Lääkkeet auttaa ahdistukseen, mutta haluan eroon niistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiskohan joka päiväinen ryyppääminen parempi kuin nuo lääkkeet?

On varmasti näiden lääkevastaisten mielestä!

Itsekin olen hieman ihmetellyt näitä, jotka on niin vastaan lääkkeitä. Harmi, jos itsellä on ollut huono kokemus lääkkeistä, mutta kaikilla niin ei ole.

Jos lääkkeet auttaa niin miksi niistä pitäisi päästä eroon? Ilmeisesti se on parempi juttu, että ryyppää työttömänä veronmaksajien rahoilla kotona kuin se, että elää normaalia elämää lääkkeiden avulla.

Lääkkeet muuttaa ihmisen persoonaa, ei hän elä silloin normaalia elämää vaan keinotekoista elämää

Jos elää niin mitä sitten?

Niin, jokainen tehkööt mitä haluaa mutta älä väitä sitä normaaliksi elämäksi jos vain lääkityksellä tekee kuten muut. Siihen vain puutuin

Ei sekään ole normaalia elämää, että on ahdistuksen kourissa kellon ympäri.

Niin jotkut meistä ei elä normaalia elämää ja se on ihan ok.

Oli väite että lääkityksellä elää normaalia elämää, ei elä. Eikä ahdistuneena. Mutta ei kaikkien olekaan tarkoitus olla normaaleja. Saa elää keinotekoisesti jos se helpottaa elämää.

Mutta älä väitä sitä _normaaliksi_ elämäksi

Ja älä sinä väitä, että se olisi epänormaalia elämää. Minä elän normaalia elämää lääkkeiden avulla, eikä sun sanomiset muuta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Outoa kommentointia täällä ja pelonlietsontaa

Johtuisiko siitä koska monella on niin huonot kokemukset kyseisistä lääkkeistä?

Olisin ollut kiitollinen jos minulle olisi kerrottu lääkkeiden haitoista aikoinaan, mutta ei silloin tietoa ollut tarpeeksi. Kärsin haittavaikutuksista lopun elämääni, se hinta niistä oli ja olisin toivonut tietäväni paremmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa kommentointia täällä ja pelonlietsontaa

Johtuisiko siitä koska monella on niin huonot kokemukset kyseisistä lääkkeistä?

Olisin ollut kiitollinen jos minulle olisi kerrottu lääkkeiden haitoista aikoinaan, mutta ei silloin tietoa ollut tarpeeksi. Kärsin haittavaikutuksista lopun elämääni, se hinta niistä oli ja olisin toivonut tietäväni paremmin

Tai sitten olet vain luulosairas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä lääkkeissä on nyt de facto pahaa kun ne selkeästi auttavat sinua elämään normaalisti ja täysipainoisesti?

Osa syö lääkkeitä fyysisiinkin vaivoihin loppuelämänsä. Sama asia.

Kuten sanoin aloituksessa, niin pelkään, että ne tuhoavat aivojani jotenkin. Olen lukenut niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä. En pidä ajatuksesta olla ns. lääkkeiden orja. Olen vasta 22-vuotias.

T. Ap

Ymmärrän hyvin tämän ajatuksen. Sinun pitää miettiä asiaa tarkasti. Jos elimistössäsi on serotoniiniongelma, olisi lääkettä syytä syödä varmasti jollain ylläpitoannostuksella koko loppuikä, koska ongelma palaa, kun lääkitys lakkaa. Diabeetikkokin tarvitsee insuliinin päivittäin tai elämä päättyy aikas pian. 

Sen sijaan, jos lääkitys on nyt vaan tukenut jotain toimintoa, kun elimistösi ei ole pystynyt toimimaan normaalisti, voi lääkkeestä päästäkin eroon.

Käytätkö e-pillreitä?

Söin aikoinaan Seronilia, pääsin siitä eroon. Olen ollut 26 vuotta ilman. Ilman lääkitystä sujui elämä 25 vuotta, kunnes vuosi sitten aloitin ihan erilaisen masennuslääkityksen. En suostunut enää SSRI-lääkkeeseen, koska se ei sopinut minulle silloin joskus. Tätä lääkettä olen valmis syömään loppuikäni, jos tarvitsee, sivuvaikutuksista viis (toivottavasti sellaisia ei tule). Tällä on hyvä hoitovaste ja kuulostaa, että sinulla on ollut hyvä hoitovaste Seronililla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa kommentointia täällä ja pelonlietsontaa

Johtuisiko siitä koska monella on niin huonot kokemukset kyseisistä lääkkeistä?

Olisin ollut kiitollinen jos minulle olisi kerrottu lääkkeiden haitoista aikoinaan, mutta ei silloin tietoa ollut tarpeeksi. Kärsin haittavaikutuksista lopun elämääni, se hinta niistä oli ja olisin toivonut tietäväni paremmin

Tai sitten olet vain luulosairas

Ihan on todettu nuo haittavaikutukset lääkärien taholta että luulemiset on kyllä ihan siellä päässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä lääkkeissä on nyt de facto pahaa kun ne selkeästi auttavat sinua elämään normaalisti ja täysipainoisesti?

Osa syö lääkkeitä fyysisiinkin vaivoihin loppuelämänsä. Sama asia.

Kuten sanoin aloituksessa, niin pelkään, että ne tuhoavat aivojani jotenkin. Olen lukenut niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä. En pidä ajatuksesta olla ns. lääkkeiden orja. Olen vasta 22-vuotias.

T. Ap

22-vuotias on vielä todella nuori. Sulla on koko loppuelämä aikaa päästä lääkityksestä eroon.

Tässä kohtaa miettisin ennen kaikkea syitä miksi syöt lääkkeitä ja miksi haluat minimoida oireet. Sillä on todella paljon merkitystä syötkö lääkkeitä vain siksi että vain selviydyt ja taistelet päivästä toiseen esim. työssä ja ihmissuhteissa jotka eivät ehkä edes kiinnosta tai jotka eivät oikestaan edes sopisi sinulle alkujaankaan vs. syöt niitä elääksesi juuri sinulle sopivaa ja arvojesi mukaista elämää. Jälkimmäisessä tapauksessa en pitäisi niin kiirettä lääkkeistä eroon pääsemisessä. Maltti on valttia.

On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.

Vierailija kirjoitti:

On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.

Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on

Lisätty sokeri ja kaikki piristeet pois. Tilalle kunnon protskua eri muodoissa ja vitamiineja ja hivenaineita. Tutki niitä. Koita välttää huonoja, joilla saa sisuskalut mäsäksi.

Methy folate tais olla niitä, joka hyvä ahdistukseen ja sos fobiaan... kandee tutkia kaikki mahdollinen...

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.

Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on

Itse en edes halunnut seksiä ikinä, kun olin niin pahasti ahdistunut. Nyt haluan seksiä normaalisti, kun syön lääkkeitä ahdistukseen. Näin me ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.

Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on

Itse en edes halunnut seksiä ikinä, kun olin niin pahasti ahdistunut. Nyt haluan seksiä normaalisti, kun syön lääkkeitä ahdistukseen. Näin me ollaan erilaisia.

Mulla ahdistus/masennus aiheutti maanista seksuaalisuutta ja saatoin harrastaa itsetyydytystä varmaan 20 kertaa päivässä.. Lääkityksellä libido normaalilla tasolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Söin samanikäisenä kuin sinä masennuslääkkeitä aina kolmekymppiseksi asti. Aloitin niistä vieroittautumisen pienin annoksin ja terapia tukena. Pääsin niistä eroon ja viisi vuotta myöhemmin en ole enää niitä syönyt vaikka ollut vastoinkäymisiäkin.

Eli turha etukäteen murehtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Söin samanikäisenä kuin sinä masennuslääkkeitä aina kolmekymppiseksi asti. Aloitin niistä vieroittautumisen pienin annoksin ja terapia tukena. Pääsin niistä eroon ja viisi vuotta myöhemmin en ole enää niitä syönyt vaikka ollut vastoinkäymisiäkin.

Eli turha etukäteen murehtia

Oliko niistä vaikea päästä eroon? Oliko siis pahoja vieroitusoireita?

T. Ap

Söin sitalopraamia kymmenisen vuotta melko pienellä annoksella. Aloitin ne pahenevaan ahdistukseen. Auttoivat oikein hyvin, sivuvaikutuksia ei juuri ollut. Lopetin tosi hitaasti annosta laskien. Kaikkiaan koko lopetusprosessi vei reilun vuoden. Nyt olen ollut 5 vuotta ilman lääkkeitä. Ahdistus alkoi, kun koin pahan traumaattisen kokemuksen ja samaan aikaan elämäntilanteeni muuttui radikaalisti ja työstressi oli ihan liian kova. Se ahdistus oli jotain niin kamalaa, että söin lääkkeitä enemmän kuin mielelläni. Ne normalisoivat mielialaa niin paljon, että sain voimia laittaa elämäni muutenkin kuntoon ja pystyin toipumaan kokemastani menetyksestä.

Oli nuorena ajatellut, että psyykelääkkeitä en tule koskaan syömään, mutta niin vain elämä opetti minulle, että niitä voi tarvita kuka vain. Mutta että ne ovat hyviä lääkkeitä, eikä niiden käyttö ole mikään maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Söin samanikäisenä kuin sinä masennuslääkkeitä aina kolmekymppiseksi asti. Aloitin niistä vieroittautumisen pienin annoksin ja terapia tukena. Pääsin niistä eroon ja viisi vuotta myöhemmin en ole enää niitä syönyt vaikka ollut vastoinkäymisiäkin.

Eli turha etukäteen murehtia

Oliko niistä vaikea päästä eroon? Oliko siis pahoja vieroitusoireita?

T. Ap

Pahimmat oli "sähköiskut" ja sellainen kihelmöinnin tunne kehossa, eli fyysiset oireet. Psyykkisia oireita ei oikeastaan ollut, mutta aiemmin oli kun yritin lopettaa. Että se ehkä kertoo sen että lääkkeille on tarve silloin jos nuo oireet tulee ilman niitä...?

En tavallaan ollut valmis aiemmin lopettamaan kun oireilu oli liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta että lääkkeistä voi jäädä pysyviä haittoja, itselläni lääkitys laukaisi bruksismin. Siitä alkoi iso homma että sai kiskot hampaisiin yms. Mutta onhan se mahdollista että tuo olisi tullut ilman lääkitystäkin, kun liittyy usein stressiin. Ja eipä tuo haittaa kun asiaan kuitenkin auttaa jokin. En ole siis enää ollut vuosiin lääkityksellä mutta tuo jäi.

Täällä meni kyky saada orgasmi. Ei paljon naurata nämä jotka sanoo että on luulosairas. Ehkä heille seksistä saatu nautinto ei ole tärkeää, joillekin se on

Ihan hyvä vaan jos noin, elämä on muutakin kuin panemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Söin samanikäisenä kuin sinä masennuslääkkeitä aina kolmekymppiseksi asti. Aloitin niistä vieroittautumisen pienin annoksin ja terapia tukena. Pääsin niistä eroon ja viisi vuotta myöhemmin en ole enää niitä syönyt vaikka ollut vastoinkäymisiäkin.

Eli turha etukäteen murehtia

Oliko niistä vaikea päästä eroon? Oliko siis pahoja vieroitusoireita?

T. Ap

Pahimmat oli "sähköiskut" ja sellainen kihelmöinnin tunne kehossa, eli fyysiset oireet. Psyykkisia oireita ei oikeastaan ollut, mutta aiemmin oli kun yritin lopettaa. Että se ehkä kertoo sen että lääkkeille on tarve silloin jos nuo oireet tulee ilman niitä...?

En tavallaan ollut valmis aiemmin lopettamaan kun oireilu oli liikaa

Minulla on samanlainen ajatusmaailma. Jos ei tule pahoja sivuvaikutuksia ja tulee positiivista vastetta ja vierotusoireita, lääke sopii. Ja jos tulee sivuvaikutuksia ja lopetus käy kivutta, lääke oli epäsopiva. 

Itselle Seronil nosti painoa 15 kg ja lopetus kävi ilman yhtäkään oireitta ja paino laski lääkkeen jälkeen. En kokenut lääkettä oikeaksi tai tarpeelliseksi. Lopetuksen tein hitaasti lääkärin ohjeen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap miettinyt että nuo pelot lääkkeitä kohtaan voisi liittyä juurikin sairaudenkuvaan? Niitä kannattaa työstää terapiassa. Ja tosiaan kuten moni tuossa sanonut että eihän niitä tarvitse nyt lopettaa ja ajatella että syö koko elämänsä, olet kuitenkin nuori. Syöt pari kolme vuotta ja ajatus lääkkeitä kohtaan on voinut muuttuakin ja tajuat että se on ihan hyväksyttävää syödä niitä ja turhaan pelkäsit.

Älä lue liikaa asioista. Itse luin joskus buranan haittavaikutuksista, arvata saattaa että ei tehnyt niitä hirveesti mieli syödä sen jälkeen:D

Varmasti liittyy tuohon sairaudenpelkoon. Olen muuten syönyt jo näitä lääkkeitä tuon pari-kolme vuotta. En hirveän kauan näitä senkää vuoksi viitsi syödä. Pelkään, etten pääse enää eroon jos tarpeeksi kauan syön.

T. Ap

Söin samanikäisenä kuin sinä masennuslääkkeitä aina kolmekymppiseksi asti. Aloitin niistä vieroittautumisen pienin annoksin ja terapia tukena. Pääsin niistä eroon ja viisi vuotta myöhemmin en ole enää niitä syönyt vaikka ollut vastoinkäymisiäkin.

Eli turha etukäteen murehtia

Oliko niistä vaikea päästä eroon? Oliko siis pahoja vieroitusoireita?

T. Ap

Pahimmat oli "sähköiskut" ja sellainen kihelmöinnin tunne kehossa, eli fyysiset oireet. Psyykkisia oireita ei oikeastaan ollut, mutta aiemmin oli kun yritin lopettaa. Että se ehkä kertoo sen että lääkkeille on tarve silloin jos nuo oireet tulee ilman niitä...?

En tavallaan ollut valmis aiemmin lopettamaan kun oireilu oli liikaa

Minulla on samanlainen ajatusmaailma. Jos ei tule pahoja sivuvaikutuksia ja tulee positiivista vastetta ja vierotusoireita, lääke sopii. Ja jos tulee sivuvaikutuksia ja lopetus käy kivutta, lääke oli epäsopiva. 

Itselle Seronil nosti painoa 15 kg ja lopetus kävi ilman yhtäkään oireitta ja paino laski lääkkeen jälkeen. En kokenut lääkettä oikeaksi tai tarpeelliseksi. Lopetuksen tein hitaasti lääkärin ohjeen mukaan. 

Söitkö kauan tuota seronilia?