Aika uskomatonta! Mies ottaa mieluummin eron, eikä näe enää lapsia arjessaan, kuin suostuu tekemään kotitöitä. Aivan sairasta!
No älä! Tulee myös pakostakin mieleen, että minkähänlainen läävä sen ihmisen uusi asunto mahtaa olla, jos hän nyt oikeasti jaksaa muuttaa mihinkään siitä nykyiseltä kotisohvaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo laiskaksi syyttelyhän tästä vielä puuttuikin. Nainen ei saa makoilla sohvalla, koska silloin se on laiska. Naisen kuuluu hääräillä, ja siinä häärätessä kotityöt hoituvat ihan itsestään. Tämä on kaikille parempi, koska lapset saavat leikkiä, teinit viettää vapaa-aikaa huoneissaan ja mies ansaitusti levätä rankan työpäivän jälkeen (siinä sohvalla), kun perheenäiti siellä taustalla kotoisasti puuhastelee.
Niin tosiaan siis, naisellahan olisi van TYLSÄÄ, jos se ei saisi hääräillä pikku puuhasteluidensa kanssa, kuten ruoanlaitto, siivous ja pyykit.
Mies taas kuormittuu ihan liikaa, jos sen pitää vaikka ripustaa pyykit tai laittaa ruokaa. Ei semmoista voi vaaria varsinkaan jos mies hip hip huraa käy töissä.
Naiset puuhastelee siellä töissäkin jotain pikku askareitaan, eihän nainen nyt niin laiska voi olla, ettei kävisi töissä. Ja millä rahalla se ostaisi perheen ruoat ja lasten vaatteet ja maksusi osuutensa asuntolainasta, jos se ei saisi palkkaa! Ikinä ei pidä hyväksyä siipeilyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että millaista olisi joskus ollut tulla töistä ja mennä suoraan ruokapöytään. Siitä sitten sujuvasti siirtyä sohvalle päikkäreille. Välillä olisi voinut ärähdellä lapsille että olisivat hiljempaa. Loppuehtoolla sitten katsella rauhassa telkkaria ja juoda kahvia, kun mies ulkoilee lasten kanssa ja käy samalla kaupassa. Mies hoitaisi lasten iltatoimet ja lukisi iltasadun. Varmasti olisi seksikin sellaisen jälkeen maistunut, vähän vaihtelua sohvalla makoiluun.
Tosi laiska pitää olla, että tuo riittää elämän sisällöksi. Kyllästyisin alle viikossa.
Tuossa luki, että "millaista olisi JOSKUS ollut tulla töistä ja mennä suoraan ruokapöytään." Ei haaveiltu, että tilanne olisi jokapäiväinen vuosien ajan.
Mutta luulenpa, että aika monelle miehelle sopisi hyvin elämän pääasialliseksi sisällöksi työ, valmis ruoka, loikoilu tv:n ääressä lasten ja vaimon puuhaillessa taustalla ja illan päätteeksi seksiä.
Mutta naisellehan toki elämän pelkäksi sisällöksi sopii JOKA JUMALAN PÄIVÄ tehdä miehelle ja lapsille ruokaa, hoidella yksin lapset, käydä kaupassa lapsia mukana raahaten, pyykätä ja siivota koko kämppä ja lopuksi miehen seksuaalisten halujen tyydytys. Mitä muuta VOISI haluta?
Jonkun oman elämänsä pasin unelmatilanne: että voisi elää surutta vain omalle napanöyhdälleen.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi, että jos jompi kumpi lähtee, niin se on sitten hän joka lähtee. Meinaako sitten antaa sen kuvan, että hän jätti minut eikä päinvastoin. Ihan sama. Ja minä sitten ostan hänen osuutensa asunnosta ettei lapset joudu pois kotoaan. Sanoi myös lähtevänsä reissuun viikonloppuna ja että tällä kertaa on minun vuoroni jäädä lasten kanssa. Siis tällä kertaa, ihan kuin hän olisi ollut useinkin vastuussa lapsista... Oikeastaan odotan jo, että saadaan olla kolmestaan koko viikonloppu.
Se itse asiassa olisi ihanteellisin ratkaisu, että mies lähtisi ja minä jäisin. Toivottavasti hän nyt tekeekin jotain asian eteen eikä vain yritä saada minua jäämään tällä tekosyyllä. Olen hakenut eroa, ja koska mies ei edes yrittänyt tulla vastaan, niin tämä oli nyt tässä.
ap
Siis tajusiko tuo mies missään vaiheessa, mistä homma kiikasti? Kun ei vaikuttanut oikein olevan rivillä noin yleisesti ottaen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se mies kerran omistaa ja maksaa sen kodin palstamiehien mukaan, niin miksei se mies ole kiinnostunut huoltamaan ja siivoamaan asuntoaan/taloaan jotta arvo säilyy?
siksi kun se mies elättää palkallaan siellä kotona lorvailevaa naista ja se on sen naisen tehtävä siivota
Pitäiskös teidän kuitenkin nostaa rimaa ja tähdätä normaaliin, työssäkäyvään naiseen, joita suurin osa on?
Mut millä sit isottelis??
No niillä salaojilla....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoi, että jos jompi kumpi lähtee, niin se on sitten hän joka lähtee. Meinaako sitten antaa sen kuvan, että hän jätti minut eikä päinvastoin. Ihan sama. Ja minä sitten ostan hänen osuutensa asunnosta ettei lapset joudu pois kotoaan. Sanoi myös lähtevänsä reissuun viikonloppuna ja että tällä kertaa on minun vuoroni jäädä lasten kanssa. Siis tällä kertaa, ihan kuin hän olisi ollut useinkin vastuussa lapsista... Oikeastaan odotan jo, että saadaan olla kolmestaan koko viikonloppu.
Se itse asiassa olisi ihanteellisin ratkaisu, että mies lähtisi ja minä jäisin. Toivottavasti hän nyt tekeekin jotain asian eteen eikä vain yritä saada minua jäämään tällä tekosyyllä. Olen hakenut eroa, ja koska mies ei edes yrittänyt tulla vastaan, niin tämä oli nyt tässä.
ap
Siis tajusiko tuo mies missään vaiheessa, mistä homma
Minusta tuntuu että varmasti ainakin osittain ymmärsi, koska ap sanoi hänen vain "bluffaavan" kun puhuu erosta ja antaa ultimatumin. Ja samalla tuo kertoo erittäin paljon muutakin tästä miehestä. Erittäin huolestuttavia asioita eikä positiivisia ollenkaan.
Ehkä tuon "bluffaamisen" takia epäilin, ettei mies oikein ymmärrä.
N: Olen kyllästynyt olemaan kaikkien palvelija. Jos et ala kyselemään omaa osuuttasi, haluan eron.
M: Älä bluffaa. Mähän tuotan sulle tossa sohvalla niin paljon iloa, että mielelläsi sinä teet kaikki kotityöt.
Siis MITÄ????
Tuo keskustelu oli siis itse kuvittelemani.
Minusta tuntuu, että AP:n kaltaiset eroamiset johtuvat juurikin siitä, että nainen kokee menettäneensä kaiken oman aikansa perheen ja miehen hyysäämiseen. Melkoisen moinen suoritus tuo aika on, kun lapset on jo teinejä. Ennen lapsien saamistakin on varmaan muutama vuosi vierähtänyt. Harmillista on, että nainen varmasti eron jälkeen pärjää hyvin elämässään ja tulee onnellisemmaksi. Ja mies ymmärtää, jos ymmärtää kurjuutensa vasta myöhemmin, kun alkaa hoitaa edes vain ja ainoastaan omia asioitaan. Siinä on naisen elämässä vain yksi riippakivi poistettu. Mies lähtee etsimään uutta 'äitiä' ja ehkä löytää tai sitten viettää vapaata ehkä hieman yksinäistä loppuelämää ja löytää naapurista samanlaisen Jarnon kaveriksi katkeroitumaan.
Itse huomaan paljon tällaisia piirteitä omassakin suhteessa, vaikka mies hoitaa paljon lapsia ja kotitöitäkin. Alkusuhde oli juurikin tälläistä äiti-poika meininkiä. Oi onnekasta, joka löytää miehen, jota ei tarvitse opettaa yhteiselämään. Monille miehille on tuttua vain lapsuuden perheasetelma, jossa oli äiti mukana. Haluaisin hoitaa kaiken puoliksi, mutta olen kotona projektipäällikkönä. (Puoliksi hoitaminen ei koske yksittäisiä työtehtäviä, vaan työnjakoa ja yhteisen elämän suunnittelua, sopimista ja toteuttamista. Yhdessä on ryhdytty, niin yhdessä kumpainenkin huomioiden olisi minusta se oikea tie.) Tähän pääsee keskustelulla, joka ei yleensä ole oma-aloitteista mieheni suunnalta, vaikka yhdessä pystytään asiat sopimaan. Ilmeisesti vain naisiin on ohjelmoitu sellainen ominaisuus, että AJATELLAAN ja TOIMITAAN sen mukaan, että jokaisella on perheessä mukava olla ja siitä tulee naiselle hyvä mieli. Miehet eivät juurikaan ole miellyttämishaluisia, en sitten tiedä eikö heille tule samanlailla onnellinen olo, jos toinen on onnellinen? Tämä johtaa AP:n kaltaiseen tossumattoelämään. Oma mieheni oppi erityisen paljon arvostusta minua kohtaan pitäessään melko tasavertaisesti lapsivapaita (noin 1/3 vanhempain ja hoitovapaista). Etukäteen sovittiin, että kumpikin kokeilee, onhan lapset molempien. Erityisesti sinä aikana, kun teimme molemmat osa-aikaista ja vietimme puoli viikkoa kotona vauva/taaperoarkea. (Näin sai myös enemmän tuloja, pienempi veroprosentti, kotihoidon tuki, molemmille joustava hoitolisä ja vaihtelevuutta molempien elämään.) Mies huomasi, että pikkulapsiarjen hallitseminen (ja yksinäisyys, vaikka miehen paras ystävä oli myös isyysvapailla) on yllättävän vaikeaa ja loppuviikosta minun kotivuoroni tullessa korjasin miehen 'jättämiä' sotkuja ensimmäisen kotipäivän ajan. Mieskin oli silloin aidon oikeasti sitä mieltä, että käy alkuviikosta töissä 'lepäämässä'. Nyt nähtäväksi jää kuinka eletyt kokemukset jäävät miehen mieleen, kunnes lapset on teinejä. Joka tapauksessa keskustelu ja sopiminen eli yhteistyö on se juttu, jolla suhde voi toimia. Toivottavasti kukaan ei sellaisen kanssa viitsi elellä, joka ei ajattele koko perheen parasta toimissaan.
Tuo ruuanlaittaminen työssä olevalle tai kotiin tulevalle on mukava tapa. Tein remppaa ja ex lupasi tehdä sähkötyöt. Kun tulin töistä, pöydässä odotti ruoka, nauroi, että olemme tunteneet niin kauan, että kaikki löytyi helposti. Joskus aikuinen lapsi on tullut päivällä ja kyllä hänkin on tehnyt joko ruuan tai valmistelut pitkälle ennen töistä tulemistani.