Lue keskustelun säännöt.
Naiset. Mihin rakkaus loppuu? Miksi se loppuu?
14.10.2023 |
Eli olen kiinnostunut tästä ilmiöstä. Ja nyt nimenomaan haluan tietää, että miksi nainen lakkaa rakastamasta miestä. Eli keskitytään tässä nyt siihen - tiedän, että on olemassa oleva ilmiö yhtälailla se, että mies lakkaa rakastamasta naista. Mutta ei keskitytä siihen nyt tässä.
Sinulla on rakkautta, sinulla on maailman intohimoisin parisuhde, sinulla on elämäsi huippukohdat. Tuntuu, että koskaan ei voisi asiat olla huonosti. Siitä huolimatta - tulee se päivä. Yhtäkkiä toinen ei enää rakasta. Sinä et enää rakasta, vaikka sen piti olla mahdotonta, ja aiemmin jos tätä olisi ajateltu, niin olisi voinut kuvitella, että toinen vitsailee. Silti se tapahtuu.
Ja kun se loppuu, niin se ei tule enää ikinä takaisin samaa henkilöä kohtaan.
Niin monta kertaa olen todistanut tämän saman kaavan. Lähipiirissäni, tuttavapiirissäni, työkavereissa, mutta myös omakohtaisestikin sen käynyt läpi.
Nainen. Miksi rakkautesi loppuu? Mitä tapahtuu, kuin yhtäkkiä vain tulee se päivä, kun halveksut, et kunnioita, etkä rakasta, ja kaikki on ohi eikä asia enää ikinä käänny toisinpäin niin että se johtaa eroon sadan prosentin varmuudella.
Ja voisitteko vastata rehellisesti. Ei mitään syyttelyjä eikä spämmiä vaan asiallisen brutaalisti. Jos siis tiedätte itsekään. Eihän rakkaus ole rationaalista. Kun kysyin tätä samaa asiaa suoraan, en ikinä saanut vastausta. Luulen, että kukaan ei oikeasti tiedä - eihän kukaan voi tietää sitäkään, miksi sinä rakastat.
Siitä huolimatta. Kertokaa.
Kommentit (253)
Ei se rakkaus yhtäkkiä lopu. Se vähenee ajan myötä ja lopulta kuluu kokonaan pois. En ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikea käsittää, että kyllä myös aito ja oikea rakkaus voi loppua. Ei missään ole määrätty, että oikea rakkaus kestää ikuisesti. Se on ihan joidenkin omaa keksintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ei se rakkaus yhtäkkiä lopu. Se vähenee ajan myötä ja lopulta kuluu kokonaan pois. En ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikea käsittää, että kyllä myös aito ja oikea rakkaus voi loppua. Ei missään ole määrätty, että oikea rakkaus kestää ikuisesti. Se on ihan joidenkin omaa keksintöä.
Missä on sanottu että jossain olisi määrätty noin? Laitatko lähteen.
Oma rakkaus loppui kun tajusin että mies on pelkkä riippakivi. Kaikki oli aina niin vaikeaa, kotitöitä ei tehnyt, rahaa ei tuonut pöytään edes omaa osuuttaan, jos esim poras kerran vuodessa seinälle jotain, niin ei siivonnu niitä puruja, vaan siirsi maton niiden päälle… haukku ja huus minkä kerkes silleen et sylki roisku suusta, jonka jälleen vonkas seksiä ja kun ei huvittanut kaiken jälkeen niin haukkui et millanen nainen ei anna seksiä miehelleen ja vertaili kavereiden vaimoihin. Kosi ja veti sen sitten takasin ekan riidan tullen. Oli monta tonnia velkaa ja riidan tullen uhkaili ettei maksa. Sanoi että oon ällöttävä kun olin raskaana ja sylkäs kasvoille. Aina oli kuvaamassa ja nauhoittamassa salaa, jos meillä oli esim jokin väittely ja kiristi että niiden avulla vie lapset jos jätän hänet. En rakastanu enkä kunnioittanu enään tippaakaan kun olin vuoden katella tätä käytöstä.
Hyvä kysymys, kiitos siitä.
Olen juuri viime aikoina pohtinut itsekin samaa asiaa. Minun tapauksessani mies ei yli 40 vuoteen rakastanut minua, itse asiassa ei koskaan. Silti meillä oli jollain mittapuulla hyväkin avioliitto, kunnes hän kuoli liian aikaisin. Nyt jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että olen pahasti läheis riippuvainen, rakastin hulluna miestäni koko hänen elämänsä ajan. Ja rakastan vieläkin. Mutta miksi?
Siksi, kun sain oman elinvoimani siitä rakkaus hormonista. Pidin huumaani yllä, selvitäkseni elämästä.
Nyt olen ihan pihalla, kun ei ole ketään uutta kohdetta. Eikä se olisi oikeinkaan, tälle toiselle osapuolelle. Ymmärtääkseni läheisriippuvuudesta ei voi päästä eroon. Minkään sortin tiedostaminen ei siinä auta.
Jos joku osaa lakata rakastamasta, hän on ilmeisen terve. Syy rakkauden loppumiseen on ehkä se, ettei tämä suhde kehity kiintymykseksi, arvostamiseksi, yhdessä viihtymiseksi. Sellaiseksi, että yhdessä ollaan enemmin, kuin 1+1. Omaa viisauttaan ja menetelmiään voi jakaa puolin ja toisin. Kunhan on kiinnostunut tai ylpeä toisen puolison kiinnostuksen kohteista. Siitä miksi hän pitää mistäkin. Kyllä rakkaus vaatii sitoutumista ja arvostusta, arvostusta ja arvostusta. Muuten se loppuu.
Minun rakkaus ei lopu, vaikka haluaisin erota. Edellisestä erosin hänen juopottelun ja pettämisen takia. Silti vielä välitän hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastan edelleen naista joka sanaakaan sanomatta lähti ja vajaan vuoden päästä siitä sai lapsen toisen miehen kanssa. Saa nähdä loppuuko se rakkaus. En tosin halua olla tuon naisen kanssa missään tekemisissä ikinä.
Eiköhän se olisi parempikin lopettaa se rakkaus jos toisen kanssa ei edes halua olla tekemisissä.
Tuolla tavalla saa näppärästi sen seuraavan naisen rakkauden lopahdutettua.
Meni vähän ohi. Minkä seuraavan? Ja miten se rakkaus seuraavassa suhteessa loppuisi jos sen lopettaa edellisen suhteen kanssa jonka kanssa ei halua olla edes tekemisissä?
En halveksu ja kunnioitan edelleen. Mutta vuosien varrella sitä vaan kasvaa erilleen. Olin kuitenkin aika nuori, kun mentiin yhteen. Minua kiinnostaa nykyään aivan eri asiat kuin miestäni. Vaikea löytää enää mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskuudessamme on valitettavasti pieni mutta äänekäs vähemmistö joka on addiktoitunut rakastumishormonien huumaan. Heitä kannattaa välttää elämässään. Koska he eivät ole kykeneviä rakastamaan. Ketään.
Noh. Mies petti kolme vuotta sitten. Päätin antaa toisen mahdollisuuden (en tiedä miksi, typerin päätös elämässäni). Luottamus meni eikä ole tullut takaisin. Edelleen on epärehellinen, eikä edes tiedä mitä rehellisyys, avoimuus jne on. Mies ei osoita minulle hellyyttä, enkä minäkään jaksa enää yrittää. Me ei halata, ei kosketa, ei suudella, ei sanota että rakastan. Seksi kuitenkin kelpaisi, mutta miksi mun pitäis haluta seksiä sellaisen kanssa joka ei edes halua koskea muhun? Mies on kuin yksi lapsista, mitään ei voi tehdä oma-aloitteisesti, mun kaikki energia menee toisten sotkuja siivotessa. Jos mies joskus laittaa ruokaa, keittiö on ihan tuhannen paskana, mutta kiitollinen pitäis olla kun on tehnyt ruuan. Ei mitään maalaisjärkeä, ei rahan, ei minkään resurssin kanssa. Muille ärtyisä, vihamielinen, itse kaikessa aina uhri, uskomaton kaksinaismoralisti. Jos mies on kuin lapsi, olisihan mun päässä vikaa jos sellainen mua seksuaalisesti tai romanttisesti puhuttelisi, eikös? Se ei muista mun tai omien lastensa syntymäpäiviä, kukaan muu ei ole hänelle tärkeä. En tiedä miksi se ei vaan lähde, ei sekään ole onnellinen mutta kun nostan eron pöydälle alkaa puhe jostain mystisestä potentiaalista meidän suhteessa, joka on olemassa vain silloin kun minä haluan erota. Ei lähde vaikka pyydän. Ei suostu. Hänenkin koti on vaikka talo on minun, tai siis laina. Kunhan tämä suhde joskus loppuu en taida enää jaksaa energiaani "kumppanuuteen" laittaa. Kaikki usko mennyt ihmisiin. Lapset on kuitenkin rakkaita ja hienoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Hyvä kysymys, kiitos siitä.
Olen juuri viime aikoina pohtinut itsekin samaa asiaa. Minun tapauksessani mies ei yli 40 vuoteen rakastanut minua, itse asiassa ei koskaan. Silti meillä oli jollain mittapuulla hyväkin avioliitto, kunnes hän kuoli liian aikaisin. Nyt jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että olen pahasti läheis riippuvainen, rakastin hulluna miestäni koko hänen elämänsä ajan. Ja rakastan vieläkin. Mutta miksi?
Siksi, kun sain oman elinvoimani siitä rakkaus hormonista. Pidin huumaani yllä, selvitäkseni elämästä.
Nyt olen ihan pihalla, kun ei ole ketään uutta kohdetta. Eikä se olisi oikeinkaan, tälle toiselle osapuolelle. Ymmärtääkseni läheisriippuvuudesta ei voi päästä eroon. Minkään sortin tiedostaminen ei siinä auta.
Jos joku osaa lakata rakastamasta, hän on ilmeisen terve. Syy rakkauden loppumiseen on ehkä se, ettei tämä suhde kehity kiintymykseksi, arvostamiseksi, yhdessä
Ihmisen keskeinen tarve on rakastaa. Sinulle on jo olemassa kohde. Kohde, jota olet laiminlyönyt ja kohdellut kaltoin koko elämäsi. Sinä itse. Sinä itse tarvitset rakkautta ja lämpöä itseäsi kohtaan. Älä ulkoista itseäsi muihin ihmisiin ja jätä omaa sieluasi näivettymään. Suosittelen hakeutumista terapiaan. Kaikkea hyvää <3
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastan edelleen naista joka sanaakaan sanomatta lähti ja vajaan vuoden päästä siitä sai lapsen toisen miehen kanssa. Saa nähdä loppuuko se rakkaus. En tosin halua olla tuon naisen kanssa missään tekemisissä ikinä.
Eiköhän se olisi parempikin lopettaa se rakkaus jos toisen kanssa ei edes halua olla tekemisissä.
Tuolla tavalla saa näppärästi sen seuraavan naisen rakkauden lopahdutettua.
Meni vähän ohi. Minkä seuraavan? Ja miten se rakkaus seuraavassa suhteessa loppuisi jos sen lopettaa edellisen suhteen kanssa jonka kanssa ei halua olla edes tekemisissä?
Ei ole tilaa seuraavalle naiselle, kun eksä on vallannut sydämen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Noh. Mies petti kolme vuotta sitten. Päätin antaa toisen mahdollisuuden (en tiedä miksi, typerin päätös elämässäni). Luottamus meni eikä ole tullut takaisin. Edelleen on epärehellinen, eikä edes tiedä mitä rehellisyys, avoimuus jne on. Mies ei osoita minulle hellyyttä, enkä minäkään jaksa enää yrittää. Me ei halata, ei kosketa, ei suudella, ei sanota että rakastan. Seksi kuitenkin kelpaisi, mutta miksi mun pitäis haluta seksiä sellaisen kanssa joka ei edes halua koskea muhun? Mies on kuin yksi lapsista, mitään ei voi tehdä oma-aloitteisesti, mun kaikki energia menee toisten sotkuja siivotessa. Jos mies joskus laittaa ruokaa, keittiö on ihan tuhannen paskana, mutta kiitollinen pitäis olla kun on tehnyt ruuan. Ei mitään maalaisjärkeä, ei rahan, ei minkään resurssin kanssa. Muille ärtyisä, vihamielinen, itse kaikessa aina uhri, uskomaton kaksinaismoralisti. Jos mies on kuin lapsi, olisihan mun päässä vikaa jos sellainen mua seksuaalisesti
Tutustu narsismiin ja ala pakata. Esim. Narsisti vs Minä tai Mental Healness Youtubessa. Parempaa loppuelämää!
Vierailija wrote:
Noh. Mies petti kolme vuotta sitten. Päätin antaa toisen mahdollisuuden (en tiedä miksi, typerin päätös elämässäni). Luottamus meni eikä ole tullut takaisin. Edelleen on epärehellinen, eikä edes tiedä mitä rehellisyys, avoimuus jne on. Mies ei osoita minulle hellyyttä, enkä minäkään jaksa enää yrittää. Me ei halata, ei kosketa, ei suudella, ei sanota että rakastan. Seksi kuitenkin kelpaisi, mutta miksi mun pitäis haluta seksiä sellaisen kanssa joka ei edes halua koskea muhun? Mies on kuin yksi lapsista, mitään ei voi tehdä oma-aloitteisesti, mun kaikki energia menee toisten sotkuja siivotessa. Jos mies joskus laittaa ruokaa, keittiö on ihan tuhannen paskana, mutta kiitollinen pitäis olla kun on tehnyt ruuan. Ei mitään maalaisjärkeä, ei rahan, ei minkään resurssin kanssa. Muille ärtyisä, vihamielinen, itse kaikessa aina uhri, uskomaton kaksinaismoralisti. Jos mies on kuin lapsi, olisihan mun päässä vikaa jos sellainen mua seksuaalisesti
Jätä se narsisti, ihan itse. Nuo eivät lähde kulumallakaan. Hän ihan oikeasti pitää sinua äitinä, siksi pettää muiden kanssa. Se kuuluu taudinkuvaan. Ei tule paranemaan, mutta sinä itse ja etenkin lapset vaurioituvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, narsismi on mulle ihan tuttu konsepti ja olen tosi tietoinen tilanteestani, mutta tämä talo(tai siis velka) on minun enkä minä aio täältä lähteä. En myöskään jaksa enää pelätä tai varoa, koska ei vaan ole mahdollista olla niin varovainen etteikö se raivostuisi. Jos pakkaan kamat ja lähen lasten kanssa turvakotiin, se jää tänne vaan odottelemaan että tullaan takasin. Tai pistää kaiken pascaksi, tappaa vielä mun kotieläimet kostoksi. Poliisin jos soitat poistamaan sun puolisosi kun virallinen osoite on täällä, niin ei ne voi mitään sille tehä. Nähdäkseni paras ja turvallisin tie erolle olisi se että se rakastuisi johonkin toiseen ja pakkaisi säkkinsä ja menisi sinne. Reilua olisi varoittaa uutta naista, mutta mitä paremmin niiden alku sujuisi, sen turvallisempaa itsellä olisi.
Vierailija wrote:
Kiitos, narsismi on mulle ihan tuttu konsepti ja olen tosi tietoinen tilanteestani, mutta tämä talo(tai siis velka) on minun enkä minä aio täältä lähteä. En myöskään jaksa enää pelätä tai varoa, koska ei vaan ole mahdollista olla niin varovainen etteikö se raivostuisi. Jos pakkaan kamat ja lähen lasten kanssa turvakotiin, se jää tänne vaan odottelemaan että tullaan takasin. Tai pistää kaiken pascaksi, tappaa vielä mun kotieläimet kostoksi. Poliisin jos soitat poistamaan sun puolisosi kun virallinen osoite on täällä, niin ei ne voi mitään sille tehä. Nähdäkseni paras ja turvallisin tie erolle olisi se että se rakastuisi johonkin toiseen ja pakkaisi säkkinsä ja menisi sinne. Reilua olisi varoittaa uutta naista, mutta mitä paremmin niiden alku sujuisi, sen turvallisempaa itsellä olisi.
Niinpä. Itselläkin särkyy sydän eksän nykyisen vuoksi. Taitaa olla jo aika hermoraunio. En vaan osannut varoittaa, kun ei tiedä, olisiko uskonut tai kestänyt totuutta. Ja eksä vaan siirtynyt eri naiseen.
Koko "rakkaus" on aikamoista valetta. Ei kannata lähteä rakentamaan elämää sen varaan.
Järkyttäviä tarinoita nämä. Pysykää sinkkuna ihmiset 🌞
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastan edelleen naista joka sanaakaan sanomatta lähti ja vajaan vuoden päästä siitä sai lapsen toisen miehen kanssa. Saa nähdä loppuuko se rakkaus. En tosin halua olla tuon naisen kanssa missään tekemisissä ikinä.
Eiköhän se olisi parempikin lopettaa se rakkaus jos toisen kanssa ei edes halua olla tekemisissä.
Tuolla tavalla saa näppärästi sen seuraavan naisen rakkauden lopahdutettua.
Meni vähän ohi. Minkä seuraavan? Ja miten se rakkaus seuraavassa suhteessa loppuisi jos sen lopettaa edellisen suhteen kanssa jonka kanssa ei halua olla edes tekemisissä?
Ei ole tilaa seuraavalle naiselle, kun eksä on vallannut sydämen.
Ennemmin tästä keskustelusta jää vaikutelma että sun pää on täynnä eikä sydän, mutta ei siinä mitään... On ilmeisesti parempi lopettaa keskustelu joka menee aina vain enemmän ohi.
Siksi ettei saa mitään läheisyyttä, mikään ei muutu sanomisista huolimatta ja on muutenkin mokannut välinpitämätön ihminen.