Ovat lähes kaikki 5-7-vuotiaat pojat nykyään räyhääviä pikkukoviksia?? (vastatkaa pliis)

- en oikein usko, että sos.ekon asemalla on niin suurta merkitystä, kuin joku väitti. Mekin asumme erittäin hyvällä alueella, jossa suurin osa porukasta akateemisia, fiksuja tyyppejä, mutta silti tuo mainitsemani 5-vuotiaiden poikaporukka omaani sekä yhtä lukuunottamatta on mitä on.



Itse puutun kyllä noiden raisulien käytökseen, enkä tod. anna omani mennä mukaan sikailuun ja väkivaltaisuuksiin. Hyvät harrastukset ja oikeanlaiseen seuraan ohjailu (ne samanlaiset fiksummat 5+ vuotiaat) auttaa ehkä vähän, ainakin näin aluksi.

Eikä senkään kaverit yleensä riehu tai käyttäydy huonosti. Joskus leikit voi muuttuu äänekkäiksi, mutta ei ne mitään tappelua yms ole. Ja ihan puhetta uskovat ja äänikin hiljenee.

Pojat on avoimia, osaavat jutella ja keskustella ihan fiksusti. Harrastavat monia asioita, vaikka saavatkin myös pelat tietokoneella ja katsoa televisiota.

Asumme vuokralla ja olemme ihan tavallisia ihmisiä, jotka kunnioittvat myös muita ihmisiä, varallisuuteen, etniseen taustaan tai koulutukseen katsomatta.

Samat arvot opetamme myös lapsillemme

- juuri tuo muiden samanikäisten poikien älytön käytös on kylläkin johtanut siihen, että ainakin päiväkodissa poikani leikkii mielummin TYTTÖJEN kanssa. En tiedä, onko sekin sitten jo huono juttu tulevaisuutta ajataellen...

Ihan asiallista tekstiä.



Sen verran on pakko todeta, että lapsen temperamenttiin ette kuitenkaan itse voi vaikuttaa. Eli vaikka kuinka "hyvin" lapset kasvatatte, niin silti lapsenne nyt vain voisi olla temperamentiltaan jotain muuta kuin rauhallinen. Nyt teillä on rauhalliset lapset, muttei kannata yliarvioida omaa vaikutustaan asiaan. Tämäö on asia, jota moni "hyvä" kasvattaja ei vain tajua. Kun oma lapsi on rauhallinen, niin helposti kuvitellaan, että hänet on kasvatettu hyvin, jotta hänestä on tullut rauhallinen. Siis tämä ihan asiallisesti todettuna ja tietenkin kasvatuskin vaikuttaa.



Totta kai hyvä kasvatus edesauttaa ei-rauhallinen lapsen kasvua mitä suurimmassa määrin. Esim. kun tuossa on noista peleistä juttua, niin on selvää, että etenkin jos rauhattoman 7-vuotiaan antaa mielin määrin pelata ja katsoa tv:ta, niin ei varmasti tällä ole suotuisa vaikutus.



Hieman asian vierestä:

on myös hyvä tajuta, ettei "rauhallinen" ole mikään tavoitetila. Vilkas, etenkin poika, voi olla jotain muuta kuin "räyhäpetteri".

näiden rasavillien käytöstavattomien 5-vuotiaiden äidit on pääsääntöisesti myös niitä, joita ei yhtään ole kiinnostanut lastensa (joukossa on myös pari täysmahdotonta tyttöä) tekemiset pihalla sen jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet 3 vuotta. Eivät ole kuulema "hiekkalaatikkoäitejä". NEWSFLASH! En ole hiekkalaatikkoäiti itsekään, tuskin se kenenkään uravalinta nro 1 on, mutta lastensa tekemisiä on kuitenkin valvottava ja niihin puututtava kun aihetta on. Jos äitejä ei ole moneen vuoteen kiinnostanut, että lapset muksivat toisia pihan lapsia pläsiin, niin ei voi olettaa, että lopputulos 5-6-vuotiaana olisi kovin hyvä. Ja siinä vaiheessa sitä kehityksen kelkkaa on aika vaikea enää kääntääkään.



Niin että sori vaan "ei hiekkalaatikkoäidit": teillä on kuitenkin velvollisuus valvoa lastenne tekemisiä. Muuten voi tulla aika isoja ongelmia jatkossa.



21, 23 jne

Kadulla asuvista n. 15-20 lapsista ei kukaan aiheuta isompia ongelmia ainakaan toisille lapsille tai oman perheen ulkopuolisille aikuisille. Jengi liikkuu pihasta pihaan sulassa sovussa ja leikkivät ja touhuavat laidasta laitaan eri porukoissa. Mukana on vuosien varrella ollut lapsia ikähaarukassa 2-11 vuotta (toki kaikkein pienimmät vain aikuisen kanssa).



Tietysti joskus tulee viestejä kiusaamisesta tai siitä, että jotkut eivät tule toimeen keskenään, mutta ne selvitetään vanhempien kesken.



Tämä on ihan tavallinen duunariperheiden omakotitaloalue vähän syrjemmässä keskustasta. Perheillä on niitä tavallisia elämän ongelmia, mutta lapsista silti pidetään huolta ja kasvatetaan.



Niin ja kyllä ainakin melkein kaikki 5-7- vuotiaat pojat yrittävät olla "räyhäpettereitä"....täälläpäin ainakin. Mutta jos menee yli, siitä jutellaan ja pyydetään anteeksi puolin ja toisin.

Poikamme eskariluokassa on 21 oppilasta ja kenenkään kanssa ei opella ole ollut ongelmia. Kaikki poikamme kaverit ovat suhteellisen hyvin käyttäytyviä ja melko rauhallisia. Toki joukossa on villimpiäkin, mutta ei mitään varsinaista ongelmakäyttäytymistä. Pojat leikkivät ja pelailevat jalkapalloa, pyöräilevät yms kaikessa sovussa, kaikilla on kotiintuloajat eikä ainakaan isompaa kiusaamista ole esiintynyt.



Ehkä täällä on vielä vanhanajan kasvatusajatukset voimissaan? Meillä asuu paljon sukulaisia ja tuttavia isommissa kaupungeissa ja monet heidän lapsistaan käyttäytyvät kyllä todella huonosti ja jo pienetkin lapset huutavat asiansa puhumisen sijaan. Vanhempien koulutustasolla tai varakkuudella en ole kyllä huomannut olevan juurikaan vaikutusta.



Onkohan tämä vain sattumaa, mutta onko elinympäristöllä tosiaankin vaikutusta lasten käyttäytymiseen?

Äiditkö ne yksin on vastuussa kasvatuksesta(kin)?

Poikamme on melkein 6-vuotias ja asumme rauhallisessa lähiössä. Siitä huolimatta poikamme saa mennä yksin vain n. 200m säteellä kodistamme. Eipä ole ihme, jos 5-vuotiaat eivät osaa käyttäytyä, jos he suurimman osan ajasta kulkevat ikäistensä kanssa pitkin kyliä. Sen ikäisillä pitäisi olla vielä vanhemmat mukana näyttämässä esimerkkiä, kuinka käyttäydytään.

joiden lasten kanssa lapsemme leikkivät. Eivät siis kulje "ympäri kyliä".

Ihan asiallista tekstiä.

Sen verran on pakko todeta, että lapsen temperamenttiin ette kuitenkaan itse voi vaikuttaa.

Totta kai hyvä kasvatus edesauttaa ei-rauhallinen lapsen kasvua mitä suurimmassa määrin. Esim. kun tuossa on noista peleistä juttua, niin on selvää, että etenkin jos rauhattoman 7-vuotiaan antaa mielin määrin pelata ja katsoa tv:ta, niin ei varmasti tällä ole suotuisa vaikutus.

-- tämän tiedostan erittäin hyvin. Poikani on tuskin rauhallinen pelkästään kasvatuksen ansiosta. Pojan isäkin on rauhallinen! MUTTA joskus kun poika pelasi X-boxia enemmänkin niin hänessäkin huomasi ihme rauhattomuutta ja levottomuutta. Aina kun joutui lopettamaan pelin, oli tyytymätön eikä yhtään oma itsensä. Nykyään kun pelaa harvoin on paljon rauhallisempi.

Tämän takia mietin just veljeni poikaa joka muutenkin on tosi levoton ja rauhaton poika (tosin kiltti). Että jos nyt vain kieltäisivät pojalta sen pelaamisen kokonaan (tämä poika on siis koukussa). Veljen poika oli täysin erilainen kun oli meillä hoidossa pari viikkoa sitten, enkä antanut pelata, vaan teimme itse asiassa puutarhatöitä ja poju raahasi oksia kanssani ja laitoimme niitä oksasilppuriin:). No tämä nyt OT.

Ja ehkä joissain ympäristöissä on vielä käytössä ns. vanhanaikaiset kasvatusmetodit, eli rajat ja rakkaus. Kyllä mun mielestä 5-7 -vuotiaat vielä tarvitsevat aikuisia ympärilleen valvomaan. Eri asia on jo sitten joku 10-vuotias!

Ollaan muutettu 2-vuotta sitten hyvälle omakotitaloalueelle. Jossa päiväkodissa ja eskarissa oli valmiit kaveriklikit poikien keskuudessa. Eli kaveria ei oikein löytynyt. Eskariaikana alueelle muutti muualta poika, joka jätettiin myös porukan ulkopuolelle ja siitä poikamme sai sitten kaverin. Nyt koulun alettua pojat ovat tiiviisti omissa porukoissaan, toisten porukoihin ei ole asiaa. Luokalla on vain vähän poikia, 7 kpl, vaikka koko luokalla on äärimäärä lapsia, 25 kpl. Tämä ainoa kaveri saa kotona katsoa tv:stä vaikka mitä ja sitä ilmeisesti paljon katsookin, kun ei saa koulun jälkeen ainakaan meille leikkimään. (Poikamme on aina saanut hoitopaikoistaan ja eskaristakin pelkästään hyvää palautetta, on empaattinen ja kiltti lapsi. Silti ei mikään hissukka, vaan ihan puhelias ja rohkeakin).



No. Poikamme kovasti kaipaisi leikkiseuraa koulun jälkeen ja kun sitä ei ole alueellamme tarjolla, ajattelin että harrastuksista voisi olla iloa. Ollaan nyt sitten syksyllä käyty kokeilemassa jos mitäkin sporttikerhoa ja urheilukimaraa, niin VOI APUA SENTÄÄN!



Tuntuu, että kaikissa näissä 7-8 -vuotiaille pojille tarkoitetuissa "harrastuksissa" meno on tyyliin (olen ollut katsomassa, joten tiedän mistä puhun):



* kilpailua kilpailun perään; kuka on nopein, kenen joukkue voittaa

* ryhmät ovat niin suuret, ettei ohjaajat näe eikä kuule mitä "laidoilla" tapahtuu (ja tapahtuuhan siellä: kun silmä välttää, niin lyödään, potkitaan, tönitään ja revitään)

* ohjaajat on jotain teinityttöjä, jotka eivät saa otetta yli-isoon poikalaumaan



Ja lapsemme on liikunnallisesti ihan lahjakas, kyse ei ole mistään liikunnallisesta jälkeenjääneisyydestä (anteeksi että käytin tällaista ilmaisua). Mutta hän on myös kiltti. Jos jonossa räyhäkkäämmät etuilee ja tönii, käy niin, ettei sitä omaa juoksuvuoroa tulekaan. Eikä ohjaajat huomaa tai puutu. Niin pahalla mielellä on poika näistä "harrastus-kokeiluista" ollut, että sydän verta vuotaa!



Ymmärrän, että johonkin täytyy energiaa purkaa, mutta on oikeasti kauheaa, että liikuntapiiritkin on täynnä sitä aggressiivista räyhäjengiä. Ei tietysti kaikki, mutta jo kourallinenkin tällaista porukkaa saattaa hallita ja määrätä menon ko. harrastuksessa.



Mitä ihmettä teen? Mihin harrastukseen sitä voisi poikaa ohjata, että jotain onnistumisen ja sosiaalisen hyväksymisen kokemuksia voisi saada?



APUA!

Ks. aloittamani ketju



http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…



Tämäköhän meilläkin on muutaman vuoden päästä edessä?

Millaisen mallin annatte lapsillenne, jos negatiiviset asiat lakaistaan maton alle ja käsitellään aina silloin, kun lapset ovat nukkumassa?

Itse olen kyllä ymmärtänyt, että nimenomaan harrastuksissa useimmiten on selkeät säännöt, joita noudatetaan. Onko kenties nyt kyse jostain puolivillaisesta liikuntakerhosta, jossa ei ole kunnon vetäjää?



Kun mietit lapsen harrastusta, niin tietysti lapsen kiinnostus vaikuttaa ratkaisevasti. Olisiko kenties joukkue- tai yksilölaji sopiva? Esim. ihan perinteinen jalkapallo sopii useimmille, ja normaalissa seurassa se on varmasti hyvin valvottua toimintaa.

Ne pikku kovikset on yleensä nittä jotka saa vapaasti olla ulkona kenekään vahtimatta aamusta iltaan. Meidän 7-v aloitti koulun aika pahamaineisessa koulussa ja hyvin on mennyt. Sain samanlaisia kilttejä kavereita luokaltaan. Nämä hänen kaverit eivät saa olla koulun jälkeen ulkona. Vielä ainakaan ei olla kiusattu. Poikamme ei uskalla olla koulun jälkeen ulkona, koska pelkää saavansa turpiin. Aloitti aikidon harrastuksen nyt syksyllä. Toivon sen tuovan itsevarmuutta pojalle. Meillä on myös 5-v poika jolla on paljon kavereita. Hänkään ei lyö ketään ja on hyvin hyvätahtoinen, mutta muuten keksivät kavereiden kesken kaikea älytöntä. Pelkään tosissani tämän pojan puolesta. Täällä meilläpäin kun ei ole harvinaista, että 6-v polttaa tai että 9-v vetää kännit joka viikonloppu. Turpiinsa täällä saa hyvin helposti ja esim.kännykkää ja rahaa en anna poikien pitää mukana, koska ne vietäisiin heti.

Ei kai? Missä päin Suomea lasten olot ovat näin kauheat? Eikö kukaan puutu tuohon menoon?



Meidän kyläkoulussa viime talvena kuudesluokkalaiset pojat jäivät kiinni tupakoinnin kokeilusta. Jälki-istuntoa ja kotiarestia oli seurauksena.

Ei tietenkään kaikki mutta useat aloittaa tuossa iässä. Asutaan aika pahamaineisella kerrostalo alueella. Ei täällä vanhemmat jotka itsekin poltaa ja ja ovat jatkuvasti kännissä välitä. Tai sitten vanhemmat ei edes tiedä mitä lapsensa puuhaa. Täällä on myös niin sanottuja katulapsia. Yöpyvät milloin kenekin kaverin luona tai kesäisin ulkona. Varastelevat ja jne. Tiedän jopa että ala-asteella käy narkkarit myymässä huumeita ja muita tabuja joista menee pää sekaisin viinan kanssa. Ei ole varaa muuttaa muualle ja on täällä kunnollisiakin ihmisiä.

Me asutaan Helsingissä tämmösellä lintukotoalueella ja toki tiedän että muualla on kurjempaa, mutta toi kuulostaa jo käsittämättömältä.

Ei tietenkään kaikki mutta useat aloittaa tuossa iässä. Asutaan aika pahamaineisella kerrostalo alueella. Ei täällä vanhemmat jotka itsekin poltaa ja ja ovat jatkuvasti kännissä välitä. Tai sitten vanhemmat ei edes tiedä mitä lapsensa puuhaa. Täällä on myös niin sanottuja katulapsia. Yöpyvät milloin kenekin kaverin luona tai kesäisin ulkona. Varastelevat ja jne. Tiedän jopa että ala-asteella käy narkkarit myymässä huumeita ja muita tabuja joista menee pää sekaisin viinan kanssa. Ei ole varaa muuttaa muualle ja on täällä kunnollisiakin ihmisiä.