Lue keskustelun säännöt.
Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta
12.10.2023 |
Meitä on varmasti muitakin ja uskalletaan keskustella vaikka tuomitsijoita riittää. Suhteessa on paljon muutakin kuin luottamus ja suhde voi olla hyvä vaikka toiseen ei uskallakaan täysin luottaa.
Aiheuttaako teillä mustasukkaisuutta vai oletteko löytäneet kompromisseja, keinoja sopeutua tilanteeseen? Hakeneet apua, tai vaan hyväksyneet tilanteen?
Kommentit (195)
Fakta on se, ettei toisen ihmisen kanssa voi saavuttaa täydellistä luottamusta koska et tiedä mitä heidän päässään liikkuu. Meillä kaikilla on ihanteellinen mielikuva siitä, että olemme yksikkö kumppanimme kanssa, mutta totuus tulee ilmi väkisinkin jossain vaiheessa ja silloin tuntuu siltä kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Asiaan helpottaa se että ymmärtää, että olette kaksi eri ihmistä joilla on erilaisia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Aiempi kirjoitus hävisi. Mutta itse en ole voinut luottaa siihen että tuo mies rakastaa. Hyvällä tuulella kun hän hellii, tukee, kehuu, sanoo rakastavansa. On ihana mies. Mutta sitten kun suuttuu ja raivostuu tosissaan niin minä muutun hänelle viholliseksi. Sitten huutaa raivoissaan ja haukkuu kaikin keinoin. Milloin olen h****, milloin sairas p**** tai elämä minun kanssa pelkkää p*****. Tai sitten että ihan kuka tahansa kadulla vastaan tuleva olisi parempi vaimo kun minä.
No sitten tällaisen riidan jälkeen kun minä olin aivan rikki niin hän ei ymmärtänyt koska se oli vain riita eikä hän tarkoittanut mitä sanoi. Ihmetteli miksi pelkän riidan takia olin niin rikki tai en uskonut että hän rakastaa ollenkaan. Mutta en voinut ymmärtää että aikuinen ihminen sanoisi jotain mitä ei tarkoita, aikuinen pystyy hillitsemään sanansa eikä keksi jotain valhetta. Siten en minä tiennyt kumpi pitää paikkansa. Se mitä vihaisena sanoo vai mitä vannoo hyv
Kerrassaan järkyttävää. Yksi sana: miksi?
Mies joutuu ilmeisesti hieman valehtelemaan, jotta sopu säilyy avioliitossamme. Aitous meni, tilalle tuli kulissi. Kauanko sielu kestää?
Vierailija wrote:
Mies joutuu ilmeisesti hieman valehtelemaan, jotta sopu säilyy avioliitossamme. Aitous meni, tilalle tuli kulissi. Kauanko sielu kestää?
Mihin liittyy?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mies joutuu ilmeisesti hieman valehtelemaan, jotta sopu säilyy avioliitossamme. Aitous meni, tilalle tuli kulissi. Kauanko sielu kestää?
Mihin liittyy?
Luin väärin, kirjoititkin itsestäsi. Sorry. Suosittelen keskustelemaan, joko kaksin tai pariterapiassa. Olisi tärkeää löytää muita keinoja sovun ylläpitämiseen, kuin valehtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus on parisuhteen perusta.
Mies ei kestä niitä paineita joiden keskellä elän, minkä vuoksi hänelle ei enää kerrota niistä. Tästä on ollut se seuraus, että tarvitsisin paljon aikaa olla yksin kotona. En voi edes soitella aiheisiin liittyviä puheluita hänen kuullensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin viime vuonna sellaisessa suhteessa etten voinut luottaa toiseen. Helvettiähän sellainen on. En tajua miksi kiusasin itseäni. Ei enää koskaan. Jos en koe voivani luottaa kumppaniin suhde on sairas.
En ymmärrä miksi pitää olla suhteessa ilman luottamusta. Missä itsekunnioitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Luottamus on parisuhteen perusta.
Minun mielestäni parisuhteen perusta on rakkaus.
"Aiempi kirjoitus hävisi. Mutta itse en ole voinut luottaa siihen että tuo mies rakastaa. Hyvällä tuulella kun hän hellii, tukee, kehuu, sanoo rakastavansa. On ihana mies. Mutta sitten kun suuttuu ja raivostuu tosissaan niin minä muutun hänelle viholliseksi. Sitten huutaa raivoissaan ja haukkuu kaikin keinoin. Milloin olen h****, milloin sairas p**** tai elämä minun kanssa pelkkää p*****. Tai sitten että ihan kuka tahansa kadulla vastaan tuleva olisi parempi vaimo kun minä.
No sitten tällaisen riidan jälkeen kun minä olin aivan rikki niin hän ei ymmärtänyt koska se oli vain riita eikä hän tarkoittanut mitä sanoi. Ihmetteli miksi pelkän riidan takia olin niin rikki tai en uskonut että hän rakastaa ollenkaan. Mutta en voinut ymmärtää että aikuinen ihminen sanoisi jotain mitä ei tarkoita, aikuinen pystyy hillitsemään sanansa eikä keksi jotain valhetta. Siten en minä tiennyt kumpi pitää paikkansa. Se mitä vihaisena sanoo vai mitä vannoo hyvällä tuulella. Ja sitten kun ei toisen rakkauteen luota niin ei oikein mihinkään muuhunkaan. Se oli tosi ristiriitaista.
On oltu eron partaalla kauan tämän takia. Mutta nyt ei enää puhu tuollaisia niin nyt uskon että rakastaa ja minä olen hänelle tärkeä. Mutta kesti aivan tosi kauan."
Miten tuollaisesta voi oppia irti? Vai siis onko mies tuon nyt lopettanut. Ja miten puolisona voi tuollaista jaksaa? En voi edes kuvitella miten loukkaavaa. Miten voi jäädä suhteeseen kun toinen laukoo tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luottamus on parisuhteen perusta.
Minun mielestäni parisuhteen perusta on rakkaus.
Voiko tunteisiin luottaa tai niihin perustaa mitään? Tunteet tulevat ja menevät. Välillä rakastetaan, välillä vihataan, välillä inhotaan, välillä tykätään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luottamus on parisuhteen perusta.
Minun mielestäni parisuhteen perusta on rakkaus.
Voiko tunteisiin luottaa tai niihin perustaa mitään? Tunteet tulevat ja menevät. Välillä rakastetaan, välillä vihataan, välillä inhotaan, välillä tykätään.
Eihän se luottamus yhtään sen konkreettisempi asia ole. Eikä sitä paitsi omalla kohdalla rakkaus lopu, vaikka olisi riitaa tai huonoja aikoja. Siksihän suhde onkin kestänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luottamus on parisuhteen perusta.
Minun mielestäni parisuhteen perusta on rakkaus.
Voiko tunteisiin luottaa tai niihin perustaa mitään? Tunteet tulevat ja menevät. Välillä rakastetaan, välillä vihataan, välillä inhotaan, välillä tykätään.
Eihän se luottamus yhtään sen konkreettisempi asia ole. Eikä sitä paitsi omalla kohdalla rakkaus lopu, vaikka olisi riitaa tai huonoja aikoja. Siksihän suhde onkin kestänyt.
Jos parisuhde perustuu pelkkään rakkauteen niin on aika ymmärrettävää että nykyisin erotaa ja vaihdetaan uuteen parisuhteeseen. Ennen vanhaan parisuhteet perustui enemmin sitoutumiseen ja siihen että tahdottiin olla yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
Juu ja on se oma parisuhteenikin kestänyt yli 30 vuotta. Aloitettiin joskus rakastuneena mutta on se rakkaus jo useampaan kertaan loppunut puolin jos toisin. Silti edelleen ollaan yhdessä välillä rakastetaan toisinaan ei.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luottamus on parisuhteen perusta.
Minun mielestäni parisuhteen perusta on rakkaus.
Voiko tunteisiin luottaa tai niihin perustaa mitään? Tunteet tulevat ja menevät. Välillä rakastetaan, välillä vihataan, välillä inhotaan, välillä tykätään.
Eihän se luottamus yhtään sen konkreettisempi asia ole. Eikä sitä paitsi omalla kohdalla rakkaus lopu, vaikka olisi riitaa tai huonoja aikoja. Siksihän suhde onkin kestänyt.
Jos parisuhde perustuu pelkkään rakkauteen niin on aika ymmärrettävää että nykyisin erotaa ja vaihdetaan uuteen parisuhteeseen. Ennen vanhaan parisuhteet perustui enemmin sitoutumiseen ja siihen että tahdottiin olla yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymi
Meillä se sitoutuminen johtuu juurikin rakkaudesta. Emme me olisi yhdessä enää, jos emme rakastaisi. Ja yhteen ollaan menty, rakkaudesta, melkein päivälleen 30 vuotta sitten.
https://parisuhteenpalikat.fi/
Sitoutuminen on perusta, rakkaus suoja ja katto. Välillä katoa voi joutua paikkaamaan mutta jos perusta horjuu horjuu koko parisuhde (tai koko talo)
Sinä saat ajatella miten haluat. Me ollaan yhdessä rakkaudesta, se on tärkeintä.
Meillä tää ei liity pettämiseen tai kyttäämiseen.
Pitkä liitto, tavattiin teineinä. Tapailun alkupuolella oli ikävä välikohtaus, jossa mies livisti karkuun ja jätti minut pulaan. Tämä oli iso isku luottamukselle, ja huomaan sen vaivaavan minua vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Mies selitti asian niin, että se karkuun lähteminen tuli refleksimäisesti, ja sen kyllä uskon. Mutta...niin. Onhan se nyt ihan helvetin nössö liike jättää tyttöystävänsä väkivallan uhkaan ja luikkia itse karkuun!
Elämä on sujunut ihan normaalisti enkä ole puhunut tästä miehellekään. Hän on kaikinpuolin hyvä puoliso. Jos vastaava tilanne toistuisi, en suoraan sanottuna tiedä, miten siinä kävisi.
^ Tuo on jännä juttu ihmisissä, miten käyttäytyvät äkillisissä vaaratilanteissa. Tottakai toivoisi että puoliso jäisi puolustamaan, eikä juoksisi karkuun, mutta voi tosiaan olla niin automaattinen reaktio että ei vaan ollut muuta mielessä kuin lähteä karkuun ja kovaa. Miksei asian voisi ottaa puheeksi miehen kanssa? Jos se vähentäisi asian miettimistä?
Ketju on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri tavalla luottamuksen ongelmat nähdään. Toiset näkee sen jatkuvana pettämisenä, mutta se voi olla tosiaan sitäkin, ettei tiedä huolehtiiko puoliso käytännön asioista, tukeeko minua, rakastaako.
Jossain kommentissa luottamuspula = luottamusta ei ole yhtään. Mutta ei se musta sitä tarkoita, vaan sitä että jollain tapaa, jossain asiassa, luottamusta "puuttuu", ei ole täyttä luottoa.
Hyvä keskustelu, silmiä avaava. Kiitos kaikille kommentoijille!