Lue keskustelun säännöt.
Ovat lähes kaikki 5-7-vuotiaat pojat nykyään räyhääviä pikkukoviksia?? (vastatkaa pliis)
01.09.2008 |
Meillä on 5-vuotias poika joka tänä keväänä ja kesänä on vasta liikkunut lähistöllä (rauhallinen, pieni okt-alue, ei läpikulkua) jonkin verran.
Poika on puhelias,touhukas ja seurallinen mutta ei riidanhaastaja eikä tappelijatyyppi. Ajattelin että löytäisi jonkun kivan kaverin kun lähistöllä on paljon lapsia.
On tutustunut n. 10:een 5-7-vuotiaaseen poikaan, joista ainoastaan 1 poika on vähän rauhallisempi ja jonkinlaiset käytöstavat omaava.
Poikamme ei osaa/uskalla/halua esim. ajaa keskellä ajotietä ilman käsiä, ilman kypärää, ei uskalla hyppiä pyörällä hyppyreistä ilman käsiä. Ei varasta, kiusaa, alista toisia eikä valehtele.
Seuraavia ilmiöitä on tämän kesän aikana ollut:
uhittelua (me vedetään sua turpaan, haluutko kuolla jne)
isommat repii pyörän väkisin käsistä jos ei suosiolla sitä anna "lainaan"
potkimista ja lyömistä (yhden pojan taholta)
haukkumista ja nälvimistä (haukutaan vauvaksi ja nynnyksi) jne.
Nyt summa summarum: tämä yksi kiva ja samanhenkinen poika on löytynyt ja hänkin aika paljon omissa harrastuksissaan ja harvoin paikalla.
Aluerajoja olen kaventanut aika paljon, vaikka ne eivät isot olleet alun perinkään ja mietinkin mihin enää voi päästää ja kenen kans ja voiko mihinkään.
Ovatko tuon ikäiset yleensä tollasta reuhaaja- ja tappelijaporukkaa. Tämä ei ole ns. slummi, mutta vanhemmat tuntuvat viis veisaavan siitä, mitä jälkikasvu puuhaa.
Onko lapseni kenties tuleva koulukiusattu?
Pitääkö jo kotona opettaa haistattelu-ja tappelutaitoja että pärjäisi eskarissa ja koulussa.
t. syvästi järkyttynyt 5-vuotiaan kiltin pojan äiti
Kommentit (65)
Kyseessä on olleet
1. Jalkapallokoulu - ihan urheiluseuran pitämä - jossa yhdessä oli 7-9 -vuotiaat pojat. Siellä vanhemmat pojat kuljettelevat pallot ja hoitavat pelaamisen. Pienemmät katselevat laidoilta ja väistelevät isompia. Tuli sitten rivissä seisoessa vieressä seisovalta yllättäen nyrkistä silmään, ilman varoitusta, tuosta noin vaan. Kukaan ei huomannut, kukaan ei sanonut mitään. Itse sitten juoksin kentän laidalta hätiin ja laitoin riehuvan pojan aisoihin :( Yksi aikuinen vetää ja pari teinipoikaa avustaa.
2. Sporttikerho - naisvoimistelijoiden pitämä - jossa 7-9 -vuotiaille liikuntasalissa erilaisia temppuratoja ja liikuntaa. Käytännössä kilpailuja ja joukkuekilpailuja, jossa yksi joukkue voittaa koko ajan (pojat itse saavat muodostaa joukkueensa). Liian isossa ryhmässä rymistellään ja laidoilla juuri tätä repimistä ja tönimistä. Yksi aikuinen vetää ja teini avustaa, paikalla juoksi n.20 poikaa ja ohjaaja toivoi, että lisää mahtuisi mukaan, kertokaa kavereille!
3. Toinen vastaava sporttikerho - urheiluseuran pitämä - aivan samaa kuin yllä, ei niin paljoa kilpailuja, mutta enemmän häiriökäyttäytymistä ja vähemmän yritystä puuttua siihen.
Siellähän nämä aggressiiviset luokkien räyhät ovat harrastusryhmien vetäjien "ilona", joilla on varmasti vielä vähemmän eväitä kohdata heitä kuin luokanopettajilla.
Vielä aiotaan kokeilla painikoulua (pojan toivomuksesta) - urheiluseuran ylläpitämää- ja siinä se taitaa olla tämän paikan liikunnallinen tarjonta. Poikaa olisi kiinostanut voimistelukin (vaikka telinevoimistelu) mutta sellaista ei ole täällä tarjolla.
7- vuotiaille pojille ei paljoa muuta ole tarjolla, kun nuo liikuntaryhmät. Ainakaan tällä seudulla. Ja kun se liikkuminen olisi sitä, mikä poikaamme kiinnostaisi. Ei turpiin saaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihapiirissä on poikia, jotka jo pienestä pitäen osaavat valehdella, varastaa, kiroilla ja lyödä niin, että sattuu. Näille lapsille ei vain ole opetettu kotona mikä on oikein ja väärin. Sivussa olen joutunut kasvattamaan myös näitä lapsia ja huomaa kyllä, että he tietävät mikä on oikein ja väärin, kotona heitä ei vain ole kannustettu toimimaan sen mukaan.
Sen sijaan raisuihin leikkeihin en muuten puutu, pojilla on paljon energiaa ja he purkavat sitä kiipeilemällä, painimalla ja juoksemalla. Mutta jos otteet menevät liian rajuiksi totta kai sanon siitä, jos satun näkemään. Painimiseen ei kuulu lyöminen tai potkiminen.
Lisäksi minua järkyttää kun jo yli 5-vuotiaat pojat jo kiroilevat niin,että joka toinen sana on kirosana. Omille lapsilleni olen opettanut, että kiroilu on tyhmää ja ruman kuuloista ja että vaikka toiset lapset kiroaisivatkin siitä ei pidä ottaa mallia.
Tosiaan, olen päästänyt pojan liian aikaisin "seuroihin". Mutta vahingosta viisastuu. Tosin, ei se ikäero noihin poikiin mihinkään pienene, vaikka vuodet kuluisivat. Lapseni on silti räyhäpettereitä 2-3-vuotta nuorempi - aina.
Lisäksi kaksi pahinta pukaria tulee 5-lapsisista perheistä joissa lasten ikäerot hiukan reilun vuoden ja uusi lapsi on tulossa lähes kaiken aikaa. Ovat perheidensä vanhimmat lapset ja menevät käytännössä suuren lapsimäärän ja pienten ikäerojen takia "omillaan". Ovat kateellisia kun meillä pojan kans vietetään aikaa ja saa harrastaa ym.
En vain ymmärrä miksi uutta kersaa pitää vääntää kerran vuodessa kun entisetkin on hoitamatta. Toisen perheen 2-vuotiaskin saa liikkua vapaasti missä tahansa tällä alueella ja usein pyöräileekin keskellä ajotietä. Että näin.
t. ap
ja sit oma pikkuveli 3v ja tonttinaapuri-kaverin pikkuveli 4v.
Vähän samaa on liikkellä, tosin noi potkimiset ja lyömiset puuttuu kokonaan ja siitä kyllä kuulisivatkin kunniansa koko sakki, jos sellaista kuulisin. Tota uhittelua oli tässä meilläkin, loppui kun pidettiin miehen kanssa puhuttelu koko remmille yhdellä kertaa (uhittelijoita oli yksi, jonka pojat sitten ihan omatoimisestikin laittoivat ruotuun). Haistattelua on vissiin pikkusen ollut (aloitteentekijänä sama jäppinen) siihen annettiin kotoa ohjeet, että riittää kun sanot, että "ite olet" ja kävelet pois.. jää jätkä aikas yksinään.
Mutta kyllä itsepuolustusta kannattaa vähän kotoakin opettaa, siis ajatuksella, että pidä puolesi: jos joku lyö, lyö takaisin, koska jos lyöjä ei koskaan saa omille näpeilleen, eihän se ikinä myöskään tajua, että se sattuu. Vai mitä? Tympeetähän se on, mutta edessä sen on sunkin pojallasi joku päivä kun koulu alkaa.. kysy van mieheltäsi, onko selvinnyt oman elämänsä läpi ilman tappeluja. Tuskin... Ja hankkikaa joku jätkä-harrastus, siellä se omien puolien pitäminen tulee luonnostaan.
Onnittelut teille jotka yritätte tosissanne opettaa lapsillenne tapoja! Liian usein näkee näitä "hällä väliä" -vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täytyy sanoa että täällä ei kyllä suuremmin ole tuollaisia pikkuraggareita. Kaikki pojat joiden kanssa oma 8-vuotiaani liikkuu, mukaanlukien luokkakaverit, ovat ihan kivoja kavereita, minkäännäköisiä tappeluita tms. ikävää ei ole toistaiseksi ollut. Meidän lähiö on onneksi niin pieni että lasten vanhemmat tuntevat toisensa suht. hyvin.
Pojalla on kaksi 10-vuotiasta kaveria, jotka on molemmat laitettu pienluokalle mm. käytöshäiriöiden takia (tappeluita luokkakavereiden kanssa, häiriköintiä luokassa). Nämä pojat ovat kuitenkin pohjimmiltaan kilttejä, koulunkäynti vaan takkuaa. (Ei puhettakaan mistään röökaamisesta tai juomisesta).Tästä huolimatta leikkivät oman poikani kanssa leikkivät tosi mukavasti, ovat usein meillä tai poikani heillä. Tunnen hyvin molempien äidit, ja pidetään yhteyttä puolin ja toisin, seurataan missä pojat menee. Jos jos tulevaisuudessa ilmenee jotain ikävää, siihen puututaan HETI.
Kokeile partiota, ei nyt ihan liikuntaa, mutta muuten mukavaa yhdessä tekemistä. Ja ei ole Nico-Petterien vanhempien "toiveharrastus" lapselleen, joten harrastukseen hakeutuu vähän fiksumpaa porukkaa..
Minullakin 6-vuotias poika, joka jätetään päiväkodissa leikkien ulkopuolelle. Lisäksi on fyysistä väkivaltaa:(
Tämän ketjun perusteella tuntuu olevan yllättävän yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa että lapset ovat nykyään aivan holtittomia. Yksi tuttu opettajakin sanoi että nykyajan lapset ovat kaikki villimpiä ja tottelemattomampia kuin 20 vuotta sitten.
Kurjaa.
-- Mulle myös eräs opettajatuttu sanoi, että nykyään lapset kyseenalaistavat kaiken mitä hän sanoo. Eivät siis enää niele mitään panematta ensin vastaan. Kotona on varmaan kaikesta neuvoteltu. Kuitenkin tämä on koulussa hankalaa. Joidenkin asioiden kun pitäisi sujua, eikä kaikkea tarvitsisi aina kyseenalaistaa.
jossa lapset saa tehdä mitä haluaa.
Oma poikani sijoittuu välimaastoon. Osaa kyllä riehua mutta toisaalta taas on arka esim. kiipeämään korkealle puuhun.
Asumme kylläkin pienessä kyläpahasessa jossa ei lapset ole aivan noin "modernisti" kasvatettuja vaan hieman ollaan enemmän vanhanaikaisia.
Kurjaa että alueellanne ei ole sopivaa kaveriseuraa. Kyllä minäkin pitäisin kiinni omasta kasvatustyylistä ja kurista/rajoista vaikka muilla ei niitä olisikaan.
Lapsesi on sitäpaitsi liian pieni vielä liikkumaan yksin muuta kuin omassa pihassa joten huolesi on vielä aiheeton sopimattomista kavereista sillä voit aina vaikuttaa ketä teille tulee.
Kurjaa että lapset ovat nykyään aivan holtittomia. Yksi tuttu opettajakin sanoi että nykyajan lapset ovat kaikki villimpiä ja tottelemattomampia kuin 20 vuotta sitten.
Kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olin partion unohtanut kokonaan!? Olen itsekin aikoinani käynyt jonkun tovin partiota. Eivät pidä mölyä itsestään, siksi en muistanut koko partiota!
Eikun ensiviikolla sinne mukaan vaan :o)
mutta tosiasia on sekin, että 20 vuotta sitten koulun tehtävä (ns. piilo-opetussuunnitelma) oli vielä enemmänkin kasvattaa tottelevaisia kansalaisia yhteiskunnan koneistoon. Nykyään pärjäämiseen ja menestymiseen vaaditaan myös omia mielipiteitä, aloitteellisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ja näihin ominaisuuksiin vanha yhteiskunta/ koulujärjestelmä ei kannustanut.
Kasvatuksessa, niin kotona kuin koulussa, pitäisi löytää balanssi yksilöllisyyden ja ryhmässä toimimisen välillä. Vaikeaa se on, tiedän sen kahden lapsena äitinä ja aiemmin opettajana toimineena. Omille lapsilleni olen opettanut kyllä toisten huomioimista ja tilannetajua, mutta toisaalta haluan kannustaa heitä sanomaan omankin mielipiteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..itse sitä haluaa. Kamppailulajien harjoituksissa eritysesti on hyvä kuri ja se todellakin koskee kaikkia voin luvata. Sen vuoksi tuollaiset lajit sopivat hyvin pojille, kun niissä saa tosiaan purkaa energiaa ja pitää myös kunnioittaa toisia ja valmentajia.
Nuo liikuntakerhot voivat usein olla tuollaisia, erityisesti kun siellä on jotain tyttösiä vetämässä. He vain eivät oikein saa kuria ryhmään.
Futiksen osalta voin vain sanoa, että huono tuuri teillä. Kuulostaa nimittäin täysin poikkeuksellisesti järjestetyltä futiskoululta. Tosin täytyy sanoa, että nuo futiskoulut ovat sellaisia sekametelisoppia joskus - lyhytkestoisia ja usein eri ikäisiä lapsia mukana. Olisiko teillä päin jotain seuraa, jonka ikäluokkajoukkueeseen voisi liittyä? Niissä on toinen meno: sopivasti lapsia, opit nopeasti tuntemaan kaikki, he ovat saman ikäisiä jne.
Kyseessä on olleet
1. Jalkapallokoulu - ihan urheiluseuran pitämä - jossa yhdessä oli 7-9 -vuotiaat pojat. Siellä vanhemmat pojat kuljettelevat pallot ja hoitavat pelaamisen. Pienemmät katselevat laidoilta ja väistelevät isompia. Tuli sitten rivissä seisoessa vieressä seisovalta yllättäen nyrkistä silmään, ilman varoitusta, tuosta noin vaan. Kukaan ei huomannut, kukaan ei sanonut mitään. Itse sitten juoksin kentän laidalta hätiin ja laitoin riehuvan pojan aisoihin :( Yksi aikuinen vetää ja pari teinipoikaa avustaa.
2. Sporttikerho - naisvoimistelijoiden pitämä - jossa 7-9 -vuotiaille liikuntasalissa erilaisia temppuratoja ja liikuntaa. Käytännössä kilpailuja ja joukkuekilpailuja, jossa yksi joukkue voittaa koko ajan (pojat itse saavat muodostaa joukkueensa). Liian isossa ryhmässä rymistellään ja laidoilla juuri tätä repimistä ja tönimistä. Yksi aikuinen vetää ja teini avustaa, paikalla juoksi n.20 poikaa ja ohjaaja toivoi, että lisää mahtuisi mukaan, kertokaa kavereille!
3. Toinen vastaava sporttikerho - urheiluseuran pitämä - aivan samaa kuin yllä, ei niin paljoa kilpailuja, mutta enemmän häiriökäyttäytymistä ja vähemmän yritystä puuttua siihen.
Siellähän nämä aggressiiviset luokkien räyhät ovat harrastusryhmien vetäjien "ilona", joilla on varmasti vielä vähemmän eväitä kohdata heitä kuin luokanopettajilla.
Vielä aiotaan kokeilla painikoulua (pojan toivomuksesta) - urheiluseuran ylläpitämää- ja siinä se taitaa olla tämän paikan liikunnallinen tarjonta. Poikaa olisi kiinostanut voimistelukin (vaikka telinevoimistelu) mutta sellaista ei ole täällä tarjolla.
7- vuotiaille pojille ei paljoa muuta ole tarjolla, kun nuo liikuntaryhmät. Ainakaan tällä seudulla. Ja kun se liikkuminen olisi sitä, mikä poikaamme kiinnostaisi. Ei turpiin saaminen.
on aika villi tapaus. Harrastaa uhkarohkeita leikkejä, retostelee ja saattaa löydäkin toisia, jos asiat eivät suju.
En voi laskea poikaa pihalle yksin kuin siksi ajaksi, että saan puettua nuoremman sisaruksen. Meillä on tiukka kuri ulkona:
-Jos pyörän ottaa ilman lupaa (vaarallista liikennettä lähellä), niin tulee pyörälläajokieltoa.
-Kiroilusta joutuu heti sisälle.
-Lyömisestä menettää saavutettuja etuja (TV:n katsominen, pelit tms.)
-Ei todellakaan saa liikkua omin nokkinensa oman taloyhtiön ulkopuolella.
Sitä en voi valitettavasti valvoa, mitä hoidossa tekee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti nämä pahimmat jutut ovat sattuneet kotiportin tuntumassa kun aikuinen ei ole ollut paikalla.
t. ap
Poikamme on melkein 6-vuotias ja asumme rauhallisessa lähiössä. Siitä huolimatta poikamme saa mennä yksin vain n. 200m säteellä kodistamme. Eipä ole ihme, jos 5-vuotiaat eivät osaa käyttäytyä, jos he suurimman osan ajasta kulkevat ikäistensä kanssa pitkin kyliä. Sen ikäisillä pitäisi olla vielä vanhemmat mukana näyttämässä esimerkkiä, kuinka käyttäydytään.
Partion lisäksi uinti olisi varmasi sellainen.
Meillä rauhallinen poika kävi kesällä lyhyen uimakoulun ja jatkaa nyt syksyllä.
Tyttöjä ja poikia on ryhmissä aika lailla saman verran, asiantuntevat ohjaajat jotka opettavat leikin varjolla. Tuntuu ettei pojalla ole missään harrastejutussa ollut niin hauskaa kuin tuolla uimakouluissa.
Siellä voi suorittaa niitä harrastemerkkejä "siinä sivussa" ja oppiminen on kivaa kun on mukavahenkistä porukkaa ympärillä. Tavallaan yksilölaji mutta porukassa opetellaan.
t. ap
siellä vain räyhääviä poikia. Poika on kyllä suosittu ja leikeissä mukana, mutta haluaisi tehdä paljon mielummin jotain "älykkäämpää". Hänen paras ystävänsä siirtyi jo eskariin eikä ryhmään tullut juuri muita uusia kuin pienempiä.
lapsilla on tuossa iässä yleensä menossa ns. eskariuhma tai ekaluokan uhma, joksi sitä myös kutsutaan... Se on ikään kuuluva, ohimenevä vaihe.
Kuuluuko toisten kiusaaminen, hakkaaminen ja alistaminenkin 6-7-vuoden ikään?
Poikani olisi nyt kovasti menossa tämän isompien "kelkkaan" lähteneen aiemmin hyvän kaverinsa mukaan. Haluaisi hakea ulos jne. Tästä pojasta ei vain ole kuulunut mitään sen jälkeen kun äitinsä pisti pojan pyytämään anteeksi. Epäilen itse että jos on taipumusta ja halua tämmöiseen hakkaamis- ja riehumisporukan mukana olemiseen - ei kaveruus poikani kanssa taida olla kovin pitkäaikaista.
Lisäksi huolestuttaa, kun tämä ns. kaveri on aika kostonhaluinen ja kaunainen (mikä on aika epätyypillistä kai tuonikäisille, 6-vuotiaille). Että kostaako sitten pojalleni vielä senkin että hän kertoi näistä kiusaamisista ja haukkumisista kotona?
Eli en tiedä uskallanko päästää lastani enää hakemaan tätä poikaa, joka aiemmin oli hyvä kaveri?
Teinkö ehkä väärin kun puutuin lasten asioihin?
Tuntui vain että homma meni aivan överiksi, ja ettei 5-vuotias oikein kykene puolustamaan itseään isompien terroria vastaan.
Käsittämätöntä, että poikani on heti parin päivän kuluttua valmis hakemaan kiusaajiaan ulos? Minä olen kuulemma ilkeä kun kiellän häneltä hänen kaverinsa...
Harmi että tämä yksi alueella asuva kiltti poika on niin paljon harrastuksissaan ettei hänestä useinkaan lapselle seuraa ole.
t. ap
on aika villi tapaus. Harrastaa uhkarohkeita leikkejä, retostelee ja saattaa löydäkin toisia, jos asiat eivät suju.
En voi laskea poikaa pihalle yksin kuin siksi ajaksi, että saan puettua nuoremman sisaruksen. Meillä on tiukka kuri ulkona:
-Jos pyörän ottaa ilman lupaa (vaarallista liikennettä lähellä), niin tulee pyörälläajokieltoa.
-Kiroilusta joutuu heti sisälle.
-Lyömisestä menettää saavutettuja etuja (TV:n katsominen, pelit tms.)
-Ei todellakaan saa liikkua omin nokkinensa oman taloyhtiön ulkopuolella.Sitä en voi valitettavasti valvoa, mitä hoidossa tekee...
Näytättekö te koskaan lapselle tunteita, siis jopa raivostumista? Niin, että poika näkee, että nyt tuli tehtyä väärin - eikä sitä sallita.
Jos etuuksien pois ottaminen ei auta, on otettava kovemmat konstit käyttöön; kuten välitön arestituoli ja kunnon puhuttelu, siten, että kurinpalautus tepsii. Pojasta pitää nähdä, että hän on oikeasti pahoillaan ja ymmärtää tehneensä väärin ennenkuin pääsee pois arestista.
Sen verran pitää viitsiä, että ottaa (todella!) asiakseen kitkeä huonon käytöksen!
Minä myös akateemisten opiskelijavanhempien lapsena asuin tosi huonossa lähiössä pienenä, ja koville välillä otti, varmaan vanhemmillakin. Älä anna periksi!