Te jotka elätte suhteessa jossa ei ole täyttä luottamusta
Meitä on varmasti muitakin ja uskalletaan keskustella vaikka tuomitsijoita riittää. Suhteessa on paljon muutakin kuin luottamus ja suhde voi olla hyvä vaikka toiseen ei uskallakaan täysin luottaa.
Aiheuttaako teillä mustasukkaisuutta vai oletteko löytäneet kompromisseja, keinoja sopeutua tilanteeseen? Hakeneet apua, tai vaan hyväksyneet tilanteen?
Kommentit (195)
"Ei ole kyse siitä, mitä niissä viesteissä on, vaan tuollainen toiminta ei vain ole ok."
Tässä tullaan taas siihen että jos se jollekin toiselle on ok että puoliso lukee viestit, niin silloin se on ok. Sinun mielipiteesi ei päde muiden suhteissa.
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei. Minulla ei ole salattavaa joten ei haittaa jos mies lukisi viestit. Piste.
Väkisinkin tulee mieleen, onko sinut sumutettu hyväksymään kontrollointi ja vahtiminen, kun kerran olet kääntänyt asian päässäsi ylösalaisin - ihan kuin ongelma tuossa kyttäämisessä olisivat jotkut paljastuvat salaisuudet, eikä kyttääminen itsessään. Minua ainakin häiritsisi, jos kumppani menisi lukemaan omia viestejäni, vaikka kyseessä olisi vain jokin keskustelu äidin kanssa, jossa kysyn jotain ruokareseptiä. Miksi kukaan menisi lukemaan toisen viestejä? Koska perusoletus on se, että toisen viestejä ei mennä lukemaan, niin silloin AINA haittaa, jos toinen rikkoo tätä sanatonta sopimusta. Ei ole kyse siitä, mitä niissä viesteissä on, vaan tuollainen toiminta ei vain ole ok.
Olen eri. Juuri tästä jossain toisessa keskustelussa puhuttiin, meillä kännykät on avoimia ja sallittuja toisenkin käyttää ihan yhtä lailla. Mistään mustasukkaisuudesta ei kyse ole tokikaan, vaan ihan siitä että ne on meille vaan puhelimia. Laitteita. Toisen käytössä olevaa kännykän laturia saa yhtä lailla käyttää, se meillä aivan sama asia. Ja aivan yhtä vähän kyttäämistä, kuin toisen puhelimen käyttö.
Ollaan eletty siis lankapuhelinaikaa, ja musta tuntuu vaan aivan hassulta, että joku suuttuisi jos puoliso lukisi äidiltä kysytyt ruokareseptit. Tottakai omassa suhteessaan saa vaatia säännöt, jotka tuntuu itselle hyvältä, mutta kun parisuhteissa on eroja ja ihmisissä myös. 😊
Olen hyväksynyt sen että toiseen ihmiseen ei koskaan voi luottaa 100%. Puolisoni voisi koska tahansa vaikkapa pettää jos niin päättää. En jaksa murehtia. Totuus tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin ja silloin minä poistun. Toki pidän silmäni auki.
Sanon vaikka joku ei tykkäisi, mutta miksi se olisi paha asia, että jos laitan kaverilleni viestiä, niin hänen miehensä lukisi sen? Tai laittaisin miestyökaverille sähköpostia ja vaimonsa sen lukisi? En ole ikinä näitä ymmärtänyt, enkä siis myöskään saanut kilareita jos/kun tiedän että kaveri on kertonut kuulumiseni miehelleen. Sehän on normaalia...
Yksi ystävä mainitsee erikseen viesteissä/puheluissa että älä kerro miehelle, siis jos jotain asiaa ei saa kertoa. Ja en edes muista milloin tällainen asia olisi viimeksi ollut. Muuten kaiken saa kertoa, tuttuja kun ollaan puolin toisin. Ja samoin hän kertoo miehelleen mun kuulumiset. Asia täysin ok.
Kai jos puoliso on joku kaamea juoruja ja kaverin sairaudet sitten koko kylän tiedossa niin ei sellaiselle halua omia sairauksia tai muita tiettävän.
Miksi olla suhteessa jossa ei ole luottamusta?
Vierailija wrote:
Miksi olla suhteessa jossa ei ole luottamusta?
Koska suhteessa voi olla paljon hyvää, vaikka 100 % luottamusta ei olisi. Jos luet ketjua huomaat mitä ne hyvät puolet voi olla. Ja luottamuspuutteen kanssakin voi elämässä ja suhteessa pärjätä ihan hyvin. Ja onko 100% luotto edes realistinen? Lue ketju.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
Se että suhteessa ei ole 100% luottamusta, eikä siihen koskaan päästä, ei suhteen kannalta ole kuluttavaa. Luottamuspula on.
Vierailija wrote:
Mua kyllä kalvaa ainainen epävarmuus ja epäluottamus, vaikka kuinka olen yrittänyt tätä vastaan taistella. En tiedä mikä miehellä on ongelmana, mutta ollaan oltu 10 vuotta yhdessä ja alusta alkaen hän on esim. netissä etsinyt chat seuraa ja jutellut muiden naisten kanssa, ja kaksi kertaa jäänyt kiinni siitä kun harrastusporukasta etsinyt jotain sinkkuryhmää ja kun oli toisella paikkakunnalla töissä minun raskausaikana, oli etsinyt sinkkuryhmää sieltä. Kerran oli ihastunut työkaveriinsa ja viestitteli ja soitteli hänelle minun tietämättäni jotain lässytysviestiä että höpsö mennään kahville ym (töissä). Olen ymmärtänyt, että miehen puolelta tämä oli yksipuolista.
Sanoo aina muuttavansa tapansa, mutta aina tulee jotain mitä netissä häärää. Sanoo kiven kovaan, ettei ole koskaan fyysisesti mitään tehnyt. Nyt hällä on parikymppinen naispuolinen opiskelukaveri, kenen kans tekee paljon yhteistyötä ja tekstailee ja soittelee myö
Miehesi ei tule muuttamaan tapaansa. Voit luottaa siihen, että viestittelee jatkossakin.
Ei jokaisella parilla tarkoita luottamuksen puute sitä, että jompikumpi olisi pettänyt suhteessa.
Meillä tilanne se, että nainen ei luota koska häntä on petetty aikaisemmassa suhteessa. Tämä heijastuu selkeästi myös meidän suhteeseen ja minä ymmärrän asian. Pyrin välttämään tilanteita, joista tiedän että puolisoni olisi hermorauniona. Ei minulla ole tarve lähteä jätkien kanssa pattayalle viikoksi ja koittaa todistella että meillä on luottamus niin kunnossa. Kunnioitan puolisoani ja haluan hänelle pelkkää hyvää, en kiusaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
No haluan tarkastaa, ettei mies ole rakastunut toiseen. Että tiedän, millainen todellinen tilanne on. Lähinnä katson, onko kontakteissa uusia naispuolisia tuttavia ja jos on, millä tasolla höpisevät, en sen tarkemmin lue.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
No haluan tarkastaa, ettei mies ole rakastunut toiseen. Että tiedän, millainen todellinen tilanne o
Pystyykö viesteistä todella varmistamaan onko toinen rakastunut vai ei?
Mistään muustako parisuhteessa ei näe millä mielellä toinen on rakastunut, tylsistynyt, surullinen jne. Kuulostaa hieman kummalliselta jos tunteita tunnetiloja ei pystyisi tunnista muuten kuin viesteistä.
Jos minua mietityttää mitä ja kenen kanssa puoliso viestittelee tai toisinpäin niin kyllä se riittää että toinen kertoo noin suurin piirtein asian, ei tarvitse kertoa edes kenen kanssa viestittelee onko uusi vai vanha tuttavuus. Ei viestien sisältöä lähetä tarkistamaan puolin eikä toisin. Enkä usko että kumpikaan sitä kyttäämistä hyväksyisikään.
Se on yhden tekevää mitä kukakin hyväksyy omassa parisuhteessaan, kunhan ihmettelen muuttaako se viestien lukeminen tilannetta jotenkin luottamuksen osalta. Jatkuuko luottamuksen parantaminen loputtomasti vai tuleeko joskus se raja että luottamusta on nyt riittävästi ja kaikkea ei tarvitse tietää tai tarkistaa.
Vierailija wrote:
Ei jokaisella parilla tarkoita luottamuksen puute sitä, että jompikumpi olisi pettänyt suhteessa.
Meillä tilanne se, että nainen ei luota koska häntä on petetty aikaisemmassa suhteessa. Tämä heijastuu selkeästi myös meidän suhteeseen ja minä ymmärrän asian. Pyrin välttämään tilanteita, joista tiedän että puolisoni olisi hermorauniona. Ei minulla ole tarve lähteä jätkien kanssa pattayalle viikoksi ja koittaa todistella että meillä on luottamus niin kunnossa. Kunnioitan puolisoani ja haluan hänelle pelkkää hyvää, en kiusaa.
Jos luottamuspulaa ei olisi lähtisit Pattayalle?Ikän kuin normaaleissa parisuhteissa joissa luottamus on kunnossa sitä luottamusta olisi jatkuvasti tarve testata tuon kaltaisilla kokeilla. Ei ole.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
No saan siitä sitä varmuutta, että mitään sellaista ei ole menossa, mistä en tietäisi. Ja se tosiaan on lisännyt luottamusta että saan esim.viestejä lukea. Sen huomaa selkeimmin siitä koko ajan menee pidempiä ja pidempiä aikoja, ettei toisen kännykän tarkoituksellinen selaaminen käy mielessäkään ja muutenkin luottamus on kasvanut. On ollut tosi kiva huomata että mies uskaltaa kertoa naispuolisen työkaverin härskitkin viestit. Näin ei ole aina ollut eli eteenpäin on menty.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei jokaisella parilla tarkoita luottamuksen puute sitä, että jompikumpi olisi pettänyt suhteessa.
Meillä tilanne se, että nainen ei luota koska häntä on petetty aikaisemmassa suhteessa. Tämä heijastuu selkeästi myös meidän suhteeseen ja minä ymmärrän asian. Pyrin välttämään tilanteita, joista tiedän että puolisoni olisi hermorauniona. Ei minulla ole tarve lähteä jätkien kanssa pattayalle viikoksi ja koittaa todistella että meillä on luottamus niin kunnossa. Kunnioitan puolisoani ja haluan hänelle pelkkää hyvää, en kiusaa.
Jos luottamuspulaa ei olisi lähtisit Pattayalle?Ikän kuin normaaleissa parisuhteissa joissa luottamus on kunnossa sitä luottamusta olisi jatkuvasti tarve testata tuon kaltaisilla kokeilla. Ei ole.
Onko sun tavoite vaan koko ajan ja joka paikassa härkkiä fiksuja kirjoituksia?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Luen joskus toisen viestejä, vaikka se on minulle vastenmielistä.
Sama. Ja on täysi lupa lukea mutt luen silti niin ettei näe koska häpeän sitä. Nykyään harvoin. Ja kun ei ole mitään löytynyt niin olen alkanut luottaa hyvin. Ei ole tarpeen lukea.
Mitä niistä viestien lukeisesta sitten saa? Miksi niitä täytyy lukea jos se aiheuttaa itsekin häpeää?
Meillä viestit ei sinällään ole mitään salaisia ja periaatteessa molemmat varmaan viestien lukemiseen antaisi luvan mutta en näe mitään perustetta sille miksi viestit pitäisi lukea. Viestit tuskin on lähetetty molemmille vaan kuuluvat vain toiselle. Ei parisuhteessa kuulu kaikkea jakaa.
No haluan tarkastaa, ettei mies ole rakastunut toisee
”Mistään muustako parisuhteessa ei näe millä mielellä toinen on rakastunut, tylsistynyt, surullinen jne. Kuulostaa hieman kummalliselta jos tunteita tunnetiloja ei pystyisi tunnista muuten kuin viesteistä.”
Jos toinen ei puhu, ja välttelee sanomasta mitään suhteesta, on vaikea tulkita myös tilannetta. Montaa ihmistä pystyy kyllä rakastamaan samaan aikaan, joten rakastamisen kohteena olemisestakaan ei voi päätellä mitään. Haluaisin vain tietää, mitä hänelle kuuluu.
Väkisinkin tulee mieleen, onko sinut sumutettu hyväksymään kontrollointi ja vahtiminen, kun kerran olet kääntänyt asian päässäsi ylösalaisin - ihan kuin ongelma tuossa kyttäämisessä olisivat jotkut paljastuvat salaisuudet, eikä kyttääminen itsessään. Minua ainakin häiritsisi, jos kumppani menisi lukemaan omia viestejäni, vaikka kyseessä olisi vain jokin keskustelu äidin kanssa, jossa kysyn jotain ruokareseptiä. Miksi kukaan menisi lukemaan toisen viestejä? Koska perusoletus on se, että toisen viestejä ei mennä lukemaan, niin silloin AINA haittaa, jos toinen rikkoo tätä sanatonta sopimusta. Ei ole kyse siitä, mitä niissä viesteissä on, vaan tuollainen toiminta ei vain ole ok.