Miksi miesten on keskimäärin niin vaikeaa ottaa huomioon naisen tarpeita ja tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Naiset menivät sinne metsään myös ja toivat saalista pöytään. Luonnonkansojen keskuudessa naiset metsästävät tänä päivänäkin, ihan samoin kuin miehet. Tuo metsästäjäsankarimyytti on vain miesten paskapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee, että terve suhde pyörii ilman säännöllistä ylimääräistä lahjontaa (merkkipäivät oma lukunsa), ja että terveessä suhteessa saat olla oma itsesi ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä mitä voi sanoa.

Huomioiko joku mies vaimoa merkkipäivänä? Ihmeellistä. Olen ollut viranomaistyössä ja kokemukseni mukaan moni mies ei kykene kertomaan vaimon syntymäpäivää, kun sitä kysyy puhelimessa.

Aika moni vaimo ei kykene kertomaan omaa syntymävuottaan, kun sitä kysyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee, että terve suhde pyörii ilman säännöllistä ylimääräistä lahjontaa (merkkipäivät oma lukunsa), ja että terveessä suhteessa saat olla oma itsesi ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä mitä voi sanoa.

Huomioiko joku mies vaimoa merkkipäivänä? Ihmeellistä. Olen ollut viranomaistyössä ja kokemukseni mukaan moni mies ei kykene kertomaan vaimon syntymäpäivää, kun sitä kysyy puhelimessa.

Yksi keskeisistä syistä, miksi en enää ikinä halua parisuhdetta naisen kanssa, on tuo eri merkkipäivien lahjaruljanssi. Mikään ei ole niin hirveää, kuin etsiä sitä lahjaa monta kertaa vuodessa, joka on "romanttinen, ei käytännöllinen, naiselle sopiva ja syntymäpäiviin riittävän elegantti" Argh. Ei ikinä enää.

Pisti silmään tuo, että jättää treenivaatteet tuolille, kun olet juuri siivonnut. En tiedä, meneekö näin, mutta tuosta saa sen käsityksen, että olet alentanut itsesi piiaksi teidän suhteessa. Kun molemmat siivoavat, ei likaisia vaatteita jätetä samalla tavalla lojumaan, koska myös mies on tarkka siitä, että mut huomioivat hänen panoksensa kodin eteen. Ja niin pitää ollakin, mutta pointti on se, että jos vain sinä siivoat teillä, niin homma ei silloin toimi. Katsopas nyt peiliin ja kysy, oletko itse alentanut itsesi palvelijaksi suhteessanne ja miksi olet niin tehnyt. Tunnetko syvää arvottomuutta, ja ajattelet, että mies ei näe sinulla arvoa, jos et palvele häntä. Pelkäänkö tasa-arvoa, oletko tossu, etkö uskalla sitä vaatia, miksi? Pidätkö itseäsi mitättömänä miehesi edessä, jos sinusta ei ole hänelle hyötyä. Mietipä näitä ihan rehellisesti ja laadi uudet säännöt suhteeseesi, pistä mies siivoamaan ja heittele sen jälkeen pyykkikorin sisältö ympäri kämppää. Kyllä alkaa tapahtumaan. Älä ole avuton ja ruikuta täällä! Toimi.

Mihinkä te parisuhteessa elävät tarvitsette toisianne? Voisiko ajatella, että pariskunnan osapuolet kannustaisivat toisiaan kasvamaan korkeimmaksi versioksi itsestään? Vai onko tämä nykyinen sotatanner osa sitä kasvua?

Sinä päivänä, kun lakkasin odottamasta toisilta ihmisiltä mitään, mun oma elämä oikeasti alkoi. Ihmissuhteet joko kehittyi paremmiksi tai päättyi. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että päättyneet ihmissuhteet olisivat vähemmän merkityksellisiä kuin vielä jatkuvat. Ilman niitä olisin paljon hitaammin ymmärtänyt, miten kaunis elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Naiset menivät sinne metsään myös ja toivat saalista pöytään. Luonnonkansojen keskuudessa naiset metsästävät tänä päivänäkin, ihan samoin kuin miehet. Tuo metsästäjäsankarimyytti on vain miesten paskapuhetta.

Voiko feminismissä enää syvemmälle mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin oikein, että mitä olen tehnyt miellyttääkseni miesystävääni ja mitä mies, vaikka nyt viikon sisällä. Joku päivä valmistin miehen poimimat sienet, kun mies tuli myöhään metsästä ja seuraavana päivänä hänellä aikainen herätys. Olen järjestänyt hänelle vaatteita hautajaisiin, kysellyt mm. mustaa kravattia lainaan ja lupasin pestä ja silittää paidan. Leikkasin miehen hiukset. Eilen kutsuin hänet syömään. Hain kaupasta erään tuotteen hänelle. Olen kuunnellut miehen työmurheita ja osallistunut miehen sukulaisen synttäreille, vaikka ei kiinnostanut kyllä tippaakaan.

Mies ei ole tehnyt mitään hyväkseni. Kiittänyt sentään on näkemästäni vaivasta. Eihän nuo nyt mitään ylipääsemättömiä asioita ole tai raskaita ja olen hyödyksi ihan mielelläni, mutta aika yksipuolista on. Eniten ehkä harmittaa se, että mulla on ollut terveyshuolia itselläni ja olin tutkimuksissa. Mies ei sanallakaan edes kysynyt mitä selvisi. Ihan kuin minulla ei olisi mitään väliä. Tuskin edes muisti.

Mutta mieshän oli kiitollinen. Puhu sille toiveistasi, äläkä luo päässäsi skenaariota jonka pitää toteutua 1:1 tai mies on sika

Nämä asiat pitää jokaisen ihmisen tajuta ilman mitään sanomista. -eri

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa nainen, joka edes itse olisi selvillä tunteistaan ja tarpeistaan? Silti sitä odotetaan kumppanilta.

Saattaa sellainen olla, mutta ei löydy tältä palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Naiset menivät sinne metsään myös ja toivat saalista pöytään. Luonnonkansojen keskuudessa naiset metsästävät tänä päivänäkin, ihan samoin kuin miehet. Tuo metsästäjäsankarimyytti on vain miesten paskapuhetta.

Voiko feminismissä enää syvemmälle mennä?

Sekoitat nyt historiantutkimuksen ja feminismin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Olen nainen ja huomannut että tunteet voi halutessaan kytkeä kokonaan pois päältä. En ole enää lainkaan kiinnostunut muitten hyvinvoinnista, tarpeista tai mieti, olisiko nyt jonkun toisen vuoro. Menen itse ensin, otan ensin, ajattelen omat tarpeet ensin. Kuuntelen muiden ihmisten mielipiteitä hyvin rajallisesti. On hauskaa seurata ihmisten reaktioita asioihin, jotka nyt jäävät kokonaan tekemättä.

Mäkin olen huomannut tuon asian. Pojille ja miehille se opetetaan, tytöt taas opetetaan miellyttämään. Mutta nainenkin voi opetella kytkemään tunteet pois päältä. Muutun tavallaan hetkellisesti mieheksi. Miksi olisin naisellinen herkkä ja huomionkipeä, kun voin vain ottaa rusinat pullasta ja tehdä mitä lystää, kuten miehet tekee? Ja on hauska huomata, että tällä tavalla saan enemmän arvostusta kuin olemalla se särkyvä enkeli. Tässäkin keskustelussa sen näkee, että naisellisuutta miehet pilkkaa. Kaikilla pirttihirmuilla muijilla menee parisuhteissa ihan hyvin, eikä tarvitse erota.

Ne on ne särkyvät enkelit jotka eroaa ja sen jälkeen juostaan traumaterapiassa.

Ja sitten taas ihmetellään miksi suomalaiset naiset eivät ole naisellisia.

En voi olla naisellinen, jos minun on käyttäydyttävä kuin mies saadakseni arvostusta tai edes oikeuden olla turvassa ja elää tyydyttävää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee, että terve suhde pyörii ilman säännöllistä ylimääräistä lahjontaa (merkkipäivät oma lukunsa), ja että terveessä suhteessa saat olla oma itsesi ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä mitä voi sanoa.

Terve suhde = mies saa olla kaikesta kitisevä aikuislapsi ja nainen on pyytettömästi rakastava äidinkorvike 🤔 ainakin tämän ketjun miehen mukaan

Niin, se valittu "mies" on se limua lipittävä ja tietsikkaa pelaava Vans-huppari-poika, ja sitten tulee yllätyksenä kun tämä tyyppi on mieslapsi.

Huh huh mitä tuubaa. Ei uskoisi että aikuiset ihmiset ihan tosissaan kirjoittavat näin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Naiset menivät sinne metsään myös ja toivat saalista pöytään. Luonnonkansojen keskuudessa naiset metsästävät tänä päivänäkin, ihan samoin kuin miehet. Tuo metsästäjäsankarimyytti on vain miesten paskapuhetta.

On muuten huomattu että naisten metsästystaktiikka perustuu yhteistyölle. Miesten taktiikka perustuu sooloilulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehellä oli tapana mennä metsään ja hakea sieltä saalista pöytään. Nykyään ei tarvitse eikä miehen aivot ole kehittyneet naisten vastaavaksi tunnehärdellipalloksi.

Naiset menivät sinne metsään myös ja toivat saalista pöytään. Luonnonkansojen keskuudessa naiset metsästävät tänä päivänäkin, ihan samoin kuin miehet. Tuo metsästäjäsankarimyytti on vain miesten paskapuhetta.

Sitä paitsi luonnonkansojen keskuudessa suurin osa ravinnosta koostuu kerätystä ravinnosta, ei niinkään lihasta.

🐷🐖-jättöaika! Miksi ihmeessä pitää olla huonon miehen kanssa??!! Kukaan ei pakota olemaan sian kanssa.....

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa miesten psykologiaa niin ymmärrätte. Ei ole kaunista luettavaa.

Olisiko vinkata jotain kirjaa aiheesta? Kiinnostaisi tämä ajattelutapojen erilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee, että terve suhde pyörii ilman säännöllistä ylimääräistä lahjontaa (merkkipäivät oma lukunsa), ja että terveessä suhteessa saat olla oma itsesi ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä mitä voi sanoa.

Mikä ihmissuhde muka on sellainen, että saa sanoa ihan mitä huvittaa? No sellainen, missä toinen on niin alistettu että hyväksyy kaiken. Sehän sinun haaveesi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin oikein, että mitä olen tehnyt miellyttääkseni miesystävääni ja mitä mies, vaikka nyt viikon sisällä. Joku päivä valmistin miehen poimimat sienet, kun mies tuli myöhään metsästä ja seuraavana päivänä hänellä aikainen herätys. Olen järjestänyt hänelle vaatteita hautajaisiin, kysellyt mm. mustaa kravattia lainaan ja lupasin pestä ja silittää paidan. Leikkasin miehen hiukset. Eilen kutsuin hänet syömään. Hain kaupasta erään tuotteen hänelle. Olen kuunnellut miehen työmurheita ja osallistunut miehen sukulaisen synttäreille, vaikka ei kiinnostanut kyllä tippaakaan.

Mies ei ole tehnyt mitään hyväkseni. Kiittänyt sentään on näkemästäni vaivasta. Eihän nuo nyt mitään ylipääsemättömiä asioita ole tai raskaita ja olen hyödyksi ihan mielelläni, mutta aika yksipuolista on. Eniten ehkä harmittaa se, että mulla on ollut terveyshuolia itselläni ja olin tutkimuksissa. Mies ei sanallakaan edes kysynyt mitä selvisi. Ihan kuin minulla ei olisi mitään väliä. Tuskin edes muisti.

Hassusti tässäkin unohtuu mm. se että mies poimi ne sienet.

Sehän on sienestyksessä se hauskin osuus. Niiden perkaaminen ja valmistaminen vähemmän kivaa. Sama esimerkiksi kalastuksessa.

Niinpä. Poimisin vaikka kuinka paljon sieniä ja poiminkin paljon, mutta aina on huomioitava myös niiden käsittelyyn menevä aika. Jos joku muu sen tekisi puolestani, niin enhän muuta tekisikään kuin poimisi sieniä. Se on ihan parasta puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ajattelee, että terve suhde pyörii ilman säännöllistä ylimääräistä lahjontaa (merkkipäivät oma lukunsa), ja että terveessä suhteessa saat olla oma itsesi ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä mitä voi sanoa.

Mikä ihmissuhde muka on sellainen, että saa sanoa ihan mitä huvittaa? No sellainen, missä toinen on niin alistettu että hyväksyy kaiken. Sehän sinun haaveesi on.

Tämähän se on. Lopulta tilanne on siinä pisteessä, että mies haluaa olla *rento itsensä*; perseenhajuinen moporassari autotallissa, syö enemmän kuin tienaa. Koska Oma Itse! Naiselta sen sijaan vaaditaan itsestä huolehtimista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten on keskimäärin niin vaikeaa ottaa huomioon naisen tarpeita ja tunteita?

Naiset olettavat että mies on kone jonka tehtävänä on suorittaa, ja sen jälkeen lisäominaisuutena huomioida naista. Miestä nainen huomioi vain tavoilla jotka tuottavat naiselle itselleen nautintoa, ei tavoilla jotka olisivat mieluisimpia miehelle.

Omissa parisuhteissa naiset tykkäsivät herkutella, joten miehen huomioiminen oli herkuttelua. Mikä totta kai lisää ylipainoa, mikä on yksi pahimmista seksintappajista parisuhteissa. Vaihtoehtoisesti miehen huomioiminen oli suhteessa pariskunnan tuloihin paljon rahaa maksavia yhteisiä mukavuuselämyksiä, jotka olivat naisen mieleen.

Missä tekeminen jossa mukavuudet ja ostetut palvelut eivät ole ykkösprioriteetti? Entäs villit seksisessiot jossa pukeudut mustaan nahkaan ja kerrankin miehen ei tarvitse hoitaa viemistä? Asiasta puhuen, miten olisi mukava yllätys miehelle treenatumman kropan muodossa (ei kun niin, mies on sika jos haluaa sellaista, vain naisen tarpeet ovat perusteltuja)?

Yksi vastaus sinulle, ap, on että te naiset katsotte eri asioita miehessä eri elämänvaiheissa. +-30v kun pitää rakentaa perhettä, aika moni teistä kiinnostuu vähän juroista miehistä jotka kylläkin ovat jämeriä ja suorituskykyisiä (ennen tätä kiinnostivat eri tyyppiset miehet, menevät ja itsevarmat, sopivan hankalasti sitoutettavat). Sitten aletaankin kaivata tunnepuhetta, johon mies ei ole kykeneväinen eikä koskaan ollutkaan, koska te koitte tunnepuhemiehet liian pehmeiksi ja epämiehekkäiksi.

ps. korkeakoulutus ei ole mikään tae "tunnetaidoista".

Itsellä se huomioiminen tarkoittaisi asioita, jotka eivät edes maksa mitään. Kuten haleja ja suukkoja, yhteisiä kävelylenkkejä, kainaloon ottamista, kysymistä mitä kuuluu? Joskus mies voisi vaikka kokata, sekin voisi olla vaikka hyvänmakuista, mutta terveellistä ruokaa, joka ei varmasti lihota. Mutta tekona olisi ihana, varsinkin jos mies osaa laittaa pöydälle vielä kynttilän, niin siinähän olisi jo romanttinen kynttiläillallinen tehtynä naiselle!