Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8339)
"Aikanaan, kun mieheni alkoi vihdoin tekemään kotona enemmän näitä perusarkareita, pyrin häntä siitä kiittämään. Hänpä siitä hermostui ja kysyi: miksi v i ttuilen. Koki sen typeräksi, kuin olisi pieni lapsi. kun kuitenkin oli ihan normitekemisistä. Eipä hänkään kiittele minua ja hassua sekin olisi. "
Oho. Hatunnosto sun miehelle. Tuntuu olevan enemmän tilannetajua siellä kupolissa. Varsinkin ottaen huomioon ettei aiemmin niitä töitä tehnyt. Kypsä suhtautuminen. Valtaosa tuntemistani tapauksista kun on sellaista lajia, joka viimein osallistuttuaan kotitöihin odottaa kiitokseksi jotain päänsilityksiä ja "makupaloja". Että minähän olen nyt niin erityisen erinomainen kun laitoin tiskit koneeseen, että kyllä minut pitäisi palkita vaikka makuuhuoneessa vinks vinks. Voi naamapalmutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyse on nimenomaan siitä että miehet ovat syyllisiä tuohon alistamiseen. Ei kukaan mies myönnä tekevänsä sitä. Eikä luultavasti tiedostakaan. Mutta tekee silti."
Ja edelleen puolustan niitä, jotka eivät tuohon syyllisty. Olen kyllä kaikkien naisten puolella, jotka joutuvat tuon kohteeksi. Tunnen kuitenkin miehiä, joille kodinhoito on yhtä itsestään selvää, kuin puolisolleen. Tuomitsen siis toiminnan ja asenteen, en sukupuolta.
Toki sekin on tiedostwttava, että tätä esiintyy enemmän miehissä, jotta ilmiötä voidaan tarkastella laajemmassa yhteydessä. Se kun ei ole vain yksilön ongelma.
"Esiintyy" enemmän miehissä? Olipas sievistelevä kiertoilmaus ja melkoista vähättelyä.
Et siis voi sanoa ääneen että miehet alistavat naisia, kohtelevat palvelijoina? Sitä nyt esiintyy, kuten tuulinen sää. Se vaan on, ei kenkään
Minun mieheni tai poikani ei alista minua tai pidä palvelijana. Pitääkö heidät nyt haukkua varmuuden vuoksi? Ettei vain olis sievistelevä. Toisin kuin apn mies (ei enää lapset, kun ovat ryhdistäytyneet, paitsi tietenkin, jos ovat miespuolisia, silloinhan ei mitään armoa, ikinä!!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä. Kaikilla koulutus tapahtuu paremmin positiivisen palautteen kautta. Koirilla. Miehillä. Naisilla."
Minä odotan kyllä puolisoltani vähän enemmän kuin 3-vuotiaan kehitystasoa, jossa opetellaan äidin kehujen, kannustuksen ja huomion kautta korjaamaan omat jäljet ja ottamaan arjessa muita huomioon. Kun en itsekään ole tuolla 3-vuotiaan tasolla.
Apua, mietin tätä omalta kannalta, että jos mies olisikin mulle opettavainen isihahmo. En tosiaankaan haluaisi kuulla mieheltä jotain "VOi miten hienosti osasit laittaa asiat koneeseen! Ja sukatkin olet lattialta kerännyt pyykkikoriin! Hyvä Sanni!" :D
Haluavatko miehet tällaisia kehuja? "Ihanaa, Tomi, niin upeasti keräsit astianpesukoneesta astiat hyllyyn ihan käskemättä! Kyllä tästä hyvästä tulee nyt tähtitarra ja illalla orgasmi! :) "
En tiedä, tykkäisikö Tomppasi imelistä kehuista tai makkaripalvelujen lupauksista, mutta sen voin taata, että jos palaute on tyyliä "lautaset on taas väärällä hyllyllä ja miksi lasit on nurinpäin ja etkö nyt millään opi laittamaan kattiloita oikeaan järjestykseen", niin harjoitus jää varmasti viimeiseksi. Saat silloin jatkossakin järjestää kattilasi ihan itse.
AP... minua alkoi tässä kiinnostaa, että mitäs sukupuolta ne teinit ovat? Ja jos on tuota vaihtelua, niin kumpi siellä oli se, joka ensimmäiseksi otti vastuuta?
Heh, tosi random kommentti, mutta tajusin tässä, että tämän ketjun aihe taitaa olla yksi syy siihen, miksi tykkään The Sims pelissä pelata mieshahmoilla ja laittaa ne hoitamaan lapsia ja pyörittämään kotia. Jostain syystä aina tykännyt tehdä niin. Jotain alitajuista vissiin, kun se oma isäkin oli sellainen lastenhoidosta ja kotitöistä laistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä. Kaikilla koulutus tapahtuu paremmin positiivisen palautteen kautta. Koirilla. Miehillä. Naisilla."
Minä odotan kyllä puolisoltani vähän enemmän kuin 3-vuotiaan kehitystasoa, jossa opetellaan äidin kehujen, kannustuksen ja huomion kautta korjaamaan omat jäljet ja ottamaan arjessa muita huomioon. Kun en itsekään ole tuolla 3-vuotiaan tasolla.
Apua, mietin tätä omalta kannalta, että jos mies olisikin mulle opettavainen isihahmo. En tosiaankaan haluaisi kuulla mieheltä jotain "VOi miten hienosti osasit laittaa asiat koneeseen! Ja sukatkin olet lattialta kerännyt pyykkikoriin! Hyvä Sanni!" :D
Haluavatko miehet tällaisia kehuja? "Ihanaa, Tomi, niin upeasti keräsit astianpesukoneesta astiat hyllyyn ihan käskemättä! Kyllä tästä hyvästä tulee nyt tähtitarra ja illalla orgasmi! :) "
Onko se ihan totta noin vaikeaa sanoa yksinkertaisesti "kiitos", silloin kun siihen on aihetta? No, eipä sitten ihme, jos kommunikaatio ei muutenkaan toimi...
No näköjään on, kun mies ei koskaan kiitä siitä, että teet päivittäiset askareet, mutta sitten itse odottaa päänsilityksiä kun viimein jotain tekee. Ihan kuin olisi joku lapsi tai koira.Toisin sanoen, kun täällä kritisoidaan tätä aikuisen ihmisen päänsilitysten kalastamista niin kyse on suhteellisuudentajusta. Toki tietyistä asioista pitää kiittää. Itse ainakin opin ruokailun jälkeen aina sanomaan kiitos. Mutta se, että mies on joku jumalasta seuraava palvomisen kohde kun vaivautuu tekemään arkisia askareita samalla kun naiselta nämä teot ovat of course itsestään selviä... silloin on jokin pahasti pielessä.
Tsemppiä aloittajalle kovasti. Tuo ei ole helppo projekti. Voin samaistua täysin. Mieheni olisi reagoinut lakkoon juuri samoin kuin ap:n puoliso. Koska hyökkäys on paras puolustus hänen mielestään. Järjen köyhyyttähän tuo ukon puolelta on täysin. Lapsellista kiusaa.
Itse luovutin taiston jo lähes 20v. sitten oikeastaan. Mies ei lasten (3) ollessa pieniä tehnyt muuta kuin piiloutu autotalliin, söi valmiin ruoan ja vaati seksiä. Jätinkin hänet. Muutin pois pariksi vuodeksi. Olimme tuolloinkin yhdessä käytännössä, mutta asuimme erillään. Ja homma toimi. Mies oppi kotihommia lasten kanssa omassa kodissaan aika kivasti.
Pahin virhe tapahtui pari vuotta sitten, kun muutimme takaisin saman katon alle. Koska ei ole taloudellisesti järkevää pitää kahta kallista kotia pk-seudulla. Pikku hiljaa ukko taantui taas "lapseksi". Ei pese pyykkiä, ei siivoa, ei saa edes astioita koneeseen, kauppaan menee käskettäessä vain. Syö sängyssä ja piereskelee. Nukun toisessa huoneessa. Peseytyy liian harvoin. Jos mistään näistä huomautan niin hyökkää heti vastaan. Huutaa ja raivoaa. Käy töissä, rassaa autoja ja laittaa rahansa niihin. Maksan mielestäni kodin kuluista aivan liikaa, sillä tuloni ovat puolet pienemmät kuin hänellä.
Lapsia on enää yksi kotona. Hän viis veisaa lapsesta. Ei kysy kuulumisia edes. Ihan kuin olisi ilmaa. Mies ottaa kontaktia lapsiin kun tarvitsee apua, kuskia, pieniä työjuttuja. Minuun ei ota kontaktia enää edes seksimielessä. Olen siis kodinkone. Oman työni lisäksi.
Tällä kommentilla haluan kertoa sinulle ap. Homma ei muutu. En ole koskaan kuullut tai nähnyt, että niin kävisi. Nämä urokset ovat itsekkäitä possuja (veikkaan narsistia), joita ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Opettavat myös jälkikasvulle tätä karmeaa kaavaa, josta seuraa se, että heistäkin voi tulla samanlaisia pikkupossuja. Nosta kytkintä ja pelasta itsesi, sekä lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihjaa, että teinitkin vois jo sanoa sille isälle, että nyt persus ylös soffalta ja tekemään osuutensa.
Lasten ottaminen mukaan avuksi mihinkään aikusten väliseen riitaan on huono ajatus. Vaikka tarkoitus olisi "hyvä" niin siitä yleensä seuraa lapsille varsin ikäviä muistoja. Avioerotilanteissa lapsia usein käytetään tuohon tarkoitukseen ja lopputuloksia saa sitten lukea tältä palstalta kun väki tilittää lapsuuden traumojaan.
Vierailija kirjoitti:
""Esiintyy" enemmän miehissä? Olipas sievistelevä kiertoilmaus ja melkoista vähättelyä.
Et siis voi sanoa ääneen että miehet alistavat naisia, kohtelevat palvelijoina? Sitä nyt esiintyy, kuten tuulinen sää. Se vaan on, ei kenkään syytä.
Ja naisten samanlainen käytös on aivan marginaalista. Silti sekin pitää ilmaista: no miehissä esiintyy vähän enemmän, mutta kyllä molemmissa on syytä. "
Heh, tuohan kuulostaa niin tutulta. Auta armias jos alat puhua esim. parisuhdeväkivallasta niin heti siellä on joku mussuttamassa, että "not all men" ja "kyllä miehetkin ovat parisuhdeväkivallan uhreja". Täyttä goal postin siirtämistä ja whataboutismia. Tutkimuksethan on sitä moneen kertaan jo paasanneet, että suomessa joka kolmas nainen kokee parisuhdeväkivaltaa (ja puolet naisista kokee elämänsä aikana seksuaalista väkivaltaa). Sitä faktaa eivät mitkään "not
Täällä ei kukaan ole vähätellyt ongelmaa. Porsastelevat miehet ovat persiistä ja asiaan olisi todella voitava saada muutos.
Tämähän se on varsinaista maalitolppien siirtelyä, että alat puhumaan yllättäin parisuhdeväkivallasta ja syytät nyt sen vähättelystä! Siis missä kohtaa sitä on kukaan vähätellyt?? Ja kyllä, se on vakava asia täysin riippumatta siitä, kokeeko sitä miehet vai naiset. Unohdat nyt, että pariskunnissa on myös homopareja, ja heidänkin keskuudessa on tätä väkivaltaa, riippumatta siitä, ovatko miehiä vai naisia. Vai haluatko vähätellä naisparien välistä väkivaltaa, vai onko sekin jollain sairaalla tavalla miesten syy? Perustanet oman ketjun tälle asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihjaa, että teinitkin vois jo sanoa sille isälle, että nyt persus ylös soffalta ja tekemään osuutensa.
Lasten ottaminen mukaan avuksi mihinkään aikusten väliseen riitaan on huono ajatus. Vaikka tarkoitus olisi "hyvä" niin siitä yleensä seuraa lapsille varsin ikäviä muistoja. Avioerotilanteissa lapsia usein käytetään tuohon tarkoitukseen ja lopputuloksia saa sitten lukea tältä palstalta kun väki tilittää lapsuuden traumojaan.
Vaikka kyseessä onkin jonkinlainen riita aikuisten välillä (oikeasti, kyse on paljon enemmästä kuin "riidasta", mutta ei mennä nyt siihen), niin kyllähän lapset voisivat ihan hyvin huomauttaa isälleen siitä, miksei hän osallistu perheen yhteisiin askareisiin. Ei se ole aikuisten välistä riitaa tai jotain, mitä aikuiset selvittävät keskenään, vaan koko perheen asia, että koko perhe osallistuu tasapuolisesti. Voivathan lapset tuoda asian esiin omalta kannaltaan. Että heistä on epäreilua, että yksi ei osallistu, kun kaikki muut (näköjään nyt oppimisen kautta) osallistuvat, ainakin vähän. Eli ei äidin näkökulmasta, äidin puolesta huomauttelua, vaan omasta näkökulmastaan: Mitä isä heidän mielestään tekee väärin (tai on tekemättä).
Minulla on mies, joka muuttui. Ihan yhteiselämän alussa, valmistuttuaan ja aloitettuaan työt, hän otti tavakseen töiden jälkeen maata sohvalla. Selitti, ettei hänen tarvitse tiskata, koska on käynyt töissä.
Minä suutuin heti. Olin vielä itse loppuvaiheen opiskelija, mutta ihan yhtä lailla sekin vie aikaa ja väsyttää. Kysyin hyvin pistävään sävyyn, kuka meillä tiskaa ensi vuonna kun minäkin olen töissä.
Kauhea riita siitä tuli silloin, melkein ero, mutta nyt edelleen monen kymmenen vuoden jälkeen muun muassa tiskit ovat pääosin miehen vastuulla.
Silti meilläkin oli vaikeaa lasten ollessa pieniä, koska vaikka mieheni tekee sinänsä paljon kotitöitä, hän silti siinä vaiheessa piti selvänä, että lastenhoito kuuluu ensisijaisesti minulle ja hän osallistuu vain, jos kivasti töiltänsä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää suostuko passaamaan.
Tää jaksaa ihmetyttää että ensin passataan 20 vuotta mukisematta ja sitten aletaan mussuttaa kun muut makaa.
Älkää. V t t u. Passatko. Alkujaankaan.
Miehenä kun tätä ketjua lukee, niin vahvistuu vain se käsitys ettei miehen ja naisen kannata asua yhdessä etenkään jos lapsihaaveita ei enää ole. Ja ei paljon muutakaan, optimi on kevyt tapailu silloin tällöin.
Huolimatta siitä mitä mies tekee, niin liki kaikista naisista tulee kodinhoitomarttyyreitä, alistettuja, orjia tai jotain muuta ihmeellistä. Jollain ihme mekanismilla mies pystyy alistaa, orjuutta, naisella ei näytä olevan omaa tahtoa ollenkaan. Takana on pari pitkää suhdetta ja molemmissa kävi noin. Ja ihan listattuna asioita mitä tehtiin, niin ei sieltä naisen puolelta paljoa tulee. Oma elämä helpotti varsin nopeasti. Kyllähän siinä tunteita oli eikä erot helppoja olleet, mutta onnellinen mies sieltä ulos tuli.
Jossain vaiheessa voi katsoa jotain taas kevyttä tapailua. Sitten kun nainen vajoaa sinne tuska ja ahdistus kategoriaan, niin sitten heti peli poikki. Tätä ketjua kun lukee, niin ei nyt sitäkään varmaan taas pitkään aikaan ettei varmaan edes vakavissaan mieti mitään.
Niin uhriutuva, kapea-alainen ja passiivinen tuo psyyke valtaosalla naisia näyttää olevan. Odotetaan, toivotaan, ei ole kykyä keskustella eikä sopia asioista. Sen sijaan aloitetaa lakko, sota, taistelu omaa puolisoa ja lapsiaan kohtaan. Tässä tulee varmaan se suuri ero, minulle miehenä nuo on ja oli rakkaimpia ihmisiä. Naiselle taas oma itse ja yleensä koira on prioriteeteissä ykkösiä. Poikkeuksetta, kun jonkun naisen kanssa on edes tapaillut, niin todella hyvin nopeasti nainen haukkuu parhaat ystävät ja muunkin lähipiirin. Vika on aina jossain muussa kuin omassa itsessä. Eipä ole tullut vastaan erottuna naista, jossa eroon syy oli naisessa itsessään.
Mutta näin luonto on meidät muovannut. Ei näille asioille mitään voi, eikä ne muutu. Ei ole kenenkään syy ja muutos ei ole mahdollista. Näillä mennään. Tämä ei ole hyvää eikä pahaa. Netti ja anonyymit keskustelut ovat tehneet nämä luonnonlait näkyviksi. Kyse ei ole yksittäistapauksesta, niin kuin sitä ensimmäisten erojen jälkeen miettii. Hämäävää on sitten tuo alkuhuuma, joka näyttää naisella olevan todella voimakas, muutos huonompaan on sitten sitäkin voimakkaampi.
Miehenä kun nämä asiat ymmärtää, niin itsensä voi pelastaa ja säästää tuosta parisuhdehelvetistä. Naisseuraa on kyllä helppo saada, kun luoja on luonut pituutta, salilla on tullut lihasta, on koulutusta, jykevää leukaa, yleissivistystä, käytöstapoja, huumorintajua, uraa ja pelisilmää.
Mahdollisesti nauttii joskus taas vain siitä pienestä yhteisestä mitä miehellä ja naisella on yhteistä. Eli läheisyys ja seksi ja siinä ympärillä jotain vähäistä.
Voimia teille siskoille ja veljille, jotka haluatte jatkaa tuota ikuista taistelua. Ja tulla karkoitetuiksi materiaalisesta paratiisista kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi toimi "poliisina". Kyllähän sinun pitää tehdä miehelle ruokaa ja töihin evät. Joka asiassa anoppi yritti vaikuttaa joko suorasti tai poikansa kautta valintoihin ja asioihin. Olin välillä ihan ahdistunut kun sitten myöhemmin lapsilta aina udeltiin mitenkä se Äiti hoitaa kotia, miestä ja lapsia. Olen ollut töissä kodin ulkopuolella koko ikäni- äitiyslomat. Mies hoiti anopilta salaa lapsia aina kun olin iltavuorossa tai ylitöissä.
Miksei se mies sanonu äidilleen että suu kiinni nyt ja loppuu tuollainen siihen pisteeseen.
Usein se mies on suupielet väärällään kun käsketään osallistumaan mutta kun ei siitä välitä niin hommat hoituu. Periksi ei pidä antaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kun tätä ketjua lukee, niin vahvistuu vain se käsitys ettei miehen ja naisen kannata asua yhdessä etenkään jos lapsihaaveita ei enää ole. Ja ei paljon muutakaan, optimi on kevyt tapailu silloin tällöin.
Huolimatta siitä mitä mies tekee, niin liki kaikista naisista tulee kodinhoitomarttyyreitä, alistettuja, orjia tai jotain muuta ihmeellistä. Jollain ihme mekanismilla mies pystyy alistaa, orjuutta, naisella ei näytä olevan omaa tahtoa ollenkaan. Takana on pari pitkää suhdetta ja molemmissa kävi noin. Ja ihan listattuna asioita mitä tehtiin, niin ei sieltä naisen puolelta paljoa tulee. Oma elämä helpotti varsin nopeasti. Kyllähän siinä tunteita oli eikä erot helppoja olleet, mutta onnellinen mies sieltä ulos tuli.
Jossain vaiheessa voi katsoa jotain taas kevyttä tapailua. Sitten kun nainen vajoaa sinne tuska ja ahdistus kategoriaan, niin sitten heti peli poikki. Tätä ketjua kun lukee, niin ei nyt sitäkään varma
Voi luoja mitä uhriutumista. En viitsi tämän enempää tällaista paskaa edes lähteä ruotimaan. Huh huh.
Kiitos analyyttisestä ja syvällisesti perustellusta vastauksesta. Oivalsin ja opin siitä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n toimissa on vain se ikävä puoli, että kohta mies hoksaa, ettei hänen tarvitsekaan maksaa kuin puolet perheen kuluista. Siihen loppuu yhteinen tili.
Miksi yhteinen tili loppuisi? Laittaa vaan sinne vähemmän rahaa, tasan puolet talousbudjetista. Kai tietää, millä summalla heidän talous pyörii? Vai onko ulkoistanut kaiken rahaliikenteen vaimolle?
"Ei ehkä mopata päivittäin, mutta ap:n tekstistä huutaa iskostunut käsitys siitä, että kotitöiden määrällinen ja laadullinen taso on se, minkä MINÄ määrään. Ehkä se, johon olen itse lapsuudenkodissani tottunut.
Ilman muuta, eihän tästä muulla selviä, kuin joko tehdä ne omat johtopäätöksensä tai tyytyä. Itseään voi pyrkiä muuttamaan, muita ei voi."
No kotitöissä on yleensä tiettyjä parametreja. Esimerkiksi pyykinpesua nyt on toteutettava viimeistään silloin, kun niitä puhtaita vaatteita ei yksinkertaisesti enää ole. Jotkut tahrat sitten vaatii välitöntä käsittelyä, tai se vaate on käyttökelvoton. Tiskikonettakin pyöräytetään viimeistään sitten, kun ei ole puhtaita astioita. Tai jos ne astiat on sinne koneeseen asti päätyneet, viimeistään sitten, kun se on täysi. Roskat viedään, kun roskis täyttyy, kierrätysastiat tyhjennetään niiden täyttyessä yms.
Lapset yleensä tarvii ruokaa joka päivä. Jos kukaan ei käy kaupassa, mitä ne sitten syö? Ilmaa?
Vaikka taustalla ikävä juttu pettämisineen, jotenkin näen tuon ilahduttavan antoisana, kun isäkin puuhaa ja kokkaa lastensa kanssa. Toki voi olla, että näin olis tapahtunut muutenkin. Mutta uskon, että osa isistä lähentyy lastensa kanssa enemmän näissä vuoroviikkosysteemeissä, kuin jos liitto olisi jatkunut perinteisenä. Jossa isät (siis omasta syystään) jäävät etäisemmiksi suhteessa lapsiin.