Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyin passaamaan perhettä, menin lakkoon
21.10.2023 |
Perheessä mies ja kaksi teiniä. Havahduin siihen, että he odottavat itsestäänselvyytenä kaiken tulevan valmiina eteen, eikä mitään tarvitse tehdä itse. Teineille on kyllä opetettu kotityöt, mutta eivät näköjään viitsi tehdä niitä. Olen tehnyt pitkään ns. kaiken edes miettimättä sitä, nyt riittää. Aloitin lakon iltapäivällä, en tee enää yhtään mitään kenenkään muun hyväksi, tehkööt itse.
Ensimmäinen ilta: mies ihmettelee, eikö sauna olekaan lämmin. No ei ole, kun et lämmittänyt. Minähän sanoin, että hoitakaa kaikki itse.
Kommentit (8325)
Olen itse työtön neljäkymppinen vela ja sinkku, mutta joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona ja tekemään täällä suunnilleen kaiken yksin. Vanhempani vaan valittaa, huutaa, haukkuu, kyttää ja syyllistää. Olen ollut ihan lopussa jo kauan, sillä itsellänikin on diagnooseja. Olen joutunut tahtomattani joksikin kotiorjaksi, hoitajaksi, palvelijaksi ja henkilökohtaiseksi assistentiksi sekä tietysti täysin uhratuksi. Vanhempani sotkee ihan hirveästi ja vaatii todella paljon.
Toiveeni siististä ja puhtaasta osin minimalistisesta kodista on ihan turha kun niin ei koskaan tapahdu. Kaikkein pahinta tässä on se, että tiskikonetta ei edes ole ja joudun tiskaamaan kaiken käsin. Tällä tiskaamisella olen jo ajat sitten pilannut käteni. Näen jatkuvasti unta tiskikoneesta. Olen jatkuvasti pyytänyt tiskikonetta ja kotiin siivoojaa kun en itse pysty, jaksa, enkä osaa siivota tarpeeksi hyvin, mutta se ei käy ja kuulemma itseni pitäisi nuo maksaa. Siihen en pysty kun tuloni ovat pelkkä työmarkkinatuki. Olen myös nähnyt vanhempani tiliotteen. En tiedä, mistä rahat ovat peräisin, mutta rahaa olisi kyllä siihen tiskikoneeseen ja sen vaatimiin muutoksiin. Oikeasti en halua tuolta vanhemmaltani yhtään mitään perintöä. Voisi tuo myös vähän ajatella, että joudun sitten aikoinaan perintöverojen takia ulosottoon ja käyttää rahansa itse. Suostuisi nyt vaan siihen tiskikoneeseen niin elämä helpottuisi huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen viimeiset 20v hoitanut kotitöitä, vaikka joka kerta vaimo niistä on löytänyt jotakin vikaa ja valttamista.
En kyl yhtään ihmettele jos miehet/lapse kyllästyy niitä tekemään jos valituksen määrä on sama riippumatta siitä onko työt tehty vai ei.
Käyttämäsi manipulointitaktiikka on nimeltään weaponized incompetence.
Hölynpölyä. Tuo lähtee siitä olettamuksesta, että olisi joku universaali "riittävän hyvä" taso joka olisi sama kaikilla. Ei ole. Toisille kelpaa vähän sotkuisempi koti ja vähän vähemmän mietityt lasten vaatteet kuin toisille. Näin se vaan on.
-eri-
Meillä mies pääasiassa tekee miesten hommat kuten hoitaa autot, talon huollon, kaataa puut ja halkoo ne, hoitaa lämmityksen, rakennushommat, maksaa laskut ja ulkoiluttaa koiraa yms. Nainen sitten hoitaa keittiöhommat ja siivouksen jne enimmäkseen. Toki jos asuu kerrostalobunkkerissa, niin miehelle ei ole oikein miesten töitä tarjolla ja pitää jakaa naisten hommat myös miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa mutta toisaalta surullista, että joku on samassa tilanteessa kun minä. Tekisi kyllä mieli mennä ns. lakkoon mutta joutuisin itse kärsimään, enkä välttämättä pääsisi esim. töihin aamulla!
Lapset oppisivat varmaan parissa päivässä, että äitin vapaa on vapaa mutta mies ei koskaan. Hän on tehnyt selväksi, että koska tienaa enemmän, häntä kuuluu "passata". Eli siis minä hoidan kotityöt, hän autot ja omat harrastuksensa.
Minulle voi huutaa vaikka klo. 23 illalla, että nyt sitä ruokaa pöytään, vaikka olen jo nukkumassa. Jos en toimi näin, voi aamulla olla käyttämäni auton (puolison omistama, hänen nimissään jne) avaimet piilotettu. Minulla ei ole sananvaltaa asiaan, koska auto on hänen.
Tietäisitte kuinka monta kertaa olen kieltäytynyt mutta saan kärsiä siitä itse.
Minun tehtäväni on myöskin antaa säännöllisin väliajoin "***ppiä". Kun en ole tehnyt näin, olen vieläkin a
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja teet selväksi, ettet tee. Tai jos teet, se palkkaero sinulle hrnk. koht. Sitä vastaanhan sinä passaat. Itse ottaisin eron tuossa tilanteessa. Eihän tuo jätkä välitä sinusta puupennin vertaa. Tai arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa mutta toisaalta surullista, että joku on samassa tilanteessa kun minä. Tekisi kyllä mieli mennä ns. lakkoon mutta joutuisin itse kärsimään, enkä välttämättä pääsisi esim. töihin aamulla!
Lapset oppisivat varmaan parissa päivässä, että äitin vapaa on vapaa mutta mies ei koskaan. Hän on tehnyt selväksi, että koska tienaa enemmän, häntä kuuluu "passata". Eli siis minä hoidan kotityöt, hän autot ja omat harrastuksensa.
Minulle voi huutaa vaikka klo. 23 illalla, että nyt sitä ruokaa pöytään, vaikka olen jo nukkumassa. Jos en toimi näin, voi aamulla olla käyttämäni auton (puolison omistama, hänen nimissään jne) avaimet piilotettu. Minulla ei ole sananvaltaa asiaan, koska auto on hänen.
Tietäisitte kuinka monta kertaa olen kieltäytynyt mutta saan kärsiä siitä itse.
Minun tehtäväni on myöskin antaa säännöllisin väliajoin "
Tällasissa tapauksissa kannattaa myös miettiä, minkä mallin lapsilleen opettaa ja minkälaisia passaajia tai sohvaporsaita heistä kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työtön neljäkymppinen vela ja sinkku, mutta joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona ja tekemään täällä suunnilleen kaiken yksin. Vanhempani vaan valittaa, huutaa, haukkuu, kyttää ja syyllistää. Olen ollut ihan lopussa jo kauan, sillä itsellänikin on diagnooseja. Olen joutunut tahtomattani joksikin kotiorjaksi, hoitajaksi, palvelijaksi ja henkilökohtaiseksi assistentiksi sekä tietysti täysin uhratuksi. Vanhempani sotkee ihan hirveästi ja vaatii todella paljon.
Toiveeni siististä ja puhtaasta osin minimalistisesta kodista on ihan turha kun niin ei koskaan tapahdu. Kaikkein pahinta tässä on se, että tiskikonetta ei edes ole ja joudun tiskaamaan kaiken käsin. Tällä tiskaamisella olen jo ajat sitten pilannut käteni. Näen jatkuvasti unta tiskikoneesta. Olen jatkuvasti pyytänyt tiskikonetta ja kotiin siivoojaa kun en itse pysty, jaksa, enkä osaa siivota tarpeeksi hyvin, mutta se ei käy ja kuulemma itseni pitäisi nuo maksaa. Siihe
Lähde pois sieltä. Ihan vaan kelaan pyytämään asumistukea omaan asuntoon ja sitten muutat pois.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies pääasiassa tekee miesten hommat kuten hoitaa autot, talon huollon, kaataa puut ja halkoo ne, hoitaa lämmityksen, rakennushommat, maksaa laskut ja ulkoiluttaa koiraa yms. Nainen sitten hoitaa keittiöhommat ja siivouksen jne enimmäkseen. Toki jos asuu kerrostalobunkkerissa, niin miehelle ei ole oikein miesten töitä tarjolla ja pitää jakaa naisten hommat myös miehelle.
Niin, meillä kerrostalossa on tosiaan vain yhteisiä hommia, joita molemmat lyhentävät parhaan kykynsä mukaan. Joku "miesten töihin" vedoten (ja niiden puutteessa) sohvalle asemoituva vetelys saisi äkkiä kenkää. Ja muuten, on ikkunat, ei olla bunkkerissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja tein saman ratkaisun kun vaimoni päätti hankkia tyttärellemme koiranpennun. Tämä sopi minulle, kunhan lupasivat hoitaa sen itse. Sen arvaa kuinka siinä kävi, lapsi leikki koiran kanssa, mutta jälkiä ei siivonnut, kuten ei vaimonikaan. Asiasta muistuttaminen ei tietenkään auttanut, joten aloin siivouslakkoon.
Viikon verran kestin ja sinä aikana joka huoneen lattioilla oli useampia kusilammikoita, tuoreita ja kuivuneita. Onneksi oli muovimatot. Kakkapökäleitä oli myös joka paikassa, mutta niitä oli helpompi väistellä kuin laajalle levinneitä lammikoita. Kakkaa oli myös seinillä, kun koira hinkkasi niihin takapuoltaan.
Vaimon vaateröykkiöt täyttivät kaikki tasot ja yläaulan takanurkan lattian.
Tähän päälle kaikki roskat ja pöly, niin näky oli aika järkyttävä. En siis kestänyt enää, vaan aloin taas siivoamaan. Imuroin vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin, koska keskusimurilla
En ota kantaa vaimosi tapaan röykkiöittää hyllyjä, mutta tuota koirahommaa ihmettelen. Miksi et opettanut lastasi siivoamaan niitä pennun (valtavia) lätäköitä?
Meillä ollut huushollissa yhteensä kolme pentua. Mieheni ei korjannut jätöksiä, koska hän koki, ettei kuulu hännelle. Kun vastuu koirista oli minulla. Toki muuten hoiti. Ei niitä kikkareita ja lätäköitä ole ollut ollenkaan kuvaamallasi tavalla. Aluksi on paperit lattialla, johon pentu asioi ja samalla opetetaan ulos toimituksia varten. Jos näistä laistaa, saa kärsiä koiran elämän ajan. Mutt ei mikään tolkuton homma.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on aivan patalaiska. Roskat jää pitkin pöytiä, samoin astiat niille sijoilleen syönnin jälkeen. Koko yhdessä asumisen aikana on imuroinut ehkä kolme kertaa. Olen yrittänyt mennä lakkoon monet kerrat mutta lopputuloksena on pari viikkoa kerääntynyt tiskivuori, likaiset vessat ja lattiat täynnä ruoanmuruja kun ei herra viitsi tehdä mitään. Itse en halua sotkun keskellä elää, joten loppujen lopuksi päädyn siivoamaan itse. Meillä on pieni lapsi ja vauva keväällä tulossa, joten ei kotia voi edes kovin likaiseksi päästää.
Mies vaikutti seurusteluaikana ihan kohtuu siistiltä, mutta yhteen muuton jälkeen ei ole laittanut tikkua ristiin minkään eteen. Kävi meillä siivoojakin jonkun aikaa hänen aloitteesta kun siivoamisesta valitin. Se loppui siihen kun useamman kerran peräkkäin jouduin maksamaan siivoojan käynnin. Kesäisin mies on jonkun kerran sentään nurmikkoa leikannut, halot laittaa talveksi ja l
No on se vähän naisen syy, kun ei pidä puoliaan. Ja edelleen, minkä mallin lapsesi tästä saa? Ja miksi ihmeessä suostut maksamaan enemmän, kuin miehesi?? Nyt joku ryhtiliike tohon touhuun, tai omilleen muutto! Tuo ei palvele ketään. Lapsillasi on edelleen isä, vaikka eroaisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin yhtenä päivänä miehelle, että teepä sinä ruoka, minä voin avustaa. Pilkoin sipulin, valkosipulin, paprikan ja tein wokkikastikkeen. Mies paistoi wokkivihannekset pakasteesta ja porsaan suikaleet, lisäsi tuoreet vihannekset ja kastikkeen. Heitti nuudelit kiehumaan kun kysyin mitä oli ajatellut lisukkeeksi wokin kanssa (ei ollut ajatellut). Kun oli syöty niin sanoin, että laitapa loppu ruoka jääkaappiin ja astiat koneeseen. Mies hätkähti, että ai minäkö. Juu, se joka laittaa ruuan niin siivoaa jäljet. Aina hyvä palauttaa maan pinnalle mitä kaikkea kuuluu ruuanlaittoon. Tykkään laittaa ruokaa mutta en tykkää olla itsestäänselvyys.
Hyvin toimittu! Meillä kylläkin se toinen siivoaa jäljet, kun toinen on tehnyt ruuan. Mut näähän on sopimusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Saako perhe lopettaa sinun passaamisen ja huomioinnin? Vai käännyitkö tyypilliseksi naiseksi että sinua kyllä pitää huomioida, palvella ja lahjoa vaikka sinä et muiden eteen suotukkaan tekemään mitään?
Mistä kohtaa sait tuollaisen (vääristyneen) käsityksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut mies. Lapset ovat minulla puolet ajasta, olisivatpa enemmän.
Kaikki osaa kaikkea ja tekee kaikkea. On puhtaita vaatteita ja ruokaa. Olen ottanut lapset mukaan tekemiseen jo ihan taaperosta lähtien. Aikuisella on toki vastuu opettaa ja käskeäkin välillä. Se ottaa aikaa ja vaivaa, mutta on lopulta hauskaa aikaa omien lasten kanssa ja seuraavan sukupolven kasvattamista aikuisuuteen.
Välillä on kiirettä ja kaikki ei ole tiptop. Silloin tehdään nopeita ruokia tai käytetään kaupan valmiita tuotteita tai käydään jossain syömässä.
Koti on nykyään rento paikka, jossa on hyvä ilmapiiri. Kukaan ei uhriudu ja kiukuttele.
Kun erosin aikanaan, niin elämä helpottui paljon. Hyvin paljon turhaa jäi pois. Ainainen rahapula myöskin hävisi, vaikka maksan nykyään yhden ihmisen tuloilla menot, joihin kahden ihmisen tulot eivät tahtoneet riittää. Liki kaikki miehet, jotka tunnen jakavat tämän saman kokemuksen.&nb
Aluks ajattelin, et hienoa, et oot löytänyt sopivan tavan elää lapsines. Loppukirjoitus paljastikin sinut perinteiseksi misogynistix ja muutenkin poliittisesti asennoituneeksi, joten se pisti epäilemään koko kirjoituksen aitoutta.
Haukut naisia mm. uhriutujiksi, kun yrittävät selviytyä perheen kanssa, mutta itse et kykene elämään yhdenkään naisen kanssa. Elät elämää, jota jokainen yksinhuoltaja elää. Et ole sen parempi tai huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta en ymmärrä miten autojen kunnossapitoon tarvitaan penistä. Kun niin kovin moni mies luistelee päivittäisistä töistä sillä ja renkaiden vaihdon verukkeella.
Lisäks toi tankkaaminen ihmetyttää. Joku mies kun tankkaa lastensakin autot. En ole ennen tiennyt, et sitä varten pitää olla mies.
Meillä ei autoa, vain mulla moottoripyörä. Pitäiskö mun kyysätä tuo mies tankille aina tankkausta varten??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo tankkaisi auton, olisi se hyvin nopeasti tuhon oma kun tankkiin menisi väärää tavaraa.
?? Onko vaimosi vaikeasti kehitysvammainen vai keksitkö päästäsi näitä juttuja? En usko että olet eläissäsi naista edes saanut. Mun ~75v äiti tankkaa autonsa. Minä tankkaan autoni. Meidän teini tankkasi auton päiviä sen jälkeen kun oli saanut kortin käteen. Jokainen osaa tankata auton, älä viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Miksi ihmeessä te alunperinkään alatte perustamaan perhettä tai yhteistä kotia niiden avuttomien mieslasten kanssa? Omassa lähipiirissä suurin osa parisuhteista ja perheistä on sellaisia, että miehet hoitavat kotitöitä vähintään yhtä paljon kuin naisetkin. Kyllä sen jo aika alkuvaiheessa luulisi huomaavan, jos mies ei osaa pitää kodista ja elämästään huolta. Näkeehän sen jo sen miehen omasta asunnosta, että mihin kykenee.
Ei näe, mun mies siivosi ja remppasi kotinsa ihan tiptop ja huolehti vanhempiensakin luona monista asioista, mutta yhteen muuton jälkeen sieltä kuoriutui kännykkää ja tvtä tuijottava laiskimus jota saa monesti pyytää hoitamaan hommansa.
Meillä sama. Mies asui itsekseen, kun tutustuttiin. Alkuun siellä ei saanut edes tiskata, koska epäili, etteivät muut tiskaa yhtä huolellisesti, kuin hän. Vuosien myötä mentiin naimisiin ja saatiin lapsia. Vaipat kyllä vaihtoi, koska minulta lääkäri kielsi. Mutta muuten kotihommat jäivät pikkuhiljaa minulle. Perustelukin oli: on minulle luontaisempaa.
Nyt, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen tekee kyllä osansa. Sairastumiseni jälkeen siirtyi päävastuu hänelle. Nykyään teen ruuat ja imuroin ym. Hän hoitaa kaupat ja pyykinpesun. Teen enemmän, mutta olen myös toistaiseksi kotona. Kaikkea en silti. Eli muutos on mahdollinen pitkissäkin liitoissa.
Tiedoksesi, perintövero ei ole 100 %. Joten kun saat joskus ne perintörahat, niin ensin maksat verot ja loput pidät itselläsi.
Aloittaja ihmettelee kohta, että miksi tulee häätö kotoa ja mikään ei toimi. Siksi, että hänen miehensä meni lakkoon, eikä enää maksa perheen pakollisia kuluja, kun ap ei ole koskaan osallistunut niihin millään tavalla. Ap narisee, että hänen omat palkkarahansa ovat hänen omiaan ja hän saa tehdä niillä mitä haluaa, mutta ei tajua, että jos hän osallistuisi sentilläkään perheen yhteisiin menoihin, ei hän voisi tuhlata palkkaansa siihen totaaliseen järjettömyyteen, mihin nyt rahansa tuhlaa. Tämän asian käsittäminen on liikaa aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Käsityksesi suomalaisesta yhteiskunnasta on vähintäänkin hämärtynyt. Suomalaisten omistamien autojen keski-ikä on noin 13 vuotta jonka ikäisissä autoissa takuu on päättynyt jo kymmenen vuotta sitten.
Suomalaisten nettoa-ansiot ovat ostovoimaan suhteutettuna Euroopan alhaisimpia, autot kalleimpia ja asuminen ahdasta. Keskisvertopalkansaajilla ei ole juurikaan liikkumavaraa arkielämässä.
Käsityksesi tekniikasta on vähintään yhtä puutteellinen, omistamme 6v vanhan diesel Mercedeksen jossa on ollut AdBlue urea-laitteiston kanssa ongelmia enemmän kuin missään muussa autossa mitään teknisiä murheita koskaan. Yksi säiliön vaihto maksaa 2000€ koska valmistaja ei myy varaosia. Itse korjaamalla tuon saa fiksattua alle satasella. DBF-antureita auto syö kuin leipää, yksi satsi maksaa toista tonnia eikä tehdas enää tulee vastaan.
Jos et vieläkään ymmärtänyt, ihmisillä ei keskimäärin ole rahaa käyttää huoltopalveluj
Täydellinen maailma on kaukana niin kauan, kun nainen vertautuu autoon kenenkään mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja tein saman ratkaisun kun vaimoni päätti hankkia tyttärellemme koiranpennun. Tämä sopi minulle, kunhan lupasivat hoitaa sen itse. Sen arvaa kuinka siinä kävi, lapsi leikki koiran kanssa, mutta jälkiä ei siivonnut, kuten ei vaimonikaan. Asiasta muistuttaminen ei tietenkään auttanut, joten aloin siivouslakkoon.
Viikon verran kestin ja sinä aikana joka huoneen lattioilla oli useampia kusilammikoita, tuoreita ja kuivuneita. Onneksi oli muovimatot. Kakkapökäleitä oli myös joka paikassa, mutta niitä oli helpompi väistellä kuin laajalle levinneitä lammikoita. Kakkaa oli myös seinillä, kun koira hinkkasi niihin takapuoltaan.
Vaimon vaateröykkiöt täyttivät kaikki tasot ja yläaulan takanurkan lattian.
Tähän päälle kaikki roskat ja pöly, niin näky oli aika järkyttävä. En siis kestänyt enää, vaan aloin taas siivoamaan. Imuroin vähintään kerran päivässä, joskus kaksikin, koska keskusimurilla
Olisit vaan valmistanut piskistä herkullisen wokin, kaikki olisiavat olleet tyytyväisiä ja klassinen perheidylli palannut jäädäkseen.
Kuulostaa tutulta. "Kyllä me hoidetaan se koira ja käytetään lenkillä! Ihan varmasti!" Kerran käyttäneet ja vaimo kitisee, että hän joutuu käyttämään aina. Niinhän sitä sovittiin, että koiran ottaessaan sen hoitavat ja käyttävät lenkillä. Toisin kävi, enkä yllättynyt yhtään.