Parisuhteessa olevat, onko ok mennä baarin jälkeen jatkoille?

Ai kauheeta, välillä jäädään kaverin kanssa baari-illan ja jatkojen päätteeksi hotelliin yöksi! 

Ja tosiaan jatkoille voi kumpikin tahoillaan mennä, mulla usein niin että oon yötä jossain kun käyn baareilemassa kauempana kotoa, vanhoilla kotikulmilla tai muualla asuvien kavereiden kanssa. Hullua olis jos pitäis pakosta kiiruhtaa kotiin. Mutta oon toki kuullut että joissain parisuhteissa yritetään kaikin tavoin toimia niin että toisella ei saa olla mitään hauskaa eikä esim omia menoja ja kavereita. 

Vierailija wrote:

Sehän riippuu, mitä siellä jatkoilla tekee. On valitettavia ja useita kokemuksia menneisyydestä, miten kulloinenkin akka on raahautunut jatkoilta aamulla kotiin rojut rännissä. Estämään en silti nykyisinkään ala, vaikka rehellisesti sanottuna joka kerta nykyäänkin alitajuisesti jännittää, mitä sieltä mahtaa tulla. Kyllä ne vanhat kokemukset takaravossa painavat. 100% luottoa ei ole eikä tule kehenkään enää.

Omassa kaveripiirissä yks jätkä pyys kerran bisselle. Se kerto, että ei pysty enää pitää asioita sisällään ja kertoo ja näyttää luottamuksella asioita. Frendien vaimot lähes kaikki on lähetellyt viestejä ja kuvia itestään ja ehdotellut kaikenlaista kivaa tälle jätkälle. Pyydelly jatkoille ihan suoraan paneskelemaan jne jne. Kesällä, kun oli grillijuhlat, niin kattelin kavereiden vaimoja vähän erilailla. Mun päässä vaan pyöri ettei ikinä uskois noista naisista ja siinä ne on kaikki ihan normaalisti pieni salaisuus sisällä. JA sit aloin miettimään, että tietääkö he keskenään toistensa jutut, kun he lähettävät samoja kuvia ja viestejä tälle yhdelle jätkälle. Naiset siellä pussailee aviomiehiään ja naureskelee ja mun silmissä se kaikki on feikkiä. En vaan enää näe niitä niinku ne oli ennen.

Ok on tää jätkä helvtin komea ja en ihmettele niitä kuvia ja viestejä, mutta kavereiden vaimot tekee sitä samassa piirissä olevalle, niin on se vähän outoa ja surullistakin.

Itellä ei ole 100% luottoa myöskään ja olen ruvennut kattelemaan asioita erilailla. Se, että tällasta tapahtuu näin lähellä, niin mitä sit tapahtuu muualla.

Joskus on toisinaan taas ei.

Joku tossa kommentoi että "kaikki tietää mitä jatkoilla tapahtuu", mitähän mahtoi tarkoittaa🤔? Jos kommentoijalla itsellään on tapana automaattisesti paneskella joka puolella niin kaikilla muilla ei kyll oo. 

Niinhän se on, että ihmisen moraali ei siitä muutu, onko hän parisuhteessa vai ei. Elikä nämä, ketkä jatkoilla painavat mitä sattuu, tekevät sitä joka tapauksessa, ihan sama, oltiin suhteessa tai suhteissa.

Itse olen elänyt niin sinkkuna kuin parisuhteessa, käynyt baareissa ja jatkoilla, mutta varattuihin en ole sinkkuna sekaantunut enkä parisuhteessa muihin ihmisiin. Muuten voisi pelottaa random-jatkot, kun ei ihmisistä koskaan tiedä, siis mitä hulluja lopulta ovat, mutta ei sen vuoksi, että alkaisin käyttäytymään itse tai että puolisini alkaisi, jotenkin oman moraalin vastaisesti.

Tuotakaan en ymmärrä, että erityisesti jatkot olisivat parisuhdeajasta pois, koska eikö se baariin, tapahtumaan tms. lähteminen ole jo. Eli kai se on sama, tulenko kotiin klo 01 vai 03. Jos itse lähden jatkoille, syy on yksinkertainen: baari menee kiinni ja on hauska porukka koossa, meno on letkeää ja mukavaa, joten en vielä halua lopettaa hauskanpitoa. Tekee ehkä mieli vielä paria juomaakin.

Ja tietysti korrektia on kotiin ilmoittaa, että lähden jatkoille paikkaan x, jos toinen sattuu heräämään ja huolestumaan. Lisäksi ilmoitan aina, että lähden nyt täältä paikasta x kotiin, menee aikaa y. Nämä vain sen vuoksi, että nykymaailma tosiaan on vähän semmoinen isommassa kaupungissa. Maalla jos ollaan koulukavereiden tms. maailmassa, ei kumpikaan ilmoittele, vaan kotiutuu ajallaan. Tietysti sielläkin voisi tapahtua, mutta jotenkin sitä vaan ei osaa pelätä.

"Kyllä, jatkoilla, laivoilla ja mökkireissuilla se kynnys pettämiseen on huomattavasti pienentynyt, kun mahdollisia sekstailupaikkoja on helposti tarjolla, ja kiinni jäämisen riski pieni. Baarista suoraan toisen kotiin lähteminen vaatii enemmän harkintaa ja saattaa se järjen äänikin jossain kohtaa tulla väliin."

Jos ajattelee noin, niin tuottaa varmaan tuskaa myös, jos puoliso matkustaa työnsä puolesta ja majoittuu hotelleissa.

Itse en voisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka ajattelisin pettävän heti, jos sekstailupaikkoja on helposti tarjolla ja kiinnijäämisen riski pieni. Tai joka ajattelisi minusta noin.

Vierailija wrote:

Joku tossa kommentoi että "kaikki tietää mitä jatkoilla tapahtuu", mitähän mahtoi tarkoittaa🤔? Jos kommentoijalla itsellään on tapana automaattisesti paneskella joka puolella niin kaikilla muilla ei kyll oo. 

No juurikin näin. Olen sen ikäinen, että jatkoja on takana vaikka minkämoisia, myös semmoisia, jossa hyvä työkaverimies on tullut luokseni jatkoille aivan yksin, ollaan oltu siis kahdestaan, mutta mitään paneskeluja siellä ei kyllä ole tapahtunut, eikä semmoisia ole edes yritelty. Miksi ihmeessä pitäisi hyvä meno lopettaa sen vuoksi, että on olemassa muka joku sääntö, että täällä saat keskustella ja pitää hauskaa, mutta tällä kellonlyömällä? paikassa? se loppuu?

"Viimeksi kun oltiin yhdessä laivaristeilyllä, niin silti tuli joku miestä iskemään, kun hän oli baaritiskillä ja minä jäin istumaan kauemmas. Nainen oli hyväillyt selkää ja suuttunut kun mies käski painua *******iin. Nainen kyllä näki sormuksen ym, ei paljon haitannut tai ehkä jopa yllytti. 

Että sen jälkeen totesin että meillä ei edes keskustella jatkossa siitä voiko ilman puolisoa lähteä laivalle. Ei voi, kun puolison kanssakin tällaista."

Mitä ihmettä? Miehesi torjui naisen, mutta hän ei saa lähteä ilman sinua laivalle? Mitä pahaa hän teki? Miksi et luota häneen?

Jos itse naisena lähden yksin tai kavereiden kanssa laivalle niin kyllä, erittäin todennäköisesti joku lähestyy tai jopa lähentelee. En usko, että puolisolleni tulisi silti mieleenkään kieltää minua menemästä. Risteilyjä en kyllä harrasta, en tiedä tylsempää tapaa harrastaa "matkustamista" kuin viettää aikaa laivalla, sen sijaan matkustelen kyllä yksin.

Toinen juttu, mitä ihmettelen on tämä "olen nähnyt kaveripiirissä tehtävän sitä ja tätä ja siksi en omassa suhteessani laske puolisoa minnekään". Kannattaisiko tuossa tilanteessa hieman miettiä, minkälainen se oma kaveripiiri sitten on? En minä halua olla ystävä ihmisen kanssa, jonka kanssa moraaliarvot eivät kohtaa. En halua olla tilanteessa, jossa itse lähden jatkoille ihan vaan hauskaa iltaa jatkaakseni, mutta "ystävällä" onkin mielessä ei minun kanssani seurustelu (parisuhteessa myös ystäväaika on kortilla), vaan kaikenmaailman randomien paneskelu. Ei kiitos.

Toisaalta taas baareissa, laivalla, jne. luonnollisesti aina on myös seuraa hakevia ihmisiä. Ei siinä mitään pahaa ole, kyllä voin ystävällisesti kertoa olevani varattu, joten kiitos tarjouksesta, mutta passaan. Saman osaa mieheni tehdä. Jankuttaminen tai ördääminen on sitten toinen juttu, huonoa käytöstä, ja semmoisiakin ihmisiä piisaa aina. Heille sanotaan sitten vähemmän ystävällisesti.

Olisi todella outo ajatus itselleni, että puolisoni rajoittaisi minun (tai minä hänen) elämää sillä perusteella, että on olemassa muita, meille jopa täysin vieraita ihmisiä, jotka käyttäytyvät jollain tavalla. Mitä se meihin kuuluu?

Varmaan tosiaan riippuu jatkoista. Joku sekaporukka ihmisiä, mieluiten tuttuja ja puolituttuja ei haittaisi. Esim työporukan jatkot. Sitten taas yhden ihmisen (vastakkaista sukupuolta) kanssa olevat hotellihuone/sen toisen koti jatkot kyllä häiritsisi. 

Meille on normaalia että jos joku meno tai illanvietto tulee, aina kysytään ensin toiselta sopiiko, onko ok ja niin edelleen. Jos toisella on MITÄÄN nega-ajatuksia asiasta niin se vaikuttaa osallistumispäätökseen.

Itselläni on jo pidempään ollut niin että ihan normaali arki-ilta kotona miehen kainalossa voittaa mennen tullen kaikki muut menot, seuraavaksi esimerkiksi työpaikan virkistyspäivän/illan. Tai kun töissä kysytään kiinnostaako yön yli-reissu virkistyspäivänä, niin ei todellakaan kiinnosta. Mieluummin olen kotona miehen kanssa. Ei toisen seurasta vaan meinaa saada tarpeekseen ja mies on kuitenkin kaikessa se tärkein, meillä on mukavaa yhdessä ja hän on myös paras ystäväni.

Kavereiden luonakin kyläillään yleensä yhdessä, koska asuvat kaukana ja reissujen yhteydessä poiketaan ja istutaan iltaa.

En kyllä lähtis ryyppäämään outoon seuraan jonnekin yksityiseen paikkaan.  Yhtään ei tiedä miten kukakin käyttäytyy ja millaisia mielitekoja on kun liikaa vetänyt jotain päihteitä.

Vierailija wrote:

Meille on normaalia että jos joku meno tai illanvietto tulee, aina kysytään ensin toiselta sopiiko, onko ok ja niin edelleen. Jos toisella on MITÄÄN nega-ajatuksia asiasta niin se vaikuttaa osallistumispäätökseen.

Itselläni on jo pidempään ollut niin että ihan normaali arki-ilta kotona miehen kainalossa voittaa mennen tullen kaikki muut menot, seuraavaksi esimerkiksi työpaikan virkistyspäivän/illan. Tai kun töissä kysytään kiinnostaako yön yli-reissu virkistyspäivänä, niin ei todellakaan kiinnosta. Mieluummin olen kotona miehen kanssa. Ei toisen seurasta vaan meinaa saada tarpeekseen ja mies on kuitenkin kaikessa se tärkein, meillä on mukavaa yhdessä ja hän on myös paras ystäväni.

Kavereiden luonakin kyläillään yleensä yhdessä, koska asuvat kaukana ja reissujen yhteydessä poiketaan ja istutaan iltaa.

Ja sitten kun se ero tai kuolema tulee, ihmetellään, että missä ne kaverit on ja miten yksinäisiä ollaan. Tai vastaavasti ihmetellään, kun ei ole miehen kanssa enää mitään yhteistä, ei jutella, ei mitään.

Kyllä elämään kannattaa panostaa ihan täysillä, myös siis pitää yhteyttä ihan omiin ystäviin ja työkavereihin, yhden ihmisen varaan heittäytyminen on hyvin riskialtista. Lisäksi pisemmän päälle on kyllä tylsää, jos kumpikaan ei tuo mitään uutta juteltavaa suhteeseen, ei ole kerrottavana mitään juttuja vaikka, kun kaikki on tehty yhdessä ja yhtä aikaa.

Itse näen, että iltoja miehen kainalossa on niin paljon, 85 % ajasta, että tekee todella hyvää välillä nousta sieltä ihmisten ilmoille ja muistuttaa itseään, että elämä oikeastaan kumminkin on tuolla, meidän kuplan ulkopuolella. Niinpä pidän tärkeänä, että oma elämäni on minun elämääni!

 

"Ja sitten kun se ero tai kuolema tulee, ihmetellään, että missä ne kaverit on ja miten yksinäisiä ollaan. Tai vastaavasti ihmetellään, kun ei ole miehen kanssa enää mitään yhteistä, ei jutella, ei mitään.

Kyllä elämään kannattaa panostaa ihan täysillä, myös siis pitää yhteyttä ihan omiin ystäviin ja työkavereihin, yhden ihmisen varaan heittäytyminen on hyvin riskialtista. Lisäksi pisemmän päälle on kyllä tylsää, jos kumpikaan ei tuo mitään uutta juteltavaa suhteeseen, ei ole kerrottavana mitään juttuja vaikka, kun kaikki on tehty yhdessä ja yhtä aikaa."

Onhan mun elämäni mun elämääni, vietän sen kenen kanssa tahansa :) Juurihan kerroin että tavataan kavereita, pääasiassa yhdessä, ei tässä kenenkään yhden ihmisen varassa olla. Tunnetaan toistemme kaverit ja puolisot, joten yhteiset tapaamiset  on luontevia. Ei ne ystävät minnekään ole kadonneet, päinvastoin lisää on tullut tässä vuosien varrella, esimerkiksi työpaikoilta. Juuri uusin työkaverini jutteli mieheni kanssa puhelimessa koska tarvitsi neuvoa, ovat lisäksi miehensä kanssa tulossa käymään kahvilla kun ovat joka tapauksessa tänne päin tulossa.

Eikä meiltä ole puheenaiheet loppuneet eikä yhteinen aika käynyt tylsäksi, päinvastoin nyt kun esikoinenkin on kohta jo kolmekymppinen ja nuorinkin asunut omillaan jo vuosia, on menossa oikein kiva elämän ja parisuhteen vaihe :)

Vierailija wrote:

 

En kyllä lähtis ryyppäämään outoon seuraan jonnekin yksityiseen paikkaan.  Yhtään ei tiedä miten kukakin käyttäytyy ja millaisia mielitekoja on kun liikaa vetänyt jotain päihteitä.

Näin on, ei voi tietää miten kenelläkin voi napsahtaa päihteissä ollessaan. On ihmisiä jotka voivat ns.muuttua toiseksi persoonaksi sormia napsauttamalla. Ihana ihminen voi muuttua pedoksi. 

Mutta sitten kun se mies siitä kuolee, ehkä näet, että ei ne vanhat kaverit enää kutsukaan tai työkaverit soittele. Minä olen itse kokenut tämän katkerasti, minäkin luulin, että meillä on paljon ystäviä. Niin meillä olikin, mutta minulla ei ollut. Siis en enää yksin kelvannutkaan niihin illanistujaisiin tai mökkireissulle. Kun kaikki olivat nimenomaan tottuneet meihin, he eivät osanneet tai halunneet nähdä minua, vain minua.

Onneksi ei tosiaan kaikille käy näin, mutta kyllä olen tyttärelleni sanonut, että pitäisi olla jotain ikiomaa, ei ainoastaan yhteistä.

Olen nyt löytänyt pari kaveria eronneista naisista, mutta eihän se ystävyys samankaltaista ole, kun on enemmän ajauduttu yhteen, ei välttämättä niinkään luonteiden tai muun takia. Mutta samaa ovat he kertoneet, että kuvittelivat elävänsä sosiaalista hyvää elämää, mutta kun mies rinnalta lähti, lähti se sosiaalinen elämäkin.

Ystäviä tulee jatkuvasti lisää. Varmasti ystävät eivät loppuisi siihen, jos mieheni kuolisi. En myöskään ala tavata nyt ketään ystävääni kahdenkesken, esimerkiksi aja parhaan ystäväni luokse yksin sen 1090 km mitä meillä on välimatkaa, vain siksi että mieheni kuolee joskus! 😧 Absurdi ajatuskin. Ei, vaan kävimme syysreissulla mieheni kanssa jolloin kävimme myös ystäväni luona. Ja hänen miehensä odotti meitä yhtä lailla.

Jos mieheni kuolisi nyt äkisti ja olisin väkisin alkanut elää jo yhdessäoloaikanamme "itsenäistä elämää" koska jonkun mielestä niin "kuuluu tehdä", niin varmasti surisin eniten sitä että en ollut mieheni kanssa silloin kun halusin. Ja sitten se on myöhäistä.

Elämässä sattuu ja tapahtuu ja koska vaan voi olla se viimeinen päivä. Tärkeintä on että jokainen elää mahdollisimman onnellisesti ja muovaa elämästään sellaisen, mitä haluaa elää. Jossa on hyvä olla. Se elämä on ihmisillä erilainen ja onneksi jokainen saa elää kuten haluaa :)

Keskustelu ajautuu näemmä taas vähän muualle, mutta liittyy toki aiheeseen tuo, että erilaisilla pareilla on erilaiset arvot ja tavat elää, mikä on hyvä se.

Itse koen, että kaikenlainen toisen rajoittaminen varmuuden varalta, koska joku tekee jotain tai jotain voi tapahtua, on kyllä aina jotenkin outoa ja surullistakin. Sillä puolisollakin kun on vain yksi elämä, niin väärältä tuntuu, että jotain pitäisi olla tekemättä sen vuoksi, että toiselle tulee paha mieli pelkästään ajatuksesta, että jotain tehdään.

Ymmärrän tältä pohjalta kyllä ajatusta siitäkin, että joku ajattelee, että suhde kaipaa ja sille on hyväksi muutkin kuin yhteiset asiat. Tämä ihan sen takia, että ei minun kiinnostuksen kohteeni ole 10/10 miehen kiinnostuksen kohteiden kanssa, joten jäisin aika paljosta paitsi, jos ei olisi ystäviä, joita kiinnostavat nämä asiat, jotka miestäni ei. Ja sen vuoksi nämä ihmiset eivät ole mieheni elämässä, vaikka ovatkin minun elämässäni. Teennäistä taas olisi, että heidän pitäisi tutustua ja kiinnostua minun miehestäni sen vuoksi, että hän on minun mieheni.

Itse en halua rajoittaa kumppania. Rajoittamalla toista et tee muuta kuin hallaa kaikille osapuolille. Annat kumppanin tehdä omat päätökset ja valinnat. Jos pettää tai sikailee muuten vaan, kyllä siitä kiinni jää jossain kohtaa. Tässä vaiheessa tietää ettei kumppanilla ole samoja arvoja kun minulla. Jos taas rajoittaa ja rajoittaa, pettäminen kyllä tapahtuu jossain kohtaa joka tapauksessa, sillä lisällä että olet stressannut asiaa vaikka kuinka pitkään.

Sepä juuri, kun ihmiset ja parisuhteet on erilaisia. Minulla ei ole sellaisia kiinnostuksen kohteita, joita ei miehelläni ole. Kai ollaan niin samanlaisia ihmisiä, että aina ollaan innostuttu samoista asioista. On se sitten kuntosali, karate, vaeltaminen tai mikä vaan.

No joo, Maajussille morsianta katson ja mies ei, mutta sen katsonkin silloin kun mies on töissä. Ja yksin, siihen ei tarvita kaveria. Ja niitä kavereita tulee tavattua suht harvakseltaan, koska välimatkat ja erilaiset elämäntilanteet, niin silloin kun tavataan niin kahvitellaan, syödään, jutellaan. Ei lähdetä harrastamaan.