Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?
Ja siis kysymys lähinnä niille jotka ovat ihan toimivassa suhteessa eikä eron partaalla. Mä sain eilen kuulla mieheltäni, että hänellä tulee aina ystävät ekana ja ovat hänen elämänsä tärkeimpiä ihmisiä. Tätä ei huudettu vihaisena riidan yhteydessä vaan tuli esille keskustelun sivulauseessa. Hän sanoi että ystävät ovat hänelle tärkeintä elämässä ja ihmetteli miksi minulla ei ole näin, kun itse taas sanoin hänen olevan mulle maailman tärkein. Meillä ei ole lapsia ja ikääkin yli 40v. Mulle jäi siitä vähän hassu fiilis ja olen miettinyt tätä.
Ei hän kapakoissa niiden kanssa juokse tai mitään. Saattaa mennä jopa puoli vuotta ennen kuin edes näkee heitä. Mietin lähinnä että onko yleistäkin että ystävät menee hyvässä rakastavassa parisuhteessa puolison edelle? Ja kysyin häneltä vielä typerän kysymyksen siihen että kumman pelastaisi palavasta talosta, niin ystävän kuulemma.
Kommentit (528)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä noita hönttejä jotka asettaa koiran ihmisen edelle. Se ei ole tervettä.
Olisin sanonut miehelleni, että käypä kertomassa myös meidän lapsille, että pelastaisit palavasta talosta ensin "Make-Petterin", kuin heidän äitinsä!?!
Pelastaisin palavasta talosta ensin lapsemme ja mieheni tekisi samoin!
Jostain syystä näillä "ystävät pysyvät ja puolisot vaihtuvat" tyypeillä, on se puolison vaihtuminen loputon ruljanssi. Harva sellaista liittoa kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut silti ihmetyttää et suurin osa pelastaisi koiransa palavasta talosta ennemmin kuin vieraan lapsen. Se on sairasta mutta näin tutkittu.
Rakastatko sä naapurin lasta enemmän kuin omaa lemmikkiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on elämäni tärkein ja rakkain ihminen, sekä paras ystäväni. Minulla on myös 2 lasta.
Oletko kertonut/näyttänyt lapsillesi, että he eivät ole sinulle kaikkein tärkeimpiä ihmisiä? Minulle lapseni ovat kaikkein tärkeintä ja myös miehelleni, me molemmat tiedämme sen ja myös lapsemme tiävät sen. Mieheni on silti todella rakas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6v naimisissa. 2 lasta. Mieheni on mun sielunkumppani ja paras kaveri. Kokisin jonkun sortin maailmanlopun jos hälle kävisi jotain
Vaimoni on. Vaikka minulla ei olisi mitään, niin minulla on kaikki kun minulla on hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut, miten läheisimpiä ihmissuhteitaan voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Jokainen suhde on erilainen, ja ajan kuluessa vielä muuttuu. En pystyisi enkä edes haluaisi vastata kysymykseen, kuka on tärkein. Enkä ole myöskään kysynyt sitä toiselta ihmiseltä.
Eihän niitä muuten tarvitsekaan laittaa järjestykseen, mutta yleensä ihminen haluaa parisuhteen sen tärkeimmän kanssa. Sen takia parisuhteita on yleensä vain yksi kerrallaan.
Puolisoni on tärkein ja paras kaverini. Silti kaipaan myös toisenlaista kaveruutta, sellaista mitä saa vain toisilta miehiltä. Joten en oikein halua valita näistä. Sanotaanko että jos puoliso olisi ainoa kaverini, niin kyllä siinä hajoaisi pää. Mutta toisaalta jos valtamerilaiva uppoaisi ja voisin pelastaa sieltä vain yhden ihmisen, olisi se hän (kaverini jättäisin hukkumaan).
Miesten välinen huumori on esim. sellaista jota ei oikein naisten kanssa voi 100% toisintaa. Kun ei vain voi. Joten en oikein täysin samanlaista kaveruutta puolisostani saa. Seksi ja romantiikka tekee siitä toisella tavalla vahvaa. Ja on hauskoja hetkiäkin, toki on yhteistä huumoria paljonkin. Mutta miesporukan dynamiikka on hieman toisenlainen. Sitä kaipaa molempia elämäänsä.
Jos puolisoni kysyisi että "olenko paras kaverisi" niin sanoisin että tottakai olet. Ja on se tottakin. Mutta se ei silti ole täysin mustavalkoista. Tai se on... ja se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävä tulisi tärkeämmäksi kuin kumppani, niin sehän tarkoittaisi sitä, että ystävä onkin minulle enemmän kuin pelkkä ystävä. TAI sitä, että kumppani on minulle vähemmän kuin kumppani.
Ei, vaan tuossa olet vain jo valmiiksi päättänyt että kumppanuus on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin ystävyys. Ihan yhtä hyvin ihminen voi kokea, että ystävyys ei todellakaan ole "pelkkää" ystävyyttä vaan ystävyys on korkein arvo elämässä ja sitovampi kuin kumppanuus. Ainakin itse koen näin, mikä johtuu ihan siitä että minulla on kymmeniä vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita, jotka koen tietyllä tapaa sitovammiksi ja pysyvämmiksi kuin seurustelusuhteen. Jos ystäväni alkaisi vaikkapa juomaan, tukisin häntä ja olisin edelleen ystävä. Jos puolisoni alkaisi juomaan, on hyvin todennäköistä että parisuhde päättyisi. Ystävyys puolisoonkin voisi silti säilyä. Tätä tark
Jos joku ihminen on minulle vähemmän tärkeä kuin ystävät, niin silloin en seurustele hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei, lapset tulevat kyllä ennen puolisoa.
Juu, mutta elämisen ja olemisen jakajana? Kuka on se tärkein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut silti ihmetyttää et suurin osa pelastaisi koiransa palavasta talosta ennemmin kuin vieraan lapsen. Se on sairasta mutta näin tutkittu.
Rakastatko sä naapurin lasta enemmän kuin omaa lemmikkiäsi?
Ei se ole rakkaudesta kiinni. Lemmikkini luopuisi ja suojelisi sitä naapurin lasta, ihan takuulla.
Se naapurin lapsi menisi kyllä minulla ja lemmikilläni ekalle sijalle. Lapsi- tietenkin.
Kyllä hän minulle oli tärkein ihminen.
Minä en ollut hänelle. Hän jätti ja lähti.
Puoliso on tärkein. Jos kaikki ystäväni kuolisivat, se olisi suuri menetys ja jättäisi ison aukon elämääni. Mutta jos puoliso kuolisi, se olisi niin kauheaa, että tuskin kestäisin sitä.
Vaimolle meidän poika oli tärkein, kunnes jälkikasvulle tuli ikää 23v. Siitä eteenpäin oma arvoni on kyllä noussut ja koen olevani emännälle tosi tärkeä, kun pojalla taas on oma elämänsä ja äitinsä kanssa ottaneet toisiinsa pesäeroa. Itselläni ei tosin pojan suhteen ole mikään muuttunut. Vanhemmuussuhteet kulkee toisilla vähän eri polkuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Poikani ja veljeni tulevat ensin. Ja jos palavasta talosta pitäisi pelastaa joko mieheni tai koirani, valitsisin jälkimmäisen. Olen tosissani.
Olet siis eläimiin sekaantuja.
Mieheni on minulle tärkein ihminen. Minulla on myös kaksi aikuista lasta. Minä kuitenkin pelastaisin palavasta talosta lapseni, koska hänen elämänsä on edessä. Silti laitan rahani minun ja mieheni yhteiseen lomaan, enkä lasteni eteen.
Tämä keskustelu on outo. Ei ihmiset ole joko-tai, vaan he ovat sekä-että.
Höpön löpön...olet varmaan eronnut.