Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta

Jos toisesta ei ota mitään selvää eikä hän koskaan kerro mitä kuuluu, miksi olla suhteessa? Onko kyse luottamuksesta vai pikemmin kommunikointi ongelmista parisuhteessa?

Ei voi tietenkään luottaa täysin kehenkään. Ei edes itseensä. Miehessä en luota siihen että ovi tuli laitettua lukkoon lähtiessä, tai että muistaa ostaa kaupasta maitoa ilman erillistä muistutusta. Tai ylipäätään mihinkään mitä hänen tulisi ihan itsenäisesti muistaa tehdä ilman kehoitusta. Hyvin pärjätään, ei tule riitoja, sanomista kylläkin, mutta on sovittu että sanoa saa, ja että pitääkin sanoa.

Jos olisi jotain vieraissahyppimistä tai siihen viittavaa, niin se pitäisi sitten miehen sopeutua siihen että seksi meidän väliltämme loppuu, ja että en ole velvollinen kertomaan harrastanko sitä jonkun toisen kanssa, ja siihen että jos hän kysyisi sitä minulta, niin voin vastatessani valehdella. Jos tämä ei kävisi, niin sitten se on miehen asia erota minusta ja  kantaa tavaransa pihalle.

Vierailija wrote:

Ei voi tietenkään luottaa täysin kehenkään. Ei edes itseensä. Miehessä en luota siihen että ovi tuli laitettua lukkoon lähtiessä, tai että muistaa ostaa kaupasta maitoa ilman erillistä muistutusta. Tai ylipäätään mihinkään mitä hänen tulisi ihan itsenäisesti muistaa tehdä ilman kehoitusta. Hyvin pärjätään, ei tule riitoja, sanomista kylläkin, mutta on sovittu että sanoa saa, ja että pitääkin sanoa.

Jos olisi jotain vieraissahyppimistä tai siihen viittavaa, niin se pitäisi sitten miehen sopeutua siihen että seksi meidän väliltämme loppuu, ja että en ole velvollinen kertomaan harrastanko sitä jonkun toisen kanssa, ja siihen että jos hän kysyisi sitä minulta, niin voin vastatessani valehdella. Jos tämä ei kävisi, niin sitten se on miehen asia erota minusta ja  kantaa tavaransa pihalle.

Miksi parisuhteessa kuuluisi sopeutua kaikkeen ja hyväksyä kaikki? Jos ei sopeudutaan ja hyväksytä puolisoa eikö ole parempi erota tai mieluiten ei mennä yhteen ollenkaan ihmisen kanssa jota ei hyväksy tai joka ei hyväksy sinua?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei voi tietenkään luottaa täysin kehenkään. Ei edes itseensä. Miehessä en luota siihen että ovi tuli laitettua lukkoon lähtiessä, tai että muistaa ostaa kaupasta maitoa ilman erillistä muistutusta. Tai ylipäätään mihinkään mitä hänen tulisi ihan itsenäisesti muistaa tehdä ilman kehoitusta. Hyvin pärjätään, ei tule riitoja, sanomista kylläkin, mutta on sovittu että sanoa saa, ja että pitääkin sanoa.

Jos olisi jotain vieraissahyppimistä tai siihen viittavaa, niin se pitäisi sitten miehen sopeutua siihen että seksi meidän väliltämme loppuu, ja että en ole velvollinen kertomaan harrastanko sitä jonkun toisen kanssa, ja siihen että jos hän kysyisi sitä minulta, niin voin vastatessani valehdella. Jos tämä ei kävisi, niin sitten se on miehen asia erota minusta ja  kantaa tavaransa pihalle.

Miksi parisuhteessa kuuluisi sopeutua kaikkeen ja hyväksyä kaikki? J

Lainaatko ensin kohdan jossa kirjoitin noin miten väität, niin vastaan siihen sitten. Kiitos. En vastaile muiden mielikuvituksen tuotteisiin.

Keskustelua onhieman vaikea jatkaa jos loukkaantuu siitä että esitetään kysymyksiä. Minulle ei täydy vastata. Me ei olla tietääkseni parisuhteessa. Kunhan pohdin asioita.

Miksi jotkut tuntuvat ihan vihassapäin "vaativan" että siinä, tässä ja tuossa tilanteessa pitää erota? Miksi on niin kiukuttava asia, että jotkut eivät eroa helposti, eivätkä ainakaan samassa tilanteessa kuin sinä eroaisit? Miksi on mahdotonta ymmärtää että joku ehkä mieluummin sopeutuu tilanteeseen, kuin eroaa? Ennemmin hakee ulkopuolista apua, kuin eroaa tai kestää jopa epäluottamusta, kun ei halua erota?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mun mies on alkoholiin menevä, enkä oikeastaan voi luottaa siihen, että sovitut menot ja suunnitelmat toteutuisivat, sillä on aina se riski että viikonloppu kavereiden kanssa ryypäten olisikin hänelle mieluisampi vaihtoehto. Uskollinen varmasti on, mutta kaverit ja kalja menevät oman naisen edelle silloin tällöin.

Yritän muistutttaa itselleni, että olen valinnut olla hänen kanssaan tietäen mitä saan, joten en voi näistä syyllistää häntä. No ei se täysin onnistu, ja riitoja tulee. En tiedä onko järkeä tässäkään.

 

Minäkin luulin, että "juoppoa" miestäni kiinnostaa vaan juominen, ei muut naiset. Osasi vielä teeskennellä todella hyvin ja uhriutui jos epäilin mistään. No eihän se asia niin ollut, aina oli valmiina lähtemään baarista jatkoille ja kerran sitten jäi kiinni kun oli laittanut minulle illalla viestiä lähtevänsä juuri baarista kaverill

Joo, no tässä tapauksessa ei tarvitse sitä pelätä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta. 

Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.

 

Arvaanko oikein: Elää täysin avoimin kortein = pitää olla valmis koska tahansa näyttämään puhelimensa sisältö, jakamaan sijaintitiedot jne?

Sellaisen vaatiminen on digitaalista väkivaltaa eikä muuksi muutu, vaikka kuinka olisi taustalla luottamuspula. Jos ei voi luottaa, ei kannata kiusata itseään eikä toista vaan erota suosiolla.

Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa. 

"Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa."

Tämä. Asiat ei oo niin mustavalkoisia ja valehtelevat/epäluottamusta herättävät tyypit ei aina ole vaan kusipäitä. Myönnän että joskus olen jaksanut ymmärtää miestä vähän liikaakin koska menneisyys, mutta ei häntä kukaan muu ainakaan olisi jaksanut ;) Ihana mies kuitenkin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta. 

Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.

 

Arvaanko oikein: Elää täysin avoimin kortein = pitää olla valmis koska tahansa näyttämään puhelimensa sisältö, jakamaan sijaintitiedot jne?

Sellaisen vaatiminen on digitaalista väkivaltaa eikä muuksi muutu, vaikka kuinka olisi taustalla luottamuspula. Jos ei voi luottaa, ei kannata kiusata itseään eikä toista vaan erota suosiolla.

Hmmm. Jos toisella on t

Just joo. Trauma trauma trauma. Jos haluat olla onnellinen (yksin tai parisuhteessa), niin traumoista puhuminen ja traumaeläminen pitää lopettaa. Sen, mitä paskaa olet joutunut kokemaan tai toiset on sulle tehneet, ei pidä antaa määrittää loppuelämää, vaikka joku Freud niin suuressa viisaudessaan väittää. Haluatko olla lopun elämääsi uhri? No, ehkä toisten sääli, ymmärrys tai myötätunto tai kauhistelu tuntuu paremmalta kuin onni.

Olemme miehen kanssa olleet 12 vuotta yhdessä. Lähes vuosi sitten meistä tehtiin perätön lasu miehen tekemisten takia. Koko lasu oli siis kärjistetty, toki osin paikkaansa pitävä, muttei lasun arvoinen koska tilanne ei vaikuttanut lapsiin haitallisesti. Lasun tehnyt henkilö on lähipiiristä joku, koska tiesi noita asioita.

Tämän jälkeen luottamus miehen osalta on ollut täysin pirstaleina minua kohtaan, vaikka minulla ei ole osaa eikä arpaa tuohon lasuun. On epäillyt suhdetta toiseen, syyttää valehtelusta eikä kuulemma voi luottaa minuun yhtään. Hän kehittelee mielessään turhaan erilaisia asioita pikkujuttujen pohjalta. Olin esim facebookissa hakenut yhden ystäväni uuden miehen profiilin ja mies näki että olin katsonut tätä. Oli heti sitä mieltä, että petän hänen kanssaan ja valehtelen ja salailen. Tilanne alkaa olla niin kärjistynyt, että olemme jo eron partaalla. Aina olen ollut uskollinen, eikä ole mitään syytä olla luottamatta minuun. En tiedä millä tästä selvitään. Yritän jatkuvasti todistella olevani luottamuksen arvoinen. Väsyttävää yrittää todistella luottamusta. Välttelen jopa puhelimen käyttöä nykyään, koska mies voi saada hepulin tästäkin eikä usko jos kirjoitan vaikka äidilleni viestiä. 

Meillä on ollut hyvä suhde ja kaikki on mennyt tuohon lasuun asti oikein hyvin. Vastoinkäymisiä ollut, mutta niistä aina selvitty. Tästä emme ehkä selviä. En haluaisi erota "turhan takia" koska mitään epäluottamusta ei olisi syytä edes olla. En tiedä millä saada mies luottamaan. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jos luottamus on mennyt syystä, ja haluaa antaa vielä mahdollisuuden, niin ainut keino saada se takaisin on elää täysin avoimin kortein. Jos tähän ei suostu, eikä halua niin asiahan on sitten selvä. Hän ei pystykään olemaan luottamuksen arvoinen, jos ei ole mitään salattavaa, miksi sitten olisi peittelyyn halua ja tarvetta. 

Sitten pitää vain itse päättää haluaako elää pettävän puolison kanssa vai ei.

 

Arvaanko oikein: Elää täysin avoimin kortein = pitää olla valmis koska tahansa näyttämään puhelimensa sisältö, jakamaan sijaintitiedot jne?

Sellaisen vaatiminen on digitaalista väkivaltaa eikä muuksi muutu, vaikka kuinka olisi taustalla luottamuspula. Jos ei voi luottaa, ei kannata kiusata itseään eikä toista vaan erota suosiolla.

Hmmm. Jos toisella on t

Voiko sitten jonkun pakottaa olemaan ihmisen kanssa joka ei pysty eikä edes halua käsitellä traumojaan?

Vierailija wrote:

Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa. Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa. 

Eihän tuossa mitään olla parannuttu, vaan tuossahan edelleen eletään vanhojen traumojen ehdoilla ja edellytetään traumattoman kumppaninkin elämään omien traumojen ehdoilla - tuossa annetaan traumamenneisyyden vaikuttaa vielä nykyisyyteenkin. Minusta tuo ei todellakaan ole tervettä. Tuo on vallankäyttöä omiin traumoihin vedoten, ja juuri tuo on syy, miksi vältän kaikkia niitä, jotka sanovat itsellään olevan traumatausta. Terapia on oikea osoite traumoista parantumiseen, mutta jos parisuhde ja kumppani valjastetaan terapeutin ja hoitajan rooliin, siitä ei tervettä suhdetta tule. Tuossahan käytännössä rajoitettaisiin hyvää kumpania vain siksi, että menneisyydessä on ollut joku sellainen, joka ei ollut hyvä.

Erikoinen kysymys ylipäätään. 

Mielestäni ikinä ei ole täyttä luottamusta ja jos on, on se harhakuvitelma.

Mitään riitoja ja mustasukkaisuutta ei tietenkään saa olla. Aikuinen ymmärtää ettei toista omisteta ja molemmilla oikeus tehdä elämässään mitä haluaa.

Sitten taas jos puhutaa sellaisesta luottamuksesta, että muistaako puoliso hakea kissanruokaa kun niin on sovittu. Se on sitten jo vakavampi juttu ellei muista. Sellaiset asiat vaikuttaa jokapäiväiseen arjen sujumiseen ja ne on saatava toimimaan, muuten ei elo suju ja riitaa pukkaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa. Hmmm. Jos toisella on traumamenneisyys, niin ei häntä voi sen takia määrätä elämään koko elämäänsä sinkkuna. Avoimuus parantaa. 

 

Eihän tuossa mitään olla parannuttu, vaan tuossahan edelleen eletään vanhojen traumojen ehdoilla ja edellytetään traumattoman kumppaninkin elämään omien traumojen ehdoilla - tuossa annetaan traumamenneisyyden vaikuttaa vielä nykyisyyteenkin. Minusta tuo ei todellakaan ole tervettä. Tuo on vallankäyttöä omiin traumoihin vedoten, ja juuri tuo on syy, miksi vältän kaikkia niitä, jotka sanovat itsellään olevan traumatausta. Terapia on oikea osoite traumoista parantumiseen, mutta jos parisuhde ja kumppani valjastetaan terapeutin ja hoitajan rooliin, siitä ei tervettä suhde

Meillä kuvioissa on terapia JA kumppani ja hyvä niin. Jos olisin heittänyt pihalle, ei mies olisi jaksanut apua hakea. Ja ihan rehellisesti voin sanoa että olen ollut miehelle apuna, kärsivällisesti, näissä asioissa hyvin paljon, varmasti enemmän kuin moni muu olisi tehnyt. Mutta on se kannattanutkin.

Vierailija wrote:

Mua kyllä kalvaa ainainen epävarmuus ja epäluottamus, vaikka kuinka olen yrittänyt tätä vastaan taistella. En tiedä mikä miehellä on ongelmana, mutta ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja alusta alkaen hän on esim. netissä etsinyt chat seuraa ja jutellut muiden naisten kanssa, ja kaksi kertaa jäänyt kiinni siitä kun harrastusporukasta etsinyt jotain sinkkuryhmää ja kun oli toisella paikkakunnalla töissä minun raskausaikana, oli etsinyt sinkkuryhmää sieltä. Kerran oli ihastunut työkaveriinsa ja viestitteli ja soitteli hänelle minun tietämättäni jotain lässytysviestiä että höpsö mennään kahville ym (töissä). Olen ymmärtänyt, että miehen puolelta tämä oli yksipuolista.

Sanoo aina muuttavansa tapansa, mutta aina tulee jotain mitä netissä häärää.

Kerrot olevasi epävarma ja mustasukkainen. Ollut ilmeisesti suhteen alusta lähtien? Voisiko miehesi nettietsintöjen syynä olla jonkinlainen kompensointi, jos olet kieltänyt häneltä menoja kavereiden kanssa. Tuntee itsensä yksinäiseksi ja siksi etsii seuraa? Ehkä vähän kaukaa haettua ja toki väärin toimittu häneltä. Tuli vaan mieleen kun joskus kuullut vastaavasta...

Mutta eniten ihmetyttää miten hän kaikesta noista kertomistasi on jäänyt kiinni?? Sinkkuryhmien etsimisistä ja chatti keskusteluista? Ja vielä monta kertaa. Onko sulla joku seurantaohjelma? Tai sitten miehesi haluaa että jää niistä kiinni. Jos ei, niin hän ei ilmeisesti ole ainakaan mikään tietotekniikka insinööri.. :).

Mulla ei ole täyttä luottamusta mieheeni. En epäile pettämistä tai valehtelua, se ei ole sellasta. En voi luottaa, että hän on tukenani tai apunani, sillä jotain hänen mielestään tärkeämpää voi tulla millon vaan. Hän on päivisin kiireinen työn kanssa, joten jos tarviin apua, on häneltä turha sellasta pyytää. Iltasin taas ottaa oluen tai pari, joten taas on turha pyytää apua, vaikka oisin metsässä ja katkonut jalkani.

Tää on ihan absurdi ketju! En pystynyt edes lukemaan kokonaan. Miten kukaan jaksaa elää niin, että tarkastetaan kaikki viestit, toisen omat menot "sovitaan yhdessä" jne? Tai säännönmukaisesti asiasta jos toisestakin valehtelevan ihmisen kanssa? Ja sitä pidetään ihan normaalina?

Ei mullakaan ihan 100% luottamusta ole, puoliso pettänyt exäänsä joten mistä sitä ikinä tietää, muutenkaan? Mutta ikinä en ryhtyisi tuollaiseen kyttäämiseen tai siihen että toisen pitäisi kysyä lupa menoihinsa kuin lapsen. 

Vierailija wrote:

Tää on ihan absurdi ketju! En pystynyt edes lukemaan kokonaan. Miten kukaan jaksaa elää niin, että tarkastetaan kaikki viestit, toisen omat menot "sovitaan yhdessä" jne? Tai säännönmukaisesti asiasta jos toisestakin valehtelevan ihmisen kanssa? Ja sitä pidetään ihan normaalina?

Ei mullakaan ihan 100% luottamusta ole, puoliso pettänyt exäänsä joten mistä sitä ikinä tietää, muutenkaan? Mutta ikinä en ryhtyisi tuollaiseen kyttäämiseen tai siihen että toisen pitäisi kysyä lupa menoihinsa kuin lapsen. 

Ok kiitos, oli tärkeä tieto kaikille 😂

Aiempi kirjoitus hävisi. Mutta itse en ole voinut luottaa siihen että tuo mies rakastaa. Hyvällä tuulella kun hän hellii, tukee, kehuu, sanoo rakastavansa. On ihana mies. Mutta sitten kun suuttuu ja raivostuu tosissaan niin minä muutun hänelle viholliseksi. Sitten huutaa raivoissaan ja haukkuu kaikin keinoin. Milloin olen h****, milloin sairas p**** tai elämä minun kanssa pelkkää p*****. Tai sitten että ihan kuka tahansa kadulla vastaan tuleva olisi parempi vaimo kun minä.

No sitten tällaisen riidan jälkeen kun minä olin aivan rikki niin hän ei ymmärtänyt koska se oli vain riita eikä hän tarkoittanut mitä sanoi. Ihmetteli miksi pelkän riidan takia olin niin rikki tai en uskonut että hän rakastaa ollenkaan. Mutta en voinut ymmärtää että aikuinen ihminen sanoisi jotain mitä ei tarkoita, aikuinen pystyy hillitsemään sanansa eikä keksi jotain valhetta. Siten en minä tiennyt kumpi pitää paikkansa. Se mitä vihaisena sanoo vai mitä vannoo hyvällä tuulella. Ja sitten kun ei toisen rakkauteen luota niin ei oikein mihinkään muuhunkaan. Se oli tosi ristiriitaista.

On oltu eron partaalla kauan tämän takia. Mutta nyt ei enää puhu tuollaisia niin nyt uskon että rakastaa ja minä olen hänelle tärkeä. Mutta kesti aivan tosi kauan.