40v mies kysyy: jos alkaisimme deittailemaan, mitä ajattelisit rahatilanteestani?
Olen työelämässä. Palkkani on 3400 eur/kk. Minulla on pörssiosakkeita 20 000 euron arvosta ja sijoitusrahastoja 50 000 euron arvosta. Omistan myös pienen talousmetsäpalstan ja kuivan maan mökin vailla minkäänlaisia mukavuuksia.
Omaa asuntoa ei siis ole, mutta ei toisaalta lainaakaan. Asun vuokralla kerrostalokaksiossa hyvällä sijainnilla. Laitan joka kuukausi säästöön 500 euroa.
En ole törsääjä, suurin osa työiästä meni pienipalkkaisissa töissä ja erilaisissa projekteissa niin ei ollut mahdollisuutta hankkia asuntoa täältä kaupungista. Nyt viimeinkin on vakituinen työ. Olen vähän kahden vaiheilla hankkisinko asunnon vaiko en, koska en haluaisi luopua sijoituksista.
Kommentit (67)
Vierailija wrote:
Jos olit pienipalkkainen ja pätkätöissä, miten onnistuit säästämään? Vai oletko saanut perintöä?
Säästin tosi aggressiivisesti niinä aikoina kun oli palkkatuloja, ja sijoitusten arvo on noussut aika hyvin. Sain myös ennakkoperintönä 15 000 euroa.
Nyt säästän vähemmän suhteessa tuloihin ja sallin itseni myös nauttia elämästä.
ap
En mitään, koska rahatilanteesi ei kuulu minulle. Jos alkaisit selittää juurta jaksaen tuloja ja säästöjäsi, jättäisin sikseen koko olemisen kanssasi.
Ihan sama. Miettisin että sinä elät liian pitkään ja minulla ei riitä kärsivällisyys tukkia verisuoniasi kolsterolilla, joten jättäisin väliin
Ihan ok. Olet hoitanut raha-asiasi vastuullisesti etkäole hölmöillyt.
Helposti sitä luulee että kaikilla on maksettu asunto, kesämökki, sata tonnnia perintörahoja sijoituksissa, ja kova palkka ainakin toisella pariskunnasta, useammin miehellä.
Mutta eihän se noin mene.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Oma palkkani on lähes tonnin suurempi, mutta koen silti olevani köyhä joka on kymmenen vuotta jäljessä kaikkia muita. Ostin vasta nyt asunnonkin. Ostohinnasta 70% lainarahalla, ja käsirahan jälkeen sijoituksiin jäi vain masentavat 20 000 euroa.
Ymmärrän että tämä varmasti ärsyttää pienituloisia. Tiedän olevani ihan hyvässä asemassa ja onnekas kun olen terve ja työpaikkakin on melko vakaalla pohjalla. Mutta ei tunnu siltä. Olen ollut köyhä ja todella huonossa tilanteessa elämässäni, joten tulen aina tuntemaan itseni köyhäksi.
Ok. En kysele ihmisten raha-asioita yleensä. Mutta jos seurustelisimme, voisimme joskus matkustaa jonnekin ja käydä ulkona välillä syömässä. Se riittää.
Hyvä tilanne. Eikä niillä euromäärillä ole mulle suurta väliä vaan että olet selvästi pitkäjänteinen ja osaat säästää.
En missään vaiheessa olisi edes kiinnostunut rahatilanteestasi. Parisuhteessakin pidän itsestäänselvyytenä, että on erilliset rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi.
Enemmän minua kiinnostaisi, miten käytät omia rahojasi eli miten viettäisimme aikaa yhdessä. Tykkäätkö sinäkin matkustella, syödä ulkona, käydä elokuvissa, muissa kulttuuritapahtumissa, harrastaa (myös) maksullisia asioita jne.
Olen kymmenettä vuotta avopuolisoni kanssa eikä minulla edelleenkään ole mitään muuta tietoa hänen rahatilanteestaab kuin että hän haluaa viettää samanlaista elämäntapaa kuin minä (matkoja, harrastuksia, ulkona syömistä jne),
Ajattelen, että raha on ilmeisesti sinulle hyvin tärkeä asia elämässä, kun ajattelet sitä noin paljon. Sinulle sopii toinen penninvenyttäjä siihen vierelle.
Noissa vaihtoehdoissa ei ollut valittavissa, että uskon että tiedät ihan itse mitä teet ja miksi, mikään muu ei täsmää.
EVVK jonkun toisen rahat ja varallisuus, eihän ne minun okr. Mulla on omat rahat, olen köyhä, mutta ihan oma pankkitili ja itse ruokin itseni ja maksan laskuni.
Ehkä olen eri maailmasta sun kanssa, tuskin olet tekemisissä köyhien ja syrjäytyneiden kanssa, joten ihan samahan se on vaikka jätän vastaamatta. Ei tosta edes löydy sopivaa vastausta itselleni.
Tärkein lienee tuo velattomuus, joka sekään ei ole kovin tärkeää
Mitä mieltä naiset minulla on 260 000 euroa tilillä. Asun yksiössä vuokralla, en ole koskaan seurustellut ja olen työtön.
Ei sillä ole mitään väliä muutoin, mutta täysin eri elintasoa elämisessä olisi mitään järkeä. Jos sitä olisi jo yhdessä eletty ja sit toinen *jää jälkeen*, mikäs siinä, voi maksaa juttuja toisen puolesta, mutta uuteen suhteeseen ei.
Omistan itse enemmän, mutta eipä parisuhteeseen pelkän omistamisen takia mennäkään.
Ei asunnon ostaminen tarkoita että pitäisi LUOPUA sijoituksista. Päinvastoin, jos on velkaa olisi nimenomaan syytä olla myös rahoitusomaisuutta vastapainona. Minä olen ainan huolehtinut että näin on. Juuri otin uuden lainan ja mitoitin sen siten että voin sen tarvittaessa viikossa maksaa pois eikä menisi kaikki. Otin siis 70 000 velkaa.
Mitäpä tuosta ajattelisin, ihan ok kun tuloja on ja säästöjä, ettei elä kädestä suuhun tai velaksi.
Olen ikäni elänyt parisuhteissa siten, että yhteiset kulut maksetaan yhdessä, loput rahat/omaisuus ovat henkilökohtaisia. Avioliitto on ja lapsia yhteisiä useampi.
En elä toisen rahoilla, mutten myöskään salli että toinen elää minun. Puolisolla talous pitää olla sen verran hyvissä kantimissa että pärjää itsenäisesti eikä ole mikään demari, eli käsi jatkuvasti toisen taskussa.
Mutta varsinaiseen kysymykseen;
jos deittailisimme, minulle olisi kuitenkin turnoff alkaa heti kärkeen puhumaan rahasta ja kysymään mielipidettä toisen tuloista ja omaisuuden määrästä.
N41
Ajattelisin, että hienosti olet saanut säästettyä ja oletettavasti tulet tuloillasi toimeen.
Mulla ei itselläni ole "kuin" eläkerahasto ja oma (velkainen) asunto ja bruttopalkka 4600. Tosin taloustilanteeseen (velkaisuusasteeseen) itselläni vaikuttaa taannoinen avioero, koska sen jälkeen jouduin ottamaan itse uuden asuntolainan kun en halunnut asua vuokralla. Ja olen vanhempikin kuin ap.
Jos olit pienipalkkainen ja pätkätöissä, miten onnistuit säästämään? Vai oletko saanut perintöä?