Parisuhteessa olijat, onko puolisonne teille se tärkein ihminen?

Jos täytyy valita, pelastanko tulipalosta kulkukissan vai puolison, niin pelastan sen kissan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku ihminen on minulle vähemmän tärkeä kuin ystävät, niin silloin en seurustele hänen kanssaan."

Sinulla ei ehkä ole kovin hyviä ystäviä jos saman tien kun alat seurustelemaan, tämä uusi henkilö menee ystäviesi edelle.

 

Ei vaan sen henkilön täytyy olla jo ennen seurustelun alkua olla minulle tärkein. Muuten en näe syytä alkaa seurustella. Parisuhde edellyttää paljon suurempaa kiintymystä kuin ystävyys.

Ja voihan käydä niinkin, että ihmissuhde alkaa ystävyytenä ja sitten tajutaan että ollaankin enemmän kuin vain ystäviä.

Miten hänestä voi tulla tärkein ennen kuin seurustelette?

No miten se nyt yleensä tapahtuu. Tavataan jossain, tutustutaan ja rakastutaan. Pitäisikö ensin seurustella kaikkien ihmisten kanssa ennen kuin voi tietää kuka heistä on se jonka kanssa haluaa seurustella?

Olen ollut 18 vuotta naimisissa, menin naimisiin 18-vuotiaana. Mieheni on tehnyt ja antanut aina kaikkensa puolestani, ja olemme kokeneet "kaiken" yhdessä. Hän ei ole koskaan loukannut minua. Meillä on kaksi lasta, mutta kyllä mies on elämäni tärkein ihminen. Palavasta talosta pelastaisin silti ensin lapset.

En ole ollut parisuhteessa, mutta se ihminen, jonka kanssa olisin halunnut parisuhteen, on kyllä edelleen minulle tärkein ihminen, vaikka hän on jo kuollut.

Sanoisin, että lapset ja puolisoni ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita. Pidän puolisoani parhaana ystävänäni sekä sellaisena intohimon kohteena. Olisi vaikea kuvitella, että olisin parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei olisi samalla itselleni se maailman tärkein ja ihanin tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos joku ihminen on minulle vähemmän tärkeä kuin ystävät, niin silloin en seurustele hänen kanssaan."

Sinulla ei ehkä ole kovin hyviä ystäviä jos saman tien kun alat seurustelemaan, tämä uusi henkilö menee ystäviesi edelle.

 

Ei vaan sen henkilön täytyy olla jo ennen seurustelun alkua olla minulle tärkein. Muuten en näe syytä alkaa seurustella. Parisuhde edellyttää paljon suurempaa kiintymystä kuin ystävyys.

Ja voihan käydä niinkin, että ihmissuhde alkaa ystävyytenä ja sitten tajutaan että ollaankin enemmän kuin vain ystäviä.

Minulla itselläni on ystävyyssuhteita 40 vuoden takaa. Ihmisiä jotka ovat olleet elämässäni "aina" ja joiden kanssa on jaettu kaikki, ja joita ilman elämäni olisi välillä ollut ihan pohjamudissa. En voisi ikinä alkaa seurustelemaan, jos minun pitäisi löytää ihminen joka onnistuisi heti ennen seurustelun aloittamista ohittamaan nämä elämänmittaiset ystävyydet tärkeysjärjestyksessä. Ainoa vaihtoehto olisi tosiaan tuo, että ystävistä joku olisi mies, jonka kanssa sitten alkaa seurustella, mutta valitettavasti näin ei ole. Onneksi en ole asettanut seurustelulle tuollaisia ehtoja, vaan olen seurustellut nyt useita vuosia kumppanini kanssa. Jos minulla olisi tarve laittaa elämäni ihmisiä tärkeysjärjestykseen, hän olisi aivan kärkipäässä, mutta kaikkein syvin luottamus minulla on muutamaan läheisimpään ja pitkäaikaisimpaan ystävääni. Se ei ole mitenkään kiinni miehestä, eikä hän olisi voinut tehdä mitään paremmin. En vain ole tuntenut häntä yhtä kauaa kuin ystäväni jotka tunnen läpikotaisin.

Mäkään en ymmärrä tuota että seurustelukumppanin pitäisi automaattisesti ohittaa heti kaikki muut -  jopa olla se kaikkein tärkein jo ennen seurustelua.

Mulla on kavereita, joille kulloisestakin kumppanista tulee heti tärkein elämässä, ja tottakai se vähän ärsyttää kun eron jälkeen taas kaivataan ystävää. Itselläni on ollut 3 parisuhdetta ja muutama ystävä jotka ovat nähneet kaikki nämä suhteet. Minua nolottaisi, jos olisin asettanut jokaisen suhteen automaattisesti heidän edelleen. En kehtaisi enää edes kertoa jos eroaisin :D

Ymmärrän että puoliso on tärkein siinä vaiheessa kun ollaan naimisissa tai on asuttu yhdessä vuosia. Mutta itselleni seurustelukumppani ei ole se tärkein ihminen vaan läheisimmät ystäväni ovat. Olen ollut parisuhteessa 4 vuotta, ja tiedostan että vaikka meneekin hyvin, tämä voi päättyä eroon. Realistisesti on parempi todennäköisyys että lopussa rinnallani on lapsuudenystäväni kuin tämänhetkinen miesystävä, vaikka hänenkin toki toivoisin olevan.

Tämä ei tietenkään käytännössä tarkoita mitään muuta kuin sitä että seurustellessakaan en unohda ystäviäni. Aika harvoin elämässä oikeasti tulee tilanteita joissa konkreettisesti pitää päättää kuka on tärkein.

Eri ihmisten ihmissuhteita on vähän epäreilua vertailla toisiinsa. Jollekin ystävä tarkoittaa lähes hyvänpäiväntuttua jonka kanssa käydään joskus lenkillä. On helppoa ymmärtää, että kun tällaisen ihmisen elämään tulee tiivis suhde eli rakastava parisuhde, luonnollisesti se menee nopeastikin ykkössijalle. Jollakin taas on koko eliniän kestäneitä lujia ystävyyssuhteita jotka ovat käytännössä elämänkumppaneita vaikka romanttista suhdetta ei ole. Olisi julmaa väittää että he olisivat huonoja parisuhdekumppaneita vain sen takia että noiden ystävyyksien tärkeyttä on mahdoton ohittaa ainakaan kovin nopeasti.

Jokaisella on oma tilanteensa ja saakin olla. Itse en loukkaantuisi jos miesystäväni sanoisi samoin kuin ap:n miesystävä. (Tosin tuon palavan talon kysymyksen voisi jättää pois...) Miesystävälläni  on muutama tärkeä, vuosikymmeniä hänen elämässään ollut ystävä, jotka varmasti tuntevat hänet paremmin kuin minä ja jotka tukevat häntä jos me joskus eroamme. En kuitenkaan koe että nykyiseni rakastaisi minua yhtään vähempää kuin eksäni, jolla ei ollut muita läheisiä ihmissuhteita ja joka aina sanoi minun olevan hänen elämässään tärkein. Vaikka olin kuulemma tärkein, en ollut kovin tärkeä. Ei vain ollut ketään sen tärkeämpääkään. Tämä ei varsinaisesti ole mikään sitoutumisen mittari.