Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän eripäin: vaikka molemmilla oma asunto (vuokra) ja oma talous, tarvii naisystäväni aina multa "jeesiä" milloin mihinkin.
Oon kyllä sanonut, että mitoittaisi elämänsä siten, ettei sitä yhden elämää tarvitse kahden huhkia, mutta - ei toimi sanominen.
Ja tietysti kaikki vähänkin "tekninen" ikänkuin "kuuluu" mulle. (tv:n viritys, fillarin laitto, tietsikkaongelmat, sillee)
Ja itse en tosiaan edes ole erityisen tekninen tai edes kovin jaksava.
alapeukkujen perustelu? vai vain lämpimikseen koska mies?
Koska olen melko varma, että tuokin mies pyytää sillon tällön jeesiä tyttöystävältään joihinkin asioihin.
Jos niitä tv:n virityksiä, tietokoneongelmia yms. teknisiä juttuja ei ole päivittäin, tai edes viikottain, en ymmärrä valitusta. Ei nuo ole mitään kotitöitä. Ne on satunnaisia tehtäviä, joita joskus tulee vastaan. Ei esimerkiksi mun tietokone kyykkää jatkuvasti tai tv:tä tarvi virittää edes joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä. Kaikilla koulutus tapahtuu paremmin positiivisen palautteen kautta. Koirilla. Miehillä. Naisilla."
Minä odotan kyllä puolisoltani vähän enemmän kuin 3-vuotiaan kehitystasoa, jossa opetellaan äidin kehujen, kannustuksen ja huomion kautta korjaamaan omat jäljet ja ottamaan arjessa muita huomioon. Kun en itsekään ole tuolla 3-vuotiaan tasolla.
Apua, mietin tätä omalta kannalta, että jos mies olisikin mulle opettavainen isihahmo. En tosiaankaan haluaisi kuulla mieheltä jotain "VOi miten hienosti osasit laittaa asiat koneeseen! Ja sukatkin olet lattialta kerännyt pyykkikoriin! Hyvä Sanni!" :D
Haluavatko miehet tällaisia kehuja? "Ihanaa, Tomi, niin upeasti keräsit astianpesukoneesta astiat hyllyyn ihan käskemättä! Kyllä tästä hyvästä tulee
Tämä haluaako kehuja riippuu tosiaan miehestä. Kun oma mieheni esim. täytti tai tyhjensi astianpesukoneen ja minä tai lapset ei sitä sen kummemmin noteerattu niin kyllä siitä tuli textiä jälkeenpäin. Hän joka oli nyt tehnyt tämän perheen hyväksi ja kukaan ei siitä kiittänyt. Siis ihan tosi.. Harvoin kyllä teki mitään mutta silloin kuin teki niin siinä olisi pitänyt minun (ja mieluiten myös lasten) olla häntä kiittämässä ja kehumassa. Ymmärsin kyllä sitten että oppi oli tullut hänen kotoaan jossa isän ei tarvinnut koskaan koskea mihinkään kotityöhön koska hänellä oli vaimo sitä varten..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Miksi te jätätte ne laudeliinat ja löylykiukaan lauteille? Eikö ne kannata ottaa pois heti saunomisen jälkeen? Jokainen ottaa omansa ja viimeinen ottaa sen löylykiukaan myös. En olisi tuollaiseen suostunut alun perinkään
Viimeinen saunoja irrottaa kiukaan.
😂😂😂😂😂
Kun olin äitiyslomalla, mieheni ilmoitti, että koska hän tienaa enemmän ja tuo siis "leivän pöytään", minä voinkin hoitaa kodin ja lapset.
Ai että kun elämäni on helppoa, kun palattuani töihin sain ylennyksen ja tienaan nykyään 100e/kk enemmän kuin mieheni!
Työni on helppo toimistotyö ja voin pitää myös etäpäiviä kotoa. Mieheni tekee fyysistä työtä ja pidempää päivää.
Mies hoitaa aamuisin lapset kouluun ja päiväkotiin. Jää töistä pois (vaikka sitten palkattomalle), jos lapset sairastuvat.
Mies hoitaa kaupassakäynnin, siivouksen, kokkauksen ja pyykkäyksen. Myös joulut, pääsiäiset, syntymäpäivät ja muut sellaiset olen jättänyt vastuulleen, mukaanlukien minun sukuni kortit ja lahjat. Mies myös vastuussa siitä, että lapsilla on oikeankokoiset ja säähän sopivat vaatteet, kengät ja harrastusvälineet.
Mies hoitaa kotona ihan kaiken, eli minä voin jättää jogurttipurkit, leivänmurut, kengät, sukat ja karkkipaperit siihen, mihin sattuvat tipahtamaan. Lapset toimivat samoin ja mies kulkee perässä keräilemässä - jos tässä on viivettä, huutelen sohvalta, että ompas täällä taas sotkuista!
Kaikki yhteiset kulut maksetaan totta kai 50-50, eli tuo ylimääräinen satku jää itselleni. Äkkiähän se kuluu harrastuksiin nyt, kun minulla on niin paljon vapaa-aikaa töiden jälkeen!
Joskus toki suostun vahtimaan lapsia hetken (varsinkin pienempää), jos miehellä on kiire keittiössä, siivotessa tai käy vaikka äkkiä suihkussa. Tästä totta kai saan kiitosta ja erityishuomiota makkarissa!
Ihanaa elää kuin mies, kannattaa naiset ottaa vähemmän tienaava mies ja heittäytyä ilmaisen hotellin asiakkaaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Tuttua nuoruudestani. Äitini usein pimahti ja ilmoitti raivokohtauksen saaneena lopettavansa passaamisen. Pari vuorokautta taisi olla pitkäkestoisin aika ilman kodinhoitoa.
Et ole vieläkään kehittänyt empatiaa itsessäsi?
Olen eri henkilö kuin ekan kommentin kirjoittanut. Mielestäni tuo oli ihan asiallinen kommentti ja varmasti hyvin totuudenmukainen. Sanon vaan, että pidä sitten varasi, että et itse sorru taas passaamiseen. Muutos ei välttämättä tapahdu hetkessä. Uskon, että erittäin vaikea tilanne, jos mies ei tee mitään.
Varmaan eri tilanne aikanaa meillä, mutta sanon kuitenkin. Äidilläni oli aikanaan tapana välillä kyllästyä kotitöihin ja turhaan passaamiseen. Joskus sai raivokohtauksen ja uhriutui. (En tarkoita että nyt olisi kyse turhasta uhriutumisesta.) Sitten kuitenkin sama (liiallinenkin
Ei sitä aina tiedä mistä kaikki johtuu. Monesti vanhemman sukupolven äideillä oli vaikeita aikoja jo lapsena. Oma äitini pimahti toisinaan kun oli paljon silitettäviä vaatteita. Jossain vaiheessa hän kuitenkin kertoi että siitä asti kun hän oli tarpeeksi vanha nostamaan painavan rautaisen silitysrauden hellalle, antaa sen kuumentua ja sitten alkaa silittämään 12-toista siskoksen ja vanhempiensa vaatteita se oli hänen pääsääntöinen työnsä. Sitten 12-vuotiaana hänet laitettiin 'pikkupiiaksi' johonkin muutaman kymmenen kilometrin päässä olevaan taloon. Siellä hänen piti, koulunkäynnin ohella, auttaa pyykkien pesussa, silittää pyykit, pestä juuriharjalla lattiat, tiskata ja niin edelleen. Palkkana oli ruoka ja vuoden lopussa jokunen markka tai vaatekappale. Toisilla taas voi tietysti olla vaikeuksia elämisen, olemisen ja hermojensa kanssa ihan muuten vain mutta luultavasti eivät hekään sille mitään voi. En sano että sinun pitäisi äitiäsi ymmärtää mutta harmi ettei äitisi ymmärtänyt aikanaan että hän tarvitsisi ehkä ulkopuolista apua olotilaan joka häntä piinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se nyt vaan menee että nykypäivänä naisen tasa-arvo parisuhteessa on vahvempi kuin miehen.
Valitettavan usein "tasa-arvoisessa" suhteessa mies tekee sen mitä nainenkin, mutta tämä on silti yksisuuntainen tie. Mies tämän lisäksi huolehtii talon ylläpidon (ilmanvaihto, lämmitys, takka, ym. vaatii vuosittaista ylläpitoa), auton huoltamisen ja korjaamisen, ruohonleikkurit, pienet nikkaroinnit lapsille, kodin remontit, laitteiden säädöt (lämmitys, netti, ilmanvaihto, läppärit yms.), puiden pilkkominen, lehtien haravointi, kompostin tyhjennys...
Vasta näissä tapauksissa nainen kertoo elävänsä tasa-arvoisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin äitiyslomalla, mieheni ilmoitti, että koska hän tienaa enemmän ja tuo siis "leivän pöytään", minä voinkin hoitaa kodin ja lapset.
Ai että kun elämäni on helppoa, kun palattuani töihin sain ylennyksen ja tienaan nykyään 100e/kk enemmän kuin mieheni!
Työni on helppo toimistotyö ja voin pitää myös etäpäiviä kotoa. Mieheni tekee fyysistä työtä ja pidempää päivää.
Mies hoitaa aamuisin lapset kouluun ja päiväkotiin. Jää töistä pois (vaikka sitten palkattomalle), jos lapset sairastuvat.
Mies hoitaa kaupassakäynnin, siivouksen, kokkauksen ja pyykkäyksen. Myös joulut, pääsiäiset, syntymäpäivät ja muut sellaiset olen jättänyt vastuulleen, mukaanlukien minun sukuni kortit ja lahjat. Mies myös vastuussa siitä, että lapsilla on oikeankokoiset ja säähän sopivat vaatteet, kengät ja harrastusvälineet.
Mies hoitaa kotona ihan kaiken, eli minä voin jättää jogurttip
Kertoo paljon palstan tasosta kun pelkkää peukutusta 😥
Naisen tasa-arvoa parhaimmillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoisat naiset! Että parisuhde ja arkielämä sujuisi tasapainoisesti, niin yksilöikää nyt hitossa KAIKKI kodissa ja yhteiselämään kuuluvat työt TASAPUOLISESTI. Ranskalaisin viivoin, mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi! Niin, että se tulee kaikille selväksi.
Ehkäpä peukuttajat ymmärsivät satiirin, toisin kuin sinä 🙄
Tekstin tilanne on totta tuhansissa kodeissa, mutta koska roolit ovat toisinpäin, "ketään" (miehiä) ei haittaa.
Naisia kyllä haittaa, mutta heidän tunteensa, terveytensä tai elämänlaatunsa ei miehiä kiinnosta. Ei edes heihin "rakastuneita" miehiä tai omia isiä tai veljiä.
"Naisten tasa-arvo"... NAISET. EIVÄT. HALUA. KÄÄNTÄÄ. SAMAA. EPÄTASA-ARVOISTA. PASKAA. ASETELMAA. TOISIN. PÄIN.
Toisin kuin miehet, naiset eivät halua kotiorjuuttaa miehiään tai heittäytyä isoksi taaperoksi, jota isin pitää opastaa, kehua ja palkita, jos osaa yhden lusikan laittaa tiskikoneeseen.
Naiset haluavat tulla otetuiksi tosissaan ja kohdeltuna normaaleina aikuisina ihmisinä. Todellinen tasa-arvo, jossa kotona on kaksi yhtä kyvykästä ja vastuussa olevaa aikuista ihmistä (eikä yhtäkään miesvauvaa tai naisvauvaa).
Liian monet miehet näkevät naiset typerinä bimboina, jotka eivät kykene edes saranoita öljyämään tai lamppua vaihtamaan. Ja joo, jotkut naiset ovat hölmöjä tai ovat jättäneet opettelematta jonkun taidon. Kuten jotkut miehetkin. Sekä miehissä että naisissa on typeryksiä ja kyvyttämiä ja pilalle lellittyjä kermape*seitä, kuten myös niitä fiksuja ja pystyviä.
Fiksut miehet ymmärtävät, etteivät kaikki naiset ole automaattisesti älyllisesti vajaita, vaikka heillä olisi erilaiset mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet kuin miehillä. Miehet ovat keksineet, että vaikkapa vaatteista, sisustuksesta tai edes omista lapsista välittäminen on tyhmää, vaikka oma elämä pyörisi sen ympärillä, että pitää tuijottaa telkkarista, kun itselle vieraat ihmiset juoksevat pallon perässä toisella puolella maapalloa.
Tyhmät miehet pitävät naisia itseään huonompina, koska joku TOINEN mies jossain keksi auton ja voitti juoksukilpailun. Tästä tyhmä mies ottaa itselleenkin kunnian, vaikkei itse osaa edes tiskikonetta käyttää tai jaksa punnertaa sukkia lattialta pyykkikoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvoisat naiset! Että parisuhde ja arkielämä sujuisi tasapainoisesti, niin yksilöikää nyt hitossa KAIKKI kodissa ja yhteiselämään kuuluvat työt TASAPUOLISESTI. Ranskalaisin viivoin, mahdollisimman lyhyesti ja ymmärrettävästi! Niin, että se tulee kaikille selväksi.
Mikseivät MIEHET osaa hahmottaa, mitä kotiin ja yhteiselämään kuuluvia töitä on? Mikseivät miehet osaa kirjoittaa listaa tai jakaa töitä? Mikseivät miehet edes ymmärrä naisten kirjoittamaa listaa, ellei se ole "mahdollisimman lyhyesyi ja ymmärrettävästi" kirjoitettu?
Ovatko kaikki miehet niin vähä-älyisiä, etteivät edes osaa lukea enää? Miksi miehille maksetaan samoista töistä enemmän palkkaa, vaikka ilmeisesti saisivat kaikki olla holhouksen alaisina?
Ja kovasti yrittävätkin olla kotona holhottavia lapsia ja työelämässä kaikkitietäviä ja -osaavia johtajia... Koittakaa nyt päättää, ovatko miehet yli- vai ali-ihmisiä!!
On todella vaikea uskoa, että tää ketju on täynnä naisoletettuja, jotka ei ymmärrä tai halua ymmärtää lukemaansa. Eli ensin on minä, sitten on minä ja sitten on vaan minäminäminä. Mutta minkäs teet, jos lusikalla on annettu niin kauhalla ei voi vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä kun tätä ketjua lukee, niin vahvistuu vain se käsitys ettei miehen ja naisen kannata asua yhdessä etenkään jos lapsihaaveita ei enää ole. Ja ei paljon muutakaan, optimi on kevyt tapailu silloin tällöin.
Huolimatta siitä mitä mies tekee, niin liki kaikista naisista tulee kodinhoitomarttyyreitä, alistettuja, orjia tai jotain muuta ihmeellistä. Jollain ihme mekanismilla mies pystyy alistaa, orjuutta, naisella ei näytä olevan omaa tahtoa ollenkaan. Takana on pari pitkää suhdetta ja molemmissa kävi noin. Ja ihan listattuna asioita mitä tehtiin, niin ei sieltä naisen puolelta paljoa tulee. Oma elämä helpotti varsin nopeasti. Kyllähän siinä tunteita oli eikä erot helppoja olleet, mutta onnellinen mies sieltä ulos tuli.
Jossain vaiheessa voi katsoa jotain taas kevyttä tapailua. Sitten kun nainen vajoaa sinne tuska ja ahdistus kategoriaan, niin sitten heti peli poikki. Tätä ketjua kun lukee, niin ei nyt sitäkään varma
Lollotilol. Näissä sun tarinoissa on vain yksi pysyvä muuttuja ja se olet sinä itse. Jos kaikista naisista sukeutui sinun seurassasi jotakin marttyyriorjia, niin kuule taitaapa vikaa olla myös jossain muualla. Mutta ei, sinähän olet toki täydellinen, sinussa ei ole mitään vikaa. Et edes huomaa kuinka käyttäydyt tässä ihan samalla tavoin kuin ne mollaamasi naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n toimissa on vain se ikävä puoli, että kohta mies hoksaa, ettei hänen tarvitsekaan maksaa kuin puolet perheen kuluista. Siihen loppuu yhteinen tili.
Miksi yhteinen tili loppuisi? Laittaa vaan sinne vähemmän rahaa, tasan puolet talousbudjetista. Kai tietää, millä summalla heidän talous pyörii? Vai onko ulkoistanut kaiken rahaliikenteen vaimolle?
Miten perheen talous liittyy asiaan?
Ai yhteiseen tiliin? Katsos, jotkut pariskunnat perustavat yhteisen tilin, johon laittavat rahaa tuloistaan jollain suhteella. Tämän tilin kautta pyöritetään sitten niitä perheen yhteisiä menoja, siihen kun on molemmilla käyttöoikeus. Siten se liittyy yhteiseen tiliin ja sen mahdolliseen loppumiseen, jolla tämä kommentoija uhkaili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se nyt vaan menee että nykypäivänä naisen tasa-arvo parisuhteessa on vahvempi kuin miehen.
Valitettavan usein "tasa-arvoisessa" suhteessa mies tekee sen mitä nainenkin, mutta tämä on silti yksisuuntainen tie. Mies tämän lisäksi huolehtii talon ylläpidon (ilmanvaihto, lämmitys, takka, ym. vaatii vuosittaista ylläpitoa), auton huoltamisen ja korjaamisen, ruohonleikkurit, pienet nikkaroinnit lapsille, kodin remontit, laitteiden säädöt (lämmitys, netti, ilmanvaihto, läppärit yms.), puiden pilkkominen, lehtien haravointi, kompostin tyhjennys...
Vasta näissä tapauksissa nainen kertoo elävänsä tasa-arvoisessa suhteessa.
Onko sinulla esimerkkejä elävästä elämästä, vai ihan päästäsikö luettelit tekemisiä? Noi kaikki kuulostaa tooosi työläiltä. Ilmanvaihto, säädöt...
Onneks se vaimo sentään ne salaojat kaivaa, kun mies ei näemmä.
En tunne/tiedä yhtään perhettä, jossa mies tekis puolet kotitöistä puiden pilkkomisen ohessa ym. ohessa. Jos on siis perheellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin äitiyslomalla, mieheni ilmoitti, että koska hän tienaa enemmän ja tuo siis "leivän pöytään", minä voinkin hoitaa kodin ja lapset.
Ai että kun elämäni on helppoa, kun palattuani töihin sain ylennyksen ja tienaan nykyään 100e/kk enemmän kuin mieheni!
Työni on helppo toimistotyö ja voin pitää myös etäpäiviä kotoa. Mieheni tekee fyysistä työtä ja pidempää päivää.
Mies hoitaa aamuisin lapset kouluun ja päiväkotiin. Jää töistä pois (vaikka sitten palkattomalle), jos lapset sairastuvat.
Mies hoitaa kaupassakäynnin, siivouksen, kokkauksen ja pyykkäyksen. Myös joulut, pääsiäiset, syntymäpäivät ja muut sellaiset olen jättänyt vastuulleen, mukaanlukien minun sukuni kortit ja lahjat. Mies myös vastuussa siitä, että lapsilla on oikeankokoiset ja säähän sopivat vaatteet, kengät ja harrastusvälineet.
Mies hoitaa ko
Sarkasmi on vaikea laji. Vastuu lukijalla.
Kertoo sinusta tasa-arvosta, kun yksi!!!nainen kirjoitta noin. Monen todellisuutta, mutta toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
On todella vaikea uskoa, että tää ketju on täynnä naisoletettuja, jotka ei ymmärrä tai halua ymmärtää lukemaansa. Eli ensin on minä, sitten on minä ja sitten on vaan minäminäminä. Mutta minkäs teet, jos lusikalla on annettu niin kauhalla ei voi vaatia.
Mitä sinulta on jäänyt ymmärtämättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n toimissa on vain se ikävä puoli, että kohta mies hoksaa, ettei hänen tarvitsekaan maksaa kuin puolet perheen kuluista. Siihen loppuu yhteinen tili.
Miksi yhteinen tili loppuisi? Laittaa vaan sinne vähemmän rahaa, tasan puolet talousbudjetista. Kai tietää, millä summalla heidän talous pyörii? Vai onko ulkoistanut kaiken rahaliikenteen vaimolle?
Miten perheen talous liittyy asiaan?
Ai yhteiseen tiliin? Katsos, jotkut pariskunnat perustavat yhteisen tilin, johon laittavat rahaa tuloistaan jollain suhteella. Tämän tilin kautta pyöritetään sitten niitä perheen yhteisiä menoja, siihen kun on molemmilla käyttöoikeus. Siten se liittyy yhteiseen tiliin ja sen mahdolliseen loppumiseen, jolla tämä kommentoija uhkaili.
Tämä ketju käsittelee kotitöiden jakoa. Tai jakamattomuutta. Miten se tili/talous siihen liittyy? Eihän ap ole siitä puhunut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihjaa, että teinitkin vois jo sanoa sille isälle, että nyt persus ylös soffalta ja tekemään osuutensa.
Lasten ottaminen mukaan avuksi mihinkään aikusten väliseen riitaan on huono ajatus. Vaikka tarkoitus olisi "hyvä" niin siitä yleensä seuraa lapsille varsin ikäviä muistoja. Avioerotilanteissa lapsia usein käytetään tuohon tarkoitukseen ja lopputuloksia saa sitten lukea tältä palstalta kun väki tilittää lapsuuden traumojaan.
Vaikka kyseessä onkin jonkinlainen riita aikuisten välillä (oikeasti, kyse on paljon enemmästä kuin "riidasta", mutta ei mennä nyt siihen), niin kyllähän lapset voisivat ihan hyvin huomauttaa isälleen siitä, miksei hän osallistu perheen yhteisiin askareisiin. Ei se ole aikuisten välistä riitaa tai jotain, mitä aikuiset selvittävät keskenään, vaan koko perheen asia, että koko perhe osallistuu tasapuolisesti. Voivathan lapset tuoda asian esiin omalta kannaltaan. Että heistä on epäreilua, että yksi ei osallistu, kun kaikki muut (näköjään nyt oppimisen kautta) osallistuvat, ainakin vähän. Eli ei äidin näkökulmasta, äidin puolesta huomauttelua, vaan omasta näkökulmastaan: Mitä isä heidän mielestään tekee väärin (tai on tekemättä).
Lapsilla on toki oikeus mainita asiasta isälleen ja se voisi olla hyödyllistäkin. Oleellista on kuitenkin se, että lasten mahdollinen kommentti asiasta on heidän omasta aloitteestaan syntynyt ja itsensä sanoittama. Se että yksi osapuoli (äiti) lapsia ohjeistaa sanomaan jotakin sille toiselle osapuolelle (isä) on lasten käyttämistä riidassa aseena.
Tekisin kovasti itse omat voileipäni ja jopa kotitöitä, sotken kuulemma tehdessä ; leivänmuruja, voita voirasian reunoilla siivous taas että en tee niitä oikein että aika vaikea on tehdä oikein oikein mitään.
Tein silloinkin valtaosan, mutta yksin tosiaan kaikki on helpompaa. Minun ei tarvinnut opetella eron jälkeen mitään ja kaikki oli helppoa. Kun lapset olivat vain puolet ajasta minulla, niin tuli ruhtinaallisesti myös vapaa-aikaa.
Rahaa kuluu vähemmän, asiat on oikeilla paikoilla, koko ajan ei ilmesty kaikkea turhaa jostain.